Elikkä mikä saa naisen pettäämään, ite just hain avioeron ku kuulin et vaimo oli jo 6kk vehtaillu toisen äijän kans, ihmettelin vaan kyl ku se oli aina pahalla päällä ei suostunu mistään jutteleen, ja aina oli menossa ja niin poispäin, itse olin kotona koti iskänä ja hoidin lasta.
Mut nyt en saa es nähä tytärtäni ku ei kuulemma sovi sen aikatauluun koskaan , alkaa oleee aika kova ikävä ja hätä et mitäs tää nyt on sitten .
Mut nyt en saa es nähä tytärtäni ku ei kuulemma sovi sen aikatauluun koskaan , alkaa oleee aika kova ikävä ja hätä et mitäs tää nyt on sitten .
Vastaukset 23
Vanhimmat
Niin kuulemma säälistä ollu minun kans, mut mikä saa sillon menee naimisiin ja viel perheen perustaan et vähän meenee yli ymmärryksen ja aina sano et tykkää olla minun kans et..????
olet niin onneton ja surke mies, niin voisit edes antaa vähän pontta väitteelle!
Ei siihen mitään syytä tarvita, oikeat ihmiset oikeaan aikaan kohtaavat ja pahaa jälkeä syntyy...
Itselläni niin tapahtui yli 30 v. sitten. Olin ollut 14 v:sta saakka oman mieheni kanssa ja sitten suuri ihailija saapui areenalle. Kyllä se hivelee, kun uusi suhde HETKEN kukoistaa. Mutta arki tulee siihenkin vielä...malta mielesi, älä huudä, älä muistuta. Kyllä hän vielä huomaa sinun hyvät puolesi. Minä olen eronnut, katunut, oppinutkin. Jälleen yksi turha ero ja lapset kärsii. Nykyajan ihmiset ajattelevat vain itseään, vastuu on hukassa. Muista antaa anteeksi ja vaikka tekisi mieli muistuttaa, älä tee sitä. Näytä, että olet paras! Niinhän se syrjähyppy haisee, kireytenä, menoina, hermostumisena, kumppanin mollaamisena...typerää mutta totta....
En saanut mieheltäni minkäänlaista läheisyyttä, hellyyttä, hän haukkui ja alisti minua jatkuvasti. Hän petti minua vuosikaudet monen eri naisen kans. Petin tavallaan kostoksi. Ollaan nyt jo erottu.
ja hellyyttä annoin paljon ehkä liikaakin.
Sori vaan mutta luulen että vaimosi on rakastunut ja saa rakastajaltaan sellaset kyydit että on ihan koukussa jo häneen!! Et sinä sille mitään voi! Jos toinen ihastuu ja rakastuu, peli on sillon pelattu!
saa pettää jos kerta mieskin,uskoton ei voi vaatia uskollisuutta.
Mutta pidä nyt yhteys lapseesi, sinulla on siihen juridinen oikeus. Älä enää anna hänen pomputtaa. Mars lastenvalvojan luona tekemään sopimus, joka takaa suhteesi lapseesi. Annan nainen sekoilla aikansa, krapula tulee ja sitten hävettää, jos on tolkun ihminen. Jos on psykopatologiaa, löytää syyn sinusta.
Mies ei olekkaan pettänyt
Mitä sitä turhaan ruikuttamaan ja ihmettelemään?! Jos toinen on mennäkseen, niin se kyllä menee...Monesti käy niin että tunteet vaan yksinkertaisesti kuolee puolisoa kohtaan ja sitä ikäänkuin ajautuu toisen syliin! Ja todella helposti silloin ihastuu ja rakastuu!! Ja siinä vaiheessa ei enää auta mikään, ei edes se että puoliso itkis,rakastais,hakis kuun taivaalta jne...mikään ei enää silloin auta! ja monesti kaikki tuo on jo liian myöhäistä!!
näkee, että eukkosi on valinnut miehen, joka ei ammu häntä, vaikka hän kuinka huoraisi.
Sinua ja akkaasi en sääli, mutta voi lapsiraukkaa.
kiltin oloinen mies..niitä jotkut säälimättä kohtelee ilkeesti.Niinkun toi vaimos.Älä tuhlaa energiaas häneen.Se TULEE SULLE RUIKUTTAAN VIELÄ ETTÄ OTA TAKAS.Kun suuret huumat haihtuu,mutta taaskun tulee uusi kohde sama toistuu.Hä on sen sorttinen eikä muuksi muutu.Keskity lapseen ja todellakin lasten valvojaan ensin yhteys, siitä se lähtee...onnea tulevaan!!
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta vastaan oman ikäni perusteella seuraavasti:
Olemme olleet yhdessä noin 11 vuotta. Alkuaika oli ihanaa ja ikäänkuin heräsin naisena vasta yli nelikymppisenä. Rakastin miestäni suunnattomasti, ihailin häntä, pönkitin itsetuntoa, sängyssä oli ihanaa. Kuulin silloin kuinka kauniit silmät minulla on, kuinka haluttava olen, sain joskus kukkia ja joululahjan ja synttärilahjankin. Suukoteltiin ja sanottiin rakastavamme lähes joka päivä. Kirjoittelimme tekstareita, sähköposteja, soittelimme toisillemme joka päivä töihin. Hoidimme suhdettamme. Palvelin häntä joka asiassa, hellin häntä, en koskaan sanonut ei sängyssä.
Mihin se kaikki katosi??? Jo parisen vuotta olen huomannut olevani huomaamattomampi kuin tapetti seinässä! Toki ymmärrän, että miehellä on myös työnsä. Mutta en ymmärrä sitä, että kun hän tulee töistä niin heti tietokone auki. Siinä sitten menee iltaan saakka. Ja kun menemme nukkumaan (tai lukemaan) hän tuo salkkunsa sängyn viereen ja alkaa tehdä töistä SÄNGYSSÄ. Rakastelu ei enää onnistu, koska hänen erektionsa ei kestä. Toinen nainen ei ole kysymyksessä.
Olen perin juurin kyllästynyt tilanteeseen. Voitko arvata kuinka ajattelen, että olen 52-vuotias eikä elinikää ole paljoa enää jäljellä. Haluan olla vielä nainen ja rakastettu, joten olen luisumassa suhteeseen tai siis olen jo. Tämä mies osoittaa minulle huomaavaisuutta ja kohteliaisuutta ja rakkautta. Seksi tulee seuraavaksi kysymykseen. Olemme tunteneet toisemme jo kaksi vuotta. Molemmat olemme tahoillamme naimisissa. Omasta miehestä en ole ajatellut erota, menköön tätä rataa. Elän kahta elämää. 52 vuotiaanakin, ja ehkä juuri silloin, nainen kaipaa seksiä ja muutakin elämää kuin työtä. Lahjoja en enää saa, koska "niistä on niin paljon päänvaivaa".
Tuomitsetko minut tästä?
Ja niin elelet elämäsi onnellisena loppuun asti. Miestäsi pettäen. Hänkin asian hyväksyen? Hyviä syitä löytyy aina, miksi tehdä väärin toiselle, miksi hakea omaa onnen täyttymystä. Oletko ne valmis miehellesi kertomaan silmiin katsoen? Vieläkö ne silloin ovat perusteltuja syitä?
Nimim. Yksi ihmissuhde kerrallaan.
"Tuomitsetko minut tästä?"
Tuomitsetko itse miehen, joka vaihtaa viiskymppisen vaimon yli 10 vuotta nuorempaan?
Itseasiassa tuomitsin 12 vuotta sitten kun silloinen mieheni valitsi itseään 20 vuotta nuoremman. Voisin sanoa, että nuorempana en itse olisi näin tehnyt, enkä tehnytkään. Lapset merkitsevät niin paljon.
Nyt kun lapset ovat aikuisia, mielestäni minulla on oikeus omaan itseeni. Jos mieheni ei välitä rakkaudesta ja seksistä ja on tyytyväinen omaan oloonsa, miksi minun pitäisi olla. Aikuiset ihmiset voivat elää näinkin yhdessä. Olenhan kotona kuitenkin käytettävissä, mutta muuten minullakin on oikeus onneen!
Tuomitsen, kun suhde on kaikin puolin kunnossa ,itse olen sitä mieltä et jos avioon mennään niin kans ollaan ja ainahan on niitä ylä ja alamäkiä mut ne kuuluu asiaan, Itse silloin kun mentiin niin mietin ja punnitsin kaiken tarkkaa ja se tuntui oikealta päätökseltä niin ku sanoi puolisokin, mut jipii kesti kokonaiset 1,5vuotta se siitä, sen verran se sano et ei mitään tunteita ole enää minua kohtaan mut tosin sehän tosiaan rakastu toiseen työn ohessa.
Hassua sinäns itse olen ollut aina avioliittoa vastaa kun tiedän et sei nykypäivänä ole sitä mitä se oikeestri ja alunperin pitäisi olla, mut jonkunainen sokeus sai sen tuntumaan ihanalta asialta ja et rullaattori ikään pysytään.
ps. olikohan täs nyt mitään tolkkua?
Minä olen ollut myös sitä mieltä, että kun avioon mennään, siinä pysytään. Kun avioliitto on rikas, molempia huomioonottava ja hyvin hoidettu, ei ole mitään syytä hakea toista. Ei tule edes mieleen. Itsekin ajattelin suhteen alussa, että ihanaa että saamme elää yhdessä kuolemaan asti, toisiamme hoitaen ja rakastaen. Mutta jos suhde alkaa mennä siihen, että toinen on välinpitämätön eikä tajua avioliiton "sääntöjä" toinen kuolee ja kuihtuu pois. Kuten rakkauskin.
"Itseasiassa tuomitsin 12 vuotta sitten kun silloinen mieheni valitsi itseään 20 vuotta nuoremman."
No ymmärtänet varmaan, että tuolla 20v nuoremmalla naisella oli paljon parempaa tarjottavaa miehellesi kuin sinulla?
Et kai nyt edelleen tuomitse silloisen miehesi päätöstä? Kerranhan täällä vain eletään ja miksi viettää aikaansa keski-ikäisen naisen kanssa jos voi saada nuoremmankin. Miehelläsi oli silloin varmaan ihan yhtä painavat syyt mennä kuin sinulla nyt.
Nimenomaan, jos mies ei välitä, eikä ole kiinnostunut seksistä eikä rakkaudesta niin miksi naisen pitäisi kärsiä? Tunteet kuolleet vissiin molemmin puolin.
Itse tässä eroa pohdiskelen em.syistä on vain ajan kysymys. En halua tälläistä elämää enää, haluan elää ja tuntea vielä itseni naiseksi (kuten joskus ennen). Kai nelikymppisellä vielä mahdollisuus. Ellen eroa, tulen melko varmasti pettämään. En sitä etsi tarkoituksella, mutta jos sopiva tilaisuus/hlö sattuu kohdalle, niin se on menox. Eikä edes ole huono omatunto ollenkaan.
...voisi muotoilla uudelleen "mikä saa IHMISEN pettämään".
Valitettava faktahan on, että ihminen pettää riippumatta sukupuolestaan. Kivikautisen ajatusmallin mukaan mies on alttiimpi petokselle, eikä muka pysty asiaan vaikuttamaan samalla tavoin kuin nainen - mutta oma mielipiteeni on, että tämä asia on sukupuolesta riippumaton ja ihmisen moraalista kiinni.
Mikä siis saa ihmisen pettämään ? Eiköhän tämäkin ole niitä ikuisuuskysymyksiä; ihmisen perusluonne, kotikasvatus, elämänkokemukset. Jos ei ole luonnetta tarpeeksi ja moraalit ovat vähän löyhässä, niin tilaisuus saattaa tehdä varkaan, niin sanotusti.
Hyvä korjaus
irtosuhteista saa jännitystä seksielämään,kun saa vielä jännittää jälkeenpäin että iseekö kuppa vai ei