No joo, muistin että tällainenkin palsta on olemassa. Miten voisin toimia tässä tilanteessa järkevästi? Aivot on jo ihan solmussa, ja pienen vauvan äitini muutoinkin täystyöllistetty.
Meillä mieheni kanssa on siis ensimmäinen yhteinen pikkuvauva. Miehellä on 7-vuotias lapsi edellisestä suhteesta. Lapsi käy täällä n. joka toinen viikonloppu.
Meillä on ollut jo jonkin aikaa riitaa siitä, miten miehen tulisi nyt jakaa aikaansa etälapsen viikonloppuina, kun miehellä on toinenkin lapsi.
Mitä mieltä olette siitä, että kun minä haluaisin meille aikuisille oman ajan illasta, niin tämä ei oikein sovikaan miehelleni silloin kun etälapsi on. Mies antaa lapsen (siis 7-vuotiaan) valvoa yleensä reiluun puoleen yhteentoista. Samalla lapsi saa katsoa telkusta samoja aikuisohjelmia kuin mitä me katsomme, ja mitä yleensä tuohon aikaan illasta tulee.
Mä ehdotin, että eikö meille kahdelle voisi järjestyä yhteinen "lapsivapaa" aika johonkin aikaan illasta, kun itse kuitenkin joudun päivät pitkät seurustelemaan vauvan kanssa kotona. Aikuistaseuraa sitä kaipaa edes sitten noina viikonloppuiltoina.
Mies ei oikein ymmärrä tätä mun pointtia. Hän kokee vain sen, että haluaa olla etälapsensa kanssa mahdollisimman paljon noina viikonloppuina kun hän täällä on. Itse vain alkaa olemaan jo ihan nukkumiskunnossa, kun mies käskee lapsensa nukkumaan. Se siitä parisuhteen hoidosta taasen.
Samoin hän on jatkanut samaa rataa kuin aikaa ennen vauvaa siinä suhteessa, että lähtee etälapsensa kanssa omiin juttuihinsa jättäen minut ja vauvan kotiin. Ei tässä musta olisikaan mitään - jos se vaan kohtuuden rajoissa pysyy -, mutta kun mä sanon että mä haluan sitten kanssa vähän omaa aikaa esim. käymällä pitkällä kävelyllä, niin tästä mies vetää herneet nenään.
Hänen mielestään hänen oman lapsensa kanssa viettämä aika ei ole HÄNEN OMaa aikaa. JOten minullakaan ei ole siksi oikeutta mihinkään omaan aikaan.
Musta tää tilanne tuntuu tosi pahalta, koska mähän tässä joudun ottamaan vastuun harteilleni siitä, että mieheni ja hänen exänsä erosivat ja siitä suhteesta jäi jäljelle lapsi. Mä en tuntenutkaan koko tapauksia tuolloin.
Miten siis voisin asiaa järkevällä tavalla viedä eteenpäin? Mäkin suorastaan aina odotan viikonloppuja, kun koko viikon on uurastanut vauvan kanssa lähes yksin, niin sitten viikonlopuksi saisin jakavan käsiparin. Mutta homma kariutuu osittain siihen, että tämä isä pitää etälastaan kilpenä minua vastaan.
Meillä mieheni kanssa on siis ensimmäinen yhteinen pikkuvauva. Miehellä on 7-vuotias lapsi edellisestä suhteesta. Lapsi käy täällä n. joka toinen viikonloppu.
Meillä on ollut jo jonkin aikaa riitaa siitä, miten miehen tulisi nyt jakaa aikaansa etälapsen viikonloppuina, kun miehellä on toinenkin lapsi.
Mitä mieltä olette siitä, että kun minä haluaisin meille aikuisille oman ajan illasta, niin tämä ei oikein sovikaan miehelleni silloin kun etälapsi on. Mies antaa lapsen (siis 7-vuotiaan) valvoa yleensä reiluun puoleen yhteentoista. Samalla lapsi saa katsoa telkusta samoja aikuisohjelmia kuin mitä me katsomme, ja mitä yleensä tuohon aikaan illasta tulee.
Mä ehdotin, että eikö meille kahdelle voisi järjestyä yhteinen "lapsivapaa" aika johonkin aikaan illasta, kun itse kuitenkin joudun päivät pitkät seurustelemaan vauvan kanssa kotona. Aikuistaseuraa sitä kaipaa edes sitten noina viikonloppuiltoina.
Mies ei oikein ymmärrä tätä mun pointtia. Hän kokee vain sen, että haluaa olla etälapsensa kanssa mahdollisimman paljon noina viikonloppuina kun hän täällä on. Itse vain alkaa olemaan jo ihan nukkumiskunnossa, kun mies käskee lapsensa nukkumaan. Se siitä parisuhteen hoidosta taasen.
Samoin hän on jatkanut samaa rataa kuin aikaa ennen vauvaa siinä suhteessa, että lähtee etälapsensa kanssa omiin juttuihinsa jättäen minut ja vauvan kotiin. Ei tässä musta olisikaan mitään - jos se vaan kohtuuden rajoissa pysyy -, mutta kun mä sanon että mä haluan sitten kanssa vähän omaa aikaa esim. käymällä pitkällä kävelyllä, niin tästä mies vetää herneet nenään.
Hänen mielestään hänen oman lapsensa kanssa viettämä aika ei ole HÄNEN OMaa aikaa. JOten minullakaan ei ole siksi oikeutta mihinkään omaan aikaan.
Musta tää tilanne tuntuu tosi pahalta, koska mähän tässä joudun ottamaan vastuun harteilleni siitä, että mieheni ja hänen exänsä erosivat ja siitä suhteesta jäi jäljelle lapsi. Mä en tuntenutkaan koko tapauksia tuolloin.
Miten siis voisin asiaa järkevällä tavalla viedä eteenpäin? Mäkin suorastaan aina odotan viikonloppuja, kun koko viikon on uurastanut vauvan kanssa lähes yksin, niin sitten viikonlopuksi saisin jakavan käsiparin. Mutta homma kariutuu osittain siihen, että tämä isä pitää etälastaan kilpenä minua vastaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
...on teillä jokatoinen viikonloppu, niin järjestäkää sitä aikaa niinä viikonloppuina kun se lapsi on äitinsä luona.
Ymmärrän kyllä, että miehesi haluaa olla etälapsensa kanssa mahdollisimman paljon ja varsinkin jos näkevät siis vain joka toinen vkonloppu. Mutta teidän ehkä kannattaisi tehdä jonkinlainen kompromissi eli vaikka, että kun vauvanne käy päiväunille vois mies lähteä isomman kanssa omille menoille ja sinäkin voisit hengähtää. Ja viettäkää aikaa perheenä, yhdessä. Mies saa olla sekä teidän, että etälapsen kanssa. Miehen pitäisi ymmärtää, että hänellä on perhe johon kuuluu kaksi lasta ja molempia on huomioitava tasapuolisesti, myös niinä vkonloppuina kun isompi on luonanne.
Ja sit järkätkää niin, että MOLEMMAT saa vaik pari tuntii viikossa sitä IHAN OMAA AIKAA... yksin kahville, ostoksille, harrastuksiin.....
1) 7-vuotiaan EI pitäisi valvoa niin myöhään kuten kerroit ja katsoa myöhäisillan ohjelmia! Fiksumpi nukkumaanmenoaika toisi sinulle ja miehellesi automaattisesti lisää kahdenkeskistä aikaa.
2) Miehesi ja hänen lapsensa yhdessä viettämä aika EI todellakaan ole miehesi omaa aikaa - eihän sinunkaan vauvanne kanssa viettämä aika ole sinun aikaasi, vaan kaipaat myös yksinoloa.
Molempien teidän pitäisi viettää omaa aikaa; miehesi sen LISÄKSI, että hän on kaksin oman lapsensa kanssa, ja sinun ilman yhteistä lastanne! Kerro tämä miehellesi!
3) Miehelläsi on velvollisuuksia a) sinua b) yhteistä lastanne c) omaa lastaan ja d) itseään kohtaan. Teitä ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen eikä aikaa voi aina jakaa tunnilleen tasapuolisesti. Tärkeintä on, ettei kukaan tunne jäävänsä ulkopuoliseksi. Muista, että miehesi saattaa tuntea syyllisyyttäkin omaa lastaan kohtaan, ja paikata sitä yhteisellä tekemisellä. Keskustelkaa tästä - ja kerro, jos itse tunnet jääväsi vähemmälle huomiolle.
4) "Uusioperhe" ei koskaan ole se helpoin tie, se täytynee vain hyväksyä...
On varmasti hankalaa, kun toisella on täysin oma linjansa ja sinulla omasi. Näkeekö miehesi etälastaan ollenkaan viikonloppujen välillä? Jos on yhteishuoltajuus, niin eikö isä voisi välillä viikoillakin osallistua etälapsensa elämään? Kuljettaa harrastuksiin, hakea koulusta jne. Saisivat sitten ehkä sitä kautta lisää yhteistä aikaa. Vai onko lapsen äiti tai kenties pitkä etäisyys esteenä..?
Veikkaan, että aika monissa uusperheissä on samoja ongelmia. Miehesi haluaa varmasti parasta etälapselleen ja koittaa näyttää sen valvomisina ja ylimääräisenä ohjelmana.
Toisaalta, miksi etävanhemman pitäisi olla sirkushuvien järjestäjänä lähivanhemman ollessa se arkinen ja normaali? Korvaako mahdollisimman runsas lepsuilu ja huvittelu lapselle oikeasti jotain, vai onko se sittenkin vain vanhemman omaa huonon omantunnon poistamista?
Eikö kunkin perheen omat rutiinit ja yhdessäolo koko porukan kanssa ole kuitenkin sitä parasta perhe-elämää? Silloin kukaan ei ole erityisesti jalustalla eikä mitään erivapauksia olisi sen enempää lähi- kuin etälapsellakaan.
Oleminen osana perhettä ja läheisyydentunne eivät tule erilaisten palkintojen kautta, vaan siitä tunteesta, että on osa jotakin isompaa tärkeänä, mutta ei tärkeimpänä tekijänä.
7 vuotisen lapsen nukkumaan meno aika on liian myöhä kyllä sen ikäisen täytyy olla nukkumassa jo klo 21 viimeistään.elän itse saman laisessa suhteessa tosin minulla oli 3 entistä lasta ja miehellä 2 entistä lasta.ja meillä yhteinen vauva joka 7 viikkoinen.muut ongelmat ovat että mieheni pistää kaikki rahansa entiselle perheelle.ja ex nainen soittelee jatkuvasti...ex vaimolla ei ole miestä.mutta siitä tässä tullut suhteeseemme sellainen riesa vuosijen varrella että tekisi mieli laittaa mieheni entisen akkansa luokse takaisin.mies on vain tyytyväinen kun entinen soittelee alituiseen pyytäen ties minne ristilyille mukaansa.suhteestanne tulee tatusti vuosien saatossa erittäin raskas.varsinkin jos ex ilman miestä.minun mieheni elää täysin minun luona mutta ei maksa tänne mistään edes ruuvistansa.kun kaikki rahat menee entiselle perheelle.vaikka meilläkin yhteinen lapsi olemassa.teiän ongelmaan voisit puhua miehelle että ei ole hvä että sen ikäinen valvoo niin myöhään.sitten on sinullekkin sallittu omaa aikaa.mies kun lähtee etä lapsen kanssa puuhailemaan voi vaikka ottaa sisar puolen mukaan miksei sinutkin.hanki itsellesi ihan omia menoja että miehesi saa kasoa myös vauvaanne.uusio perheessä arki on todella raskasta varsinkin jos muitakin lapsia molemmilla.taikka entiseltä naiselta puutuu mies ja oma elämä.toivottavasti miehesi uomioi myös teidät sinut ja vauvanne.etä lapsi on myös tärkeä.onnea uusioperheeseen tosin itse meinaan luovuttaa koska arki ja entinen elämä tuntuu miehelleni olevan kaikki kaikessa.
ja rupea yksinhuoltajaksi, mutta vaadi iso elatusmaksu.
Mun miehellä on myös edellisestä suhteestaan 5v tytär joka asuu meidän kanssa. Käy äidillään joka toinen viikonloppu.. Ja nyt minulle ja miehelleni on tulossa huhtikuussa yhteinen lapsi. Täällä tosin miehen lapsella on kyllä selkeät nukkumaanmeno-ajat yms.. ymmärrän kyllä sen että miehesi haluaa viettää sen 4 päivää kuukaudesta kun lastaan näkee niin hänen kanssaan. Muutenhan hän on sun ja vauvan kanssa kotona..
Lapsesta eroaminen järkyttävin eron seuraus. He menettävät yhteisasumisen ja samalla siis arjen jakamisen. Se, että he tapaavat n. 4 pvä/kk jäljelle jää siis n. 26/kk toiselle lapselle ja sinulle. Nyji se yhteinen aikasi siitä. Isältä ja toiselta lapselta on jo viety yhteisasuminen ja arjen jakaminen, älä sinä vie sitä standardia, joka toisen viikonlopun tapaamisoikeutta.
Ajan tosiaan voitte laittaa jakoon vain tapaamisia lisäämällä, ottamalla tuon toisenkin lapsenne osaksi arkeanne. Lapsellisen miehen ottajana, olet sitoutunut omalta osaltasi siis jakamaan vastuun, toisesta lapsesta.
Ethän sinä ihan väärässä kyllä ole, tuota lapsen nukkamaan menoa voisi vähän päivittää. Vetoa mieheesi lapsen isänä, äläkä puolisona. Puhu siis lapsen edusta, älä omastasi.
ensimmaisen lapsensa kanssa. Joka toinen viikonloppuhan lapsi on vain teilla. Kylla kahden viikon ymparilla on monta paivaa, jolloin voitte olla kahdestaan.
Onko tuo nyt paljon pyydetty, etta mies saa viettaa aikaa oman lapsensa kanssa, vaikka ihan vaan kahdestaan (kayda kaupungilla, elokuvissa, yms.)
Avaa pikaisesti "aivosi solmut" ja anna miehellesi "vapaus" koskien lastaan.
Samaa mieltä kuin joku muukin oli, että ei miehen lapsensa kanssa viettämä aika ole sen enempää hänen "omaa aikaa" kuin sinun vauvanne kanssa viettämä?
Ja kysehän on vain joka toisesta viikonlopusta. Mun mielestä ihan kohtuullista. Aikaisempi nukkumaan meno sen sijaan on varmasti paikallaan. Miten äiti antaa hänen valvoa?
En lukenut muiden vastauksia, joten pahoittelen jos jauhan samoja kuin muut.
Mielestäni teillä pitäisi olla ainakin sellanen tunti yhteistä aikaa illalla kun lapset nukkuvat.
Sinun kuuluu päästä kävelylle ja omien ystäviesi kanssa kahville tms ilman vauvaa siinä missä miehesikin.
Mitä noihin aikuisten ohjelmien katseluun tulee, niin sitä älä salli kodissasi tapahtuvan.
Itsekin tunnuit asiaa ihmettelevän, niin en ala saarnaamaan siitä mitä myöhäisillan ohjelmien katselu voi noin nuoren mielelle tehdä.
Puoli yhdeltätoista on kyllä aika myöhäistä laittaa 7-vuotias nukkumaan, vaikka olisikin viikonloppu. Jos olet samaa mieltä, niin ota asia puheeksi miehesi kanssa. Ehkä hän ymmärtää kun lähestyt asiaa lapsen kannalta?
Sitä en ymmärrä miksi mies sulkee sinut pois hänen ja lapsensa viikonloppu jutuista.
Parisuhteen yhteistä laatuaika on 15 min ennekuin puolison unilääke alkaa vaikuttaa... Mitä sinä odotit lapsiperheen arjelta, että se on sitä samaa kuin ennen lasta. Missä perheen isä on arkisin? Anna isälle tilaa olla isä, äläkä oleta, että hän on perheessä pelkästään sinun puoliso tai työssä käyvä mies, sillä sitä hän ei ole vaan isä kahdelle.
Mitä sitten kun teidän lapsi kasvaa tai teille tulee lisää toisia lapsia, nehän vievät huomiota vielä enemmän. Lähde sinne kävelylle, olet jo aikuinen et sinä siihen toisen lupaa tarvitse. Mitään ei anneta, on osattava ottaa.
Koska 'etälapsi' käy teillä n. kerran kahdessa viikossa, on mielestäni aivan kohtuutonta juuri silloin 'vaatia' sitä kahdenkeskistä aikaa teille aikuisille. Eiköhän noita päiviä ole viikossa muitakin.
täytyy mennä illalla nukkumaan viimeistään klo 9.
Toisekseen voitte aivan hyvin harventaa etälapsen viikonloppukäyntejä niin, että ne tapahtuvat joka kolmas viikonloppu joka toisen sijasta, kun kerran isä tapaa etälastaan viikollakin harrastusten merkeissä. Sinulla on täysi oikeus vaatia, että miehesi on enemmän sinun ja lapsenne kanssa. Etälapsi ei saa häiritä perhe-elämäänne.
Minusta tuo kommenttisi on ihan järkyttävä. Eihän lapsen olemassaolosta voi käyttää sellaista ilmaisua, että hän häiritsisi jonkun perhe-elämää. Tämä etälapsi (joka on myös aivan järkyttävä ilmaisu, mieluummin vaikka esikoinen) on täysin syytön siihen, että hänen vanhempansa ovat eronneet, eikä hän saa olla se kärsivä osapuoli. Hänellä on oikeus nähdä isäänsä mahdollisimman paljon niinä muutamana viikonloppuna, joina hän on isänsä luona.
1. Esikoisella on oikeus kahdenkeskeiseen aikaan isänsä kanssa, jolloin kukaan muu ei ole siinä HÄIRITSEMÄSSÄ!!! Eli jonkinlainen suunnitelma kannattaa tehdä miten tuollaisen ajan saa kalenteriin, esim. kahdestaan uimahalliin meno, pelaamaan jotakin, pihalle yhdessä, lenkille, ihan mitä vain. Sillä isä on kuitenkin tälle esikoiselle se ensisijainen perhe oman biologisen äitinsä kanssa.
2. Isän uusi puoliso on uuden talouden toinen aikuinen, jolla on oikeus esittää ja vaatia oikeuksia niin kodin yhteisistä säännöistä kuin parisuhteesta ja muista ihmissuhteista. Huomatkaa kuitenkin: Kohtuus kaikessa. Esikoinen näkee isäänsä vain joka toinen viikonloppu, isä asuu yhdessä uuden perheen kanssa. Ajan jakaminen on muutenkin jo epätasapainossa...
3. Isän uudella puolisolla on oikeus "katkeruuteen", jos isä osoittaa, että vain hän saa päättää esikoisensa asioissa. uusi koti on uusi kopti, jossa pätevät kodin aikuisten säännöt. Eli myös "äitipuolella" on lupa sanoa omassa kodissaan miten toimitaan. Ohjailemmehan me aikuiset lastemme kavereitakin, jos meno alkaa mennä holtittomaksi. Miksi ei siis voisi antaa ohjeita puolison omille lapsille.
4. Lapset entisestä liitosta ovat tietyssä määrin vieraita, mutta silti eivät. Vieraita he ovat siinä määrin, että varsinkin, jos tapaamisia on vain muutaman kerran kuukaudessa, ei suhde isän/ äidin uuteen kumppaniin voi kehittyä niin nopeasti kuin sellaiseen, jonka kanssa asustaa saman katon alla.
5. Miksi noita yhteisiä hetkiä ei voisi ajatella nautintona eikä rasitteena. Lapsen on mentävä aikaisin nukkumaan, viimeistään yhdeksältä. Mutta sitä ennen tuon ikäisen kanssa voi tehdä vaikka mitä kivaa.
6. Toinen kamala ehdotuksesi oli, että harventaa esikoisen tapaamisia isänsä kanssa. Törkeää!!!! Hän saa viettää nyt jo muutenkin vain kaksi tavallista perheviikonloppua, siis sitä aamu-iltarutiinia isänsä kanssa, niin vieläkö vähemmän??? Herää jo! Jos isä asuu samalla paikkakunnalla exänsä kanssa niin mieluummin niin,että esikoinen olisi kaksi viikkoa äidillään ja kaksi isällään. Tällä tavoin myös isän uusi puoliso pääsisi näkemään puolisonsa esikoista enemmän ja saisi luotua paremman ja kestävämmän suhteen häneen tavallisten arkirutiinien keskellä.
"Mitä mieltä olette siitä, että kun minä haluaisin meille aikuisille oman ajan illasta, niin tämä ei oikein sovikaan miehelleni silloin kun etälapsi on. "
- ymmärrän hyvin miestäsi... omaa aikaa illasta voisi viettää vaikka sitten niinä iltoina kun ei ole etälasta kylässä... ja tämähän sisältää puolet viikonlopuistakin.
"Itse vain alkaa olemaan jo ihan nukkumiskunnossa, kun mies käskee lapsensa nukkumaan. Se siitä parisuhteen hoidosta taasen."
- eikö sitä parisuhdetta voisi hoitaa niinä 26 iltana kuukaudesta kun etälapsi ei ole teillä.
"Hänen mielestään hänen oman lapsensa kanssa viettämä aika ei ole HÄNEN OMaa aikaa. JOten minullakaan ei ole siksi oikeutta mihinkään omaan aikaan."
- kieltämättä tuolla logiikalla sinulla ei mitään muuta olekaan kuin omaa aikaa, kun kerran olet lapsen kanssa kotona.
Etälapsi on ihan kaamea määritelmä!
Tilanne on sinulle uusi,jos teillä nyt on pieni vauva.Hormonit voi hyrrätä ja asioihin voi ylireagoida.Jotenkin vaan tuntuu,että teillä on nyt jonkinlainen valtataistelu käynnissä etälapsen kanssa isän huomiosta.Jos olisin lapsen isä,olisin pahoillani,jos minusta tuntuisi ,että lapseni on joku riesa perheessä.Joku välttämätön paha,joka ilmestyy joka toinen viikonloppu ovelle.Teillä on nyt perhe,johon kuuluu sinun ja miehesi lisäksi vauva ja isompi lapsi.Puhaltakaa yhteiseen hiileen.