olen totaalisen kyllästynyt avioliittooni,joka ei ole normaali.Elän totaalisen yksin lähes aina.Mies on työnarkomaani.ei huomioi minua mitenkään kun käy "kotona"meillä ei käy ketään vieraita,ei ystäviä ei ketään.Ainoa huvini on töissä käynti,olen aina yksin.haluaisin rakkautta,huomiota,hellyyttä ja seksiäkin.mies valittaa väsymystä ja milloin mitäkin.olen huolehtiva,siisti ja viehättäväkin.mitä teen,tämäkö elämää?
eroko
ratkaisuksi
6589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oon aina ollu sitä mieltä, että ihmiset eroo ihan liian helposti, mutta jos asiasta ootte keskustellu (niinku varmasti ootte ja jos ette ole niin keskustele mahdollisimman nopeesti). Kerro miehelle, että jos meno ei muutu on harkittava eroa, koska et oo onnellinen. Joku varmasti vastaa sulle, että no hanki niitä ystäviä, joo onhan niitäkin hyvä olla, mutta suhteessa tarvitaan yhteistä aikaa, yhdessä tekemistä ja sitten sitä omaa aikaa. Suhde ei toimi, jos ei oo yhteistä aikaa ja tekemistä. Kun puhut miehes kanssa, jos asia ei senkään jälkeen muutu, mun mielestä kannattaa sitten harkita sitä eroa (ei missään tapauksessa erota ainakaan ilman keskustelua ongelmista). Olin itse myös yhdessä vaiheessa suhteessa, jossa mies kaiken vapaa-aikansa käytti harrastukseensa, nähtiin vaan illalla just ennen nukkumaan menoa, ei ollu yhtään yhteistä aikaa, erottiin ja nyt oon löytäny ihanan miehen, jolla on mulle aikaa, tehdään yhteisiä juttuja ja saadaan kuitenkin viettää omaakin aikaa.
tänään viimeksi keskusteltiin hetki,hän hermostuu eikä kuuntele.tekee kaiken vain parhaakseni?itken ja suren yksinäisyyttä ja rakkauden sekä läheisyyden puutetta.kerroin etten jaksa,itsetunto murentunut jne...ei välitä ilmeisesti.masennunko vai mitä teen.erotakaan en jaksaisi,niin väsynyt olen tähän kaikkeen.
Sama täällä. Mies kulkee työharjottelussa, ei mitenkään raskas duuni. Sieltä tultuaan syö vähän, ottaa nokoset, kattoo koko illan telkkaa tai istuu tieskalla.
Ei ole kans mitään yhteistä tekemistä, en muista koska ois ollutkaan. Nukutaankin erillään, jo vuosikaudet. Yritetty on yhteisnukkumista mun toimesta, hän lähtee jossain vaiheessa. Ei seksiä yli vuoteen.
Ei käy ketään meilläkään. Ittellä ei töitä. Ei tämä avioliitto enää ole, pelkkä kämppissuhde.
Onneks mulla on monta hyvää ystävää, joista olen tosi onnellinen.
Kaiken tämän jälkeen kirjoitan tähän:
mies sanoo rakastavansa minua?!..
Samalta kuulostaa meidän elämä. Ei mitään keskustelun aiheita, illat hiljaa telkan ääressä. Välillä juopottelureissulla ja katuvana takaisin. Nettisurffailutkin paljastui treffisivuiksi. Kyllä kyllästyttää ja tuntuu todella siltä, että ero on ainut ratkaisu. Outoa, että vaikka on naimisissa, ollut jo reilut 10 vuotta, niin on onneton ja yksin!!
Että elät täysin väärän miehen kanssa?! Ei kaikki miehet oo tollasia, toisaalta taas jotkut naisetkin on. Eli joskus se kumppani todellakin paranee vaihtamalla. Jos pariskunnalla on täysin erilaiset elämänkatsomukset ja arvot, ja täysin erilainen tärkeysjärjestys asioille, niin on aika vaikee saada molempia tyydyttävää lopputulosta. Miksi alunperin menit naimisiin hänen kanssaan?
Siinä vinkit:)