Heidän mielestään ihmisen arvo mitataan materialla ja rahalla. Heidän mielestään kaikki pitäisi ostaa uutena kaikki vaatteet,huonekalut ja muut sellaiset. He itse ostaa jatkuvasti kaikkea turhaa mitä he ei edes tarvitse, anoppi ostaa tytöllensa kaikki mitä hän keksii pyytää. Anoppia aina käydessään meillä katsoo nenän vartta pitkin minun kavereitani kun heillä ei ole aina välttämättä juuri sillä hetkellä uusia vaatteita ja anoppi toki itse ostaa vaatteita kuin hullu. Sitten hän myös katsoo halveksien meidän käytettyjä huonekaluja, saatuja mattoja ja silloin kehuu jos ollaan ostettu uutta. Kierttäminenhän on järkevää,taloudellista, normaalia ja käytnnöllistä, Tiedän anoppianikin rikkaampia ihmisiä jotka ostaa käytettyjä tavaroita. Voihan sitä rahalla vaikka sijoittaa,matkustella, tai säästää. Anoppini on kyllä saanut tyypillisen 60-70 luvun kasvatuksen että ulkoapäin kaikki pitää näyttää hyvältä ja loisteliaalta eli kulissit pidetään pystyssä vaikka väkisin ja likapyykki pestään kotona.
Materialistiset appivanhemmat
Virginia. M
61604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
materialistinkin ymmärtää ja kunnioittaa niitä,jotka haluavat ostaa tavaraa myös käytettynä,haluavat kierrättää,haluavat tosiaan laittaa sen rahansa johonkin toiseen tarkoitukseen vaikka matkusteluun.
Eihän se tosiaan kelleen toiselle pitäisi kuulua mihin rahansa laittaa. Mut se on jännä,kun jotkut näkee vaan ittensä ja luulevat että se oma elämäntapa on ainut ja oikea,oikeasti luulevat koska ovat tuputtamassa ja opettamassa toisia miten kuuluu elää.....arghh...
jospa raahaisi teille, vaikka jotain arvo mattoja, mittojen mukaan teetettyjä verhoja, tai lasi esineitä: olemattomaan vitriiniin.
Onneksi ei raahaa teille mitään
:)
Olispa kamalaa, jos se materialismi osuisi teihin asti. Toivottavasti tekevät testamentin Pelastusarmeijalle.
No siis moittiiko hän teitä ääneen ja kehottaa hankkimaan uutta. Vai päätteletkö vain katseesta asioiden laidan. Entä sinä, katsotko sinä millä silmällä, kun käyt anopin luona ja katselet hänen uusia tavaroitaan. MIetin vaan, että eikö se kunnioitus ole asia, joka on molemminpuolista. MInkä verran siinä on sitä, että koska on erilaiset tavat ja asenteet, kuvitellaan, että toinen ei hyväksy toisen tapaa.
Tuli vaan mieleen, että mistä oikein on kyse. Olkoon jokainen tosiaan sellainen kuin on.
Kiivaimpana politiikan vuosina naapurini kertoi minulle poikansa menneen kihloihin tulipalokommunistin kanssa, joka oli kaiken lisäksi taiteilija.
Morsio ei hyväksynyt mitään omaa varallisuutta, hän oli kolmannessa polvessa kaupungin vuokralainen, osasi käyttää sossua ja juosta työttömyyskortistossa, sai asumis- ja opiskelijatukia, ja mitä mahtoikaan 80-luvun alussa ennen lamaa saada. Taiteilijana hänen tulonsa olivatkin varmasti nollassa, ja sittemmin hän olikin Valintatalon kassana, kun lapset syntyivät.
Naapurini kertoi, että morsian oli haukkunut kaiken heillä, jopa sen, että heillä oli kapitalisminsa merkkinä sohvakalusto! Se oli sitä 70-luvun plyyssiä, joita oli joka taloudessa niinä aikoina. Ja nauroimme totisesti molemmat, kun hän siitä kertoi.
Myöhemmin näin valokuvia nuoren parin kodista. Heillä oli 3 h ja k. Uudesta talosta, valoisa kerrostalohuoneisto, talossa sauna ja pesutupa, kodissa sisustuksena sohvakalusto ja ryijy seinällä! En voinut kuin nauraa taas.
Köyhyyttä todisti se, että asunto oli kaupungin vuokra-asunto eikä oma, kuten rikkailla on!
Me, jotka olimme maksaneet vuosikausia pankkilainaa samankokoisista asunnoistamme, olimme niitä rikkaita.
Me olimme niin materialistisia, niin materialistisia.
No naapurin miniä osti mahdollisimman paljon venäläistä tavaraa, se oli hänen mielestään ainoa oikea tapa, kun tavaraa nyt kuitenkin elämässä joutuu hankkimaan.
Kirpputorilöydöt tulivat kuvaan vasta myöhemmin, laman myötä. Siihen aikaan kaikki ostettiin uutena.
Minun mummoni on kertonut että heillä oli 60-70 luvulla jo käytettyjä tavaroita.Mutta esim: Anoppini mielestä poikamme ei voi lähteä kylään jos heillä on käyetttynä saadut vaatteet päällä, käynhän minäkin kirpputorivaatteet yllä kodissa, ja kyllä miedän sukulaisten pitäisi tietää ettei olla mitään varakkaita.