Voiko joku näinkin vanhammalle avioliitossa elävälle, ja ehkä heikolla itsetunnolla varustetulle naiselle kertoa, miten opin pitämään itseäni naisellisen kauniina. Minulle kun ei luoja ole luonut a-kuppia isompia rintoja, aina minua itseäni vaivaa alituinen tunne siitä että koska kaikkien miesten mielestä tuntuu siltä että rintoja pitää olla ainakin b kupin verran, niin jotenkin vanhemmiten kun nahka rupeaa menettämään kimmoisuuttaan ja ryppyjä tulee, niin tulee tunne että mieheni ei voi haluata minun näköistä, vaikka rakastaakin. Mutta itse jotenkin miellän että mies voi hyvin erottaa mielessään haave kuvan kauniimmasta ja nuoremmasta , vaikka samaan aikaan rakastaakin vaimoaan. Välillä tämä tunne velloo niin pahasti sisimpääni, että en pysty syömään enkä nauttimaan elämästä varsinkaan työajan ulkopuolella kotona. Ajattelen että kun esim katsomme elokuvaa niin jos siellä on uhkean muodokas 20 v nainen että miestäni rupeaa halut jylläämään , niin sitten se olen minä joka olen siinä ainut vaihto-ehto että sitten tietty alkaa hivellä minua. Se jotenkin loukkaa. Kerran kuin sanoin siitä, niin hän sanoi että miten ihmeessä tollasta edes mietin, tai edes tollanen ajatus voi tulla minun mieleen. Onko kellään vastaavaa kokemusta? Onko tämä 40 kriisiä vai muuta?
tissit
hassu43
151641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuules nyt, ihan kaikki me vanhetaan, jokainen. Aina on olemassa se nuoremman ja kauniimman näköinen. AINA. Silloinkin kun oltiin nuoria. Ja silti se sinun ukkosi halusi just sinut. Ja minun ukkoni haluis just minut. Ja jos et muuten ole huomannut, niin ainakin minun ukkoni on vanhennut ihan samaa tahtiin kuin minäkin. Rypyt ne on miehelläkin.
Enkä minä sänkyyni huolisi jotain nuorta kollia, vaikka millainen olis komea katsella. Enpä todellakaan. Mieluimmin oman ukon "takuu työ" -se on sitten kiva.
Onhan se kiva, että on nuorta katteltavaa, ja sekin että siitä mielikuvitus lentää, minä se olen kuitenkin joka siitä sen sadon korjaa. Ja minusta se on kiva. Meillä ei tästä ole koskaan ollut mitään ongelmaa.
C-cup ja siitä ylöspäin on sopivan täyteläiset rinnat.
On mistä puristaa ja mitä katsella ;)
Eikös isokokoisia naisia haukuta usein miehekkäiksi? Sellaisia painavia ja pitkiä naaraita. Juuri niitä, joilla vasta onkin rinnat!
Eli kumpi aloittaja haluaa olla: "pikkutyttö" vai "amatsooni"? "Amatsooneilla" on just ne tissit, mutta ei keijukaisen vartaloa. Jompaan kumpaan on tyydyttävä joka tapauksessa: lapsimaisuuteen tai miesmäisyyteen. Naisia kun haukutaan aina ja kaikkialla. Koskaan naisen keho ei voi olla sopiva. Niinpä on totuteltava siihen mitä on. Ei muukaan auta. Miehet on kusipäitä.
Sitten lasten synnyttyä B-C ja nyt D eli kyllä ne rinnat kasvaa, kun syö kunnolla eli myös rasvaa ja hiilihydraatteja, koska rintakudos nyt on tavallaan rasvakudosta.
Kun sain raskauden alkuaikoina keltarauhashormonihoitoa ja oli siis ihan latta, niin yhtäkkiä olin todella lollo.
Liian isot on naiselle varmaankin vielä raskaampi homma omalla kohdalla kuin ne liian pienet,,,,,
Lähes 25 vuotta ja 25 kg sitten (eli ollessani laiha teini), kuppikokoni oli A. Kun lihoin normaalipainoiseksi, kuppikokoni oli B. Kun painoindeksi rupesi näyttämään normaalipainon ylärajoja, kuppikokoni oli C. Nyt kun olen lievän ylipainon puolella, C-kupin rintsikatkin puristavat.
En kuitenkaan ajatellut ostaa D-kupin rintsikoita, vaan taidanpa laihduttaa viitisen kiloa.
Ja kaikki tämä rintojen kasvu johtunee ihan vain lihomisesta, sillä lapsia minulla ei ole. Enkä ole mitään hormonihoitoja saanut. Soijatuotteita (ne saattavat tasapainottaa naishormonien heilahteluja) syön paljon, mutta tuskinpa niillä on asiaan mitään vaikutusta.
Olen aina ollut tyytyväinen rintoihini. Minkä kokoiset ne kulloinkin ovat sattuneet olemaan, ne ovat olleet juuri oikean kokoiset muuhun kroppaani nähden! Ei hoikalla naisella tarvitsekaan olla isoja rintoja, se voisi näyttää luonnottomalta.
Ei naiseus ole rinnoista kiinni, eikä rintojeni koko ole tietääkseni ollut kellekään seurustelukumppanilleni/puolisolleni oleellinen juttu.
Kaikkeen minäkin vastailen, mutta teenpä sen kumminkin. Minä olen juuri tuollainen DD-tankki, kolmen pojan äiti, aviomies on supertankkikokoa.
Toi penteleen media yrittää uittaa meille tiettyä naiskuvaa. Minä en siihen stereotypiaan aio itseäni tunkea.
Olen sovussa itseni ja maailman kanssa, työni on mielenkiintoista, olen terve ja - kupit sinne tai tänne1
on a-kuppi koko , ja myös joskus ottaa päähän, kun haluasi isommat. MUTTA kun ajattelee jos olisi isommat ja ne rupsahtais mahan päälle, niin ei se kuule ole kovin häävin näköinen. Tyttökaverilla on nimittäin isot rinnat ja ne roikkuu minusta aika rumasti.
Sitten kun yritän kuvitella isompia rintoja itselläni. Tuntuu että ne olisi varmaan tiellä koko ajan, kun ei ole tottunut isompiin. Pienet rinnat on siitä hyvä että niitä voi treenata pienellä vaivalla ryhdikkäämäksi.
niin no voisitteko te joilla on ne isot tai edes isommat rinnat, niin onko seksi parempaa kuin heillä joilla on pienet? tähän varmaan miehet osaisi vastaa paremmin ns. miesten näkökantilta.
ei kohota, mutta kadehdin pienirintaisia, joiden ei tarvitse kärsiä kroonisista niskakivuista, voitte juosta ilman "hötkymis"kipua (ei kunnollisia urheiluliivejä ole oikeasti suurille rinnoille, niitä on vain suurille ympärysmitoille), ja joiden päällä paidat istuvat. Nyt joku kiljuu pian,että pienennyttääkin voi, mutta se maksaa tuplasti sen mitä silikonien laitto. Eli ole onnellinen omistasi.
olisin jos en olisi yli 40 v. ei ole kuule kahden lapsen jälkeen kaunista kun maha pömpöttää enemmän kuin rinnat, ja iho on ryppysempi kuin 10 v sitten, niin itsetunnosta kait on kiinni mutta kyllä itsetuntokin rapistuu kun muistaa miltä näytti muuta vuos takaperin...no joo, ehkä masennusta päällä muutenkin elämässä tätä nykyä, siitä kait tämä loppujen lopuksi on kiinni.
Oma ulkonäkö on meillä korvien välissä, sisäpuolella :o)
Minullakin ollut kausia, kun muka peilistä katsoo ruma ja vanha nainen. Sitten muutaman vuoden päästä olenkin ihan siedettävän näköinen mielestäni?! Joten, omasta mielialasta ja elämäntilanteesta taitaa peilikuva olla kiinni, ei niinkään absoluuttinen totuus.
Tisseistä vielä :o) Minun mieheni tykkää isoista tisseistä, kuulemma seksikkäin osa naisesta, ja silti hän on mennyt minun kanssa naimisiin. Olen 40. minulla B-kuppi. Ollaan oltu naimisissa vähän yli vuosi. Mies muistaa usein kehua minua kauniiksi, vaikka olen kai ihan tavallinen. Mutta mukavalta tuntuu.
Onko kukaan "pienempi" rintainen nainen koskaan ajatellutkaan minkälaista niiden ah niin ihanan isojen rintojen kanssa on elää? Koskaan et löydä tavallisesta kaupasta liivejä, selkää särkee lapaluidenvälistä kun huonot liivit ja raskaat rinnat muuttaa painopistettä kehossa, kun tapaa uuden erisukupuolta olevan ihmisen hän todennäköisesti keskustelee ensin rintojen kanssa ja katsoo vasta sitten että onhan siellä tissien takana ihan joku ihminenkin!! Ei ole hääviä sen voin sinulle sanoa! Ei ne isotkaan rinnat kiinteänä pysy ja iho se roikkuu niissäkin! Toisekseenkin voin kertoa etten ole koskaan omistanut yhtään ainoaa naisten kauluspaitaa, koska ne ei mahdu kiinni! Normaalirintaisille ihmisille on ihania NAISTENvaatteita, itse saa ostaa kaikki takit, neuleet, jne. yms. mistenmallistoista. Ole onnellinen pienirintainen!
mennä ja ottaa lainan ja hommata ne isot tisut!!! Kerran tässä vaan eletään!!!! Ja jo elämä luistaa! Kokemusta on!
Jos mies kiihottuu naisesta, jolla on 13-vuotiaan kroppa, eikö se ole jonkin sortin pedofiliaa?
En saa tätä ajatusta pois mielestäni.
Mielipiteitä?
Siis voi hellantuutelinähköön! Kuppikokoni on A70, olen 23 vuotias, painoni 54kg ja pituus 163cm. Lantioni on leveähkö ja takamus pyöreä. Minulla on ollut kumppaneita, jotka ovat pitäneet isoista rinnoista JA ovat siitä huolimatta kiihottuneet minun rinnoistani. Liekkö pedofiileja? Tuskinpa vain. A-kuppini on pyöreä eikä mikään 15 vuotiaan vielä kehittymisvaiheessa oleva etumus. Vastustan esteettisiä leikkauksia sun muita turhamaisia hoitoja. A-kupillinen nainen voi olla yhtä naisellinen kuin D-kupillinenkin nainen. Kokonaisuus on se, joka tekee naisesta naisen, ei mikään yksittäinen osa kuten isot rinnat.
En ole täydellinen. Ei kukaan luojan luoma ole. Media antaa aivan väärän kuvan naisista. Amerikkalaiset ohjelmat tuputtavat aina kauniita, nuoria, hoikkia ja isorintaisia naisia. Näin ei oikeassa elämässä ole. Televisiossa näkyviä naisia on leikelty ja meikelty niin paljon ettei kukaan luomu nainen voi verrata itseään heihin. Toivon, että naiset lakkaisivat tuijottamasta peiliin ja ajattelisivat elämässä oikeasti tärkeitä asioita.