Moi!
Olen 40 kymppinen 3 pienen lapsen yksinhuoltaja leski isä. Vaimoni teki itsemurhan -98 itsenäisyyspäivänä tättäen minulle 2, 3 ja 5 vuotiaat lapset. Ajan mittaan töissä ja kotona uuppumus kasvoi niin sietämättömäksi että minulle muodostoi alkoholiongelma.
Keväällä 2003 kävin kaksi laitoshoitojaksoa myllyhoidossa ja viimeisen retkahduksen jälkeen pyysin päästä sairaalakatkolle jonka jälkeen aloitin antabuslääkityksen joka annetaan minulle valvotusti A-klinikalta josta saan myös kuittauksen. Tästä huolimatta lastensuojelupäätti tehdä kiireellisen huostaanoton joten lapseni ovat nyt huostaanotettuna.
Vaimon kuolemasta sosiaalihuolto ei ollut kovinkaan kiinnostunut vaan lähinnä siitä että osaanko tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, jne. Käsittääkseni sosiaalihuollon tehtäviin kuuluu koko perheen auttaminen mikä mielestätäni tässä ei ole toteutunut.
Minulla oli vaimoni kuoleman jälkeen todella epäonnistunut suhde ja sosiaalihuolto tiesi kyseisen henkilön rikollisentaustan. Jo pelkästään lastensuojelun nimissä minulle olisi pitänyt kertoa tästä euki vain vieidä lapsia avohuollontolitoimenpitein lastenkotiin.
Kertokaa jos on vastaavanlaisia kokemuksia?
Olen 40 kymppinen 3 pienen lapsen yksinhuoltaja leski isä. Vaimoni teki itsemurhan -98 itsenäisyyspäivänä tättäen minulle 2, 3 ja 5 vuotiaat lapset. Ajan mittaan töissä ja kotona uuppumus kasvoi niin sietämättömäksi että minulle muodostoi alkoholiongelma.
Keväällä 2003 kävin kaksi laitoshoitojaksoa myllyhoidossa ja viimeisen retkahduksen jälkeen pyysin päästä sairaalakatkolle jonka jälkeen aloitin antabuslääkityksen joka annetaan minulle valvotusti A-klinikalta josta saan myös kuittauksen. Tästä huolimatta lastensuojelupäätti tehdä kiireellisen huostaanoton joten lapseni ovat nyt huostaanotettuna.
Vaimon kuolemasta sosiaalihuolto ei ollut kovinkaan kiinnostunut vaan lähinnä siitä että osaanko tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, jne. Käsittääkseni sosiaalihuollon tehtäviin kuuluu koko perheen auttaminen mikä mielestätäni tässä ei ole toteutunut.
Minulla oli vaimoni kuoleman jälkeen todella epäonnistunut suhde ja sosiaalihuolto tiesi kyseisen henkilön rikollisentaustan. Jo pelkästään lastensuojelun nimissä minulle olisi pitänyt kertoa tästä euki vain vieidä lapsia avohuollontolitoimenpitein lastenkotiin.
Kertokaa jos on vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikö yleensä sossun kanssa huostaanottotapauksissa tehdä ns. ohjelma, jonka tarkoituksena on se, että vanhemmat laittavat kotiolonsa ja elämänsä kuntoon ja sitten kun ne ovat kunnossa, lapset saavat palata vanhempien luo takaisin.
se siis edellyttää yhteisyötä ja sossun tarkkailua (syynäämistä?) sinun elämästäsi.
Ja sitä, että sossu auttaa tai järjestää apua ja tukea sinulle niissä osa-alueissa joissa tarvitset sitä.
Kaikki tosin riippuu siitä, millainen sossutäti sulla on hoitamassa asioita. Toiset ovat hyvinkin lepsuja ja lapset palautuu, vaikka "ehtoja" ei ole täytetty ja toiset ovat hyvinkin tarkkoja ja tiukkoja.
Järkipuhe varmaan auttaa. Yritä selittää, että lapset ovat menettäneet äitinsä; on liian rankkaa jos he menettävät myös isäsnä.
Mutta alkoholistin luo lapsia ei palauteta. Sinun on selvittävä täysin kuiville alkoholistasi.
Lapsen etu ei ole ryyppäävä isä, joka ei kykene huolehtimaan lapsista.
Ja tottaki sinun on osattava pyykkinpesu, siivoaminen ja ruuanlaitto. Sinun on myös huolehdittava lasten hygieniasta ja hyvinvoinnista: puhtaat vaatteet, asianmukainen säänmukainen vaatetus, puhtaus ja pesu, hampaat, hiukset ym. Kodin on oltava siisti ja puhdas. Ruokaa on oltava ja sinun on huolehdittava että lapset saavat päivittäin heille kuuluvat ja tarvitsevat ateriat, pelkillä välipaloilla tai voileivillä ei lapset elä.
Sossuihmisillä on vaitiolovelvollisuus ja siksi he eivät voi kertoa jostakin ihmisestä taustoja ja tietoja, vaikka he tietäisivätkin tästä ihan kaikenlaista. Ikävä kyllä se on näin. Sinun on vain itse huomattava ja ajoissa, millaisessa seurassa olet. Ja kannattaako ahdistusta ja surua hukuttaa viinaan tai uuteen suhteeseen. Miten olisi terapia perheneuvolassa?
Lastensuojelu ei kohtele ainakaan tasapuolisesti,jos osaat tarpeeksi hyvin mielistellä ja nuolla persettä,niin voi olla jotain mahdollisuuksia saada asiaasi eteenpäin,huoltajuusriidassa uskotaan kaikki mitä äiti sanoo,isää ei,vaikka,asiat voidaan todistaa päinvastaisesti,mitä äiti on kertonut,äiti voi syöttää ns.kauhalla paskaa,tantat nielevät kaikki ja lisää pyytävät,todisteita ei huomioida,asioita vääristellään mielivaltaisesti,lapsen etu on valovuosien päässä heidän lausunnoissaan,sitä kauhalla syötettyä on pää täynnä,se onkin varmasti perusedellytys,että pääsee lastensuojeluun töihin,missään muualla ammattikunnassa ei näin epäpätevää sakkia ei kauan katsottaisi,mutta lapsethan eivät oikeuksistaan tiedä,eivätkä valita,mutta meitä lapsistaan välittäviä ISIÄ on,me valitetaan,ja taatusti KORKEALLE .
.. lastensuojelussa, he ovat itse asiassa itsekin äidin tai isän tai molempien vanhempien jollain tavalla hylkäämiä lapsia. He ovat hakeutuneet lastensuojelu-alalle hoitaakseen itseään, pelastaakseen itsensä. Ei siksi, että heillä olisi jotenkin laajempi sydän tai auttavaisempi mieli juuri nimenomaan lapsia kohtaan. Ei, heillä on kipeät äiti-suhteet ja etäiset tai olemattomat isä-suhteen, isä ei ole välittänyt heistä. He hoitavat itseään ja he ajattelevat kaikista miehistä siten, että mies on hylkääjä..
Ja erotapauksessa lapset siksi kuuluvat äidille ja mies, isä, tapasipa hän lapsia miten usein tahansa, se ei riitä, pitäisi jotenkin tavata enemmän, olla yhteydessä enemmän ja eron syy ja lapsen pahoinvoinnin syy on isässä, aina. Ja vaikka isä yrittäisi kertoa, että hän otti vastuuta arjesta, hän haluaisi tavata useammin mutta lasten äiti ei anna.. ei tämä lastensuojelu-ihminen usko, koska hän on äidin puolella, koska hän itse on isän hylkäämä...
Olen ollut pienen tuokion töissä paikassa, jossa oli juuri lastensuojelu-alan ammattilaisia, tulevia, opiskelevia että myös pitkälle kouluttautuneita.. ja heitä kaikkia yhdisti nämä seikat:
Vaikea murrosikä, kipeä ja/tai riitaisa äiti-suhde, isä-suhde sellainen, ettei isä ottanut yhteyttä tai ei halunnut tavata tai oli muuten vain vastuuton, etäällä, poissa kuvioista.. ja kotoa muutetaan pois hyvin aikaisin ja osittain riitaisestikin.
Se oli yllättävää. Että siinä työpaikassa kaikki. Joten miksi ei sitten muuallakin samoin.
Ja tuli tunne, että kun he hoitavat muiden lapsia, muiden perheiden asioita ja sotkuja, he itse asiassa hoitavat itseään, omaa taustaansa.
Siksi suhtautuminen iseihin , miehiin ja suhtautuminen joihinkin asioihin on niin ammattitaidotonta ja tuomitsevaa. He menevät "mukaan" niin voimakkaasti, he ovat itse pieniä hylättyjä lapsia. He eivät siis osaa nähdä asioita subjektiivisesti.
Olet kirjoituksessasi varmasti täysin oikeassa näiden tanttojen suhteen,isää aina syyllistettään,ja äiti on oikea enkeli,olipa tehnyt mitä tahansa,arvostelukyky sekä tosiasioiden huomioiminen on heille täysin utopiaa,isänä haluaisin viettää aikaani nykyistä enemmän lapseni kanssa,mutta lastensujelu on vähentämässä aikaa nykyisestäänkin,eikö olekkin viisasta,kaikki tämä ainoastaan vain äidin sairaan mielikuvituksen,ja paskan puhumisen takia,psykoottinen ihminenhän osaa tunnetusti ja todistetusti manipuloida muita,ja nämät aivottomat tantat ovat hänenlaiselleen helppo nakki,eräskin luonani käynyt,voisko sanoa vikailija,likaiset,liian suuret roikkuvat vaatteet päällä,tukka sekain,toi mieleeni puliukkoremmin "yhteishyvän",tällaiset sitten päättävät toisten,varsinkin lasten tulevaisuudesta,mutta kun oma äiti on pienenä kantanut verkkokassissa,eikä nostanut kantojen kohdalla,ei voi enempää odottaa.