Oon nyt tapaillu parisen viikkoa yhtä miestä, hän usein kertoo miten välittää ja että on ihastunut ym. Tiesin tämän miehen jo aikaisemmin kavereiden kautta, emme kuitenkaan tunteneet. Hän seurusteli neljä vuotta erään naisen kanssa ja he olivat erittäin vakavissaan tässä suhteessa, kihloihin menivät ja häitäkin miettivät (ei nyt ihan suunnitellut vielä, mutta olivat kuitenkin niistäkin jo puhuneet) sitten kävi niin, että tää nainen petti tätä miestä. Ja koska se on ainut asia mitä tää mies ei voi mistään hinnasta ikinä antaa anteeks ne eros.
Erosta on nyt kulunu 9kk. No mies sanoo, että on päässy täysin yli tästä naisesta. Hän sanoo, että tulee varmasti aina rakastamaan tätä naista "ystävänä" ainakin. Mulle on vaan nyt sitten tullut sellanen olo, että oonko joku kakkosvaihtoehto, kun sen toisen kanssa ei pystyny enää jatkamaan vaikka rakkautta olis niin on sitten pakko tyytyä vähemmän hyvään??
Ei siinä mitään, että on seurustellu, musta on oikeestaan hyvä, että on niitä aikasempia suhteita, on enemmän kokemusta ja tietää jo ainakin paremmin mitä haluaa. Onhan itselläkin niitä aikasempia suhteita ja oon itekin joskus seurustellu oikein vakavasti, sitä kesti 5 vuotta ja ero johtui myös pettämisestä, mutta en mä tätä exää kohtaan mitään rakkautta tunne, kavereita ollaan, mutta että rakkautta, ei ikinä.
Eli siis tän pitkän sepustuksen jälkeen kysyisinkin, että mitä mieltä ootte oonko mä vaan tavallaan korvaaja? että kun tän edellisen kans ei pettämisen takia voinut olla niin joutuu sitten tyytymään muhun??
Erosta on nyt kulunu 9kk. No mies sanoo, että on päässy täysin yli tästä naisesta. Hän sanoo, että tulee varmasti aina rakastamaan tätä naista "ystävänä" ainakin. Mulle on vaan nyt sitten tullut sellanen olo, että oonko joku kakkosvaihtoehto, kun sen toisen kanssa ei pystyny enää jatkamaan vaikka rakkautta olis niin on sitten pakko tyytyä vähemmän hyvään??
Ei siinä mitään, että on seurustellu, musta on oikeestaan hyvä, että on niitä aikasempia suhteita, on enemmän kokemusta ja tietää jo ainakin paremmin mitä haluaa. Onhan itselläkin niitä aikasempia suhteita ja oon itekin joskus seurustellu oikein vakavasti, sitä kesti 5 vuotta ja ero johtui myös pettämisestä, mutta en mä tätä exää kohtaan mitään rakkautta tunne, kavereita ollaan, mutta että rakkautta, ei ikinä.
Eli siis tän pitkän sepustuksen jälkeen kysyisinkin, että mitä mieltä ootte oonko mä vaan tavallaan korvaaja? että kun tän edellisen kans ei pettämisen takia voinut olla niin joutuu sitten tyytymään muhun??
Vastaukset 4
Vanhimmat
tän miehen olla sitten loppuikänsä yksin kun se tulee rakastaan exäänsä aina? Jos oikeasti on joskus rakastanut, niin en mä ainakaan usko että tosi rakkaus loppuu koskaan... Sitä voi rakastaa monta ihmistä elämänsä aikana, ja siis myös samanaikaisesti. Tosi rakkaus ei kuole.. Eri asia on olla rakastunut. Eli hän voi rakastaa exäänsä mutta olla rakastunut sinuun, eiks niin ;-)
Juuri tuohon halusinkin vastauksen, kiitos
"niin en mä ainakaan usko että tosi rakkaus loppuu koskaan."
Tosirakkaus muuttuu helposti tosivihaksi, jos rakkauden kohde käyttää sitä törkeästi hyväkseen.
Itse olen seurustellut ns. kakkosen kanssa jo noin kuusi vuotta. Ihan ok menee ja näin pois päin. Mitään pettämistä tai muuta ei ole. Varmaan ollaan hautaan asti yhdessä.
Ainoa vaan et aina kun näkee sitä exää niin alkaa ahistamaan helvetisti ja pakko vetää kauheat perseet että unohtas edes hetkeksi. Ja tietysti tämä jatkuva tunteiden peittely on joskus raskasta.