kumppanin heti eron jälkeen. Itse en ole koskaan löytänyt ja tuntuu etten koskaan löydä ketään. Tuntuu, että tekisi hyvää hankkia ilotyttö ja maksaa hänelle pelkästään siitä, ettei tarvitsisi olla yksin. Se huono puoli siinä on, että rakkautta ei saa rahalla.
En kestä.
En kestä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kelpaa kaikki mikä liikkuu.hyvää kandee odottaa vaikka siihen menis aikaakin.
Olen myös ihmetellyt samaa asiaa.Itse jouduin avioerotilanteeseen 9v sitten.Vieläkään en ole löytänyt uutta kumppania.Olenkin jo lakannut toivomasta.Yhtään ystävääkään ei ole.Silti vain pitää jaksaa..
Samaa olen myös ajatellut monesti. Tosin olen sitä mieltä, ettei heti eron jälkeen kannata uuteen suhteeseen rynnätä. Monet meistä tekee valitettavasti niin. Ei pärjätä hetkeäkään yksin, aina pitää olla joku. Itse arvostan paljon enemmän sellaisia ihmisiä, jotka elää rauhassa entisen suhteen loppuun ja sen jälkeen vasta alkaa etsiä uutta suhdetta. Itsekin olen joskus erehtynyt menemään uuteen suhteeseen heti, mutta elämä opettaa...ja nyt olen eri mieltä.
Tosin olen miettinyt monesti, että miten jotkut
ihmiset saavat heti jonkun seurustelu kumppanin. Kelpaako niille kaikki, vai mikä se pointti on....No, itse en oikein käy missään mistä jonkun miehen voisi pongata. Tietenkin siinäkin eräs syy siihen.
Olen miettinyt myös sitä, kun olen ollut erittäin kiinnostunut vähän aikaa sitten kaikenlaisista menoista. Nyt tuntuu etten viitsisi lähteä enää mihinkään. Ja tämä tullut tämän talven aikaan. Tätäkö se "vanhuus" on:)
Pikkuhiljaa hiipii...
Minulla ei onneksi ole kuitenkaan ollut sel.tarvetta et pitäis maksaa seksistä:) Jos niin olisi, niin silloin en enää tuntisi itteeni ja olen sanonutkin kavereille, että jos sellaisia alan puhumaan ihan vakavissani, niin silloin ohjatkaa äkkiä hoitoon:)
Kaipaan kyllä välillä miestä rinnalleni, jakamaan ilot ja surut. Rapsuttamaan ja hipsuttamaan, suutelemaan ja kuuntelemaan. Ymmärtämään ja joskus vähän "sanailemaan". Ym Ym...Ja kiva olis istua motskarin kyydissä(no se pieni toive, mutta kuitenkin...:) Käydä festareilla, ulkoilla, istua nuotiolla, pilkillä...Nauttia pienistä suurista iloista.Olla loukkaamatta toista, arvostaa, ymmärtää, kunnioittaa, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Rakkautta ei todellakaan saa rahalla. Uskotaan että löydät sen rakkauden jota kaipaat, eiks niin:)
T:N44v
"Tosin olen sitä mieltä, ettei heti eron jälkeen kannata uuteen suhteeseen rynnätä. Monet meistä tekee valitettavasti niin."
Tuohon lausahdukseesi on pakko vastata jotain. Toki se niin on, että jollei ketään sopivaa löydy, ei ketä hyvänsä kannata seuraansa kelpuuttaa. Mutta: Ainakin minulla (erostani on nyt muutama vuosi) oli eron jälkeen sellainen tunne, että vuodet jotka entisen kumppanin kanssa oli vietetty olivat tyystin hukkaanheitettyä aikaa. Joten miksi jatkaisin ajan haaskaamista vielä eron jälkeenkin vain siksi, että käyttäisin sitä entisten aikojen vatvomiseen ja antaisin tavallaan exän (tai pikemminkin hänen aiemman läsnäolonsa) määrätä tekemisistäni ja tulevaisuudestani vielä sen jälkeenkin kun hän olen hänestä päässyt eroon?
Ja tämä sitten: "Itse arvostan paljon enemmän sellaisia ihmisiä, jotka elää rauhassa entisen suhteen loppuun ja sen jälkeen vasta alkaa etsiä uutta suhdetta." Mitä se entisen suhteen loppuun eläminen tarkoittaa? Sitäkö että yötä päivää kiduttaisi itseään menneitä muistelemalla sen sijaan että etsisi uutta tekemistä, johon kenties kuuluu joku uusi kumppani - ei välttämättä tarvitse kuulua, mutta miksi sellaisen tulo pitäisi jollain periaatepäätöksellä estämällä estää? Minun suhteeni oli eletty loppuun jo kauan ennen eroa. En kerta kaikkiaan käsitä, mitä jatkoelämää se vielä eron jälkeenkin olisi tarvinnut? Tietysti ihmiset reagoivat eri tavoin, mutta itse en ole ikinä aikonut päästää itseäni sekoamaan sillä, että väen väkisin pitäisin entisen suhteen muistoja elossa ja omissa oloissani vielä paisuttelisin niitä.
En minä eroni jälkeen pariin vuoteen kuitenkaan ketään löytänyt, mutten usko eläneeni niitä kahta vuotta yhtään onnellisempana sen johdosta. Yksi pikkuhuomio vielä: Olemme näköjään jokseenkin samanikäisiä, joten nuoremman ja kokemattomamman kannanottona tekstiäni ei kannata pitää.
Kun itse jouduin erotilanteeseen,jossa mies jätti minut teinitytön(18v) vuoksi,alkoivat heti kaikki tutut painostamaan minua, että otat heti uuden miehen ja mahdollisimman nuoren, että saat kostaa ja näyttää eksälle.Siis aivan naurettavaa touhua.Ehkä jotkut todella kuuntelee näitä innokkaita neuvojia.
Täällä on nyt heti esitetty näitä hölmöjä yleistyksiä siitä, että eronnut joko kelpuuttaa kenet vain tai on jotenkin niin "pihalla" ettei hänen kuuluisi ryhtyä suhteisiin lainkaan. Olen eronnut reilu vuosi sitten ja olin se jätetty osapuoli. Jäimme kuitenkin hyviin väleihin exän kanssa, koska itsekin ymmärsin eron olevan meille molemmille parasta.
Muutaman yrityksen jälkeen viime keväällä tapasin sen "sielun kumppanin" ja olemme olleet yhdessä onnellisina siitä lähtien. Varmasti meillä oli onneakin siinä, että esim. minä en sitoutunut parisuhde suuntautuneena ensimmäisiin ihan mukavilta tuntuviin naisiin ja myös siinä, että toisiimme törmäsimme. Mutta silti ei se parisuhde nyt mitään suurta rakettitiedettä ole. Ihmisellä on hyvä olla oma selkäranka ja elämä ilman sitä suhdettakin, pitää tietää millaista ihmistä itse haluaa, millainen ihminen itse on ja olla valmis sitoutumaan, kun se sopiva tulee vastaan.
tuohon vikaan lauseeseen, että JOS tulee vastaan.
ihmisiä tapaa, jos viettää sellaista elämää, että heihin voi törmätä. Siis en nyt puhu mistään baaritiskillä notkumisesta. Minä tapasin omani ystävän juhlissa. Kannattaa myös harrastaa asioita, joissa on tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa. Jos ei tee muuta kuin on kotona neljän seinän sisällä, niin ei varmasti koskaan törmää kehenkään. Ihmisiin kannattaa tutustua ja heidän kanssaan viettää aikaa ilman, että varsinaisesti ajattelee jatkuvasti pariutumista.