asuminen lähellä

mitä noin yleensä ollaan kyseisestä asiasta mieltä. Tuskin ihan hälläväliä meininki nyt kenelläkään on.
Itselläni, silloin joskus alkuun, tuntui olo vähän vaivaantuneelta varsinkin kun satuttiin samaan aikaan kauppaan.
Lapsemme ei ollut moksiskaan moisesta ja kyllä me aikuisetkin siitä pikkuhiljaa rentouduttiin. Paljon varmaan riippuu nämä asiat siitäkin kuinka riitainen ero on ollut ja miten siitä on selvinnyt. Meidän molempien työt on pitänyt meidät samalla paikkakunnalla ja kyllähän se on tuon lapsenkin kannalta parempi kun voi käydä isänsä luona silloin kun haluaa.

Asun parin km päässä exästä ja sen akasta. Ne asuu meidän entisessä asunnossa rivarin pätkässä. Näen niitä joskus kaupassa ja joskus ihan vaan ulkona tai bussissa. Pojan koulu on puolessa välissä ja hänen on helpompi käydä koulussa ja isän luona kun matka on lyhyt. On vielä ala-asteella.

Vaikka erosta on jo kaksi vuotta niin silti minua sapettaa aivan valtavasti jos näen exää ja sitä akkaa. Ei auta mikään meditaatio. Pahimmillaan olen soittanut suutakin niille kun niin vituttaa. Sitä en kuitenkaan haluaisi koska tiedän vaan tekeväni itsestäni naurettavan.

Ensi syksynä poika menee yläasteelle. Ajattelin alkaa tosissaan katsoa asuntoa muualta ja poika saa luvan suostua ettei mene samaan kouluun kuin kaverit. Osa heistä menee muutenkin toiseen kouluun, niin voitaisi helpommin päästä elämään rauhassa. Kun nähtyäni exää ja akkaa olen kotonakin aika kiukkunen joskus.

Kyllä minä en voisi jäädä lähellekään pettäjä-exääni.Luojan kiitos hän ja 19v uusi vaimonsa asuvat muualla nykyisin.
Aluksi he asuivat samalla paikkakunnalla, ja se oli yhtä helvettiä.Heti helpotti, kun ei enää törmää heihin.
Mieheni ei koskaan enää halunnut nähdä yhteisiä lapsiamme, joten sekään ei ollut esteenä muualla asumiselle.