Erottiin miehen kanssa jo neljä kuukautta sitten. Mies lähti maailmalle uuden elämän perään ja minä jäin kursimaan vanhaa kasaan. Päätettiin mennä erokin vaikeimman mahdollisen kaavan kautta ja pysyä ystävinä (olemme tunteneet toisemme kohta kymmenen vuotta). Koko loppuvuosi meni itselläni rämpiessä ha joulunajasta muistan ainoastaan sen, että heräsin aina aamuisin oksentamaan ahdistuksesta... loppupäivän pahimpina päivinä sitten laskinkin minuutteja siihen, että pääsisin nukkumaan. Alkuvuodesta eroahdistus muuttui sitten varmasti jo krooniseksikin ja valvoin tuntikausia sängyssä ja mietin keinoja päättää itseni päiviltä....
Noin kolme viikkoa sitten tuo ahdistus loppui kuin seinään. Tajusin vain yksi päivä kauppareissulla, että se möykky oli poissa... sitä juhlaa kestikin pari viikkoa kunnes pari päivää sitten heräsin taas siihen oksettavaan oloon. Tuo eksä yksinkertaisesti ahdistaa ja sen ajatteleminenkin vääntää sisuskaluja ympäri.
Meidän "ystävyys" on valitettavasti ollut farssia viimeiset neljä kuukautta. Välillä meillä meni hienostikin, mutta jossakin välissä minusta ilmeisesti tuli kuivien päivien viihdyke. Tajusin etten oikeasti tiedä eksän tekemisistä ja ajatuksista mitään viimeiseltä parilta kuukaudelta (muuta kuin että tänäänkin panettaa), vaikka tuntikausia saatetaankin puhua puhelimessa vähintään pari kertaa viikossa. Eksä tietää edelleen minusta kaiken, kun minä en taas mitään. Googlekin antoi parissa sekunnissa enemmän informaatiota kun eksästä olen saanut revittyä irti parissa kuukaudessa.
Parasta oli kun eksä pari viikkoa sitten hetti jopa ehdotuksen, että vietettäisiin yhteinen hotelliviikonloppu jossain päin Eurooppaa eikä sen jälkeen enää pidettäisi minkäänlaista yhteyttä?! On se hienoa tietää, että ystävyyttämme arvostetaan noinkin korkealle.
Eikö se oikeasti myöskään käsitä etten välttämättä haluaisi kuunnella aina kuinka täydellinen olen ja kaikki mitä hän naiselta haluaa... miksi sitten en ollut enkä ole edelleenkään mitä hän haluaa elämältänsä? En ymmärrä, enkä myöskään sitä, että ilmeisesti olen eksän mielestä "vanha"?! Täytin juuri 27, menisin helposti edelleen parikymppisestä ja eksä kuitenkin täyttää kohta 35. Kuinka nuori nykyisin on enää tarpeeksi nuori?
ARGGGGG... Tiedän, että tämä ei oikein johda mihinkään... mutta sainpahan ulista edes jonnekin. Ahdistaa niin pirusti ja vatuttaa samalla. Olisipa joku helppo tapa heivata eksä pois elämästäni... yritän vain selitellä itselleni kuinka menettäisin parhaan ystäväni ja muuta yhtä kornia. Sitä ystävää ei ole ollut olemassakaan neljään viimeiseen kuukauteen. Kuinka oikeasti joku voi olla noin julma?
Noin kolme viikkoa sitten tuo ahdistus loppui kuin seinään. Tajusin vain yksi päivä kauppareissulla, että se möykky oli poissa... sitä juhlaa kestikin pari viikkoa kunnes pari päivää sitten heräsin taas siihen oksettavaan oloon. Tuo eksä yksinkertaisesti ahdistaa ja sen ajatteleminenkin vääntää sisuskaluja ympäri.
Meidän "ystävyys" on valitettavasti ollut farssia viimeiset neljä kuukautta. Välillä meillä meni hienostikin, mutta jossakin välissä minusta ilmeisesti tuli kuivien päivien viihdyke. Tajusin etten oikeasti tiedä eksän tekemisistä ja ajatuksista mitään viimeiseltä parilta kuukaudelta (muuta kuin että tänäänkin panettaa), vaikka tuntikausia saatetaankin puhua puhelimessa vähintään pari kertaa viikossa. Eksä tietää edelleen minusta kaiken, kun minä en taas mitään. Googlekin antoi parissa sekunnissa enemmän informaatiota kun eksästä olen saanut revittyä irti parissa kuukaudessa.
Parasta oli kun eksä pari viikkoa sitten hetti jopa ehdotuksen, että vietettäisiin yhteinen hotelliviikonloppu jossain päin Eurooppaa eikä sen jälkeen enää pidettäisi minkäänlaista yhteyttä?! On se hienoa tietää, että ystävyyttämme arvostetaan noinkin korkealle.
Eikö se oikeasti myöskään käsitä etten välttämättä haluaisi kuunnella aina kuinka täydellinen olen ja kaikki mitä hän naiselta haluaa... miksi sitten en ollut enkä ole edelleenkään mitä hän haluaa elämältänsä? En ymmärrä, enkä myöskään sitä, että ilmeisesti olen eksän mielestä "vanha"?! Täytin juuri 27, menisin helposti edelleen parikymppisestä ja eksä kuitenkin täyttää kohta 35. Kuinka nuori nykyisin on enää tarpeeksi nuori?
ARGGGGG... Tiedän, että tämä ei oikein johda mihinkään... mutta sainpahan ulista edes jonnekin. Ahdistaa niin pirusti ja vatuttaa samalla. Olisipa joku helppo tapa heivata eksä pois elämästäni... yritän vain selitellä itselleni kuinka menettäisin parhaan ystäväni ja muuta yhtä kornia. Sitä ystävää ei ole ollut olemassakaan neljään viimeiseen kuukauteen. Kuinka oikeasti joku voi olla noin julma?
Vastaukset 14
Vanhimmat
olla. Älä tuhlaa aikaasi exääsi. Et ole käyttötavaraa.
Mars seksikauppaan ostamaan itsellesi seksileluja. Oih mikä dildojen väripaljous, ovat kuin karamelleja. Osta ja ihastu!
Katkaise kaikki yhteydenpito tuohon eksääsi, se ei johda yhtikäs mihinkään. Se vain aiheuttaa sinulle pahaa oloa. Et voi kunnolla jatkaa elämääsi eteenpäin, kun entinen pyörii mielessäsi muistuttamasta siitä mikä ennen oli mutta ei ole enää. Kun entinen miehesi pyörii kuvioissa, on tämä myös aika tehokas keino katkaista mahdollisen uuden miehen mielenkiinto. Mies ei halua naista jonka eksä pyörii tämän mielessä, lakanoista nyt puhumattakaan. Ehkä tärkeimpänä, et voi jatkaa elämääsi kunnolla, koska tämä entinen pitää mielesi maassa, saa sinut tuntemaan itsesi pelkäksi patjaksi.
Jätä yksinkertaisesti tämä mies taaksesi. Älä tuhlaa elämääsi, se kuluu hukkaan kun pyörit tuon miehen kanssa. Tiedät itsekin, että tuollainen toiminta ei voi johtaa mihinkään. Ei kannata käyttää aikaansa toivottoman parissa, kannattaa keskittyä asioihin minkä kanssa on toivoa ja tulevaisuutta.
Sinun kannattaa ehdottomasti lopettaa kanssakäyminen. Mies tietää pitävänsä sinua narun päässä. Kun häntä elämä murjoo (ei saa naisia tms.), niin hän tietää, että sinä olet kuitenkin aina valmiina ottamaan hänet (tai ainakin puhelut yms.) vastaan.
Jos et mitenkään pääse eroon sanomalla napakasti, niin sano sitten vaikka jotain tosi ilkeää.
Ihan oikeasti viha pelastaa. Myöhemmin voit sitten tarkemmin analysoida tilannetta ja vaikkapa antaa anteeksi moinen julmuus, jos siltä tuntuu.
Ota itsekunnioituksesi esiin. Astu elämässäsi eteenpäin ja jätä taakse vaihe tämän miehen kanssa.
Ei seurustelua tarvitse nähdä virheenä eikä hukkaan heitettynä aikana. Se toimi aikansa ja antoi teille molemmille sitä, mitä siinä elämän vaiheessa tarvitsitte.
Mutta nyt on toisin. Mitä tämä vanhasa roikkuminen ja "ystävyys" antaa sinulle nyt? Pahaa mieltä ja mielipahaa.
Tarvitset parempaa ja ansaitset parempaa. Älä kuitenkaan kiiruhda uuteen suhteeseen, vaan opettele olemaan yksin ja nauttimaan siitä. Sitten kun olet yksinäsi vahva, niin voisi olla aika uudelle miehelle. Jatkossa kukaan ei pääse sinua hyväksikäyttämään ja tallomaan, kun tiedät että yksinkin kyllä pärjäät.
Ystävyydestä vielä. Tuo teidän eronne jälkeinen "suhde" ei ole ystävyyttä. Se on riippuvaisuutta ja hyväksikäyttöä. Kaiva voima ja rohkeus itsestäsi, ja jätä taaksesi kuluttava ja tuhoava ihmissuhde.
Edellinen oli tietenkin tarkoitettu aloittajalle. Mutta olen samaa mieltä Jaanaliinan kanssa, etttä vaikka vihan voimalla eroon.
Huomaathan että se mies on itse vanha kun sua sellaiseksi väitti. Sähän olet nuori ja hehkeä, paras todellakin. Mee kuule katsoon muuta juttuseuraa, kavereita tai muuta, parempaa kiikarissa. Pidä taso parempana tästä lähin. ;) Mä en jaksaisi katsoa vanhaksi haukkuvaa lehtokurppaa sekunttiakaan, mua vanhempaa varsinkaan itseään täynnä olevaa öykkäriä. Suututtashan semmonen. Ja noin julmakin tuo on, jätä se yksinäisyyteensä tai sekoiluihinsa. Löydät vielä Onnen muualta. Uskohan.
Jos miehellä ei ole tunteita, ja käyttäytyy typerästi ja lapsellisesti -älä ota itsees ollenkaan niitä typeryyksiä. Yhtä hyvin voisit ottaa samanikäisen jota leikkii kakaraa sitten.
Poistu äkkiä, ja jätä mies. Sulla on oikeus siihen heti. Löydät takuulla jotain Parempaa ja Komeampaa niin ulkoisesti kuin sisäisesti ! tuolta.
Ulkomaille menokin on aikamoinen turnoff mulle ainakin, mies sais jäädä siihen paikkaan =)
Sua vois lopulta ällöttää koko mies jos se palais -kun tajuaisit ettei se olekaan niin hyvä kuin vois luulla, niin kannattaa muistaa sekin.
Jätä koko mies. Tulen vihaseks, kun mietinkin tollasta toimintaa...
Surkeeta oli tekstis. Säälittävää. Olis sulla sisko, aivoja parempaankin.
Tähän ikään mennessä olen huomannut, että kun mies kiinnittää huomiota naisen ikään, hänellä on ikäkompleksi itsellään. Se ei liity siihen, kuinka vanha nainen on.
Olet vasta 27-vuotias, c'mon. 35-vuotiaalla sen sijaan on jo ikäkompleksia, itselläni se oli silloin itse asiassa pahimmillaan.
Mut miehelläsi ei ole kyllä kaikki himassa..
parantaa.
No jos hän kerran on niin "julma", niin eikös se hänet elämästä pois heivaaminen ole sen helpompaa? Jos kerran ahdistaa, niin pistä se ns. ystävyyskin poikki. Älä kiusaa itseäsi!