Oltiin likkakaverin kans 2 vuotta yhdessä ja nyt se siis loppui... Jotenkin on tuntunut siltä että en pysty enää elämään vaikka kaikki sanoo että kyllä se siitä hyväksi taas muuttuu... Olen siis vasta 17 mutta jotenkin ajattelen että mikä minussa oli vikana... Syytin tyttöystävääni viikon ajan siitä että hänellä on toinen vaikka ei edes ollut. Tunnen siis itseni suoraan sanottuna TYHMÄKSI. Hänellä oli ollut sellainen tunne jo kuukauden että hänellä ei ollut syviä tunteita minua kohtaan... Tämä oli siis ensimmäinen vakava seurustelusuhteeni. En pysty kuvittelemaan heräämistä viikonloppuisin ilman tyttöystävääni ja että saan pitää hänestä hellästi kiinni.. Olen itkenyt jo viikon putkeen vaikka jätkä olenkin ja aina vaan tuntuu pahemmalta. Olen puhunut kavereideni kanssa asiasta mutta aina asiat palaavat mieleeni sillä tunsin että hän oli minulle kaikki kaikessa ja tunnen vieläkin. Rakastan häntä mutta hän ei tiedä tunteitaan minua kohtaan. Pystyisikö siis joku antamaan neuvoja millä saisin nostettua mielialaani? Olen siis ajatellut melkeinpä itsemurhaa koska hän todellakin oli minulle kaikki kaikessa. Viikonloput kuluivat hänen kanssaan liian nopeasti . :(
Suhde loppu
Just a guy
6906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä sää tuut vielä olemaan ilonen ja hyvällä itsetunnolla varustettu kaveri.sulla on koko elämä eesä vielä ja varmasti löyät jonku joka tietää tunteet varmaksi sua kohtaan.aikaa se toipuminen vie mutta usko hyvä jäbä että kyllä se siitä!
olla musertavia..koita nyt jaksaa vaikka päivä kerrallaan.Äläkä missään nimessä haudo itsemurhaa! Älä ikinä! Sulla on vielä elämä edessä.
Se ensirakkaus on aina musertavin..
Vaikka omastani alkaa kohta olla 10 vuotta niin edelleen muistan miten se sattui...
Voimia kaveri.
Hei!
Olet niin nuori ja sinulla on edessäsi vielä kaikkea ihanaa ja kaunista. Jäihän sinulle ihania muistoja ja niitä tulee vielä varmasti lisää. Kun olin itse nuori neitonen, minulle sanottiin, että harvoin ensirakkaus pysyy. Nyt lippu salkoon ja katsele ympärillesi avoimin mielin! Lupaan sinulle, parhaat ja ihanimmat hetket ovat varmasti edessäsi. Usko pois!
Joo se ero riipii aina. Semmosta se vaan on, että tuntuu että ilman sitä toista ei vaan voi elää enää. Mutta usko pois, vaikkei siltä tunnu, se helpottaa kyllä! Se ikävä on vaan mentävä läpi ja sen jälkeen sä oot vahvempi henkisesti kun ennen. Sulla on yks kokemus takana ja tiedät elämästä enemän. Susta kasvaa vielä hieno mies! Nyt keskityt vaan omaan elämääsi, etkä haudo mitään typeriä ajatuksia.
Koville ottaa varmasti mutta selviät ja nuorena kannattaa vähän opetella ja tunnustella, kuka on se oikea ja sopiva kumppani. Kohdallesi tulee varmasti monta mukavaa tyttöä! Olen sinulle vanha täti, lähes 50 ja juuri eroamassa miehestäni, joka on ollut ainoani. Muu ei kaduta tässä vaiheessa kuin se, että nuorena jäi ihmissuhteitten opettelu ja päädyin naimisiin "ensirakkauden" kanssa. Nyt se vasta koville ottaa, kun yli puolet elämästä on ollut saman kanssa ja tuo löysi uuden rakkaan. Mutta tästä selviää, ollaan vähän kokeneempia ja vahvempia. Rohkeutta, nuori mies, edessäsi on hieno elämä! Päivä kerrallaan ja huomaat selviäväsi!