Ohjeita uuteen elämään, Ef.4:25-32

Uskoontultuaankin synti edelleenkin vaikuttaa meissä. Se ei lopullisesti ole poissa elämästämme (Room. 7:17).
Mutta uusi elämä Kristuksen kanssa merkitsee sodanjulistusta vanhalla ihmiselle(Room.6:1-14, Kol. 2:11-13).

Näyttää siltä etteivät Efeson kristityt, joille Paavali kirjoittaa, olleet päässeet pyhityselämässään kovinkaan pitkälle. He valehtelevat, varastavat, he kiroilevat, rähisevät ja sättivät toisiaan (28,29). Miten on meidän laitamme?

Tuon tähän rinnalle Gal. 5:13-26. Näissä jakeissa Paavali tuo esiin Hengen ja lihan teot. Galatian kristityistä Paavalilla ei ole paljon hyvää sanottavaa:
”...jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä (j.15).
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,...”(16,17).
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme(25,26).

Kristityn vapaus ja lähimmäisenrakkaus kulkevat käsikädessä (j.13,14). Ihminen on luonnostaan itsekäs ja haluaa elää omien mielihalujensa mukaan.
Itsekäs ihminen tavoittelee vain omaa kunniaa ja kadehtii muita (j.26). Tämä ilmeni Galatian seurakunnissa ankarina sisäisinä riitoina (j.15).

Galatalaiset ovat kuin tappeleva koiralauma, jossa rähistään ja purraan.
Paavali kehoittaa tappelijoita säilyttämään malttinsa, etteivät perinjuurin tee loppua toisistaan (j.15).

Jakeissa 19-23 Paavali esittää kaksi toisilleen vastakkaista luetteloa: 1) lihan teot (j. 19-21) ja 2) Hengen hedelmä (22,23).
Tässä joudumme itsetutkistelun paikalle itse kukin! Vaellammeko me Hengen johdatuksessa vai toteutammeko oman itsekkään luontomme mielihaluja (10).
Älkäämme saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä (Ef. 4:30)!
--
”Sinä tahdot puhtautta,
Pyhä pyydät pyhyyttä,
vihaat synnin saastaisuutta,
vilppiä ja vääryyttä.
Pyhitä siis mieleni,
sydämeni, sieluni,
puhdista se majaksesi
sinun siinä ollaksesi”

(Virsi 117:6).