Yhteistä elämää takana jo 6v ja nyt ero edessä, koska
On liian paljon asioita joita en voi enää antaa anteeksi vaikka alkuun olisin halunnut. Tunnen itseni liian hyvin valehdellakseni itselleni tai tooiselle että voin unohtaa. Joten katsoimme molemmat parhaaksi, että eroamme. Tämä todella oli yhteinen päätös.
Nyt vain mietin kun olemme käytännön asioita puitu ja kaiken pitäisi olla selvää. Onko se ollenkaan viisasta, että jäämme kuitenkin käytännön pakosta, saman katon alle asumaan. Pahimmassa tapauksessa useammaksi kuukaudeksi.
En tiedä miten se tulee onnistumaan.
Emme riitele emmekä räyhää, mistään asioista vaan sen riitelyn jälkeen kaikki on voitu hoitaa rauhallisesti. Siksi mietin meneekö kaikki takaisin siihen järjettömään riitelyyn jos jäämme samaan asuntoon..??
Olisin vailla kohtalo tovereiden neuvoa, jos heitä löytyy..
On liian paljon asioita joita en voi enää antaa anteeksi vaikka alkuun olisin halunnut. Tunnen itseni liian hyvin valehdellakseni itselleni tai tooiselle että voin unohtaa. Joten katsoimme molemmat parhaaksi, että eroamme. Tämä todella oli yhteinen päätös.
Nyt vain mietin kun olemme käytännön asioita puitu ja kaiken pitäisi olla selvää. Onko se ollenkaan viisasta, että jäämme kuitenkin käytännön pakosta, saman katon alle asumaan. Pahimmassa tapauksessa useammaksi kuukaudeksi.
En tiedä miten se tulee onnistumaan.
Emme riitele emmekä räyhää, mistään asioista vaan sen riitelyn jälkeen kaikki on voitu hoitaa rauhallisesti. Siksi mietin meneekö kaikki takaisin siihen järjettömään riitelyyn jos jäämme samaan asuntoon..??
Olisin vailla kohtalo tovereiden neuvoa, jos heitä löytyy..
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta luulen että ei ole viisasta asua saman katon alla (olen seurannut läheltä tällaista tapausta) Ja on se ainakin ahdistavaa, vaikka ei riitelyä olisikaan.
Tietty riippuu ihmisistä, jos tuntuu onnistuvan ihan hyvin, niin ei kai siinä sitten ongelmaa.
Mutta eikö asuntoa todella saa nopeammin mistään? kuin että pitää odottaa monta kuukautta.
Jos on tullut ero, ja joudut kadulle, niin varmasti saisit nopeammin asunnon (vaikka väliaikaisen, ja etsit myöhemmin paremman. tai siis kumpi teistä sitten onkaan muuttamassa)
siitä etteikö asuntoja saisi tai kadulle joutuisi. vaan aivan muista käytännön asioista, joita ei voi hoitaa keskellä talvea.
Tuota juuri mietin että on kuitenkin ahdistava tilanne ja varmasti nopeammin pääsisi omaan elämään kiinni jos muuttaisi heti pois.
Mutta ei tässä onneksi tarvitse olla tekimisissä koko ajan kun on tarpeeksi huoneita talossa ja omat ulko-ovet molemmilla.
Hei,
Kirjoitit erosta ja ihmettelit, että voiko vielä asua saman katonalla...miksi ei voisi, jos kyseessä on kaksi aikuista ihmistä.Jos molemmat hyväksyvät eron ja päättävät kunnioittaa toisiansa ihmisinä, niin teillä on hyvää aikaa käydä asioita yhdessä läpi. Yhdessä olette suhteeseen lähtenyt niin yhdessä se myös on lopetettava. Suuttumus ja pahaolo on varmaan molemmilla, mutta ne on tunteita, joita aikuinen ihminen voi kontroloida. Toiselle voi sanoa kaikki tunteessa myös vielä olevat rakkauden tunteet vaikka kuinka sattuisi sisältäpäin.
Itse olen myös eronnut ja olisin toivonut kunnioitusta suhteen jälkeen, mutta sitä en saanut. Koin, että rakkautta ja kunnioitusta ei koskaan ollutkaan. Muistakaa että aina voi kilpailla siitä kumpi osaa kunnioitta toista enemmän.
Hyvää jatkoa ja jaksamista.
Tiedän tunteesi, ja et ole yksin. Olen pohtinut jo pitkään omaa elämääni tässä asunnossa, missä luulin viettäväni vielä vuosia. Myös minä valehtelin itselleni, että kaikki tulisi järjestymään aikanaan, ja että kaikilla on niitä huonoja hetkiä...Mutta.
Minun avopuolisoni on salannut multa "jättimäisiä" velkoja ym, jopa autoin häntä niin, että itselläni on nyt mahtavat velat. Nyt päätin että riittää, kun taaskin valehteli maksaneen asuntolainan lyhennyksen. Asuntokaupa torstaina, itse kai muutan vanhempieni luokse hetkeksi. Pakko, ennen kuin asunto löytyy.
Et todellakaan ole ainoa hyväuskonen tässä maassa, meitä on. Ja me kärsitään. Itse olen jo ajatellut ryhtyä vaikka nunnaksi ;), koska ei tässä maassa kai saa kestävää, rehellistä parisuhdetta.
Voimia sinulle, mullakin muutto, tavaroiden jako, asuntokaupat ym.vielä edessä...
Koita jaksaa!
Olen samanlaisessa tilanteessa, 6v yhdessä, eropaperit postissa ja exä asuu täällä kunnes saa uuden kämpän haluamaltaan alueelta. Uskon että vaikeinta on olla olematta liikaa lähekkäin, sillä se vain pahentaisi tunteitamme muuttopäivän jälkeen.
Luulen että teillä voi yhteiselo olla vaikeampi jos olette alttiita riitelemään.
Alla hieman tilitystä omasta tilanteestani, kirjoittaminenkin helpottaa :)
Kasvoimme yhdessä lukion jälkeen mutta lopulta erilleen toisistamme. Nyt jään yhteiseen kotiimme asumaan mieluusti kun siihen on mahdollisuuskin. Ystävinä eroamme. Vaimoni petti minua useampaan otteeseen ja luottamuksen kadottua en koe edes kovin tuskaiseksi hänen tämänhetkistä laastarisuhdetta. Olen antanut hänelle anteeksi ja vaikka edelleen rakastan häntä, tajuan nyt ettemme voi jatkaa. Olemme fundamentaalisti eri ääripäistä. Minä arvostin turvallisuutta ja jatkuvuutta, hän seikkailua ja vaihtelua.Unelmamme eivät kohdanneet kunnolla ja koko suhteemme ajan hän etsi kiivaasti itseään, minä olin kaiken aikaa sama ihminen. Toivon että hän löytää itsensä nyt itsenäistyessään minusta josta hän on monesti itkenyt olevansa niin riippuvainen. Opimme yhdessä paljon elämästä ja toisiltamme josta olen kovin kiitollinen ja uskon että meillä on mahdollisuus erota ystävinä. Fiilikset vaihtelevat nyt euforiasta apatiaan. Onneksi kaverit ja työkaveritkin ovat tarjonneet kuuntelevan korvansa. Olo on kovin haikea mutta peruspositiivisena luonteena näen onneni koittavan aikanaan. Tulipas tästä tilitys. Mutta voimia sulle! Niin kulunut lause kuin se onkin, elämä voittaa.
että eron voi tosiaan hoitaa myös tuolla tavalla kunniallisesti.Voisin sanoa että itselläni on täysin sama tilanne nyt kuin aviopuolisollasi, etsin vielä itseäni mutta avomieheni taas on hyvin vakaa persoona ja ei kaipaa juurikaan vaihtelua. Minun on ehkä pakko muuttaa omilleni että voin kasvaa ja tutustua rauhassa itseeni. Vielä en ole saanut aikaiseksi ottaa eroa puheeksi. Se tuntuu niin kovin vaikealta koska olemme kuitenkin hyviä ystäviä enkä haluaisi loukata minulle rakasta ihmistä. Tuntuu vain siltä että ei tämä suhde ole sellainen joka voisi kestää läpi elämän, varsinkin kun ei ole muita suhteita ikinä ollut. Yritän koota itseni ja toivottavasti saan asian vielä otettua puheeksi. Avomieheni varmaankin kestäisi asian mutta itsestäni en ole niin varma. Olen ollut niin riippuvainen hänestä että irtautuminen tulee olemaan yhtä helvettiä.