Haluaisin tietää, kuinka moni on menettänyt mielenkiintonsa uuteen tuttavuuteen tämän innokkuuden vuoksi? Siis niin, että uusi tuttavuus soittelee tai viestittelee vähän väliä ja tulee olo, että eikö sillä ole mitään muuta elämää - mulla on. Naisena ärsyttää aivan jumalattomasti, kun miehet eivät malta antaa tunteille aikaa herätä, vaan painetaan päälle koko ajan kuin järkeä vailla? Ahdistavaa! Miksi ihmisillä on niin jumalaton kiire saada kaikki, maailma on jo valmis ja kyllä me mukaan ehditään vähemmälläkin vauhdilla.
Kyseessä on yli 30 -vuotiaat miehet ja itsekin olen lähempänä neljääkymmentä. Kaiken kukkuraksi nämä miehet pistävät ristikuulustelun pystyyn ensimmäisillä tapaamiskerroilla: "Paljonko tienaat vuodessa?, haluatko lisää lapsia?, asutko omistuasunnossa?, millainen auto sulla on?, milloin olet viimeksi harrastanut seksiä?, monenko kanssa olet ollut?" siis täh, eikö miehet valita yleensä naisten kyselevän näitä kysymyksiä? Sitten kun mainitsen akkamaisesta käytöksestä ja kuulustelun mausta, niin ei se järki ala siinäkään vaiheessa lyömään jarrun päälle. Taidan olla hieman yksinkertainen, kun kuvittelen tutustuvani pikkuhiljaa siihen ihmiseen, enkä ymmärrä tätä haastattelukuviota ja helvetinmoista kiirettä. Totuus ei paljastu kysymällä kysymyksiä vaan ajan kanssa eläen.
Miespuolinen ystäväni sanoi innokkuuden syynä olevan se, että olen niin hyvännäköinen miesten mielestä. No, se on hänen mielipiteensä, peilistäni katsoo aika ajoin väsyneet ja sameat kasvot siinä kuin muidenkin peileistä tässä iässä, mutta kai ne sitten joitakin miellyttävät edelleen. Ovatko miehet niin yksinkertaisia hurmaantuessaan ulkokuoresta, ettei siinä osaa jarrua polkea ollenkaan ja aletaan pyöriä niissä omissa ihastumisentunteissa kuuntelematta ja katsomatta saako naisesta vastakaikua? Tällaisia tunnevammaisia miehiä tuntuu riittävän riesaksi asti. Ketä aikuista naista jaksaa enää kiinnostaa jaloissa kuolaava mies kysyn vaan. Sitä kuolaavaa reppanaa pitää potkaista, ei ruokkia sen tunteita.
Miehet ovat tyhmiä ja kiitos kun sain sanoa sen.
Kyseessä on yli 30 -vuotiaat miehet ja itsekin olen lähempänä neljääkymmentä. Kaiken kukkuraksi nämä miehet pistävät ristikuulustelun pystyyn ensimmäisillä tapaamiskerroilla: "Paljonko tienaat vuodessa?, haluatko lisää lapsia?, asutko omistuasunnossa?, millainen auto sulla on?, milloin olet viimeksi harrastanut seksiä?, monenko kanssa olet ollut?" siis täh, eikö miehet valita yleensä naisten kyselevän näitä kysymyksiä? Sitten kun mainitsen akkamaisesta käytöksestä ja kuulustelun mausta, niin ei se järki ala siinäkään vaiheessa lyömään jarrun päälle. Taidan olla hieman yksinkertainen, kun kuvittelen tutustuvani pikkuhiljaa siihen ihmiseen, enkä ymmärrä tätä haastattelukuviota ja helvetinmoista kiirettä. Totuus ei paljastu kysymällä kysymyksiä vaan ajan kanssa eläen.
Miespuolinen ystäväni sanoi innokkuuden syynä olevan se, että olen niin hyvännäköinen miesten mielestä. No, se on hänen mielipiteensä, peilistäni katsoo aika ajoin väsyneet ja sameat kasvot siinä kuin muidenkin peileistä tässä iässä, mutta kai ne sitten joitakin miellyttävät edelleen. Ovatko miehet niin yksinkertaisia hurmaantuessaan ulkokuoresta, ettei siinä osaa jarrua polkea ollenkaan ja aletaan pyöriä niissä omissa ihastumisentunteissa kuuntelematta ja katsomatta saako naisesta vastakaikua? Tällaisia tunnevammaisia miehiä tuntuu riittävän riesaksi asti. Ketä aikuista naista jaksaa enää kiinnostaa jaloissa kuolaava mies kysyn vaan. Sitä kuolaavaa reppanaa pitää potkaista, ei ruokkia sen tunteita.
Miehet ovat tyhmiä ja kiitos kun sain sanoa sen.
Vastaukset 193
Vanhimmat
Olet vain törmännyt ns. "kunnon miehiin" sitten? Rentussa voisi olla sopivaa haastetta sinullekin, eli sellainen seuraavaksi.
"Miehet ovat tyhmiä ja kiitos kun sain sanoa sen."
Tiedetään, tiedetään ja ole hyvä vaan.
Erikoinen päätelmä kuvailemistani miehistä. Jos kunnon mies on tuollainen, niin otan mielelläni sen rentun. Miehessä ei tosin tarvitse olla haastetta, töissä olevat haasteet riittävät. Kotiin haluan tasapainoisen ihmisen rinnalleni.
Tack, tack
p.s. et vastannut kysymykseen.
Tasapainoisen ihmisen löytäminen tänä päivänä on se suurin haaste. Onnea vain yritykseen.
"p.s. et vastannut kysymykseen."
Vastaus: olen.
No et sitten ajetellut siirtyä samalla logiikalla niihin renttunaisiin?
"Tasapainoisen ihmisen löytäminen tänä päivänä on se suurin haaste."
Niin totta, niin totta. Tuntuu, että hyvin monella on vene johonkin suuntaan kallellaan ja lokikirjakin hukassa. Missä ne normaalit ihmiset luuraa? Ei ne kaikki voi olla parisuhteissa, olenhan minäkin sinkku, heh heh.
Renttunaiset on kovin huonoja vakavampaa suhdetta ajatellen. Enkä ole tarpeeksi kiinnostava niiden mielestä, kun en käytä nyrkkejä tai huumeita ja dokaaminenkin on sellaista nysväystä nykyään. Pitäisi skarpata vähän tai jotain.
Ei hääviä, jos valikoima olisi vain linjalla kunnollinen > < renttu. Kovin olisi mustavalkoiset markkinat, vaan onpa ne yksitoikkoiset tälläkin hetkellä.
Sähän kuulostat potentiaaliselta (näin alas on vajottu ettei tartte olla kuin lyömätön, kasvoton, anonyymi, huumeeton ja vähän dokaava), missä vika muuten?
Naiset ei ymmärrä hyvän päälle, hehheh. Kaiken maailman epätoivoisissa nysväreissä roikutaan ja ihmetellään, miksei homma toimi.
ei niissä nysväreissä roikuta, niin sitten ollaan niin ku mä, löydetään vain nysväreitä.
Voipi olla, että ne miehet, joihin vapaina törmäät, todellakin on niitä nysväreitä? Ehkä voisi miettiä myös missä niihin törmää- baari ei välttämättä ole paras paikka.
on monenlaisia miehiä, sieltä löytyy niitä kunnollisiakin. Tuttavien kautta ne vasta kunnon nysvärit löytyykin.
Mä saan kyllä tarvittaessa suuni auki vaikka Puuhamaassa.
Kannattanee vaihtaa tuttavia...?:/
Onhann niitä "kelvollisia" potentiaalisia kumppaneita varmaan ties missä, mutta juju piilee vain siinä, että missä ja koska. Ikinä samassa paikassa samaan aikaan oikeilla fiiliksillä.
On niin laaja tuttava- ja kaveripiiri, että kaikki mitä voi olla on niissä edustettuina ihan taatusti. Sieltä tulevat miehet ovat yliyli-innokkaita, koska mut on jo "myyty" ennen kuin olen suutani avannut.
Se kai se on, paikka ja aika ei vain täsmää. On joskus tullut tavattua mies, josta on nähnyt heti, että tulepa takaisin kahden vuoden päästä niin aloitetaan sitten. Semmoista se on.
"On joskus tullut tavattua mies, josta on nähnyt heti, että tulepa takaisin kahden vuoden päästä niin aloitetaan sitten."
Itse olen taas tavannut joskus naisia, joista on nähnyt heti, että olisipa tavannut pari vuotta sitten, niin...Joo, mutta mistäpä nekään olisivat nykyisen nysvärinsä otettuaan tienneet, että minunkaltaisiani miehiä ylipäätään on olemassa;)
laittaa nysvärinsä kiertoon tuossa tilanteessa :)
Nuoret miehet (hieman yli 20 v)ovat äärettömän suloisia. Heissä on jotain sellaista puhdasta ja kaunista, mikä tuntuu hävinneen yli 30 -vuotiaista miehistä. Me naiset taidetaan olla julmia ja pumpataan se puhtaus pois ja tilalle jotain muuta. Näillä puheilla en tarkoita sitä, että seksuaalisessa mielessä kiinnostun nuorista miehistä, olen vain huomioinut asian pariin otteeseen.
"Nuoret miehet (hieman yli 20 v)ovat äärettömän suloisia. Heissä on jotain sellaista puhdasta ja kaunista, mikä tuntuu hävinneen yli 30 -vuotiaista miehistä. Me naiset taidetaan olla julmia ja pumpataan se puhtaus pois ja tilalle jotain muuta."
No sama pätee 20 naisiinkin- vielä ihanan suloisia ja herkkiä ja valmiita, mutta kai me miehet pumpataan se hyvyys niistä pois, kun 3kymppisinä ne on katkeria ja jumiutuneita nysväreitä, joista ei Romantiikkaa tahdo löytyä kirveelläkään.
Kyllä meissä katkerissa akoissakin sitä romantiikkaa löytyy, se on vain hieman piilossa alkuun. Nuorenahan sitä huokaili katse utuisena jo kun poika käveli kohti :-D
"Nuorenahan sitä huokaili katse utuisena jo kun poika käveli kohti "
Ettekä tietenkään näyttäneet sitä, aloitteista puhumattakaan?:(
Eimut, taisin jostain viestistäsi lukea, että olet 4kymppinen? Naisissa tapahtuu joku ihme Järjen muutos siinä 3kympin ja 4kympin välillä, että niistä voi taas ottaa selkoa. Eli valinnanvara oikeastaan vain 20 ja sitten 4kymppiset naiset, mitä vakavampaan seurusteluun tulee. 3kymppiset liian sekaisin sen biologisen kellonsa kanssa tms.- ei niistä ota selvää:/
Uskotko, jos kerron, että mä olin tuossa maagisessa parinkympin iässä todella UJO? Poika sanoi mulle jotain, niin johan ähötettiin nenänpäätä myöten punaisena. Miten ne pojat jaksoikin mua katella ja yrittää saada kontaktia...? Silloinkin valkkasin sen, joka ei puhunut paljon se vain tuli ja haki mut kainaloonsa saman tien. Mä pidän hiljaisemmista miehistä. Heureka, oisko näin?
Nyt mua ei saa punaiseksi kuin rankka liikunta ja *sensuroitu miehen ja naisen välinen teko* Pilalla mikä pilalla :)
Mä olen muutaman vuoden vajaa 40. Ylpeänä esittelisin itseni tasalukemin, mutta ei ihan vielä. Missä se miesten vastaava järjen muutos oikein on, jos meistä naisista tulee ihmisiä 30 ja 40 välissä?
Et huomioi tässä nyt semmoista, että 40v jälkeen meihin naisiin iskee vaihdevuodet ja sitten me vasta sekaisin ollaankin. Kovin on lyhyt tuo järjellinen aikamme...Tuonne jo alemmas kirjoittelin, että niitä kierteitä tässä odottelen :-D
"Uskotko
Kirjoittanut: vaikea nainen? 25.2.2008 klo 00.28
Uskotko, jos kerron, että mä olin tuossa maagisessa parinkympin iässä todella UJO? Poika sanoi mulle jotain, niin johan ähötettiin nenänpäätä myöten punaisena. Miten ne pojat jaksoikin mua katella ja yrittää saada kontaktia...? Silloinkin valkkasin sen, joka ei puhunut paljon se vain tuli ja haki mut kainaloonsa saman tien. Mä pidän hiljaisemmista miehistä. Heureka, oisko näin?
Nyt mua ei saa punaiseksi kuin rankka liikunta ja *sensuroitu miehen ja naisen välinen teko* Pilalla mikä pilalla :)
Mä olen muutaman vuoden vajaa 40. Ylpeänä esittelisin itseni tasalukemin, mutta ei ihan vielä. Missä se miesten vastaava järjen muutos oikein on, jos meistä naisista tulee ihmisiä 30 ja 40 välissä? "
Siis mitään järjen muutosta ei miehellä tapahdu- se on se sama pallinaama inttipoika sohvan nurkassa makaamassa, jonka perään naiset kuolaavat. Joku voi joskus herätä johonkin, mutta silloin puhutaan alkoholismista ja ATM:stä ja se on nounou naismarkkinoilla.
"Et huomioi tässä nyt semmoista, että 40v jälkeen meihin naisiin iskee vaihdevuodet ja sitten me vasta sekaisin ollaankin. Kovin on lyhyt tuo järjellinen aikamme...Tuonne jo alemmas kirjoittelin, että niitä kierteitä tässä odottelen :-D""
Toi on muuten tärkeä pointti. Eli tasapainoisen naisen kumppaniksi löytäminen on sula mahdottomuus? Jos ei sitten jatkuvasti vaihda nuorempaan, esim.?
ATM termi on outo, mutta muuten meni kaaliin.
Ainahan sen naisen kanssa voi kokeilla semmoista, että puhuu sen ympäri hormonihoitoihin. Nääh, taitaa olla sittenkin helpompi vaihtaa aina uuteen.
Moni mieshän näin jo taitaa tehdä :)
"hierarkia joo
Kirjoittanut: vaikea nainen? 25.2.2008 klo 00.51
ATM termi on outo, mutta muuten meni kaaliin.
Ainahan sen naisen kanssa voi kokeilla semmoista, että puhuu sen ympäri hormonihoitoihin. Nääh, taitaa olla sittenkin helpompi vaihtaa aina uuteen.
Moni mieshän näin jo taitaa tehdä :)"
Markkina-arvoteoria on poistettu netistä jostain syystä (hienoa demokratia!), mutta tästä pääset jyvälle ATM:n merkityksestä:
http://www.city.fi/artikkeli/Parisuhteen markkina-arvoteoria/1854/
Siis oikeasti ihmiset noudattavat tuollaista `suodatusta` kumppanin valinnassa, eli mihin itsekin lienet törmännyt. Porvarit pihalla, mutta mitäpä uutta se olisi.
Hormonihoidot yms. ei hyvä ratkaisu, eli nuorempaa kehiin vaan.
tosiaan löysi itsensä nopeasti ja pari tuttavaakin siinä sivussa. Elämä sentään :)
Porvarit on aina vaan lumiukkona pihalla.
Musta on ihan oikein vaihtaa nuorempaan, kunhan miehet ymmärtää tässäkin naisten ikuisen pyrkimyksen tasa-arvoon (ja vähän ohikin)
*soittaa taistolaismusiikkia*
Mieshän ajattelee vain vanhemman partnerinsa parasta, synteettiset hormonit jos mitkä on arveluttavia.
"synteettiset hormonit"
Mitä ihmettä Ne on??? Miten saat Romantiikan, Rakkauden ja Uskoutumisen sijoitettua johonkin synteettisiin hormoneihin? Joo, se 22-vuotias punapää vois sittenkin olla hyvä vaihtoehto...
"synteettiset hormonit"
"Mitä ihmettä Ne on??? Miten saat Romantiikan, Rakkauden ja Uskoutumisen sijoitettua johonkin synteettisiin hormoneihin? Joo, se 22-vuotias punapää vois sittenkin olla hyvä vaihtoehto..."
Pahoittelen vastauksen viipymistä, olen toivottoman hidas keskustellessani monen kanssa yhtä aikaa.
Olen aina pitänyt ajatuskulustasi.
Tutkipa joskus huviksesi mitä kaikkea ihmisen hormonitoiminta sääteleekään, huiiii. Sieltä se romantiikkakin kumpuaa tai talloutuu jalkoihin, kun hormonimyräkkä iskeytyy voimalla kahden ihmisen väliseen kauniiseen ja herkkään symbioosiin.
Öitä sinullekin ja nyt voisi painaa sitä paniikkinappulaa huomista työpäivää ajatellen.
"Olen aina pitänyt ajatuskulustasi."
Tuohan on pakko ottaa vastaan kohteliaisuutena, melkein.
"Tutkipa joskus huviksesi mitä kaikkea ihmisen hormonitoiminta sääteleekään, huiiii. Sieltä se romantiikkakin kumpuaa tai talloutuu jalkoihin, kun hormonimyräkkä iskeytyy voimalla kahden ihmisen väliseen kauniiseen ja herkkään symbioosiin. "
Helvett..,. Loput sensuroitu
"Öitä sinullekin ja nyt voisi painaa sitä paniikkinappulaa huomista työpäivää ajatellen."
Paniikkipainike olisi kyllä paikallaan, koska 5:50 herätys. Hyvät selitykset tarpeen.
Olen antanut pari kertaa liian innokkaalle miehelle pakit. Tiedän sun tunteen. Itseasiassa jos mies on heti liian innokas ,rupee vituttamaan ihan törkeästi. ja rupeanpa jopa ehkä vihaamaan näitä miehiä. En tiedä rupeanko kaikkia miehiä mutta näitä ainakin rupesin.... Ja yks kerta tapailin yhtä miestä ja se halus olla mun kanssa lähes KOKO AJAN .! ahdisti..... pakit annoin tollekkin,ei riittänyt mun tunteet.
Mikään ei sammuta mielenkiintoa miestä kohtaan yhtä nopeasti kuin läheisriippuvainen, takertuva käytös.
Olisipa mukava saada vastauksia miehiltä, joita on syytetty liiallisesta innokkuudesta.
Ihan näin (kunnonmiehenä) ihmettelen naisten logiikkaa. Ensin valitaan mies näistä ympärillä pörräävistä paviaaaneista ja sitten ihmetellään, kun kaikki ei mennyt niinkuin piti. Onkohan vika kuitenkin omassa arvostelukyvyn puutteessa?
Olen valkannut niistä pörräävistä paviaaneista ja välillä mennyt hakemaan sitä hiljaistakin sieltä nurkasta. Tadaa, aina sama lopputulos, olin aktiivisempi tai passiivisempi. Joku kerta lähden naamiaisasussa, niin ei se ulkonäkö ole miehellä ensimmäisenä mielessä.
Onko sinulla jotain pätevää vinkkiä arvostelukykyni muutokseen? Miten olen niin uuno, että kohdalle osuu aina läheisriippuvainen mies?
Ei auta olla hiljaa ja iskettävissä tai itse iskijänä, vapailla markkinoilla olevissa miehissä on aina sama yli-innokkuus.
Vastaisitko esittämääni kysymykseen, onko sinulla vastaavia kokemuksia naisista?
Onko sinulla jotain pätevää vinkkiä arvostelukykyni muutokseen? Miten olen niin uuno, että kohdalle osuu aina läheisriippuvainen mies?
En tunne sinua niin hyvin, että tietäisin miksi valikoit juuri tällaisia ihmisiä lähellesi. Sitä joudut itse pohdiskelemaan, se voi olla joku pienempikin piirre mikä on tarttunut mukaasi matkan varrella.
Tietenkin läheisriippumattomat ihmiset eivät ole niin mukavaa seuraa, kun eivät samanlailla "huomio" (ja roiku) naisessa kiinni. Se on kuitenkin
naisilla aika yleisesti sisäänrakennettu juttu.
Jos joku käyttäytyy sinua kohtaan suht kylmästi, niin miten koet / reagoit siihen ?
on aina sama yli-innokkuus.
Voipi olla näinkin.. mutta sen tiedän
että olen ihmetellyt koko elämäni miten ihmiset roikkuvat toisissaan kiinni ja järkyttyvät pienistäkin asioista.
onko sinulla vastaavia kokemuksia naisista?
Tässä aika vinha ero, nimittäin miehethän ne perinteisesti pörräävät naisten perässä, mutta löytyyhän niitä naisistakin.
En ole joutunut kärsimään mistään järkyttävästä, johtunee ehken siitä, että muiden ihmisten mielestä käyttäyden "kylmästi". Siinä ei paljon jää yleensä epäselvää.heh.
Olen tätä pohtinut ja jokin minussa itsessäni täytyy olla sellaista, kun seuraani poimin tällaisia roikkujamiehiä. Olen asiaa yrittänyt kiertää yllä mainitsemillani keinoilla.
Ymmärtäisin piirteen, jos kaipaisin pönkittämistä omiin heikkouksiini ja haluaisin olla vahvempi osapuoli. Vaan kun en halua tuettavaa roikkujaa, päinvastoin. Missä ovat miehet, jotka ovat sinut itsensä kanssa? Ei niitä tunnu olevan parisuhteissakaan, mitä olen seurannut. Ottaisin mielelläni miehen jakamaan elämäni ilot ja surut ja lämmittämään vuodettani. Hrrr...
Kun asetelma on saman tien roikkuja - pyristelijä, niin ei siinä muuta tule kuin sanomista. Mistä tietää, saatan pelätä hylätyksi tulemista yli kaiken ja sen vuoksi alitajuntaisesti valitsen aina miehen, joka ei voi olla edes vakavasti otettava. Mutta jos olisin sellainen, en uskaltaisi itse lähestyä miehiä, kuten saatan tehdä. Enkö silloin pelkäisi hylätyksi tulemista ventovierailtakin?
Miten pääsee mielensä kerroksiin tarpeeksi syvälle? Ja missä menee raja, milloin "vika" on itsessä ja milloin se on muissa? Itseään ja omaa suhtautumistaan tulisi muuttaa, kun jokin tökkii, mutta mihin muutut, kun et tiedä mistä se tökkiminen johtuu?
Jos joku suhtautuu minuun kylmästi? Millä tavoin ja missä tilanteessa? Ei minuun suhtauduta kylmästi, minuun suhtaudutaan aina tunteellisesti, oli kyseessä ystävyyssuhde tai mikä vaan, se ensimmäinen kontaktikin. Seurassani aktivoidutaan. Herätän tunteita ilmeisesti liikaa ja se väsyttää minua. Tunteettoman oloinen mies voisi sytyttää minutkin. Siinäpä sitten olisin ja pähkäilisin mikä on :-D
Jospa minulla siis on hurmaamisen halu niin vahvana ja se riittää loppupeleissä minulle poloiselle? Mielenkiinto loppuu kuin seinään, kun mies on narussa. Ääh, voihan näitä ajatuksia pyörittää mihin suuntaan hyvänsä, josko tekstini auttavat minua selvittämään mistä on kyse. Voiko ihminen huijata itseäänkin niin hyvin? Voiko ongelma olla niin syvällä, että en siihen pääse käsiksi? Koen itseni tasapainoiseksi ja samaa ovat sanoneet kaikki muut ystäviä myöten. Kerääkö tasapainoinen ihminen vain automaattisesti lähelleen heikompia? Heikot hakevat vahvuutta toisesta? Huono sanavalinta, mutta ei irtoa muuta.
Kiitos vastauksesta.
mieltä olen!
Täytyy sanoa,että valitettavan usein näitä 'tapauksia' tulee vastaan.Ikävä kyllä.Koska se saa just miettimään et onko noi kaikki samanlaisia.
Onneksi joukosta löytyy toki muunlaisiakin,en vain tiedä missä ne tosiaan luuraa.Kai ne on just sitten niitä jotka ei koskaan lähesty itse vaan pysyvät jossain taka-alalla.Harmi vain.
Ja tuo on niin totta,että miksi heti ensi kertaa kohdattuaan tarvii tietää kaiken?!Kai sitä tarvii ruveta kantaan takataskussa jotain ansioluetteloa ja veroilmoitusta ettei tarvi kuin vaihtaa ne tiedot ni sit tietää kiinnostaako.
Ei mua ainakaan kiinnosta heti kättelyssä tietää mitä,kuinka,paljonko perhettä,rahaa,naisia jollain miehellä on ollut jos sillä on jonkinlaisia ajatuksia jotka synkkaa niin siitä on hyvä aloittaa...kyllä ne muut asiat sit jossain kohtaa ihan luonnostaan tulee esille.
Paras esimerkki viikon takaa..tanssimassa,mies kysyy ekana mites ois pikku'tsäpinät'...mä olen yrittäjä,kyllä mulla rahaa on,asun tos omppuhotellissa...Jep,siinä vaiheessa jäi mies tanssilattialle.Pitäkööt omppunsa.Hyi helkkari...
Toi ei ainakaan iske!
Pakkeja joutuu valitettavan usein antamaan just näin ja sitten saa kuulla haukut päälle...ei ainakaan nosta pisteitä meikäläisen silmissä kun en lähe heti tai anna heti ni sen jälkeen olen kuitenkin huora ym vastaavaa.Tappiokin kärsitään vielä niin pirun huonosti.Hohhoijjaa...paree vissiin sit pysyä kotona.Ettei tuu sanomista ;)
Vain mies on niin yksinkertainen, että luulee ottavansa naisesta parissa tunnissa selkoa :-D
Kerroin tuolla jo, että olen ottanut niitä hiljaisempiakin taka-alalla olijoita ja sama virsi kohta niidenkin kanssa.
Mä olen myös miettinyt, että kannan verotietojani, kuviani, CV:n ja lääkärintodistuksen mukanani, niin saa läväyttää ne tiskiin heti kättelyssä kun niitä kuitenkin vingutaan. Jos mä olisin joku perseaukinen onnenonkija ja kusettaja, niin kai mä osaisin ne kysymykset kunnialla selvittää, joten miksi edes yrittää selvittää haastatteluin toisen luonnetta ja luotettavuutta? Turhaa, senkin ajan voisi käyttää hyödyllisemmin.
Asiat tulevat todellakin ajallaan selville ja aluksi riittää perussynkkaus ja vahva kiinnostus tutustua. Tässä iässä tietää jo, että ihminen voi kusettaa parhaimmillaan parikin vuotta (ei tahallisesti, jokainen tsemppaa aikansa), sitten vasta alkaa tulla peruskarva esille ja tietää tuleeko suhde jatkumaan rakkausasteelle. Mitä kertoo ihmisestä se, että se ensimmäisenä kyselee sun raha-asiat? Musta se on pinnallista, jos uuden ihmisen raha-asiat kiinnostavat enemmän kuin sen luonne ja persoona. Toisekseen tulee mieleen, että taitaa herralla itsellään olla vouti ovella karmit kaulassa ja tarvitsee varmatuloisen naisen elättämään.
Noi rahalla hurmaajat ovat yli-innokkaita huvittavampia, mulle ei ole noin ehdoteltu, mutta se on vain tuuria. Pakkeja joutuu jokainen välillä antamaan, mutta mua ei ole koskaan huoriteltu tai lutkiteltu sen vuoksi. Ei kyllä muutenkaan ja taitaa olla tuuria sekin.
Mä en taida vielä luovuttaa kuitenkaan :-D
joka sana.
Ja ei kai me nyt vielä luovuteta.:)
Näyttäähän täälläkin ihan järki päässä olevia miehiä löytyvän.
Joten kai niitä sit tuolla 'ulkona' jossakin on.
Niin en tiedä onko sillä sitten tuurin kans mitään tekemistä että ne haukut saa,alkoholilla kylläkin ;)
Joskus vaan tosiaan törmää niin ikäviin tyyppeihin,että laittaa miettimään kannattaako niitä lähestyä enää ollenkaan.
Onneksi niitä hyviäkin tapauksia aina välillä tulee vastaan.Joten usko säilyy jotenkin...
Ei muuta kuin onnea 'etsintään'!Kai meillekkin vielä joku löytyy ;)
ja kriteereistä ei tingitä ainakaan tämän asian suhteen.:)
pakkeja tuollaisen syyn takia. En oo silti ees ollut tommosessa tilanteessa.. Mä oon jo ekan soiton aikana sanonut miten asia on, jos mua ei oo ollut mahdollisuutta tai halua alkaa sen miehen kanssa mihinkään...
Jos taas mun puolelta kiinnostusta on, niin ei sitä noin sammutettua varmaankaan saa...En usko ainakaan.
Mun tuntemilla miehillä on se hyvä puoli, et niillä on niin paljon järkeä päässä, et niiden kanssa on aina voinut ja voi jutella.. Jos se kyselee mun mielestä liian henk. koht.asioita, niin sanon sen sille ja uskoisin, et mies ymmärtää jos sanon, et tarviin omaakin aikaa.. aikaa lapsille ja yksinkin.... Ei kukaan tommosesta voi suuttua, jos sen suoraan sanon. Ei mulle ainakaan oo suututtu.
Mutta en usko, et ajaudun tollaseen tilanteeseen, koska mun mielestä heti alussa jo tarvii puhua siitä mihin molemmat on tottuneet....Mulle ainakin olis nyt melkein kolmen vuoden yksinolon jälkeen mahdotonta olla jonkun miehen kanssa tekemisissä päivittäin, mut kyllä normaali mies sen varmasti ymmärtää.:)
onnellisessa asemassa, jos et ole tehnyt tuttavuutta tuollaisten miesten kanssa.
Mä en ole koskaan uskonut mihinkään salamakiinnostukseen, vaan kiinnostun itse ajan kanssa vasta kunnolla ja osaan sanoa juuta tai jaata vasta muutaman viikon päästä, en eka kontaktikerrasta. Toki alussa toinen herättää pienen mielenkiinnon ja kutkan ja sitten tutkaillaan mihin tunteet kallistuvat tutustuttaessa ja kiinnostaako tyyppi pidemmän päälle. Jäätiköllehän ne tunteet kallistuvat ennen kuin sukunimi on selvillä, kun mies soittelee ja viestittelee kuin heikkopäinen.
Äiti olen ja en kaipaa myöskään yhteydenottoja monta kertaa päivässä. Ei mies voi vaan tunkea mun elämään, kun siitä tuntuu hyvälle, vaan pitää olla tervetullut asteittain. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, vaikka suoraan sanoisi?
Olishan se tietysti kiva, jos nuoremmat miehet olisivat kiinnostuneita. Jospa nyt kuitenkin hankkisit tämän.
https://www.ellos.fi/misc/ProductZoom.aspx?ImageSource=07101-558ells_0894825.jpg
Mistä olet saanut käsityksen, että nuoret pojat eivät ole kiinnostuneita kypsistä naisista? Vielä en ole heitä huolinut, mutta mistä tietää milloin ilahdutan itseäni.
Eli myös tuo miespuolinen ystäväsi on tyhmä?
Nojoo, oli tyhmä veto...
Kauneudestasi en voi sanoa mitään, koska kuvallinen profiilisi puuttuu.
Jaa, jos itse hurmaannun ulkokuoresta, niin mietin miten saisin sen hurmaavuuden vangittua taulun väreihin...
Olet vain törmänyt vääriin henkilöihin.
ystäväni on erittäin fiksu monilla elämän osa-alueilla, tosin hänen mielipiteensä tässä asiassa lienee hieman puolueellinen ymmärrettävistä syistä.
Eikö kauneus ole aina katsojan silmissä, siinä mielessä toitotukset suuntaan tai toiseen kuvien tai kuvattomuuden kanssa ovat kyseenalaisia? Jospa tässä nyt vain tällä kertaa riittää se, että mä olen kaunis yleisellä mittapuulla. Loput inttämiset asian tiimoilta eivät kiinnosta, koska ulkonäkö yleensä ei ole tärkeintä elämässä. Kuten sanoin ystävällenikin, toivon pikaista ikääntymistä ja rupsahtamista, jos se auttaisi asiaani.
Eikö ulkokuoresta hurmaantumisen pitäisi lisätä vain mielenkiintoa tutustua siihen ihmiseen ja ottaa selville, voiko kauniilla ihmisellä olla kaunis mieli? Jaa, kai ne miehet yrittää sitä tutustumista, mutta en jaksa jatkuvaa yhteydenottoa, vaan tarvitsen enemmän tilaa.
"Olet vain törmänyt vääriin henkilöihin."
Niinpä, mutta valikoimat tuntuvat kovin suppealta.
aloituksesta lähtien:
I kappale
Haluaisin tietää, kuinka moni on menettänyt mielenkiintonsa uuteen tuttavuuteen tämän innokkuuden vuoksi? Siis niin, että uusi tuttavuus soittelee tai viestittelee vähän väliä ja tulee olo, että eikö sillä ole mitään muuta elämää - mulla on.
Päätelmä:
Mies on takertuja joka ei ole varma itsestään
ja siksi yrittää olla varma ettet katoa minekkään hänen elämästään.
Mies on kuullut, että nainen tarvitsee osakseen huomiota.
Jatkat:
-Naisena ärsyttää aivan jumalattomasti, kun miehet eivät malta antaa tunteille aikaa herätä, vaan painetaan päälle koko ajan kuin järkeä vailla? Ahdistavaa! Miksi ihmisillä on niin jumalaton kiire saada kaikki, maailma on jo valmis ja kyllä me mukaan ehditään vähemmälläkin vauhdilla.
Päätelmä: Voi olla, että mies pelkää todellisen luonteensa paljastuvan, mikäli ei kiirehdi.
Ainut lohtu lienee se, ettei kyseinen henkilö ole narsisti. Heidän toimintansa hieman erilainen.
II kappale
Kyseessä on yli 30 -vuotiaat miehet ja itsekin olen lähempänä neljääkymmentä. Kaiken kukkuraksi nämä miehet pistävät ristikuulustelun pystyyn ensimmäisillä tapaamiskerroilla: "Paljonko tienaat vuodessa?
Kysymys: Mikä on yleisemmin ollut miesten koulutustaso?
Kommentti: Eivät halua ketään siivelläeläjää
Jatkat
-haluatko lisää lapsia?
Kommentti: on miehiä jotka haluavat lapsia ja heitä, jotka eivät halua lapsia.
Jatkat:
-asutko omistuasunnossa?
-millainen auto sulla on?
Kommentti: Haluavat kartoittaa varallisuutesi
Jatkat:
-milloin olet viimeksi harrastanut seksiä?,
Kommentti: Jotta saisi selville kuinka nopeasti sinut saa sänkyyn.
Jatkat:
-monenko kanssa olet ollut?
Kommentti: Kyse on siitä, jos olet ollut monen kanssa, saatat verrata heitä edellisiin
Jatkat:
-siis täh, eikö miehet valita yleensä naisten kyselevän näitä kysymyksiä?
Kommentti: Minun kohdalla en muista yhdenkään naisen kysyneen noita asioita.
Jatkat:
-Sitten kun mainitsen akkamaisesta käytöksestä ja kuulustelun mausta, niin ei se järki ala siinäkään vaiheessa lyömään jarrun päälle.
Kommentti: Mies on itsekeskeinen.
Huomautuksena sen verran, että itse en kestäisi tuonkaltaisia ystäviä
Taidan olla hieman yksinkertainen, kun kuvittelen tutustuvani pikkuhiljaa siihen ihmiseen, enkä ymmärrä tätä haastattelukuviota ja helvetinmoista kiirettä. Totuus ei paljastu kysymällä kysymyksiä vaan ajan kanssa eläen.
Kommentti: Et ole yksinkertainen.
III kappale
-Miespuolinen ystäväni sanoi innokkuuden syynä olevan se, että olen niin hyvännäköinen miesten mielestä.
Kommentti: Miespuolinen ystäväsi erehtyy, kyllä hyvännäköisen naisen kanssa voi keskustella fiksusti.
Tosin, en tiedä miten olet aina käyttäytynyt kyseisen ystäväsi kanssa.
Monesti ystävän/tutun/ muiden ihmisten seurasa ollaan pirteämpiä ja iloisempia mitä todellisuudessa ollaan.
Aivan kokemuksesta kerron.
Jatkat:
-No, se on hänen mielipiteensä, peilistäni katsoo aika ajoin väsyneet ja sameat kasvot siinä kuin muidenkin peileistä tässä iässä, mutta kai ne sitten joitakin miellyttävät edelleen.
Klisee: jokaisen kasvot miellyttävät tavalla tai toisella jonkun kasvoja
Olisiko ystäväsi ihastunut sinuun?
jatkat
-Ovatko miehet niin yksinkertaisia hurmaantuessaan ulkokuoresta, ettei siinä osaa jarrua polkea ollenkaan ja aletaan pyöriä niissä omissa ihastumisentunteissa kuuntelematta ja katsomatta saako naisesta vastakaikua? Tällaisia tunnevammaisia miehiä tuntuu riittävän riesaksi asti.
Kommentti: Olisiko tuo "Ihastumistunteissa kuulematta katsomatta saako naisesta vastakaikua" oli hyvä oivallus.
Aina voi ola mahdollisuus, ettei kyseisillä miehillä ole paljoakaan kokemusta naisista ja seurustelusta.
Jatkat:
-Ketä aikuista naista jaksaa enää kiinnostaa jaloissa kuolaava mies kysyn vaan. Sitä kuolaavaa reppanaa pitää potkaista, ei ruokkia sen tunteita.
Kommentti: totta
Jatkat:
Miehet ovat tyhmiä ja kiitos kun sain sanoa sen.
Kommentti: ei välttämättä vaikka turhautuneena niin yleistät.
Seuraava mielipide ei ole omani, asiasta kuitenkin toitotetaan sen verran, etteikö sitä voi huomioida.
Monesti seuranhaku on kiinni siitä, mitä vanhemmat ovat. Älä siis ota itseesi.
Yleistystä löytyy myös paljon, kuten:
-Tytär etsii isänsä kaltaista miestä
-Poika äitinsä kaltaista naista
-Juopon lapset etsii juopon seuraa jne.
Heräsi kysymys, onko kyseiset miehet samaa sosiaaliluokkaa?
Eli koulutukseltaan samaa luokkaa?
-peruskoulutus = lainsäätämä oppivelvolisuus
-keskiasteen koulutus = yo, ammattikoulu
-ylemmän asteen koulutus = korkeakoulu, yliopisto
Toinen lausuma on se, että "samanarvoiset" pärjää keskenään paremmin kuin esim. peruskoulun ja maisterin tutkinnon suorittanut alkaisivat yhteiselämän, missä heiltä ei löydy mitään yhteistä elämässä.
Niitäkin pareja toki löytyy.
Heräsi kysymys:
Onko nuo miehet kertoneet, milloin ovat viimeksi seurustelleet?
Valikoimiin vaikuttaa suurimmaksi osaksi "Mitä pidempään olet yksin, sitä vaativammaksi tulet etsimäsi seuran suhteen".
Lopulta alkaa ajattelemaan, että mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Siinä lie osasyy, miksi valikot supistuvat.
"Sinua on kiva nähdä, koska aina olet iloisella päällä" totesi kerran minulle erään paikalliskaupan johtaja.
Tosiasia kuitenkin on, hymyllä on helppo peittää oma surkea olo, vaikka aina ei olisikaan helppo hymyillä
tässä mä lyön käsiäni yhteen :)
Tuolla joku jo taisi kirjoittaa naisen tai tyttöjen huomionkipeydestä tai vastaavasta. Naisilla toi vaan vähenee iän myötä ja miehet ei ilmeisesti sitä hoksaa.
"Päätelmä: Voi olla, että mies pelkää todellisen luonteensa paljastuvan, mikäli ei kiirehdi.
Ainut lohtu lienee se, ettei kyseinen henkilö ole narsisti. Heidän toimintansa hieman erilainen."
Tätä minäkin olen epäillyt. Järkevä mies menisi rauhallisempaa tahtia, mistä sitä nimittäin tietää millainen kasettikotelo mulla on. Narsisti tästä nyt vielä puuttuisi.
"Kysymys: Mikä on yleisemmin ollut miesten koulutustaso?
Kommentti: Eivät halua ketään siivelläeläjää"
Laidasta laitaan..on ollut akateemisesta duunariin. Viimeisin kasettitapaus oli yksityisyrittäjä duunaripohjalla, en tiedä tulojaan. Kertoi kyllä tulleensa hyväksikäytetyksi rahallisesti. On muakin lypsetty ja en silti kysele ja kartoita hullun kiilto silmissä.
"Kommentti: on miehiä jotka haluavat lapsia ja heitä, jotka eivät halua lapsia."
No joo, mutta ei kai kukaan välttämättä tiedä miltä tuntuu parin vuoden kuluttua tämä lapsiasia? Elämä kun ei mene suunnitelmien mukaan. Ymmärrän kuitenkin jollain tasolla kyselyn, ellei siihen liity sellaista "analysoin sua synnyttäjänä" -katsetta.
"-asutko omistuasunnossa?
-millainen auto sulla on?
Kommentti: Haluavat kartoittaa varallisuutesi "
Niinpä, mutta miksi? En mäkään halua kartoittaa miehen varallisuutta, mitä väliä sillä on, ellei ole pinnallinen ihminen tai aikeissa kupata mua? Hähhää.
-"milloin olet viimeksi harrastanut seksiä?,
Kommentti: Jotta saisi selville kuinka nopeasti sinut saa sänkyyn. "
Kas, sähän olet samoilla kärryillä mun kanssa :) Siksipä tämä on niin vastenmielinen kysymys, kun tarkoitusperät ovat niin ilmeiset. Ei siinä mitään, tarkoitushan on irroitella aina kun siltä tuntuu, ei sen mukaan milloin on viimeksi saanut, joten jälleen turha kysymys ja osoittaa yksinkertaista ajattelutapaa. Junttia. Alan epäilemään miehen taitoja ja kokemusta.
"monenko kanssa olet ollut?
Kommentti: Kyse on siitä, jos olet ollut monen kanssa, saatat verrata heitä edellisiin"
Kuka mies kuvittelee saavansa totuudenmukaisen vastauksen tähän kysymykseen? Siksi jälleen turha kysymys ja osoittaa epävarmuutta seksiasioissa tai mustasukkaista luonnetta, jotka voivat olla aikamoinen turn-off.
"-siis täh, eikö miehet valita yleensä naisten kyselevän näitä kysymyksiä?
Kommentti: Minun kohdalla en muista yhdenkään naisen kysyneen noita asioita."
Ok, hyvä niin. Olen lukenut liikaa tätä palstaa ja kuunnellut miehiä :)
"-Sitten kun mainitsen akkamaisesta käytöksestä ja kuulustelun mausta, niin ei se järki ala siinäkään vaiheessa lyömään jarrun päälle.
Kommentti: Mies on itsekeskeinen.
Huomautuksena sen verran, että itse en kestäisi tuonkaltaisia ystäviä"
Niin luultavasti ja en minäkään.
"-Miespuolinen ystäväni sanoi innokkuuden syynä olevan se, että olen niin hyvännäköinen miesten mielestä.
Kommentti: Miespuolinen ystäväsi erehtyy, kyllä hyvännäköisen naisen kanssa voi keskustella fiksusti."
Hän ei sanonut, ettei minun kanssani voi keskustella fiksusti.
"Tosin, en tiedä miten olet aina käyttäytynyt kyseisen ystäväsi kanssa.
Monesti ystävän/tutun/ muiden ihmisten seurasa ollaan pirteämpiä ja iloisempia mitä todellisuudessa ollaan.
Aivan kokemuksesta kerron."
"Olisiko ystäväsi ihastunut sinuun?"
Olemme olleet ystäviä 16 vuotta, ja koskaan edes sinkkuina ollessamme ei mitään sutinaa, puhdasta ystävyyttä. Vähän niin kuin sisko ja veli. Hänellä on oma perhe ja vaimo on mun ystävä myös. Tuntee mut aika pohjamutia myöten ja nähnyt musta yhtä ja toista mukavaa ja vähemmän mukavaa. Näin pitkässä ystävyydessä voi olla täysin oma itsensä.
"Aina voi ola mahdollisuus, ettei kyseisillä miehillä ole paljoakaan kokemusta naisista ja seurustelusta. "
Kaikilla on ollut kokemusta pitkistäkin suhteista. Ehkä sitten vain liian kauan sinkkuna.Muutaman tapauksen vuoksi olen tehnyt seuraavat päätelmät: mitä pidempään mies on ollut ilman parisuhdetta, sen epätoivoisempi se on. Toisena hälytysmerkkinä on ollut se, että useaan vuoteen ei ole ollut muuta kuin lyhyitä suhteita.
"Miehet ovat tyhmiä ja kiitos kun sain sanoa sen.
Kommentti: ei välttämättä vaikka turhautuneena niin yleistät. " No jos totta puhutaan, ei mun kaverit ole tyhmiä ainakaan...
Tuohon koulutuskysymykseen jo vastasin, eli laidasta laitaan ja hyvin erilaisilla koulutus- ja työtaustoilla. Minua korkeammalla sosiaalistatuksella ja toiseenkin suuntaan ja samoilla taustoillakin. Tiedän nuo yleistykset, omalta kohdalta niitä on hankala puolueettomasti arvioida.
Niin, tässä iässä on mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Välillä joutuu hymyilemään vaikka syrän märkänis. Vanha suomal.sananparsi.
En ehdi oikolukemaan, tuli keskeytyksiä.
yhtä kohtaa:
"-Miespuolinen ystäväni sanoi innokkuuden syynä olevan se, että olen niin hyvännäköinen miesten mielestä.
Kommentti: Miespuolinen ystäväsi erehtyy, kyllä hyvännäköisen naisen kanssa voi keskustella fiksusti."
Hän ei sanonut, ettei minun kanssani voi keskustella fiksusti."
Tarkennus:
Miespuolinen ystäväsi siis epäili, että miesten kyselytulvan syy on kauneutesi.
Sitä en yhtään epäile, etteikö sinun kanssasi voi keskustella fiksusti.
Kyseinen miesystäväsi on todiste, että kanssasi voi keskustella fiksusti.
tarkennan puolestani lisää :-D
Miesystäväni tarkoitti, että miehet menee sekaisin mun ulkonäöstä ja ihastuvat pelkkään naamatauluun ja kroppaan, siitä johtuu tampiokäytös.
Mua puolestani vituttaa kun tuntuu sille, että muhun halutaan tutustua vain noilla kysymyksillä (pinnallisella tasolla) joita kerroin, ei todellista tutustumista. Ei mua kiinnosta pinnalliset miehet ja sellaiset, joiden elämänarvot liikkuu tuolla akselilla.
Katsotaan että aha, hyvännäköinen ja elämä kunnossa, eikun pommittaan hajalle ja käsikynkkää kohti auringonlaskua.
Pitää varmaan lähteä johonkin elämäntapakursseille, vaikka johonkin joogakeskukseen. Minkähänlaisia miehiä siellä olisi? Ainakin arvot on muualla kuin maallisissa asioissa.
Minäkin perusjäykän fysiikkani kanssa voisin olla siellä ei-kiinnostavimmassa päässä :-D
tuo mitä miesystäväsi kertoi, emme vain löydä yhteisiä sanoja. Näemme silti samoin.
Vaikea nainen? Ei sellaisia ole, seuralaisessa vikaa.
Joogasta sen verran, että niitä on monenlaisia.
Stereotypia on, että istuu jalat ristissä ja hokee mantraa.
"Suoritus ja venytys" oli tutun naisen selitys joogasta.
Olisi yksi ehdotus: Vapauta mielesi siitä, että miettisit heidän käyttäytymistään.
Koska ratkaisematon ongelma (tässä tapauksessa miesten käyttäytyminen) sitoo psyykkeen (mielen) mytyksi, mikä sitoo elämänilon.
Hyvää kevättä sinulle :-)
että sä olet enemmän kuin saman näkymän äärellä kanssani. Hurmaavaa.
Mä varmaan suuntaisin enemmän fyysisemmän joogan pariin. Oliko se nyt Hatha-joogaa, vai mitä. Olen sitä kokeillutkin. Hiki pitää tulla.
Mun mieli on vapaimmillaan aina silloin, kun karsin mieskontaktit elämästäni. Mies tulee ja vangitsee tilani ja en kestä sitä. Kun tässä on joku rimpauttaja, se vie energiaani ja joudun ajattelemaan tätä rimpauttajaa ja sen ongelmia ja tuskastun.
Sinä olet pidemmällä :)
Ihanaa kevättä sinulle!
:-)
Meinasin vastata, että en.
Mutta itseasiassa kyllä yhden kerran.
Alkoi niin armoton tekstari"hyökkäyskin" että multa meinasi hermot mennä. Ja heti ois suunnilleen tullut asumaan tänne...
kanssa oven takana heti ensimmäisellä vierailulla...Apua!!!! Tiedän...
Hyvin olet säästynyt, jos vain yhdestä kokemus.
Perusongelmani.
Ironistahan on se että naiset eivät koskaan tienneet millainen pohjimmiltaan oli se mies jonka he käännyttivät pois. Eiväthän he halunneet tietää.
Ehkä tässä on jotain oppinut ajan myötä. Ehkä.
@--"---
... pidempi, paksumpi ja tuuheampi kuin sulla :)
@='="=====
Voiko noin hurmaavan oloinen mies olla vimmainen yhteydenottaja?
Sitähän ne tuttavat ovat yrittäneet hokea, että malttaisin odottaa ajan kulumista niin se mieskin laskeutuu normaalien kirjoihin alkuinnostuksesta toettuaan. Ei kestä hermo odotella, tulee vain mieleen, että mitä ongelmia sillä oikein on...
Nyt tuli kylmä rinki ympärille
Kyllä voi. Tunnistin heti itseni... siitä on nyt joku 6-10 vuotta kuin tuo vaihe oli päällä pahimmin. Tunsin paljon ja nopeasti silloin ja annoin sen kuulua vimmalla.
Onko mulla ongelmia? Varmasti saman verran kuin kenellä tahansa muulla ihmisellä. Mun historiasta tulee väistämätön taakka suhteilleni koska olen menettänyt yhden oleellisen tärkeän ihmisen lapsena elämästäni täysin, sieltä juontaa tarve saavuttaa rakkaus ja pitää siitä kiinni. Kun tilaisuus tarjoutuu niin se johti tuohon käyttäytymismalliin, (liian) nopeaan kiinnittymisyritykseen kun sopiva tuli kohdalle.
Olenko enää tuollainen. Vaikea sanoa, ainakin jonkinlaista kontrollia mulle on tullut rutosti lisää... pelkään itseasiassa että vähän liikaakin ja kipinän leimahtaminen onkin nyt vaikeaa tai vähättelen orastavia suhteitani :-P
@--^--^--^----
-> varo piikkejä
Niin, kannamme lapsuuttamme ja edellisten sukupolvien taakkaa siihen päälle, halusimme tai emme. On jo pitkällä, kun sen tiedostaa.
Kai kaikki kolmen-neljänkympin välissä ovat kokeneet jo niitä pettymyksiä ja iloja niin paljon ja jokaisella on vähintään ne tavanomaiset ongelmat. Toiset osaavat ne kipunsa käsitellä ja laittaa siistiin pinoon ja lähteä suhteellisen puhtaalta pöydältä, toiset menevät entistä enemmän sekaisin, erityisesti herkimmät.
Sun pitää taistella vastaan, ettet mene ääritilanteesta toiseen. Ihan hyvä oli lukea sun kantasi. Ehkä mäkin opin olemaan kärsivällisempi.
Varoitat puuseppää piikeistä? Tuommoisistahan tulee lähinnä kotoisa olo... paitsi että ruusut on kauniimpia ja tuoksuu paremmilta kuin tikkuiset laudanpätkät... :)
Suoraan ydinvoimalan aidan luota, kukkaiskielen sanoma: "Eestä tai takaa, yhtä mukavaa on aina!"
@-"----"-@
Puhuminen auttaa aina. Siitä näkee onko toinen sekopää vai vaan innostunut. Laittaa tyypin aina jäähylle sopivaksi aikaa, tyynnyttelemään itseään. Jos se ei pysy sovittua "rangaistusaikaa" jäähyaitiossaan se on kipee. Jos se ymmärtää yskän siinä on paljonkin potentiaalia. Terve mies kestää sen kunhan jäähylle annetaan selkeä syy eikä vaan passiteta matkoihinsa.
Juuri se että naiset ei selitä missä menee vikaan tai anna tilaa kehittyä rikkoo monta hyvää miestä.
ja tuloksena selvyys miehen kipeydestä. Yksikin soitti 5-15 minuutin välein koko illan(!!!)ja itki, miksi en halua häntä luokseni vaan haluan omaa aikaa. Kyllähän näitä sekopäitä on ollut, en puhu mistään pikkupainostuksesta ja pikkupikkuinnostuksesta hupskeikkaa.
Teen kyllä selväksi haluavani omaa tilaa ja soitan, kun siltä tuntuu. Tarkoituksella en pompottele tai odotuta itseäni. Kaipa elämä ja ne muut naiset ovat ehtineet rikkoa miehet ja mä en jaksa korjata niitä.
Ilmeisesti en ole tavannut vielä tervettä miestä. Tuota samaa olen itselleni hokenut, normimies ymmärtää puhetta.
kunnon miehenä ihmettelen, mistä te noita miehiä oikein löydättekin :)
Noi on niitä tapauksia joita siperian on vielä opetettava - tai murrettava kokonaan - paras tosiaan laittaa kylmään miettimään omaa juttuaan.
Et ole vielä sellasiin törmännyt jotka leijailee kauemmas ellet itse pidä aktiivisesti kiinni? Semmoisiakin löytyy... :)
kuuntelen aina silmät pyöreinä miesten kertomuksia naisista ja parisuhteistaan. Joku valehtelee ja rankasti tai sitten elämä on suuri vitsi, vertaisensa menevät aina toistensa ohi ja sen sekopään syliin siinä vieressä :)
Haluaisitko kenties opettaa? :)
Siinä on sellainen pikku juttu taas...kun mä osoitan mielenkiintoni, niin siinä ei sitten pelailla ja paeta. Joko tutustutaan tai sitten ei, hyyy-yyyvin yksinkertaista. Ja kyllä ne yleensä haluaa tulla mun syliin :)
Kiinni pidettävät tapaukset saa leijailla etsimään liekansa muualta, liian väsyttävää puuhaa ja kaukana mun luonteesta. Kyllä ne pari tolkun miestä ovat ymmärtäneet pysyä pitämättäkin sen ajan mikä meille oli tarkoitettu.
... sä siis valikoit tietentahtoen joukosta kilaritapaukset koska et halua nähdä vaivaa siinä että sun pitäis tehdä oikeasti vaikutus mieheen?
Onko sulla "ulkonäköongelma" kaiken lisäksi? :)
mieltä. Tässäkohtaa, jos joku ei ole sinulle mieluinen, niin raakkaat sen pois listoilta? ?
Eli jos mies ei ole ehdottomasti sellainen, kuin oletat / haluat sen olevan.
Tuossakohtaa häviääkin sitten ne kaikki, jotka haluavat pysyä enemmän etäisinä ja kaukaisempina katsella hiljakseen..
ei oikein avautunut toi sun viesti. Mä voin nähdä paljonkin vaivaa hurmatakseni miehen ja olen sen tehnytkin (tuloksena upea, pitkä parisuhde).
Otin taas vaihteeksi silmän käteesi ja luin edellisen viestisi... ymmärsin väärin aluksi (hätäinen luku). Siellähän se siis luki selvin sanoin että olet tutustumishaluinen ja haluat että toinenkin on heti valmis siihen.
Toisaalta se ei itseasiassa paljoakaan muuta tilannetta; edelleen varsin suuri osa miehistä pn varovaisia sen tutustumisenkin suhteen tai vähintään usko onneaan heti... ja heidät siis pistät sivuun. Jäljelle jää "avoin" sakki jossa taitaa olla tosiaan enemmistöedustettuna juuri nuo liisterintäyteiset hetikaikki-tapaukset. Ja varmasti myös hyviä yksilöitä joilla pysyy homma lapasessa.
Saattaa olla hyvinkin että minutkin työntäisit sivuun ellet olisi äärimmäisen suora ja varma... :)
muita vastauksiani? Jos olisit, näkisit kuin mä olen äärimmäisen suora ja varma nainen. Eikö se suorastaan huuda teksteistäni :)?
En ohita hiljaisia tai varovaisia miehiä, mies voi olla hiljaa ja hissukseen, mutta jos se uskaltaa katsoa mua päin hieman pidempään tai toistuvasti niin se on vihreä valo mulle. Pitäähän sitä nyt jokin pikku merkki saada, että oma tutustumisenhalu syntyy? Tai ei näköjään teillä miehillä, siitähän tässä on kirjoitettu :)
vaan mä en halua KIINNI PIDETTÄVÄÄ miestä.
miten sä sen määrität? Mitkä on susta sellasia seikkoja?
kysymyksiisi, niin vastaan. Olen kirjoittanut jo niin paljon, että pätkii
Että taisin painia enemmän oman sisäisen mielikuvani kanssa kuin lukea suoraan mitä sanot :D Paha tapa minulta. Hävettää melkein.
Mutta toi tyylisi. Olet harvinaislaatuinen nainen, tiedän yhden ainoan tapauksen joka on samanlainen... serkkuni vaimo nimittäin. Tosin sitä naista ei alkanut ahdistamaan nopea eteneminen, serkkuani vietiin kyllä varsin kiivasta kyytiä... mutta silleen suloisesti kuitenkin :D
Nyt... nyt mua vasta alkaakin ihmetyttää että kuin sun kaltainen nainen voi olla vapaa? Luulis että kuitenkin otollisia miehiä on väistämättä joskus tultava vastaan.
Ton perusteella sä siis et ole vaikea nainen. Lähinnä vaikuttaa että ennemminkin vähän sellaisen nurkkapyöydän tyypin unelmanaiselta sä ennemminkin vaikutat, tai sitten jonkun naistennaurattajan veroiselta tekijältä... :)
Kauniita unia @->->--
http://www.youtube.com/watch?v=nTEsZ-mw_Ps&feature=related
että lähdit ihan omille vesille. Sitä sattuu lukiessa ja kirjoittaessa, muut nyanssit puuttuvat.
Ehkä muakaan ei ahdista sitku tarpeeksi potentiaali tyyppi on näpeissä. Plaah, liika itsenäisyys (ja sitomisen - ei sitoutumisen pelko), lapsi (jolle haluaa olla hyvä äiti), oma talous, vauhdikas luonne, vaativa työ, vaativa nainen (eniten tosin vaadin itseltäni ja ei miehet tuosta ole syyttäneet)...Minä nyt varmasti viimeisenä osaan oikeaa syytä sanoa.
Tässähän mä istun ja odotan! No ei nyt sentään, liikun ja toimin aktiivisesti - ja löydän aina niitä mouruajia. Krantuksi mua varmaan joku luulis, mutta ei ihan viitsis ottaa miestä, joka haluaa mut kultaiseen häkkiin ja liekaan laittaa ja roikkuu siinä koko ajan vieressä. Epäilen vahvasti, että minut on jonkun petetyn ja jätetyn naisen toimesta noiduttu. Päälläni lepää huono henki tai kirous.
- -
Onko täällä yhtään manaajaa?
- -
Mähän olen kirjoittanut tänään niin helvetisti ja odottanut, että joku näkee ja löytää musta sen vian mitä en itse saa paikallistettua! Tulis joku ja ruoskis, vaan ei, itse pitää sekin tehdä. Tällä allekirjoittanut ei tietenkään viittaa mihinkään tuhmaan toimintaan.
Pitää olla mies, joka vie multa jalat alta heti, ei se muuten pääse kynnystä pidemmälle. Ne, joista kiinnostun hieman alkuun, osoittautuvat ripustautujiksi. Huonolta näyttää, jos on historiaan uskominen.
Pitäisi varmaan kaivata enemmän sitä hela hoitoa ja suhdetta, eikä pelkkää säännöllistä seksielämää. Raadollista rehellisyyttä (vähän vaan liioittelin), mutta löytyy musta se herkkäkin puoli. Kai. Olen vain vielä niin verevässä iässä :-D ja herkkyyttä naisessa ei esille saa kuin oikea mies.
Nimimerkkini ei taida olla kaukaa haettu. Kun nainen on tarpeeksi selkeä ja "helppo", se on miehelle vaikea. Pitää toivoa pahoja vaihdevuosia, niin tulee kierrettä lisää.
On mua pleijeriksi sanottu, mutta sehän on vain yksinkertaisen ja jätetyn miehen selitystä :-D Ei oikeasti, mä olen ihan tavallinen, normaalikasetilla käyvä nainen.
Entä jos se suhde on se ongelma?
Siis. Sä etsit suhdetta. Miksi? Mitä se ratkaisee? Mitä mitä? Miksi se kaava?
"Pitää olla mies, joka vie multa jalat alta heti, ei se muuten pääse kynnystä pidemmälle."
Tosta lähdetään.
Sä et haluu mitään pirun parisuhdetta, sä haluut RRRRRARAAKAAKAAAAASTTTTAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!
Lopeta se suhteen hakeminen. Aloita... etsiin jotain joka saa sun sydämen hakkaamaan. Koitappa seuraavalla kerralla kun teet aloitetta sanoa sellaiselle Petterille tai Kimmolle että "Tiedätkös... mä olen aina tässä vaiheessa sanonut että mä haluan tutustua. Paskan marjat, oikeasti mä haluan rakkautta. Onko sulla?"
Kuin on? Onnistuuko? :D
Painajainen Elm Streetillä.
Ei ole oikeastaan mitään mitä parisuhde voi ratkaista, muutenhan mulla olisi ongelma, jonka ratkaisijaksi odottaisin tyynenä miestä.
Mun elämä on hyvää ja kaunista, kaikkea on mitä tarvitsen, mutta vielä kauniimpaa se voisi olla jaettuna hyvän miehen kanssa. Monessa asiassa on hohtoa enemmän, kun sen tekee yhdessä, siksi katselen ympärilleni. Jokainen jolla on ollut hyvä parisuhde, tietää mistä puhun. Pariutumisvimmani ei ole vielä niin hurja (tuskin tulee olemaankaan), että tyydyn näihin vonkarinysväreihin.
Rakastaminen ei merkitse mitään, jos ei ole rakastettu takaisin. Eikä voi haluta rakastaa, ennen kuin tapaa sen jota haluaa rakastaa. Tahto (ja mahdollisuus) rakastua ja rakastaa tulee vasta sopivan ehdokkaan saapastellessa esiin.
Muistuttaisin alkuperäisestä asiasta, eli kontaktin otto ja saaminen ei ole se ongelma, vaan niiden nysväreiden löytyminen.
Mikä ei multa onnistu, ei tarvi onnistuakaan :D
Kuten huomaat, tilanne on patti.
Sun olis aika alkaa kehittään jonkinlaista paniikkia sen takia.
Jumankekka. Mun aivoni on solmussa.
Hanki rakastaja?
jaksa panikoida tällaisen asian vuoksi. En kärsi kuitenkaan yksinäisyydestä tai ole onneton. Kunhan ihmettelen ja seurailen millaisia kommentteja tilanteeni saa aikaan virtuaalimaailmassa. Tää on huomattavasti vapaampaa mulle, kun kukaan ei näe minkänäköinen olen. Mä taidan tulla tänne toistekin virkistäytymään.
Seksiä ja läheisyyttä saa ilman varteenotettavaa suhdettakin. Harva mies vaan tyytyy siihen.
On ollut viimeiset kaksi vuotta. Rakastajan rooli on miehelle raskas ja ei viitsisi jatkaa, kun tulee hyväksikäyttäjän olo.
... se että kuinka tyydyttää täystyydytetty nainen. Sä siis todellakaan et tarvi miestä mihinkään muuhun kuin kulkeen kanssas ja jakaan elämää. Sellanen on varmasti helevetin vaikeaa ilman yhteistä historiaa... miehen päähän tollanen ei oikein uppoa. Siksi mullakin menee pasmat sekaisin jatkuvasti :-o
En tiedä tosiaan onko tollasia miehiä olemassakaan. Tosin musta itsestäni saattaa olla sellainen tulossa, koska mulla on lapset ja jutut silleen kunnossa... tästä nyt puuttuu vielä rakastajatar tyydyttämään läheisyyden ja seksinkaipuuta mutta itseasiassa se olis varmaan aika julmaa hälle loppujen lopuksi kuten totesit. Mut onneksi mun elämä on niin käymistilassa että mun ei tarvi ihan vielä kohdata tota ongelmaa-joka-ei-ole-ongelma mikä sulla on.
Nyt mä alan (tai väitän) että asia hahmottuu. Toi on sun elämäntilantees tuoma haittatekijä suhteessa miehiin joilla ei vastaavaa tilannetta ole. Sun pitäis löytää sellainen eheä mies joka on kans tyytyväinen elämäänsä ja sitten saada teidän kahden jutut sulautumaan toisiinsa?
Tuossa rinnalla on tepasteltava polku valmiina, edellä tai perässä on turha pyristellä. Onko ne mun ajatukset niin outoja, en voi käsittää? Ei yhteistä historiaa tarvitse olla, tarvitsee olla vain yhteinen käsitysmaailma.
"En tiedä tosiaan onko tollasia miehiä olemassakaan. Tosin musta itsestäni saattaa olla sellainen tulossa, koska mulla on lapset ja jutut silleen kunnossa... tästä nyt puuttuu vielä rakastajatar tyydyttämään läheisyyden ja seksinkaipuuta mutta itseasiassa se olis varmaan aika julmaa hälle loppujen lopuksi kuten totesit. Mut onneksi mun elämä on niin käymistilassa että mun ei tarvi ihan vielä kohdata tota ongelmaa-joka-ei-ole-ongelma mikä sulla on. "
Todella tiukassa ne kuule on. Tervetuloa tähän tilanteeseen, ellet pariudu vauhdilla uudestaan. Mun kaltaiset naiset huomaa sut kyllä nopeasti...Mä en oikein näe sua rakastajatyyppinä, vaan parisuhdetyyppinä :-D
Juu sellainen eheä, tasainen mies, jolla on oma elämä ja ei paniikkia velloa mihinkään suuntaan yksin tai kaksin. Miehet eivät yleensä elä tällaista elämää tyytyväisenä, vaan hakevat koko ajan tyttökaveria tai vaimoa. Sen huomaa jo siitä kun miettii eronneita pareja, kummalla on yleensä nopeammin uusi? Miehellä. Mies ei viihdy yksin kovin kauaa, toisin kuin nainen. Ja juuri se yksinolo olisi tosi tärkeää.
Moni ehdottaisi ukkomiehen ottamista, mutta joku kunnioitus pitää ihmisten parisuhteita kohtaan olla.
Kyllä meitä omaan elämäänsä tyytyväisiä ja jo pidempään yksinolleita ihan tasapainoisia miehiäkin on. Mihinkään en ole koskaan hötkyillyt.
Tässä se mitä mä harrastan keskiviikkoisin...
http://www.youtube.com/watch?v=qq_bMiabtyE
Ja pistetään nyt vähä piikkilankaakin kun on ollut niin paljon kukkia... :)
---X---X---X---X---X---X---
"Kyllä meitä omaan elämäänsä tyytyväisiä ja jo pidempään yksinolleita ihan tasapainoisia miehiäkin on. Mihinkään en ole koskaan hötkyillyt."
Niin missä? Eikun tarkempaa tietoa kehiin vaan!
En mä utelias ole. Krööhöm.
Kyllähän tuo alkaa hahmottamaan kun rautalangasta vääntää ja ellei onnistu niin sitten ratakiskonpätkistä :D
"Mun kaltaiset naiset huomaa sut kyllä nopeasti...Mä en oikein näe sua rakastajatyyppinä, vaan parisuhdetyyppinä :-D"
Jumankekka. Ihmekkös että kadulla on ollutkin niin kuumottavat olot enkä ole ymmärtänyt miksi. Mutta nythän se selvisi; naisethan ne sieraimet teelautasen kokoisina haistelee mun feromoneista että tossa on sellainen kuukkeli josta tehdään palkintopässi sänkyyn ja keittiöön. Siinäkös sitä sitten ympäristön lämpötila nousee useilla asteilla samantien ja polttavat katseet käryttää paksummankin talvitakin päältä. *virn*
Se olenko parisuhdetyyppi vai rakastajatyyppi riippuu kaiketi yksinkertaisesti siitä rakastanko vai haluanko "vaan" miellyttää ja palvella ja nautiskella. Se rakastajahommeli ei ole mulle epämiellyttävää tietenkään ja uskoisin että tässä vaiheessa osaan jo nostaa kytkintä jos homma menee mun puolelta turhan vakavaksi ja tietenkin jos se jaksaminen loppuu kesken tai alkaa kyllästyttää.
"Tuossa rinnalla on tepasteltava polku valmiina, edellä tai perässä on turha pyristellä. Onko ne mun ajatukset niin outoja, en voi käsittää? Ei yhteistä historiaa tarvitse olla, tarvitsee olla vain yhteinen käsitysmaailma."
Ei ne niin outoja ole ettei niitä vois käsittää.
Mutta mulle toi on niin uus ajatus että sen sisäistäminen on oikeesti jopa haastavaa. Mä kokoajan karkaan siihen näkemykseen joka mulla on rakkaudesta, intohimosta ja siitä miten ne syntyy. Siis, ei helvetti - en mä ole ikimaailmassakaan ajatellut että sitä vaan OLLAAN jonkun kanssa tosta vaan ja se on sitten sitä rakkautta ja kaikki tapahtuu rauhassa ja sopusoinnussa. Mussa sotii paljon tota ajatusta vastaan... en kyl tiedä miksi mutta kuitenkin! Eihän tossa ole taistelun taisteluakaan!?!? Pakkohan siinä on jonkinlaisia valloittajan ja voittajan fiiliksiä olla mukana. Saasta sentään. Milläs tossa tuntee itsensä mieheksi? :D
Toisaalta. Toisaalta... en mä kiellä etteikö se olisi ihan huisin nastaa "vaan" kävellä jonkun elämään silleen rauhallisesti ja varmasti. Päätyä sänkyyn ja katsella sitä toista tietäen että tossa toi nyt sitten on, mun elämäni rakkaus ja päästää se kynttilä palaan tasaisella liekillä. Tuntien niitä loistavia asioita aivan kuin ne olis aina siinä oleetkin. Herätä siihen juttuun rauhallisesti. ... Vähän niinku että okei, ensirakkaudet ja huumasäädöt meni toisille mutta sulle tulee nyt tää loppuosa...
Tosta että mies ei siedä yksinoloa. Mä en ihmettele. Tää tahtoo olla mullekin hetkittäin raskasta, ja jos mulla ei olis penskoja mä varmaan jolkkaisin baarissa kinuamassa itselleni naisseuraa jatkuvasti. Toisaalta olen valinnut olla yksin toistaiseksi, ihan jo siksi että tuon menneen parisuhteen kiemurat ja asiat laittoi mut tahtoon sitä että haluan myös sen vaihtoehdon että pärjään itsekin ja yksin vaikka pidempäänkin jos mitään hyvää ei olekaan. Muutenhan tää olis ihan toimivaa systeemiä mutta te perkeleet viette liikaa aikaa täällä muulta elämältä ja kaikki kiva ja vähemmänkin kiva tuntuu olevan jatkuvasti kesken.
Mutta nyt nukkuun. tosissaan.
ympäri maata, mutta sehän siinä tietysti on, että omaan elämäänsä tyytyväinen ei välttämättä ole etsimässä ketään yhtään missään. Eli on töissä, kotonaan tai harrastuksissa, ei juurikaan muualla.
Halusin vaan tuoda ilmi, että kyllä meitäkin on, jottet ihan kyllästyisi etsimiseesi. Tiedä vaikka joskus itekin innostuis naista hommaamaan ja minkä enemmän silloin on kaltaisiasi naisia etsintäkannalla, niin sen mukavampi :)
Haen siis kirveeni kaivon kannelta pois, ennen kuin se sinne putoaa :)
olla avuksi.
Ironista kyllä vastailla tähän kukkomiehen kommentin alle, missä kehoittaa kehittämään paniikkia. Sellaista ei ole koskaan ollut näköpiirissä, eikä tule.
Sä olet polttomerkitty mies kotikonnuillas, täällä myös :-D
Kuten tuolla toisen kanssa pohdin, asiat etenee tai on etenemättä aina sen mukaan, onko oikea aika vai ei. Joku voisi olla mulle enemmän kuin sopiva, mutta mulla voi olla joku tilanne päällä ja menetän tilaisuuteni, kun en tartu siihen. Noi on niin hauskoja ajatuksia.
Kirjoitit kauniisti, paljon kauniimmin kuin minä, mutta kyllä siinä on sitä intohimoakin. Mun tarvisi olla tyystin toisenlainen, jotta homma pyörähtäisi vain harmoniaduolla liikkeelle. Eihän naisen tarvitse olla kuin haluttava, niin miehessä herää alkukantaisuus. Intohimo ei sulje pois rauhaa ja harmoniaa.
Minä olen mennyt niin päin, että se pitkä ja kaunis suhde oli enemmän harmoniaa ja sielujen laulua, sen jälkeen onkin rellestetty ja hekumoitu, voi pojat! Ne huumasäädöt pitää vaan jokaisen käydä läpi.
No höh, nainenhan herättää ne miehiset fiilikset luonnostaan, ei niiden tarvitse tulla taistelujen ja sotatannerten kautta. Sä taidat tosiaan olla aika intohimoinen kaveri tai ainakin hyvin perinteisen oloinen ajatus.
Mun sänkyyn ei kukaan ole harmoniasuhteen jälkeen päätynyt rauhallisesti ja letkeästi, mutta mielekiintoisen näkymän maalasit. Kirjoitin tuonne jonnekin jo, että mä herätän tunteita. Vapaa vissiin vapauttaa toisenkin ja välillä liikaakin. Onkohan kukaan muu tavannut sellaista ihmistä, joka vaan saa sut puhumaan huomaamatta sivu suusi ja paljastamaan enemmän kuin on tarpeen? Mulla taitaa on sellainen vaikutus miehiin ja naisiin ainakin IRL
Oletpa harvinaisen fiksun oloinen mies, kun haluat viihtyä itseksesi ensin. Arvaa missä minä juoksisin, jos mulla ei olisi jälkikasvua? Siellä baarissapa minäkin jolkuttaisin mitä treenamiselta ehtisin. Onneksi on jälkikasvua ja ikää tullut.
Öitä. Johan tää taisi mennä aika sekavaksi mun osalta.
OLLAAN jonkun kanssa tosta vaan ja se on sitten sitä rakkautta ja kaikki tapahtuu rauhassa ja sopusoinnussa. Mussa sotii paljon tota ajatusta vastaan... en kyl tiedä miksi mutta kuitenkin! Eihän tossa ole taistelun taisteluakaan!?!? Pakkohan siinä on jonkinlaisia valloittajan ja voittajan fiiliksiä olla mukana. Saasta sentään. Milläs tossa tuntee itsensä mieheksi? :D
Toisaalta. Toisaalta... en mä kiellä etteikö se olisi ihan huisin nastaa "vaan" kävellä jonkun elämään silleen rauhallisesti ja varmasti. Päätyä sänkyyn ja katsella sitä toista tietäen että tossa toi nyt sitten on, mun elämäni rakkaus ja päästää se kynttilä palaan tasaisella liekillä. Tuntien niitä loistavia asioita aivan kuin ne olis aina siinä oleetkin. Herätä siihen juttuun rauhallisesti. ... Vähän niinku että okei, ensirakkaudet ja huumasäädöt meni toisille mutta sulle tulee nyt tää loppuosa...
Tosta että mies ei siedä yksinoloa. Mä en ihmettele. Tää tahtoo olla mullekin hetkittäin raskasta, ja jos mulla ei olis penskoja mä varmaan jolkkaisin baarissa kinuamassa itselleni naisseuraa jatkuvasti. Toisaalta olen valinnut olla yksin toistaiseksi, ihan jo siksi että tuon menneen parisuhteen kiemurat ja asiat laittoi mut tahtoon sitä että haluan myös sen vaihtoehdon että pärjään itsekin ja yksin vaikka pidempäänkin jos mitään hyvää ei olekaan. Muutenhan tää olis ihan toimivaa systeemiä mutta te perkeleet viette liikaa aikaa täällä muulta elämältä ja kaikki kiva ja vähemmänkin kiva tuntuu olevan jatkuvasti kesken.
Mutta nyt nukkuun. tosissaan.
hiipii hiljaa kukkolan kotipihan lähettyvillä...
*räts* Mikä se oli!?
Per....ai, hameenhelmani repeytyy kukkolan piikkilanka-aitaan. >:I
Nyt kukko...! *kaivaa repustaan voimapihdit*
*naks naks naks* Noin! Tie on avoin...
*hiippailee ympärilleen vilkuillen* Vieläkö on muita ansoja viritettynä...
Jatkuu ensi numerossa...
Kun joku nainen ei ole ymmärtänyt kuin rasittavaa on päällekäyvyys. Tosin silloin kun olen ollut kiinnostunut itsekin, ei asia ole oikeastaan haitannut. Silloin ollaan haluttu ja oltu haluamatta samoja asioita. Silloin kaikki vaan tapahtui. Silloin kun ollaan taas alettu haluamaan ja olemaaan haluamatta eri asioita, on alkanut lopun alku.
Rasittava on oikein kuvaava sana. Tulen fyysisesti pahoinvoivaksi, kun mies on liian aktiivinen. Sydän hakkaa, tuntuu lähestulkoon siltä kuin kuristuisin ja haluan piiloutua. Pakokauhutunnelmat. Sitten tulee puolustusreaktio eli vanha kunnon vihastuminen.
Voihan tässä olla sekin, että mun mielenkiinto ei ole ollut samaa luokkaa kuin miehillä. Mutta jos olen sellainen, että ei se kiinnostus syty voimalla ja heti, niin miksei mies malta odottaa? Mua hirvittää ihmiset, jotka syttyvät heti ja täysillä, voiko sellainen ihminen olla kovin tasainen muutenkaan? Hirvittävin vaihtoehto on se, että en olisi alunperinkään ollut aidosti kiinnostunut näistä miehistä. En olisi ollut siinä tapauksessa miehistä kiinnostunut viimeiseen neljään vuoteen.
Hitaammin syttyvä palaa kauemmin.
miehillä. Pelko yksinjäämisestä. Kun alkaa olla jo ikää jonkun verran ja ei edelleenkään ole ketään, kenen kanssa vanheta, iskee epätoivo. Kun joku on osoittanut edes pieniäkin mielenkiinnon merkkejä, yritetään epätoivoisesti pitää kiinni siitä. Unohdetaan tietenkin yksi asia. Unohdetaan, että nainenkin kasvaa ja kehittyy ikääntyessään ja naiselle ei toimi enää samanlaiset ylenpalttiset huomionosoitukset kuin tytöille. Nainen ei tarvitse enää sellaista huomiota tunteakseen itsensä naiseksi. Tytöillä taitaa olla se asia vielä toisin.
Toisaalta on ihan hyvä, että sulle on käynyt niin jo hyvissä ajoin. Maalaan sellaisen kauhuskenaarion, että mitä jos joku onnistuisi salaamaan omat todelliset piirtensä ja asia paljastuisi vasta vuosien kuluttua? Jonkun pakkomielteinen ja epätoivoinen olemus? Parempi sittenkin ajoissa kuin liian myöhään ja taas jokunen vuosi tuhlattu ihmisen seurassa, kenet olisi pitänyt kenties kiertää kaukaa.
Se on totta. En ole itsekään kovin helposti syttyvää sorttia. Mielenkiinto voi tulla nopeasti mutta se todellinen syttyminen tapahtuu aika hitaasti.
On kuule joku onnistunut salaamaan vuosia ne todelliset piirteensä, joten olen samaa mieltä, parempi havainto ajoissa kuin myöhään :)
Niin, naisen ikääntyessä ulkonäöllisten seikkojen painotus vähenee. Oma katse hakeutuu suuremmalle skaalalle miehissä ja kehut eivät sytytä.
Yksinäisyyden pelko on pahinta mitä ihmisessä voi olla, kartan niitä ihmisiä viimeiseen asti. Silloin ei osaa olla yksin, joten miten voisi olla kaksin?
se on verrattavissa autolla ajamiseen, missä yksi vääntää rattia yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Ajaminen on vähintäänkin vaikeaa. Itse asiassa semmoinen alkaa vituttamaan ennen pitkää. Eikä edes vähän.
Se onkin kumma juttu, että kukaan ei taida haluta kuolla yksin. Itse kuolisin mieluiten yksin ja kaikessa rauhassa.
ehkä ne laittaa vilkun päälle vuorotellen :) Vitutus on ääretön, jos molemmilla on suuntavaisto sekaisin, tai edes toisella tosi pahasti.
Ai kukaan ei halua kuolla yksin? Mä haluan kuolla yksin (ne korinat ja romahdus verhojen takana), mutta haluan elää kaksin ja perheen kanssa.
En aina huomaa, että olen kirjoittanut ajatuksen keskeneräisenä tänne.
Tuosta rasittavuudesta tuli mieleen esimerkki omasta elämästä yhden naisen kanssa, jonka päällekäyvyys ei alussa ollut rasittavaa, koska itsekin olin tavallaan samanlainen. Mutta kun se ei osanut luopua siitä piirteestä. Siitä roikkumisesta ja alkoi tosiaan käydä joskus erittäin hermoja raastavaksi. Kun ei voinut yhteisessä kodissa mennä edes keittiöön, ilman että toinen roikkui kiinni tai oli aina kyselemässä, että minne menen. Olin lähössä kuselle, tuli se "Minne meet?", lähin parvekkeelle röökille tuli se "Mä tuun mukaan" jne. Muutama vuosi sellaisen kanssa. Vähemmästäkin häviää parisuhdehalut.
helppo jatkaa, kun se on hyvä. Ei se kesken ollut.
Ai sä kestit tollasta muutaman vuoden? Aika sissi, mä kestin vain 3 kuukautta samanlaista miestä. Oli siinä suoraan sanottuna murhat mielessä, kun ei tarpeilleenkaan saanut mennä ovi kiinni. Mies tiirikoi vessan lukkoa "kun mä haluan nähdä sut"...Totesin et jos sä muru tulet siitä ovesta nyt kun mä olen paskalla ja et jaksa odottaa sitä 3 minuuttia, niin tää oli tässä. Onhan näitä tarinoita ja vielä tosiakin. Aletaanko vertaileen? :)
Ei ole ihmisen hyvä olla, jos ei saa paskantaakaan yksin.
että joissakin asioissa ei ole sukupuolten välillä mitään eroa. Typeryys on yksi niistä.
Olihan se sellaista on/off juttua. En kyllä tosin ollut se jättävä osapuoli mutta olin erittäin helpottunut kun toinen sen teki. Ajattelin vaan jotenkin niin, että jokainen ansaitsee mahdollisuuden. Ja tietenkin yhteinen lapsi muuttaa paljon asioita. Toisaalta en kyllä ollut itsekään mikään ihannekumppani toiselle. Kaukana siitä. Oma kusipäinen itseni.
sitä yrittämisen halua eri tavalla parisuhteeseen. Kukapa kevein perustein ydinperhettään haluaisi hajottaa?
Kun toinen on ikävä, on itsekin ikävä. Tilanne kumpuilee ja venyy kunnes homma katkeaa naps!
vielä käyttämääsi nimimerkkiä. Et ainakaan minun mielestä ole mitenkään vaikea. Olet vaan...miten sen nyt sanoisi? Olet vaan helvetin paljon kypsempi kuin valtaosa ihmisistä. Olet niin sanotusti vanha sielu.
vapaudenhaluinen vesimies horoskoopiltasi.
veikkaukset pieleen.
Vanha sielu ei paini. Jos tietäisit mistä puhut, et erehtyisi.
villejä veikkauksia kovin usein.
Nuorekas keho voi pitää vanhankin sielun nuorekkaana. Missä on sanottu, että kaikki vanhat sielut olisi samanlaisia?
Vanha sielu tietää paremmin kuin nuori sielu minkälaista sen ei pitäisi olla. Vanha sielu kehittyy jättiharppauksin nuoriin verrattuna. Vanha sielu ymmärtää miten ihmismieli toimii. On omalla tavalla ymmärtänyt sen aina. Vanha sielu oppii nopeasti virheistä toisin kuin nuori. Vanha sielu näkee kokonaisuuksia siellä, missä suurin osa näkee ainoastaan palasia. Ja vanhan sielun painitaidot ovat aivan eri luokkaa kuin nuoren...
Mutjoo. Ehkä en tiedä, mistä puhun.
No katsotaanpa vähän :)
Vanha sielu on vapaa maallisista (fyysisistä) riemuista, alkukantaisista vieteistä, kehonsa myrkyttämisestä, eilisestä ja tämän päivän tuubasta (laajasti nähtävissä tässä ketjussa allekirjoittaneen toimesta)...
Vanha sielu ON kehittynyt sielu. Nuori sielu opettelee ja kompastelee ja luulee joskus jotain oivaltaneensa ja mikä pahinta luulee (valaistuneensa)kehittyneensä ja estää siksi kehityksensä käyden samaa raittia yhä uudestaan ja uudestaan näkemättä samoja puita ja samoja merkkejä, mitä on jo ollut. Tuijottaa vain sitä, mitä silmin näkee ja aistein kokee.
Nuori sielu vie energiaa, vanhassa sielussa on sitä ja se kulkee vapaasti ja latautuu helposti ja rimpuilematta. Vanhan sielun ei tarvitse selittää niin kuin nuoren sielun, kaikkein vähiten itselleen.
Vanha sielu parantaa, nuori rikkoo.
ja sen jälkeen hengellisen elämän valinnutta. Mielipiteeni.
Vanha sielukin syntyy nuoreen kehoon. Nuoreen mieleen.
Se, että parantaa on totta. On kyky parantaa itsensä. Hermosto on kehittyneempi.
yllätit!
Niin tein.
Helpoin ja nopein tapa käräyttää trendipellet.
joitakin valaistuneita. Trendipellet ei osaa kuvailla asioita omalla tavalla.
Nuori sielu ei voi valaistua. Liikaa koettavaa ja opittavaa maailmasta elämästä. Toki itsestäkin. Siihen kuitenkin se ympyrä sulkeutuu. Siihen mistä alkoikin.
Trendipelle ei ymmärrä vastausta kysymykseen Miksi?. Ei ymmärrä kun sille kertoo, että vastausta ei ole, koska ei ole kysymystäkään. Voi väittää, että ymmärtää mutta sitä katsoo silmiin, siellä näkyy epäily... Eli ei usko, eikä ymmärrä. Joka on ymmärtänyt sen, sille ei tarvitse sitä kertoa. Livenä sellaisen tunnistaisi todennäköisesti aika nopeasti. Täällä voisi viedä hiukan enemmän aikaa.
seikka. Jokaisella trendipellellä on hengellinen opettaja. Guru. Valaistuneella ei sitä ole. Kukaan ei voi valaistua gurun oppeja nuodattamalla. Kyllä se tapahtuu yksin. Toisin ei voi.
ihmiset alkavat siinä kolmen- neljänkympin korvilla viimein olla siinä vaiheessa elämässään ettei heitä kiinnosta enää kuluttaa aikaansa sellaisen ihmisen kanssa, jonka elämäntilanne- ja arvot poikkeavat omista. Eikö ole parempi kysyä hyvissä ajoin kuin nyhjätä leikkitapailun merkeissä jotain puoli vuotta tai jopa kauemmin.
Ja ei, en ole antanut pakkeja liiallisen innostuksen takia. Mutta ei se kyllä ole hyväkään piirre.
Paras selvittää heti tärkeät kysymykset. Miksi tuhlata aikaansa prinsessa-leikkiin.
toinen osapuoli ei ole ollut varsinainen ripustautuja, niitä en usko kenenkään kestävän.
Voi olla iästä johtuvaa, kun tuntuu kiire olevan. On leikitty kotista ja yhdessäoloa ehkä vakavamminkin ja paniikki päällä kuljetaan markkinoilla katsastamassa varteenotettavia kumppaneita. Kun näyttää vähänkään siltä, että tästä voisi tulla jotain, niin heti ollaan sata lasissa.
Minulle kävisi oikein hyvin tuollainen leikkitapailu, jonka pohjalta rakentuisi mahdollisesti pysyvämpää. Tietävätkö muka muut ihmiset heti, onko kyseessä true love vai ei? Eihän se voi olla niin.
tietää onko kyseessä true love vaiko ei. Mutta luulenpa että sun pitäisi vain tavata sellainen mies / sellaisia miehiä joiden elämäntilanne- ja arvot ovat lähellä omiasi. On tavallaan ymmärrettävääkin että kolmen/neljänkympin kantturoissa halutaan "nopeita tuloksia" mahdollisen suhteen tulevaisuudesta ettei vaan menisi sitä aikaa hukkaan. Koska jos sulla esim. on lapsia etkä halua niitä enää lisää, mutta mies haluaa, niin aika mahdottomaltahan tuollainen lähtökohta kieltämättä vaikuttaa.
Elämäntilanteesta sen verran, että olisi ehkä parempi, jos mies olisi jo isä tai ainakin ymmärtäisi lapsiperheen elämää.
Vauvakuumeista miestä kartan, koska en halua olla vain nainen, joka astui areenalle oikeaan aikaan ja tilalla olisi voinut olla ihan hyvin joku toinenkin. Onpa hienoa.
Voihan niitä mahdollisia yhteisiäkin lapsia tulla, mutta josko ensin laitetaan jäitä hattuun ja tutustutaan. Turha kysymys alkutaipaleella sikäli, että eihän sitä heti tiedä miten elämä menee. Voihan käydä niinkin, että mä luulisin haluavani, mutta parin vuoden kuluttua totean, etten sun kanssa (kun tunnetaan paremmin). Onhan näitäkin käynyt, joten?
Täytyyhän ihmisten ymmärtää, ettei hyvää parisuhdetta rakenneta saman tien ja kiireen kanssa! Se on juuri sitä minäminäminämullemähaluunhaluatkosäkin -paskaa.
on käynyt niin päin, että nainen on jatkanut matkaansa, kun ei ole ehtinyt odottaa että tällainen diesel lämpiäisi.
kävisi tälle hyvin.
huippumääritelmä kyllä - diesel
Oikeastaan käytössä parempi, kuin 0-100 3 sekunnissa kiihtyvä....;-)
mistä syystä. Yli-innokkuudestakin. Väälinpitämättömyydestä myös.
Kultainen keskitie olisi näissäkin asioissa kaikkein paras. Yli-innokkuus pelottaa kun ei itse ehdi tunteisiin mukaan ja viheltää pelin poikki nopeasti, ettei toinen ehtisi enempää kuvittelemaan ja loukkaamaan itseään tilanteessa.
Taas toisen ihmisen vähättely on myös hyvä syy antaa pakit. Esim. mies kertoo voivansa illalla tulla käymään kun on muutakin asiaa/menoa kyseisille kulmille. Muutoin siis ei kiinnosta. Käytös on toistuvaa, aina on muutakin menoa ja samalla voisi tulla myös kylään. Koskaan ei tulla vain sinun vuoksesi. Eikö voisi suoraan sanoa jos ei enää huvita tulla? Tai tullaan vaan huvikseen..jos irtoaisi..
Tai jos kyse onkin siitä, että esiintyy viileästi, eikö kuitenkin voisi osoittaa tunteensa ja sanoa rehellisesti että haluan nähdä sinut, käykö että tulen käymään?
Kaikenlaista on jo koettu, nähty ja kuultu tähän ikään.
tehdä sellainen kokoelmateos pakkien syntyperästä :)?
Mun on itseasiassa vaikea "antaa pakkeja", en pidä koko sanasta. Oon jotenkin nynny. Yritän vain jotenkin liueta maisemista, vaihtaa puhelinnumeroa tai muuta "järkevää". Totuushan tietysti on, että on oltava tietyllä tavalla tyly, jos joku häiriköi:(
Mutta innokkuutta pahempaa on tietynlainen pinnallisuus ja materialismi. Multakin on kysytty, kuinka paljon tienaan. Ja kun olen kertonut jotain alastani, niin sitten "neuvottu":" sähän voisit tienata tolla alalla törkeesti, jos tekisit näin: blaa, blaa..." Mua ärsyttää toi siksi, että mä en arvosta suuria tuloja pätkääkään. Olen valinnut sellaisen työn josta nautin ja teen sitä niin kuin haluan. Mielummin elän köyhänä ja onnellisena, kuin rikkaana ja onnettomana:P
tulla suuria vaikeuksia eteen, jos et opettele sanomaan ei suoraan. Nimittäin on näitä miehiä joille ei suora ja tyly puhekaan tunnu tehoavan... nehän vaan innostuu sun kaltaisista!
Maailma on pinnallinen. Materialismi kertoo kaiken tarvittavan ihmisestä ja muuta siitä ei tarvitse tietääkään, kun asia käy selväksi.
kyllä mä EI osaan sanoa. "Kätken" vaan pakit helposti johonkin tekosyyhyn, mutta jos ei se riitä, niin osaan mä suoraankin sanoa. Mun alalla on selkeästi enemmän miehiä, joten olen oppinut kommunikoimaan miesten kanssa itseasiassa paremmin kuin naisten. Naisten kanssa tulee helposti kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja selän takana- puhumiskuvioita. En oikein osaa sitä peliä.
varmaan haluat jotenkin pehmittää niitä pakkeja? Se on pahinta mitä voi tehdä, vaikka siihen joutuu itsekin turvautumaan joskus.
jossa tämä mies osoitti innokkuutensa yksien kahvitreffien jälkeen vaatimalla lupausta yhteisestä tulevaisuudesta ja aloittamalla tekemisieni vahtimisen. Tämän lisäksi mies ei sulattanut sitä tosiseikkaa että minulla on miespuolisia kavereita. Siihen jäi se mies. Ei pysty ei kykene.
Ensinnäkään minä en ollut kypsää tavaraa vielä yksien treffien jälkeen mutta toisekseen hänen luonteensa synkkien puolien paljastuttua näinkin pian molemmat säästivät aikaansa.
Harvoin näin ahdistavaan tapaukseen olen törmännyt. Jos mies ei olisi hoppuillut vaatimustensa kanssa meillä olisi hyvin todennäköisesti ollut toisetkin treffit ja sitten ehkä kolmannetkin, kuka tietää.
onneksi nämä miehet eivät kykene pitämään oireitaan kurissa, joten säästämme kallisarvoista treffiaikaa muille miehille :-D
vastanneille. Kului se päivä näinkin näköjään.
kyllä mäkin kyselen aika paljon mieheltä. Ekoilla treffeillä haluaisin tietää esim. onko lapsia, työpaikan, aseman työpaikalla, missä asuu, onko ollut naimisissa tai kihloissa, onko pitkiä seurusteluja takana ja pyöriikö exät vielä kuvioissa.
Musta noi on ne speksit, jotka mun pitää tietää et voin päättää tapaanko miestä uudestaan. En oo sellanen, että hengailisin huvikseni treffeillä melkein-kiinnostavien miesten kanssa vaan katson jos tulee kiva mies vastaan niin lähden seuraavillekin treffeille.
Haluan ottaa treffit vakavasti, eli myös kysyn asiaan kuuluvat asiat kun en ole paikalla vaan huvikseni paremman tekemisen puutteessa. Jätän ja kelpuutan miehen uusille treffeille, en tapaa enää jos tuntuu ettei vakavampi suhde tule kyseeseen.
Toista se on jos ei etsi mitään vakavampaa, kuten ehkä ap, niin eihän sillä niin väliä olekkaan kuka ja minkälainen se treffikaveri on.
sanat, että ap ei etsisi vakavaa suhdetta. Tuo asia ei tullut esiin aloittajan postauksesta.
viestihierarkiat vainoaa mua.
No siitäpä ne trendihyrrät erottaa, asiat kuvaillaan toisen ihmisen sanoin ja resonointi on väärä. Ei voi kehittyä suoraan eikä hoputtaen, kehitys voi tapahtua vain hitaissa sykleissä ja kivulla. Suloinen tuska on ystävä ja tuki. Reunan yli pitää joutua päästäkseen takaisin.
"Trendipelle ei ymmärrä vastausta kysymykseen Miksi?. Ei ymmärrä kun sille kertoo, että vastausta ei ole, koska ei ole kysymystäkään. Voi väittää, että ymmärtää mutta sitä katsoo silmiin, siellä näkyy epäily... "
* katseesta näkyy epätoivoinen halu uskoa ja ymmärtää, taustalla siellä on tyhjyys ja vaaniva nälkäinen lukki.
"Eli ei usko, eikä ymmärrä. Joka on ymmärtänyt sen, sille ei tarvitse sitä kertoa."
*Niinpä
Livenä sellaisen tunnistaisi todennäköisesti aika nopeasti. Täällä voisi viedä hiukan enemmän aikaa. "
* Kyllä, kopiokoneen tunnistaa livenä heti. Livenä onkin tunnistaminen tärkeää, virtuaalimaailmassa melkeinpä sama, kehittyneempi osaa puhdistaa ja suojata itsensä eikä vahinkoa tapahdu.
"Jokaisella trendipellellä on hengellinen opettaja. Guru. Valaistuneella ei sitä ole. Kukaan ei voi valaistua gurun oppeja nuodattamalla. Kyllä se tapahtuu yksin. Toisin ei voi. "
Toisia yksinäisyys ohjaa, toisia eksyttää lisää.
Kopiokoneitakin kai tarvitaan.
sanoa minua hierarkiamestariksi. Olkoon niin.
Kopiokoneista niin paljon, että kaikkien ei tarvitse tietää. Jokainen saa tietää silloin kun on valmis siihen. Siitä ei silloin voi välttyä. Se on tavallaan väistämätöntä. Uskoisin, että lähes syntymästä lähtien. Jokainen askel vie vääjämättä siihen suuntaan...
Toisaalta siteeraan itsekin. Laiska kun olen ja en aina jaksa miettiä, että miten kertoisin jonkun asian toisin. Kyse on ajoituksesta. Kertoo oikean sitaatin oikeaan aikaan, oikeassa kohdassa jne. Siihen ei ne trendipellet kykene. Ne selittää jotain ja kun heille esittää kysymyksen heidän selityksestä, heillä onkin yhtäkkiä selitykset loppu ja toistaa ulkoaopittua. Se on yksi keino tunnistaa ne.
Kaikki ei ole valmiita yksinäisyyteen. Se on monelle liian pelottavaa.
Kaikkia tarvitaan. Kaikille on oma paikkansa täällä. Kaikki ei vaan ole omilla paikoilla.
En muuten jaksa edes lukea keskusteluasi muiden kanssa tässä ketjussa. Tiedän sen lukemattakin, että muut ovat täysin altavastaajina siinä.
"Price of love remains the same..."
SINÄ olet minulle aivan liian vaarallinen soittokumppani ja voi kuinka silti ansaitsin(tarvitsin) tutun kuuloisen sointusi :-D
Minä olen taas kaivannut kaltaistasi soittokaveria jo noin kolme vuotta. Harmi, jos pakenet. Kolme vuotta sitten ymmärsin Miksi...
ilman selitystä kuninkaallisen vilkutuksen kera :)
Mitään ei voi hoputtaa ja me kyllä tunnistamme toisemme.
Tuskin voidaan olla tunnistamatta. Myös livenä...
Testing, testing...
Kerro.
testausta. Uteliaiden uteliaisuuden.
Olen lukenut meidän joitakin vanhoja viestien vaihtoja. Mahdollisuus löytää minut sieltä...
En edelleenkään usko sattumiin. Itse asiassa koko ajan entistä vähemmän. En pysty, koska taidan itse yhä enemmän aiheuttaa niitä...
Mjooh. Ai sinä olet löytänyt minut vanhoista viesteistä...Kai sinun on yhtä helppo jäljittää minut kuin minulla sinut niin halutessani.
Minua hämmästyttää kuinka jaksat osoittaa sormella :)
vituttaa, että täytyy tehdä jotain, mitä nyt sitten teenkin, juuri tällä tavalla. Toivoisin voivani tehdä tämän nätimmin. Olen toiminut tänänkin niin nätisti kuin siinä asiassa osaan. Vielä nätimmin, menisi jo mielistelyn puolelle. Tai niin kokisin sen itse. Silti mietin, että miksi minä? Vastaus on edelleen, koska minä tahdon niin. En osaa aina asettua sivustakatsojaksi, vaikka ehkä viisainta olisi.
Ps. Pidän erityisesti siitä keskustelusta, missä käsiteltiin eri tasoja. Eri kehitystasoja...
sattumamestari. On totta, että on joitakin asioita, mitä en jätä sattuman varaan. Niin kuin tämäkin täällä. Olen oikeasti pitänyt itseni pimennossa kaikilta muilta, paitsi sinulta. Täällä ei näy kun sanat ja mitä muuta vaihtoehtoa mulle on jäänyt kuin tehdä itseni tunnistettavaksi...
Sorrun minäkin joskus ja vituttaahan se. Se ei vain ole hyväksi, sillä toiselle ei voi näyttää millään keinolla ilman vastaanottokykyä - eikö tästä jo puhuttu :)Toisekseen minä en jaksa sitä takertumista missään muodossa, tulipa se sitten räksytyksenä tai janoisuutena. Jokainen tallatkoon omat polkunsa ja nähdään risteyksissä, jos on tarvis.
Tiedätkö, en ole varma olinko minä se keskustelukumppani eri kehitystasoissa. Sitä aihetta välttelen yleensä aika hartaasti, ellei oteta aika kevyttä otetta. En halua säikyttää (säikähtää), enkä tarjota näkymiä ilman varmistusta, että toinen on kaltaiseni. Jospa meitä on enemmän täällä? En tiedä, en ole päivittäin.
Välillä sattumaa pitää vähän avittaa. Pitää sitä sen verran olla ihmismielessä kiinni.
Luulenpa olevani vielä taitavampi maastoutuja...Silloin kun sen haluan tehdä.
että taisin itsekin varmistella aika paljon mutta se ego... Ei ole helppo ylittää egoa. Ei ole helppoa oppia pois egoa. Ei ollut helppoa oppiakaan sitä egoa. Kesti aika kauan sekin.
siinä on kiinni ja minkä verran irti, se on vaikeaa. Olen oppinut pitämään takapakeista, ei sitä voi nopeuttaa.
Silloin se aihe olisi varmaan pysynyt aika kevyenä, jos en olisi osallistunut siihen. Tai kyllä se taisi sittenkin mennä suurimmalta osalta lukijoista ohi. Se oli joskus kesäkuussa. Olin kyllä aika ajoin siinä keskustelussa hyökkäävä. Ehkä liiankin. "Kapinallinen" voi olla joskus sotaisakin niin ettei muut huomaa hänen olevan käymässä "taistelua".
Kyllähän siitä egosta voisi päästä aika nopeasti, jos niin valitsisin. Täysin yksin ollessa se ei kestäisi kovinkaan kauan. Vailla minkäänlaista kontaktia muiden kanssa. En halua vielä tehdä sitä. Viihdyn joidenkin vähemmän pelokkaiden ihmisten joukossa. Joskus kieltämättä tuntuu velvollisuudelta se väliin sekaantuminen. Ei ole ensimmäinen kerta kun teen sitä. Tuntuu erittäin vahvasti, että olen tehnyt sitä ennenkin. Milloin? Sitä en halua tietää. En tee sillä tiedolla mitään.
On täällä mahdollisesti muitakin. Muutama on ainakin aika lähellä. Ja sitten sellaisia, jotka luulee olevan siinä...
Minä en pidä takapakeista. En kyllä inhoakaan niitä. En oikeastaan ajattele niitä ollenkaan. En siis ota takapakkeja.
minä en edelleen muista...Valitan. Olet varmaan huomannut miten tulen ja menen, liittynee siihen. Ehkä tuollla lempeästi varoitan sinua itsestäni. En osallistu palstalla itseäni lähellä oleviin keskustelunavauksiin, ei jaksa, liian hapokasta huomata muiden etsiminen. Ja kuten aiemmin kirjoitin, lähden helposti pois, kun haistan rakkien tulon. Alan kuulostamaan jossain määrin ihan sinulta, mutta ymmärrät mitä tarkoitan.
Vaikea kirjoittaa nyt, muut asiat vaikuttavat ja en pääse niistä helpolla irti.
Itsekseen se on helpointa!
Minä en pengo mitä aiemmin on ollut. Kauan aiemmin. Sillä tiedolla en tee mitään. Hyväksyn unohduksen, silläkin on tarkoitus. Liian moni eksyy muistellessaan liikaa, olen sitä nähnyt paljon. He ovat juuri niitä, jotka luulevat eniten.
Minä ajattelen takapakkien kuuluvan asiaan, ne aina muistuttavat missä olen ja mitä kohti menen.
ollutkaan sinä. Siellä vaan eri tasot kääntyi jossain vaiheessa johonkin minun olemattomaan sitoutumiskammoon. Voi olla, että oli joku, joka oli vasta matkalla. Ei voi aina tietää. (Edelleen erittäin hyvällä tuulella mutten sanattomana). Se keskustelu jäi kesken. Siinä mielessä tyypillistä sinulle.
Nimenomaan sitä. Joka kertoo, että mikä on ollut jne. En tarvitse sitä tietoa. Olen ollut ne kaikki nyt. Tässä ja nyt. Tiedän minkälainen olen ollut. Se riittää. Se on ainoa, millä on käyttöä. Muu olisi ainoastaan uteliaisuuden tyydyttämistä.
Katsos kun aloin hengailla täällä, oli vaan yksi syy tulla tänne, minkä kuitenkin täällä ollessa suljin pois mielestäni. Kielsin sen itseltäni. Se ei ollut oikea syy tulla tänne. Ajoitus ei ollut silloin passeli. Nyt ei taas haittaa. Nyt tämäkin on enemmän kuin kaikki aikaisemmat yhteensä. Ei voi puhua asiasta edes samalla vuosituhannella. Ahneus ei ole koskaan ollut vahvempia puoliani. Liikaa kerrallaan on tässäkin asiassa aina tuhoista. On aina ollut, on ja tulee olemaan. Yksilö tasolla ja myös kaikissa muissakin mittakaavoissa.
Noh. Onhan se mukavaa kun osaan vielä naurattaa. Tuskin moni on minua tänään hauskana kokenut. Tiedän varmasti yhden, joka ei ole.
"Taistelussa" on aina uhreja. Jotkut on valinnut sen uhrin roolin itse mutta eivät suostu ymmärtämään sitä. Harmittaa toisinaan niiden uhrien puolesta mutta toimivat oivallisina esimerkkeinä muille. Itse asiassa harmittaa aina. Jos en itse satuttaisi niitä, tulisi joka joka tulevaisuudessa satuttaisi niitä vielä enemmän. Eivät osaisi suojautua ja puolustautua. Kantapää on myös heille paras opettaja. Myös täällä. Moni seuraa kuitenkin tätäkin sivusta. Ja erityisesti niitä muita. Ainoa minkä voi monelle näyttää on se "miten". Siinä on muuten yksi aivan ehdottoman kaunis piirre siinä "miten" asiassa. Väärin käytettynä se kääntyy aina ennemin tai myöhemmin käyttäjäänsä vastaan. Sitä ei voi käyttää väärin. Sitä oikeaa "miten" juttua. Siksi rakastan sitä.
Tarkistin asian, en ajattele ja käsittele aiheita kuten keskustelukumppanisi. Itsestäänselvyyksistäni kirjoitan ja puhun harvoin. Sinun ajatuksesi tuntuivat enemmän minulta. Meillä keskustelu olisi ollut tyystin erilainen. Riippu tietysti hetkestä ja käytettävissä olevasta ajasta. Tuo on totta, samalla tavalla loppui. Välillä vilkutan, välillä en.
En jaksa selittää itseäni ja hyväksyn ymmärtämättömyyden, pakko. En koe missioita, kuten moni kaltaiseni.
Liika uteliaisuus estää vapaan kulun. Ei voi väkisillä punnertaa omalla kohdallakaan. Minä joskus aikoja sitten yritin kunnes huomasin olevani vailla vapautta. Oma rytmi pitää hyväksyä. Kehoni ja ajatukseni menevät aina sinne mitä olen ollut vailla.
Olen perso ajatuksille ja näkymille mitä minulle tarjotaan. Kääntöpuolena voin kääntää julmasti selkäni...kaltaiselleen ei käännä.
Pidän sinua hauskana, kun näen sinussa niin paljon minua. Taidan vain maaduttaa itseäni huomattavasti enemmän ja se sopii minulle. Pidän kaikista tasoistani ja en painota mitään niistä, haluan olla kokonainen.
Olen eri mieltä tuosta roolituksesta ja taistelusta. En usko olevan kenellekään kannattavaa taistella tai aloittaa taistelua muun kuin itsensä kanssa. Jokaisen pitää käydä taistelunsa yksin ja toista ei voi pukata taistelukentälle. Kun pukkaa ja toinen kaatuu, ei voi kokea tyytyväisyyttä. Ei tule kehitystä, ellei kaatuminen lähde itsestä. Muussa tapauksessa kehitys on ulkokultaista ja sitä trendihömppää. Siksi se taistelun aloittaminen vie vain enemmän harhaan.
Minä en juuri kerro tai jaa, ellen näe toisen olevan jo taistellut tai taistelemassa. Jotain kevyttä rehellisyyden nimissä tietysti, muutenhan olisi kehittyneempi kuin mitä olen.
voittanut itseni. Laiska olen ja en jaksa tehdä uudestaan, mikä on jo tehty. Se olisi liian helppoa. Taistelin itseäni vastaan olisiko noin 28 vuotta. Siitä lähtien kun aloin enemmän olla vieraiden ihmisten joukossa. Se oli aika pitkä se sota. Se oli opettavaista siinä, että oppi tarvittaessa vetäytymään ja keräämään voimia. Kun voitin sodan, voin viihdyttää joskus itseäni taisteluilla. Se on mulle oikeastaan usein tekemisen puutteesta johtuva. Kohta on taas lämmintä ja en taida hengailla täällä kun satunnaisesti muutamalla mitäänsanomattomalla viestillä.
No joo. Taitaa se paikkansa pitää, että joidenkin mielestä hullut on kiehtovia persoonia. Kuulin itse asiassa vähän aikaa sitten itsestäni sen kahdelta ero ihmiseltä, jotka ei tunne toisiaan ja täsmälleen samoilla sanoilla. Kai se on sitten uskottava niitä, koska ne tietää sen asian paremmin kuin minä.
Nyt taitaa olla aika vaieta joksikin aikaa.
En muuten ole hävinyt jo jonkin aikaa yhtään taistelua. Korkeintaan päätynyt tasapeliin, koska olen antanut toisen luulla niin. Toiset on turhamaisia ulkoa mutta minä taidan olla sitä sisältä käsin itselle. Tekemisen puutetta nääs. Ja kaikki on niin helppoa. Enimmäkseen.
ja tunteminen on yleensä riittävä taistelu. Kun sen on tehnyt (jos on edes tarvinnut, heitäkin on), ei mielenkiinto suuntaudu ulospäin.
Ei voi olla tarvetta taistella, ellei halua toista tuupata muuten kuin hyvät mielessä ja miten voisi olla tarvetta taistella ja tuupata toista, kun jo itsensä tuntee ja on kehittynyt, balanssi on. Miksi törkkiä, kun jo tietää. Miksi törkkisi, kun näkee mitä ja missä toinen on.
Hm mm...
Hulluilla on sielu ja mieli auki, siitä kiinnostavuus.
Onko ollut? Epäilen kyllä aika vahvasti. Kukaan ei ole kasvanut vailla ainuttakaan houkutusta. Tuskin kukaan on oppinut huokutuksiaan pois, ellei ole ensiksi langennut niihin. Välttämätön paha katsos.
Ja jokainen, joka nöyrtyy tai taistelee muita vastaan, ei tiedä, että se on oikeastaan aina taistelemassa itseään vastaan. Se on monen järjestön syöttämä harha, että joku on syntynyt valmiiksi itsensä voittaneena. Ei voi voittaa, jos ei ole taistellutkaan. Maailma on kova ja vaikka kuin puhdas sydämmeltään olisi, ei voi taistelua välttää. Kukaan ei voi. Kukaan ei ole voinut, eikä kukaan tule voimaan.
Paljon on kirjoitettua asiasta. Paljon on muutettu sanottua. Vielä enemmän on jäänyt kirjoittamatta, koska jonkinlainen myytti täytyy jättää jälkeensä. Sekin on jokin, mistä tunnistaa feikin. Joka ei feikkaa, ei halua itsestä mitään jäljelle jäävää. Ei muuta kuin ajatuksen.
Ei kai olla jotenkin taistelemassa tylsyyttämme vastaan? Tai viihdytetäänkö toisiamme täällä? Toivoisin jälkimmäistä.
ja instituutioista vapaa, ollut aina. Mikään ei tunnu omalta, vain se, minkä olen itse rakentanut.
Puhuin tässä elämässä olevista. Muutenhan tähän saisi tehdä lisäysten lisäyksiä kuten eräät nimeltä mainitsemattomat. Laiskana ajattelen, että joko ymmärtää vähästäkin tai sitten ei. Tämä ei ole oikea paikka kirjoittaa auki enempää.
Itsensä löytänyt ei mittele toisten kanssa, mitä on miteltävää, taisteltavaa itsensä kanssa? Näin minä sen ajattelen. Ehkä puhumme eri asiasta tällä kertaa. Taistelusanan voi ymmärtää monella tapaa.
Kirjojen jälkeen alkaa jokin tai sitten se päättyy lopullisesti. Jokaisella on mahdollisuus, harva sitä tajuaa.
Kunhan kulutan aikaa, ajatukset muualla, siksi huono ajankohta kai. Ihana tavallinen elämä vie naista.
Toivottavasti et koe minua hyökkäävänä, se ei ole tarkoitus eikä ajatus.
hyökkäävänä. Huomaan olevani itse välillä hyökkäysasennossa. Minkäs teet. Katujen haju on edelleen aika vahvasti minussa. Katujen haju ei vaan enää hallitse.
En tiedä onko edessä jotain uutta. Se nyt riippuu ihan siitä, että haluanko auttaa sattumaa tai en. Jos autan, tulee varmasti jotain uutta. En voi olla silloin haluamatta sitä. Jos en auta, silloin jään pitkään lepoon. Jotenkin niin sitä nyt ajattelen.
Olen miettinyt nyt hetken sitä, että ehkä en olekaan täällä tunnistamassa, vaan tulemassa tunnistetuksi. Ainoastaan täällä. Ulkopuolella olisin erittäin helposti tunnistettavissa, jos avaisin itseäni täällä yhtään enemmän. Tarkkasilmäinen voisi tunnistaa minut jo nyt, jos näkisi. Itse tarvisin keskustelua toisen kanssa tunnistakseen jonkun. Ihan mistä aiheesta tahansa. Se riittää. Heti kun tunnistaa ajattelutavan, on aika selvää mistä on kyse. Siksi nyt viime aikoina niin mieluusti Sinua etsinkin. Olet joku, joka ei kuuntele, koska ei ole tarvetta kuunnella. Kaikki reaalissa tapaamani kuuntelee, koska vielä on paljon kuunneltavaa. Olet joku, jota kuuntelen itse mielelläni. Sinun kuunteleminen on minulle se Hetki, mitä ei tarvitse jatkaa. Voin aina mennä siihen Hetkeen määriittämättömäksi ajaksi. Sen Hetken jatkamiseen ei minunkaan kyvyt riitä mutta siinä Hetkessä pysyminen on helppoa.
Järjestöistä puheenollen. Siksi en oikein halua uskoa, että joku järjestötaustainen voisi tulla itseensä. Eihän se toki mahdotonta ole mutta uskoisin että vielä kivuliaampa kuin oma tieni on ollut. On helpompi ymmärtää sitä järjestön oppia niin kuin sen järjestön esikuva on sitä oikeasti tarkoittanut. Ei niin kuin jotkut on sille sen opettanut. Mutta saavuttamatta se niiltä enimmäkseen jää. Mielen on vaikea luopua todeksi pitämistä asioista. Olen käynyt myös niiden järjestöjen sivuilla. En kohdannut ainuttakaan sielläkään. Kohtaisin joitakin, jotka kuuntelee muttei ainuttakaan, joka ei kuuntele. Ei mene hyvin heilläkään. En viitsinyt hengailla siellä kovin paljon. En halua viedä joiltakin jotain, mitä ne pitää tärkeänä. Jos olisin viihtynyt siellä pitempään, näin olisi päässyt käymään. Ymmärsi ne joiden se pitikin ymmärtää. Sen on riitettävä.
Taistelu sanana joo. Sinulle se oli rakentamista, minulle taistelua. Usein sellaisena sen koin. Taistelu oli päättynyt kun ymmärsin, että en voi voittaa sitä taistelua ja antauduin itselle. Antauduin sille, mikä olen. Silloin ymmärsin, että olin taistellut oikeastaan turhaan ja sittenkin toisin se ei voinnut mennä. Nauroin omalle naurettavuudelle. Silloin sain tietää mikä on vapaus ja moni muukin asia, mistä monella ei ole harmainta aavistustakaan. On siinä meidänkin tylsyydestä jotain hyötyä. Tulepahan muillekin jotain mietittävää. Niin kuin vaikka joillekin tätäkin viestien vaihtoa lukiessa, että "mitä helvettiä nuo oikein siellä jorisee".
Tavallinen elämä joo. Olen elänyt ihan tavallista elämää itsekin jo monta vuotta. Mihin sitä jännitystä tarvitaan? En minä ainakaan tarvitse sitä mihinkään. Tavallinen on hyvä. Paremmasta on lyhyt matka huonompaan. Parhaasta vielä nopeampi pudotus huonoimpaan.
ystävällinen.
Kun pohdit uutta tai lepoa tai tarkoitusta, minulle tulee mieleen ettei saa pohtia liikaakaan. Yritän itse mennä mukana suurimmaksi osaksi. Testaan itseäni ja leikin elämällä kaikin tavoin, kehollisestikin. Minä jos kuka pelaan vaarallista peliä, jos kerran sinäkin olet sitä tehnyt. On varaa, kun polku on jo löytynyt ja osaa sinne palata. No, mikä kenenkin mielestä on vaarallista. Pohtiminen on kausittaista, onneksi tavallinen yksinkertainen elämä tasoittaa. Siitä tulee nauttia!
Hetken voi aina palauttaa mieleen ja olla siinä, kyllä. Erittäin tärkeä taito.
Opitut opit riittävät jollekin, pureskeltu totuus ja selitetty maailma, missä kaikelle on selitys ja tarkoitus. Yhden opin totuus. En vaivaa mieltäni näillä nykyään, kunhan eivät minua yritä. Eivät enää voi, joskus on yritetty, mutta sanattomasti olemalla itseni kunnioittivat rauhaani. Heissäkin kunnioitusta löytyy ja viisautta siinä mielessä, että tietävät milloin kyseessä on tiensä löytänyt. Se on heille vain kovin pelottavaa (käsittämätöntä), siitä johtuu eri reaktiot.
Minulla on taito viedä, ja minun kasvuni on ollut kasvaa siitä pois. Ei hyvä taito.
Totuus on hajotettuna maailmassa, se pitää jokaisen koota itse. Mielen koru.
Täytyyhän lukijoille tarjota hulluuden jorinaa :) eiköhän tänne sekaan mahdu siinä missä muutkin.
Se oli se yksinkertaisuus mikä oli parasta.
korkeintaan siitä, että miten minä sen haluan. Ei sen kummempaa. Tekemisen puutteessa tule joskus tehtyä sitäkin.
Joo. Voi tehdä paljon asioita, mitä muut pelkää tehdä, koska eivät usko selviävän niistä ja siksi ne eivät selvikään. Minulla on kyse siitä, että haluanko... Joskus haluan ja toisinaan taas en. Oleminen on mukavampaa kun aika ajoin viihdyttää itseään milloin milläkin.
Hyvää yötä. On edelleenkin erittäin nautinnollista tämä.
kuin myös, nautittavaa.
ja seuraavia odotellen...
minkälainen mies pettää herkemmin?
something nice to You. Here it goes.
"...I read Your letters over & over again
Tracing my eyes on the letters of Your name
I imagine Your hand... holding the pen
I imagine Your thoughts of now & then..."
Sorry. Just temtpted to read these over and over again...
Kuka tavoittelee ja ketä, sanopa se.
Sille tavoittelemiselle?
Tuskin tänne enää paljon muita eksyy.
asiaa kysyy. Kyllä kuule eksyy, sen verran tiedän.
puhua kieltä, mitä ei naapuri ymmärrä. Tai siirtyä jonnekin, mistä ei olekaan niin helposti löydettävissä.
lyhytsanainen. Niin, aina sillä menetelmällä viimeistään tietää kenen kanssa puhuu. Yllättyisit jos tietäisit kuka ja mikä olen. Ehkä minäkin.
Ehkä en. Mistä sen tietää? Tai ehkä tietää? Ehkä jotain, mikä odottaa vielä varmistumista. Tai riippuu ja roikkuu miltä kantilta katselee. Katsooko pienen putken läpi tänne tai katsooko hiukan avarammin, missä muoto alkaa olla jo hiukan selvempää. Sumuverho mahdollisesti selkiämään. Siten, että sisältö alkaa ottaa jonkinlaista muotoa...
Voinhan olla runsassanaisempikin. Pienen tauon jälkeen voi ottaa vähän rauhallisemmin alussa, kunnes alkaa paikat lämpenee ja kestää kovempaakin rasitusta.
Toisaalta tiedän sen, mikä sinä olet. Mutta siitä, että kuka... Sitä en ole vielä lyönyt lukkoon. Ehkä nyt. Kohta. Katsotaan hetki vielä...
jos tietäisit kuka minä olen. Kuka olen näiden sanojen takana. Silloinhan tietäisin minäkin, kuka sinä olet ja olisin todella pahasti yllätetty pitkästä aikaa. Tai ei ehkä pahasti. Muttei välttämättä hyvästikään. Olisin vaan ja ainoastaan yllättynyt. Se saa riittää.
Olisin todella yllättynyt, jos tietäisit kuka minä olen.
ja kenellä, sillä ei taida olla loppupeleissä mitään merkitystä. Tämähän on vain kurkistelua ja ajanvietettä...haparointia ja osumaa, ei sen ihmeellisempää.
Minulta on viety puhe ja ääni, mutta sormet vielä toimivat ja ehkä ajatus jossain määrin. Sanattomuuteen pakottaminen avaa helpommin muita kanavia ja aisteja.
Mieli saattaa hakea liikaa, vaikka sen pitäisi vain antaa olla eikä pakottaa tai lastata odotuksia ajatuksille. Kunhan sinkoilen.
sanoisinko tietämätön, jos en arvaisi vahvasti. Voinhan olla tietysti väärässä :)
olemassa. On parempi olla ajatelematta eri mahdollisuuksia ja olla läsnä siinä, mikä on nyt. Tässä ja nyt.
Jokaisessa väärässä olemisessa on vihje oikeassa olemiseen. Yksi palapelin osanen. Mitä useimmin on väärässä, sen enemmän saa palapelin osia. Jos on väärässä vielä oikeassa järjestyksessä, niin osaset asettuvat omille paikoille itsestään, vailla minkäänlaista ongelmaa. Niin kuin luonto on sen tarkoittanut.
tuppaa monella olemaan kiire, siksi ei onnistuta ja samoja paloja pyöritellään.
sen ajan olemuksen, sen poistaa voi, jos tahtoo niin.
Kiirettä ei ole sen palapelin kokoamisessa. Ei minkäännäköistä. Kiireessä kun kokoa sen, ei palat paikoille osu. Helposti rikkoutuva se hätäisesti koottu palapeli olemaan tulee. Vaan se löytänyt mielikin taitaa joskus vahvistusta tarvita, että on löytänyt jotain, mitä ei tiennyt etsivän. Löytänyt mieli löytässään luuli yksin jäävän löytönsä kanssa ja yllättynyt nyt on, ettei ihan niin mennytkään... Iloisesti yllättynyt.
vikaa ole. Se on joskus hyväkin, että mieli etsii. Silloin kun mieli tietää, mitä etsii, se löytää varmasti jotain, mitä ei halua löytää. Todennäköisesti pettyy löytämäänsä. Yllättyisin, jos ei pettyisi. Paras mieli on etsivä mieli, mikä ei itse edes tiedä etsivän. Senlaatuinen mieli ei voi olla löytämättä. Sellainen mieli löytää etsimättä.
Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa ja hiljaisuus timanttia. Hiljaisuus on kaikkein opettavaisinta ja ikuista...
nähnyt liikaa etsiviä ja eksyneitä mieliä, siksi en puhu juuri omastani. Harvoin alan kuunnella toisen kaatuvaa mieltä. Harvoin kuuntelen muuten kuin välähdyksittäin, vaikka toisin luullaan Välähdys yleensä riittää. Hiljaisuudesta ihmiset joko ymmärtävät hyvin tai sitten ei, täydentävät sen omallaan.
Jälkikäteen katsellesseni jälkeni on niin selvä ja oma. Kuinka helppo minut onkaan nähdä ja silti voi olla niin sokea!
Tämä on kuitenkin tarpeen jostain syystä ja en vielä katkaise.
Kokeilen, kurkistelen, kauhistelen, ihastellen nauran ja ihmettelen. Taidan olla enemmän lapsekkaan utelias kuin etsivä.
Löytäneellä ei ole tarvetta etsiä. Löytänyt löytää etsimättä. Mietinpä, että löysinkö vähän aikaa sitten etsimättä? En tiedä, enkä vaivaa mieltäni asialla sen enempää. Ehkä yhden osasen palapelissä, mikä odottaa lisää paloja tullakseen valmiiksi. Tiedä sitä. Lapsenomainen mieli ei pohdi niin vaikeita ja siksi löytää aina etsimättä.
Olen minäkin väsynyt niihin etsiviin mieliin. Mieliin jotka tietää, mitä etsii ja silti sokeita kun ei näe ilmiselvää. Ei ole hyväksi se jatkuva aistimien rasittaminen, kun niihin aina turvautuen ne aina ennen pitkää harhaan johtaa. Löytämättä jää sellaisilla se, mitä etsivät. En voi kun näyttää suunnan mihin katsoa mutten katsoa toisen puolesta. Kukaan ei voi, ei ole voinut, eikä tule koskaan voimaan.
Etsivä mieli, mikä tietää mitä etsii ei käsittää voi löytänyttä mieltä. Ei käsittää voi miksi löytänyt mieli enää etsi. Ei käsittää voi, että löytänyt, sen tähden tarve etsimisenkin puuttuu. Pakoon juoksee usein lötänyt mieli etsivää. Pakoon, koska voi kadottaakin sen, minkä löytänyt on. Hiljaisuus se pakopaikoista parhain. Hiljaisuudesta, ei etsivä löydä. Hiljaisuudessa löytänyt voi seurata etsiviä ja kummastella etsivien sokeutta. Kummastella sitä sokeutta, mihin joskus itsekin syyllistynyt. Ihan tietoisesti kokeillakseen, miltä sokeus tuntuu. Opettavaista se sokeus oli. Hyvin opettavaista. Opetti tahtomaan. Opetti tahtoaan käyttämään, ettei tulisi tahtonsa käyttämäksi. Liian väkevä tahto on ilman käskijää. Paljon vahinkoa saa tahdon kantajalle. Sen tähden käskijän se tarvii vapautuakseen.
poistun hiljaisuuteen...
a need to here something nice? Or something honest? Both?
jos siltä tuntuu
sitä mitä yleisö on halunnut ja hakenut. Ehkä sinäkin? Sinä tiedät miten tämän lopettaa. Se on kiinni siitä haluatko.
En halua lopettaa. En halua kadottaa Sinua, vaikka en ole vielä kokonaisuudessa edes löytänyt. En halua laittaa sp-osoitettani tähän. En halua yleisöä enää niin paljon. En haluaisi koko ajan kirjoitella tänne...
Haluaisin... Haluaisin... Kyllä Sinä aavistat, mitä haluaisin. Olen vaan juuri nyt neuvoton siinä, että miten. En oikein keksi mitään. Jotkut meitä seuraa tännekin ja ehkä kauemmaskin.
Mutta yleisö joo. Yleisö voisi itsekin miettiä, ilman apuamme, että mitä se haluaa. Pitääkö sitäkin olla tekemässä yleisön puolesta?
kun on löytänyt.
Aavistella voin mitä vain, mutta vain sinä tiedät mitä haluat.
Totta kai osa seuraa tännekin. Lukisin luultavasti itsekin jos olisin ulkopuolinen!Antaa lukea. Jospa lukeminen lohduttaa ja ilahduttaa.
Melkein kirjoitin mitä yleisö haluaa, mutta jääköön sanomatta. Hyväntahtoinen lukijakunta tuntuu olevan.
Sinä tiedät, mitä haluat ja minulle jää siinä aavistajan ja uskojan rooli.
Toistaiseksi ei ole seurannut. Saa nähdä miten käy. Ja onhan ainakin toistaiseksi hyväntahtoinenkin. Vaikea sanoa. Ei näy ilmeitä. Ei näy edes sanoja. En tiedä. Sanotaan nyt niin, ettei luottamukseni siinä asiassa ole paras mahdollinen. Elämä on liian usein näyttänyt toisenlaista. Miksi se olisi täälläkään toisin?
Joo. Ei voi hukata. Voi olla näkemättä muttei enää hukata. Se ei ole enää mahdollista. Huonosti muotoiltu lause edellisessä. Pahoittelen.
saanut perille. Kirjoitan siis uuden.
Niin. Ei tosiaan voi hukata. Oli huonosti muotoiltu lause puoleltani. Voi olla näkemättä muttei enää hukata.
Siitä yleisön hyväntahtoisuudestakin on nyt vähän niin ja näin. Sen verran löytyy tahdikkuutta, ettei kukaan puutu tähän viestien vaihtoon. On sekin jotain. Mutta kun sanat ja kasvot puuttuu, en voi olla varma siitä hyväntahtoisuudestakaan. Elämä on turhan usein näyttänyt asian olevan toisin. Henkilökohtaisella tasolla ja myös sivustakatsojana muiden kohdalla.
Yleisö haluaa varmasti paljon asioita. Onko aina viisasta antaa yleisölle, mitä yleisö haluaa? Usein, ellen aina olen antanut yleisölle sen, minkä yleisö tarvitsee. Haluaako ne ottaa sen vastaan, ei ole taas minun päätettävissä. Se on yleisön valinta.
Myös Sinulle haluaisin antaa, mitä Sinä tarvitset, koska en usko Sinun haluavan yli tarpeen. Kuin en halua sitä myös minä. En halua enemmän kuin tarvitsen. En halua mitään, mitä et halua antaa. Ainoastaan silloin saan kaiken, minkä haluan. Toisin en sitä saa.
rauhan antamisella. Miksi purisivat ruokkivaa kättä? Kättä joka ruokkii edes vähän nälkää, jota ei itse saa tyydytettyä. Sitä paitsi tämä voisi loppua yhtä nopeasti kuin alkoikin. Loppumista ei vielä kukaan halua. Tarpeeksi kun aikaa kuluu, alkaa haluta. Siihenkin on syynsä. Vielä ei ole aika valmis.
Kuulostelen ja haluan olla tekemättä liikaa tai liian vähän. En ole varma mitä haluan avittaa ja jättää ajan kuljetettavaksi.
Suotta pahoittelet sanavalintoja, ymmärsin kyllä mitä tarkoitit. Mietin vain tarvitseeko aina nähdä? Siinäkin ahneuteni nostaa vain päätään, jos haluaisin tavoittaa muuten kuin täällä.
Kova pää :)))
edelleenkään kiirettä. En usko haluni muuttuvan. Jaksan odottaa ja eipä tämä yhtään haittaisi vaikka Sattuma puuttuisi peliin. Melkein parempi niin. Silloin se menisi kai niin kuin sen pitäisikin mennä. Uskoisin niin.
En usko minäkään, että aika on vielä oikea. Kun aika kypsyy, niin tuskin meidän enää tarvitsee täällä kirjoitella. Moni muukin asia on vaan tapahtunut. Kuin myös tämäkin. Ei löytynyt etsimällä, vaan tunnistamalla...
Aina ei tarvitse nähdä. Ei silloin, jos ei ole valmis näkemään ja kohtaamaan niin kuin ON. Jos on valmis siihen niin kuin ON, on myös valmis näkemään. Ei ennen.
Kova pää? Tai kenties vaan varovainen, koska aina ennen on käynyt niin kuin on käynyt? Itse sanoisin itseäni korkeintaan nykytilassani varovaiseksi. Koska en osaa olla toisin kuin olen ollut, olen ja tulen olemaan. En osaa olla toisin kuin uskoa sisimpäni toisen käsiin. Siinä yksi syy lisää miksen ole halunut jo jonkin aikaa keneltäkään mitään.
mistä tietää, vaikka ilmaantuu tänne toinen kaltaiseni. Kaikki on mahdollista.
Tämä on tehnyt minut liian näkyväksi tämän ulkopuolella. Vaikeampi piiloutua itseään etsiviltä, kun näyn niin selvästi. Tänään havahduin huomaamaan kuinka selvästi mahdan näkyäkään.
Nimenomaan kova pää. Pakkokin olla.
Kirjoitit tuonne aiemmin kauniisti vaatimisesta ja tarvitsemisesta. Tiedätkö, epäilen hieman tuttuuttamme. Jotenkin outoa, että joku aivan uusi voisi kirjoittaa lähes samaa mitä olen toisen kanssa puhunut.
ei halua minun kirjoittavan Sinulle. Olisiko tyttä nimeltä Elisa. Onneksi Se tyttö on aika tottelevainen. Ottaa vaan hetkeksi siltä virran pois ja takaisin annettuaan antaa minun jatkaa.
Kaltaisesi? Tuskin näkyville tulisi. Tuskin nimenomaan täällä näyttäytyisi. Jos niin tekisi, ei kaltaisesi olisi. Olisi vaan joku, joka kaltaisesi olla haluaisi. Ei vielä olisi. Jos joku kaltaisenin täällä olisi, niin samoin toimisi, en epäile. Niillä olisi Hyväntahtoisuutta, mitä ei hyväntahtoisuutena tunnusteta. Sen tähden heillä olisi sen oikea olemus.
Sanani? En ole kertaakaan nähnyt täällä kenenkään käyttävän sanoja kuin niitä itse käytän. Olen nähnyt muutaman kömpelön yrityksen. Mutta nekin loppui kuin yrittäjät sen itse huomasi. Ei ole ollut tarvetta sekaantua. Se Miten edelleen. Sitä ei voi käyttää väärästä syystä, väärään tarkoitukseen. Siksi ei kukaan niitä käytä. Ei täällä ainakaan. Tuskin on monella rohkeutta käyttää niitä niin kuin käytän minä. Ne on sanat, mitkä ei valheelle mahdollisuutta anna. Niitä ei voi kertoa, ellei niitä tunne.
Ei. Ei tunneta toisiamme. Ei sen enempää kuin täällä ollaan tutustuttu. En usko olevan mahdollista se, että toisessa tapauksessa oltaisi onnistuttu salamaan toisemme toisiltamme. Jos tunnettaisi toisemme enemmän kuin nyt, olisit jo kauan sitten minut tunnistanut. Melkein ensimmäisistä lukemistasi viesteistä lähtien. Niin kuin sanoin. En salaa mitään. Enkä kyllä paljastakkaan. Ainoastaan olen sellaisena kuin olen.
Elämässäni on ollut vähän sattumaa mutta Sattumaa sitäkin enemmän. Kuin myös tämäkin. Tämä olisi ollut vältettävissä, jos olisin päättänyt lopettaa kirjoitteluni tänne. Valitsin toisin. Valitsin, koska tahdoin niin. En vaan ajatellut sitä, että miksi tahdoin. Ainoastaan tahdoin ja annoin Sattuman hoitaa jatkon. On elämässni sattumat aiheuttanut jotain epämiellyttävyyksiä muttei koskaan Sattuma. Ei ole syytä sitä epäillä.
utelen. Onko kovalla päällä myös sarvet?
katsoin sitä mistä näin pilkahduksen. Kiitos kun annoit minun katsoa. Olet tosiaan ollut rohkea kaikin tavoin kuten olen sanonut. En tiedä onko uutta keskusteltavaa enää. Mitään sellaista mitä ei jo tiedä. Mitä merkitystä voi olla saman toistolla. Ajatus on yksinkertainen ja selkeä, ei sitä kovin monin sanankääntein voi purkaa ja miksi tulisi purkaa, kun se on jo on. Purkamisella ajatus voi hämärtyä ja peittyä. Ehkä voi tulla tarve myöhemmin.
Muistutat paljon erästä toista. Tällä en tarkoita kirjoitusasuasi ja tapaasi ilmaista itseäsi.
Jokainen on enemmän kuin ainutlaatuinen. Ei ole maailmassa toista minua tai toista sinua, vaikka meissä samaa sielullisesti ja energeettisesti olisikin. Sen hyväksyminen on kivinen ja aluksi myös surullinen tie. Sillä kivisellä tiellä suurin osa kompuroi läpi kehonsa elämän eksyen itsestään kauemmas ja kauemmas.
Antoisinta on leikkiä kaltaistensa kanssa. Toki. Ymmärrettävää. Kuinka vaivatonta voi olla kaltaisensa kanssa...oleminen vaatii vain kyvyn antaa toisen ja itsensä olla ´Vain`on väärä ilmaisu, koska se kyky niin harvalla on. Kyvyistä parhain, koska sen omaavalla on tie itseensä.
Olen jo pariin otteeseen kirjoittanut lopettavani ja aina pyyhin tekstin pois. En siis kerro niin, vaan toivotan hyvää yötä. Ehkäpä aavistat mitä sanoja haen..en niitä halua tähän muille laittaa luettavaksi. Sinullekin ne tuntuvat kovin karuilta laitettavaksi. Pahoittelen.
Lopettaa kun ehkä pitäisi. Heikkouteni siinä tunnustan.
Nyt toivon, että oikein ymmärsin. En leiki, jos sitä luulet. Moni on joskus luullut, että leikin. Huomanneeni sen, olen luulot poistanut ja näyttänyt miten asia on.
Totta, että sanamme kehää kiertävät. Olen hyvin viihtynyt kehässämme. Siinä kehässä ne sanat sujuvasti kiertää. Harmoniassa. Ei ole muuta täällä kuin sanat. Ei olla uutta täällä puhuttu, vaan unohdettua vanhaa mieleen palautettu. Siksi kai niin tutulta ja kotoisalta tuntuu. Ei voida sanattomuudesta täällä iloita. Se sanattomuus mut kaikkein iloisemmaksi saisi. Ehkä joskus. Ken tietää...
Ainutlaatuinen on jokainen, joka sitä tahtoo. Hyvin harvat osaa tahtoa olla ainutlaatuisia. Kerran sitä kysyinkin ja en kovin vakuuttuneeksi tullut. Ehkä vähemmän epäileväksi kuin sitä ennen olin. Ehkä joku ei vielä halunut näyttää rohkeutta olla ainutlaatuinen. En tiedä sitä. Ei ole tehtäväni sitä tietää.
Hyvää yötä.
hmmm... vielä kerran hmmm... ehkä kerran vielä... joo...hmmm...
Ok. Lopetan nyt tämän. Lopetan tämän täällä ja jätän Sinut valitsemaan. Valitsemaan sen, miten haluat jatkaa tai haluatko jatkaa ollenkaan. Inhottava kun olen. Tässä tulee. [email protected]. Uskoisin Sinun näkevän, ettei voi olla muu kuin minä.
näin [email protected]