Hei!
Auttakaa joku tietävä minua.
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa reilun vuoden ja kaikki on mennyt hyvin.
Nyt tyttöystäväni sanoo että jotenkin on se kipinä hävinnyt meidän jutusta ja ei tunnu enää yhtä hyvältä kuin ennen.
Sanoi myös rakastavansa minua ja sanoi että olen maailman ihanin mies mitä voi vaan toivoa.
Hän miettii tällä hetkellä että jatkaako vai ei.
Välimatkaa on 300km ja tähän asti on toiminut hyvin mutta kertokaas miten tälläinen kipinä voidaan herättää vielä uudelleen?
Auttakaa joku tietävä minua.
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa reilun vuoden ja kaikki on mennyt hyvin.
Nyt tyttöystäväni sanoo että jotenkin on se kipinä hävinnyt meidän jutusta ja ei tunnu enää yhtä hyvältä kuin ennen.
Sanoi myös rakastavansa minua ja sanoi että olen maailman ihanin mies mitä voi vaan toivoa.
Hän miettii tällä hetkellä että jatkaako vai ei.
Välimatkaa on 300km ja tähän asti on toiminut hyvin mutta kertokaas miten tälläinen kipinä voidaan herättää vielä uudelleen?
Vastaukset 38
Vanhimmat
...se tulee takaisin. Jos ei tule, niin sitten se kipinä on lopullisesti sammunut.
Ihmiset tajuaa omistaneensa kultaa vasta menetettyään sen.
tyttöystäväsi paneskelee luultavasti naapurin antin kanssa ja sen takia ei ole enää sinusta kiinnostunut.
"Sanoi myös rakastavansa minua ja sanoi että olen maailman ihanin mies mitä voi vaan toivoa. "
Kyseessä on ns. lopetus-bullshit, joka on tarkoitettu tekemään sinun olosi paremmaksi. Onhan se paljon mukavampi tulla jätetyksi noilla sanoilla kuin vaikkapa vaihtoehtoisesti näin "oot niin ***tun tylsä ettei kiinnosta".
"Välimatkaa on 300km"
Jos ette nyt lopeta, ennemmin tai myöhemmin homma loppu siihen tyttöystäväsi pettää sinua. Tai sitten kun se on pettänyt, se ehkä saattaa huomata että sinä oletkin hyvä tyyppi ja seurustelu jatkuu taas.
Jokatapauksessa pettämistä on luvassa aivan satavarmasti ennemmin tai myöhemmin.
Neuvoni sinulle on: Lopeta nyt hyvän sään aikana, sulle jää suhteesta suruajan jälkeen pääasiassa hyvät fiilikset. Jos
jatkatte kitkuttaen eteenpäin ja tyttösi miettii kokoajan suhdetta, sulle tulee 100%-sti jäämään paska maku kun sut lopuilta vaihdetaan johonkin toiseen. Ja vaikka ei vaihdettaisi, tämmöinen fiilis sinulle tulee jäämään.
"miten tälläinen kipinä voidaan herättää vielä uudelleen?"
Tuossa tilanteessa ei mitenkään. Kipinän uudelleensytyttäminen tulee järkeväksi vaihtoehdoksi vasta kun on kaksi lasta ja asuntolaina (ts. ero johtaisi perikatoon).
Olen tämän edellisen kirjoittajan kanssa kyllä samoilla linjoilla. Ei se iske jos ei iske. Taas jos sitä kipinää on vähänkään, niin arkikin sen kullan kanssa ja se tavallinen olokin - ilman sitä rakkauden mahtavaa ilotulitusta - tuntuu hyvältä.
Toisaalta nykyisin tuntuu siltä, että parisuhteen vuoksi ei olla edes valmiita tekemään töitä. Kierretään suhteesta toiseen, eli juuri silloin, kun arki alkaa tuntua arjelta, laitetaan tyttö- tai poikaystävä kiertoon ja hommataan uusi, ja taas tunteiden ilotulitus paukkuu ja kipinöitä riittää.
Toivottavasti ap kirjoittaja saa asiansa selväksi. Turhaa ei kuitenkaan suhteessa roikkua kannata. Ja jos itse olisi valmis enempään kuin toinen, ei saa painostaa toista. Se ei tiedä hyvää.
Mulla herää ainaki kysymys, et onko SULLA kokemusta vastaavasta tilanteesta?? mulla meinaa on!
Kesällä mieheni päätti kertoa, tosin ei mitenkään parhaimmalla hetkellä, et oon jo pitkää miettiny et en haluu jatkaa, mä en rakasta enää, plaa,plaa,plaa. Hänenkää mielestä meiän suhtees ei ollu järkeä ja se junnas vaaa paikallaan. no asiat ku oli puhuttu "selväks" ja olin monesti tivannu syytä lopettamiseen (ainahan mieleen tulee ekaks et onko joku toinen), viikon se viel oli siin ja pakkasin hänen tavaransa ja sit se lähti.. paskaa aikaahan tää oli mut kyl siin itekki rupes miettii oikeesti millanen se suhde oikeesti oli.. ja huomasin paljon virhekohtia siellä.
me oltiin n. kk erossa (siis öitä oltii yhes ja jatkuvasti puhelin keskustelus, koska kumpikaan ei halunnut lopettaa ystävyyttä) ja pikkuhiljaa sitte palattii yhteen ja tässä on menty reilu puolivuotta välillä hyvin ja välillä huonommin; ihan niinku parisuhteessa kuuluukin.
Eli mun neuvo sulle on et puhukaa asioista perusteellisesti ja kunnolla ennen ku päätöksen teette!! Ja jos päätätte lopettaa ni aika näyttää mitä tapahtuu.
mut onnee yritykselle ja jaksamisia :)
miten siihen parisuhteeseen saa sitten kipinää kun on pari lasta ja asuntolaina ja muuta vielä kaupanpäälle mutta kipinästä ei enään edes lämpöväreilyä jäljellä?
Hei!
Täällä on myöskin viime päivinä mietitty että miten sen suhteen kipinän saisi jälleen roihahtamaan ns. liekkiin. Mieheni kanssa ollaan oltu reilu kaksi vuotta yhessä ja ollaan keskusteltu siitä kun jokapäivä on samaa rutiinia ja sitä arkipäivää. Ei ole oikein aikaa toiselle. Rakastan miestäni yli kaiken ja nautin hänen seurastaan mutta kaipa työ ja opiskelu verottaa kuitenkin niin paljon ettei sitä liekkiä jaksa täysillä ylläpitää vaikka kuinka tahtoisi. Olemmekin pyrkineet sellaiseen ratkaisuun että joka päivälle pyritään keksimään jotain yhteistä tekemistä, joka virkistää ja elvyttää tilannetta: esim. saunominen, ruuan laitto yhdessä, leffa, lenkkeily, ihan vaan keskustelua ym. Ollaan koettu hyväksi keinoksi. Varmasti tuokin vaikeuttaa tilannetta kun välimatka on pitkä mutta jaksamisia ja onnea teille! Pitäkää kiinni molemmin!
jaa tuota olen miettinyt itsekin.Puolisolla omat jutut ja kaveripiiri, eikä meillä ole yhteistä aikaa juuri ollenkaan, silloinkin kun ollaan kahdestaan kotona,töllötetään telkkua, tai toinen on koneen ääressä tai puhelimessa, tuntuu ettei jutun aiheitakaan riitä, muuta kuin riitely:( rakastetaan toisiamme, mutta silti homma ei oikein toimi. Suhteen alussa kaikki oli ihan toisin...kun vaan toinen ymmärtäis antaa aikaa mullekin ihan kahdestaan
no mee toiseen huoneeseen ja soita sille ni voitte jutella :) josko vaikka sit toinenki tajuais huomioida.
Tyttöystäväsi on tainnut ajatella myös näin. Kipinän sammuttua ei auta kuin katsoa, mitä nurkan takana odottaa!
meillä ainakin on toiminut kun välillä lähdetään samoista ympyröistä pois ja reissuun. Ei reissun tarvitse olla minnekään kauas kunhan yhdessä käydään jossakin niin on vaihtelua arkeen. Yhteiset harrastukset on minusta myös tärkeitä yhdessä lenkille, elokuviin, keilaamaan, kylpylään ym...
Kun ihastus haihtu noin 2 vuoden jälkeen, ollaan suhteessa murros vaiheessa. Silloin pitäisi päättää onko aika lähteä vai rakastaa oikeasti. Parisuhde on oikeasti tahto eikä tunne asia.
sentään..yhteiseloa liki 40v..petetty ja annettu anteeksi ja kipinää löytyy vieläkin ..ottakaa oppia!! (se on..tahdon asia ja pohjakemia)
.. ruuvata välillä toiseen reikään...;) Mielikuvitusta kyllä tarvitaan pitkissä suhteissa.
että löytänyt lähempää toisen. 300km on aika pitkä matka seurustella kunnolla.
Klassiset kommentit ennen kuoliniskua nuo tyttöystäväsi kommentit, valmistavat puheet lopullista eroa varten.
Sinuna raivaisin päässä uutta tilaa tuoreille asioille ja uusille ihmiselle, tee pelitilaa jo valmiiksi ennen lopullista rytinää.
Pessimisti en ole, kokemusta sitäkin enemmän. Ihmiset tässä kulttuurissa tuppaavat toimimaan lähes samalla tavalla, pieni eroja tietysti on.
300km päässä on uusikamu,siksi nyt miettii viitsiikö jatkaa kanssasi
itse jättäisin tämän tytön ja kyllä se aika sitte näyttää et miten käy.. tuleeko vinkumaan takas vai ei! et häviä mitään.
tärkeintä on ettet anna tyttöystävällesi sellaista kuvaa että olet "itsestäänselvyys".
kyllä se tyttö tulee sun luo takas jos oikeesti tahtoo.
mutta se on vain minun mielipide. jäi nimittäin kovasti vaivaamaan vuoden kestänyt suhde, jonka päätin harkitsemattomasti ja takaisin en enää saanut. Jälkeenpäin todellakin tajuaa ne hyvät puolet ja kriittisellä hetkellä huonot. Kaikki ei vaan anna anteeksi.
toisianne tai vaikkapa yhteen. Alkaahan se kyllästyttää kun on välimatkaa, toista ei näe eikä tiedä mitä hänen arkeensa milloinkin kuuluu. Siinä näkisi senkin että onko toisesta elämänkumppaniksi ihan oikeasti.
Ihmiset luovuttavat ja pitävät suhteita nykyään liian päivänselvinä, ei mikään asia maailmassa pysy kunnossa jos ei sitä huolla välillä. Suhteessakin on tapana ottaa niitä seuraavia, uusia askelia jos toista rehellisesti rakastaa ja hänen kanssaan haluaa elää.
Parisuhde on monimutkainen ja monimuotoinen asia joka vaatii työskentelyä molemmilta. Mutta jos jo pienetkin muutokset ja uudet asiat alkavat tuntua jommasta kummasta ylipääsemättömiltä ongelmilta niin ehkä silloin kannattaa harkita suhteen lopettamista. Erossa ihminen todellakin aina tajuaa sen mitä on menettänyt jos se menetetty on ollutkin pitämisen arvoista.
Voimia sinulle, ihmissuhdeasiat ovat aina niin vaikeita mutta muista että niistä selviää joka kerta. Sydän ja haavat paranevat tavalla tai toisella.
Tyttöystävän mielestä olet hyvä tyyppi ja se tahtoisi varmaan olla sun kanssa ihan oikeasti. Aluksi olet luultavasti ollut hänelle suurimmaksi osaksi ihana fantasia, ennen kuin opitte tuntemaan toisenne paremmin. Sitten kun alkaakin valjeta millainen mies oikeasti olet, niin tyttö alkaa puntaroimaan riitätkö sinä vai löytyisikö jostain toisesta miehestä vielä hänelle ne unelmoidut piirteet. Jos kovasti rakastat tyttöäsi etkä halua hänestä erota, mieti mitkä tekosi tai sanasi ovat saaneet hänet ilahtumaan, ja toista niistä esim. jonkinlaisia variaatioita. Jos ei se auta, niin en tiedä mikä siinä enää auttaisi. Mutta kannattaa vielä yrittää voittaa neidon rakkautta jos kyseinen tyttö tuntuu sen arvoiselta.
heittäydy välin pitämättömäksi niin johan tulee hätä
Silloin on toivo mennyttä, jos toinen osapuoli sanoo, että olet maailman ihanin. Sen tarkoitus on vain käytännössä ilmaista, että olet ihana ihminen kenelle tahansa muulle ja toivottaa sinulle onnea jatkoelämääsi ja yrittää samalla ilmaista, että vika suhteen lopahtamiseen ei ole sinussa vaan tässä toisessa, joka ei nyt vaan osaa sinua, maailman ihaninta, käsitellä oikealla tavalla ja on oikeastaan ihan hyvä, että eroatte, koska näin sinulla on mahdollisuus löytää sellainen ihminen, joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet eli maailman ihanimpana ihmisenä. Samalla tietysti tämä toinen osapuoli saa mahdollisuuden etsiä itselleen toisen körmyn, joka jos nyt ei maailman ihanin olekaan niin on kuitenkin sellainen, jonka saa väreet kulkemaan selässä ja vie jalat alta.
Mitä nopeammin tunnustat tosiasiat, sen parempi, Ko lausetta ei kannata unohtaa, sillä sillä voi olla omassa elämässä käyttöä sitten joskus myöhemmin.
Tyypillinen keskenkasvuinen räkänokka tuo tyttöystäväsi. Välimatkanne oli liikaa. Hän on etsinyt (ei löytänyt) itselleen varasuhteen, joka asuu lähempänä. Ja tuo hänen selityksensä "kipinä hävinnyt" on peitetarina sille, että hän lopettaa suhteen sinuun ja jatkaa tuon tuoreemman jäppisen kanssa. Näin se on mennyt aina ja menee, kun a) poikaystävä asuu muualla b) poikaystävä on armeijassa c) poikaystävä on vankilassa d) poikaystävä on töissä muualla jne jne. Hän haluaa kokemuksia monista muistakin kun vain yhdestä ja samasta. Siksi nuo nuoret ämmän lutkut yrittävät keksiä kultaisia selityksiä petokselleen. Lyödäänkö vetoa?
Edeltäjä on minunkin kokemusteni mukaan aivan oikeassa. Kohta 28 vuotta on elämää nähty ja jokunen suhde ehtinyt olla. Törmännyt valitettavan moneen hempukkaan...
etsit seurasi? Ravintolasta ei hyvää saa. Ehkä lavatansseista. Jos olisit uskova, myös kesäjuhlilta. Nykyään netistäkin, mutta kuten on nähty, harvemmin sekään onnistuu.
Omani löytyi lavatansseista. Liika innokkuus on myös huono asia. Varsinkin, jos on pyrkyä pöksyihin.. Hyvät tavat kunniaan! Eikä se ulkonäkö ole pääasia. Ruusukin kestää vain hetken kauniina... Uskollisuus, rahan käyttötavat ja yhteiset tavoitteet, ja onnistuu.
Hei,
järkytti sen verran jo muutama saamasi viesti, että päätin kirjoittaa oman mielipiteeni, vaikka olenkin sitä mieltä, että kuuntele tyttöystävääsi ja itseäsi. älä satunnaisia netissä surffailijoita.
Itse näkisin myönteisenä sen, että tyttöystäväsi kertoo sinulle rehellisesti sen, miltä hänestä tuntuu. Hän ei luultavasti tekisi sitä, jos ei välittäisi sinusta. On täysin normaalia, että suhde muuttuu ajan myötä. On epärealistista odottaa, että alun kipinä säilyisi jatkossakin. Siinä mielessä ei ole ehkä tapahtunut mitään katastrofaalista, vaan suhde on edennyt alun vaiheesta eteenpäin. Senhän pitäisi olla myönteinen asia?
Kerroit, että kaikki on mennyt hyvin. Jos sinäkin välitit tyttöystävästäsi, niin älä ihmeessä heitä hukkaan sitä hyvää mitä teillä on vain siksi, että jotkut täysin ulkopuoliset luulevat tietävänsä, mitä työttöystäväsi päässä liikkuu. Ethän sinäkään tunnu tietävän, vaikka tunnet hänt vuoden ajalta, joten miksi luottaisit pahansuopiin kommentteihin ihmisiltä, jolla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, millainen suhteenne todellisuudessa on! He näyttävät olevan valmiita tuomitsemaan hänet muutaman sinun kirjoittaman rivin perusteella. Koetko sen olevan oikein?
Olen itsekin seurustellut etäsuhteessa ja vaikka se ei jatkunutkaan, syys eroon olivat muut. Välimatkakaan siis ei ole lopullinen tuomio.
Puhu asiasta tyttöystäväsi kanssa. Hän on ainoa ihminen, joka voi kertoa sinulle, mistä on kysymys hänen osaltaan. Sinun pitäisi kuunnella myös itseäsi. Mitä itse haluat suhteelta, haluatko jatkaa sitä ja miksi? Mitä työttöystäväsi sinulle merkitsee? Älä kuuntele kritiikittömästi tuntemattomien neuvoja, etenkään huonoja. Jos haluat ulkopuolista apua, hae sitä mieluummin esim. parisuhdeterapeutilta tms. jossa voit keskustella asiallisesti tilaneesta. Ko. ihmisellä ei ole henk.koht. tarpeita torpedoida toisten onnea. Jostaikin täällä olevitsa kirjoituksista valitettavasti tuli sellainen vaikutelma.
Mitä mieltä sitten oletkin DrPhil -ohjelmasta, hänen nettisivuillaan on hyviä ohjeita hyvän parisuhteen rakentamiseen ja ylläpitämiseen ja myös sen arvioimiseen, onko itse valmis sellaiseen. Jokaiselle täälläkin kirjoittelevalle varmasti aiheellinen aihe tutustua, itseni mukaan lukien. On vaarallista neuvoa toisia, jos ei itse tiedä mistä puhuu. Sen verran muille kirjoittelijoille kommenttina. Oletteko valmiit ottamaan vastuun siitä, että kaksi ihmistä kärsiin katkerasta erosta ehkä turhaan? Ette voi tietää todellista tilannetta, miksi siis heitätte rankkoja olettamuksia totuuksina kevyestä ilmaan??? Sulle Nimetön onnea asian selvittelyyn, kyllä se siitä, rohkeasti juttelemaan tyttöystävän kanssa. Mun mielestä hän viestii sinulle siitä, että asia ei ole hänelle yhdentekevä. Uskoisin hänen arvostavan sitä, että olet tuot ilmi, että haluat jutella asiasta. Se pelottaa, mutta hirveää on myös jäädä loppuiäksi epätietoisuuteen siitä, miten asiat ehkä olisivat menneet, jos niille olisi tehnyt jotain. Tsemppiä!
Kipinästä vielä: Kannattaa tietysti yrittää saada sitä kipinää taas eloon. Tyttöystävältäsi saat varmasti vinkkejä siihen, miten se voisi onnistua. Parisuhteen eteen kannattaa ja pitää tehdä töitä, jos sitä ei halua menettää. Joskus myös on niin, että ihmisellä on henkilökohtaisessa ihmisenä kasvussaan sellainen vaihe, että parisuhdekin joutuu sen takia koetukselle. Mutta eipä noita asioita tosiaan saa selville muualta kuin kumppanilta itseltään. Kyse on yhteisyrityksestä ja siinä tarvitaan molempia.
Tsemppiä edelleen!
Olen seukkailut vaimoni kanssa 19 vuotta ja hieman hymyilyttää että 1-2 vuoden seudustelun jälkeen pitäisi miettiä kipinöitä jossain suhteessa ..heh..
Kyllä se on silloin kaput.. Finish ...lopun alku ! Ei muuta kun kohti uusia seikkailuja , tommoisten suhteitten erotkin menee helpon kaavan mukaan ei lapsia ei asuntovelkoja...
Jotenkin olen huomannut että nykyihmiset on jotenkin lyhyiden suhteitten sorttia kun kuuntelee noita juttuja ulkona työpaikoilla ynm ynm..
terveisin vieläkin on kipinä....
Todella aikuinen kestää suhteen arjen. Yhteinen päämäärä tulee olla. Suhde elää, välillä on ns. laiha kausi ja sitten se leiskuu taas. Siis jos kestää sitä arkea. Pitkät suhteet/liitot ovat pääasiassa arjen juttuja ja toisensa hyväksymistä. Mikään ei pysy kasassa yksipuolisesti. Se yhteinen pitää itse parin rakentaa. Molempien. Ellei kumppanisi arvosta sinua oikeasti, anna mennä. Sitä toistensa ihailua tulisi löytyä... Aidosti.
Miten ihmeessä ootte ylipäätään saanut sen kipinän pysymään? Yrittäkää vaikka 300 m etäisyydellä uudelleen,jos ja kun kerran toisianne rakastatte. Parasta toivoen...
HEi!
Puhukaa Puhukaa, ajatuksista, tuntemuksista ... Mitäpä jos tekisit erikois illan naisellesi... kynntilä valossa hyvää ruokaa ...mahdolisesti .. myös jokin pieni lahja ..
Mitä odottaa koko elämältä .. yms ..
Eroon jos päädytte sen ei tarvitse olla lopullinen... sopikaa mahdollinen tauko - ja mitä tauon aikana saa tehdä .. yms.
vanha vaan vek ja uutta putkeeen,mielelläään sellanen jolla tunteet pilettää.kerra se kirpoo.ei nyky päivänä mikää oo enää ikuista.tunteet/tuntemukset muuttuu ja jos jo vuodes noin,nii nosta suosiolla käet pystyyn.ei se väkisi onnistu kuiteskaa. ;)
Menkää interleiraamaan tai ottakaa kiilapoika apuun. Kolmaspyörä piristää aina.
Yleensä se ensihuuma kestää korkeintaan sen vuoden.Sen jälkeen..jos ei suhteessa muuta yhteistä tunnu olevan kannattaa lopoettaa. Tuossa iässä voi hyvin vielä vaihtaa..Välimatkakin on liian pitkä jotta suhde teillä pysyisi kasassa.Tosiasiaa.
heh heh... ja nyt jo kipinä sammunut ? Minä olen ollut saman miehen kanssa 33 vuotta aviossa.Kipinää on ja välillä ei se kuuluu asiaan.Ei sitä heti oteta jalkoja alle kun nyt just ei tunnu hyvältä.jos tänään on mälsä päivä ,huomenna voi olla toisin ja kipinää on.
Kyllä olis saanut lähteä useamminkin kuin kerran jos joka kerta olis lähteny kun musta tuntuu mälsältä.
naimisissa oltu tosin vasta kohta 16v
Suhde on toisen huomioon ottamista ja välillä antaa toiselle extra huomioo niin kipinä ottaa taas tulta allensa.....välimatka on paha juttu mut jos rakkautta on se kestää senkin.....ainahan vois yrittää muuttaa toista lähemmäs....
hei mullakin sama ongelma oltu mieheni kanssa puoli vuotta ja nyt tuntuu että kipinä kadonnut ei enää pussailua ei hellimistä meillä kummallakin lapsia edellisestä parisuhteesta ei asuta yhdessä vielä mies töissä päivät mäoasun lapseni kanssa kajaanissa ja mies kuusamossa miehen poika asuu oulussa enkä tiiä meillä seksikin vähentynyt en tiiä mitä pitäs tehdä rakastan miestäni mutta mieheni aina väsynyt eikä jaksa mun kanssa olla enkä haluis erota