sunnuntai Uskovat ovat Raamatulle vieras

Asettama sapatti. Raamttu ei koskaan mainitse sunnuntaita Taivaan Herran päivänä. Onhan sunnuntai kuulunut kautta aikakausien Lusifer nimisen Herran käyttöön. Tämän päivän alla on Semiramis Ja Isis Kultit, Jos pidät näitä kultteja oikeana Herranasi, niin elä minun puolestani Herrasi ilossa. Olkoon ilosi suuri Herrassasi. Mikä ihme ja kumma, kun Jeesus ja Paavali eivät koskaan liittyneet tähän sinun Herrasi palvelemiseen?

Kymmen päiväistä viikkoa. Pariisin Teatterin Näytteliästä Tehtiin Järjen Jumalatar. Raamatut poltettiin torilla. Kansan kokous oli valinnut tämän naisen olemaan kansalle Järjen Jumalattarena. Tämä kokeilu ei kuitenkaan onnistunut, Koska kolmen ja puolen vuoden jälkeen sama kokous kokoontui uudelleen ja vanha seitsen päiväinen viikko palautettiin jälleen arvoonsa. Tässä yhteydessä nämä kaksi todistajaa vanha ja uusitestamentti herätettiin jälleen henkiin. Valtion johto huomasi näiden kahden todistajan olevan tarpeellisia Ranskan valtiossa.

Tämän Jumalattaren viimeiset elin päivät olivat, mitä kurjimmat Historian mukaan.

Historian mukaan ajat ja lait on muutettu jo kauvan ennen meidän syntymäämme. Me elämme nykyään näiden muutettujen aikojen lakien ja vuoden aikojen muutamisen jälkeistä kautta, siis mitä me enää odotamme?

Itsensä@ kirjoitti:

Asettama sapatti. Raamttu ei koskaan mainitse sunnuntaita Taivaan Herran päivänä. Onhan sunnuntai kuulunut kautta aikakausien Lusifer nimisen Herran käyttöön. Tämän päivän alla on Semiramis Ja Isis Kultit, Jos pidät näitä kultteja oikeana Herranasi, niin elä minun puolestani Herrasi ilossa. Olkoon ilosi suuri Herrassasi. Mikä ihme ja kumma, kun Jeesus ja Paavali eivät koskaan liittyneet tähän sinun Herrasi palvelemiseen?

Eli, näinhän asiat on nähtävä, nimittäin päivien palvomisen suhteen! Raamattu ei todellekaan kehota pyhittämään jotain tiettyä viikonpäivää; sunnuntaita taikka lauantaita, niin kuin ei mitään muutakaan päivää? Ei Raamatun Jumalaan uskova palvo päiviä! Juhlahetkiä on sitäkin enemmän, monistakin eri syistä. Yksi merkityksellinen erotettu hetki on nimenomaan myös lepopäivä. Erinomaisen viisaasti Jumala määritteli lepopäivän siten, että sen viettäminen ei ole sidoksissa tiettyihin viikonpäiviin. Näin kukaan ei voi väittää lepopäivän olevan minkään erityisen kulttiin osa, oli sitten kyse juutalaisuudesta tai jostain muusta; onhan lepopäivämääritys koruttomasti ilmaistuna, Jumalan sanan mukaan, joka seitsemäs päivä.

Uskovaiselle tuo seitsemän päivän jaksotuksen lepopäivä, eli sapatti, ei perustu sille, mikä viikonpäivä kalenterissa missäkin kulttuurissa kulloinkin sattuu olemaan. Niinpä kristittyjen lepopäivä, joka on sunnuntaina meidän käytössä olevan kalenterin mukaan, ei ole sunnuntaina sen takia, että silloin on sunnuntai! Herran Päivä juontaa alkunsa kristittyjen kannalta historiallisesti merkittävään tapahtumaan, Jeesuksen sovituskuolemaan ja ylösnousemukseen. Vastaavasti juutalaisten lepopäiväkäytäntö sai alkunsa heille merkittävästä tapahtumasta, orjuudesta vapautumiselle. Molemmille yhteistä on samainen universaali periaate lepopäivästä, sitä vietetään joka seitsemäs päivä riippumatta siitä, mikä viikonpäivä sattui juuri silloin olemaan, kun tuo käytäntö sai alkunsa. Juutalainen ei palvo lauantaita ja kristitty ei palvo sunnuntaita. Molemmat viettävät lepopäivää samaisen Jumalan käskyn perusteella, joka seitsemäs päivä, joka muistuttaa uskovaista Jumalan suurista teoista; luomisesta, heprealaisten historiasta ja kristityille erityisesti Jeesuksen elämästä – kuolemasta ja ylösnousemuksesta.

Jos joku väittää kristityn lepopäivän viittaavan paholaiseen ja hänen palvomiseen, niin tällainen väite kuulostaa siltä, että kyseinen henkilö ei tunne kristillisen evankeliumin sisältöä?

Apt2:20
Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.
Luetko sinä näin, että "..., ennenkuin sunnuntai tulee, se suuri ja julkinen?

1. Tess.5:2
sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.

Milloin sunnuntai on tullut kuin varas yöllä?

uskossa voisi olla. kirjoitti:

Apt2:20
Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.
Luetko sinä näin, että "..., ennenkuin sunnuntai tulee, se suuri ja julkinen?

1. Tess.5:2
sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.

Milloin sunnuntai on tullut kuin varas yöllä?

Ilmestyskirjan suuri taivaallinen jumalanpalvelus, jota maallinen jumalanpalveluksemme heijastaa, ilmoitettiin Johannekselle ”Herran päivänä” (Ilm. 1:10). Adventistit yrittävät selittää tämän merkitsevän sapattia, mutta he eivät pysty esittämään kristilliseltä ajalta peräisin olevia todisteita siitä, että Herran päivä olisi kristillisessä kielenkäytössä koskaan viitannut lauantaihin. Todisteiden valossa ei ole epäilystäkään siitä, että Herran päivä on uudessa liitossa sunnuntai.

Didakhe, joka on mitä todennäköisimmin ensimmäinen Uuden testamentin ulkopuolinen kristillinen dokumentti, kirjoitettiin hyvinkin mahdollisesti jo vuoden 50 tienoilla. Toisaalta jotkut tutkijat sijoittavat dokumentin vuoteen 70, toiset taas vuoden 100 paikkeille. Aivan viimeistään se on kirjoitettu vuoteen 140 mennessä, mutta aiemmat vuosiluvut ovat todennäköisempiä. Barnabaan kirje puolestaan on mahdollisesti peräisin jo 70-luvulta, ja aivan viimeistään se on kirjoitettu 130-luvulla. Lukekaamme näiden kahden muinaisen dokumentin todistus.

Didakhe opettaa: ”Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous sen jälkeen kun olette ensin tunnustaneet syntinne…” (14:1) Barnabaan kirje opettaa: ”Teidän uusikuitanne ja sapattejanne minä en voi sietää. Katsokaa, kuinka hän sanoo: Eivät nämä nykyiset sapatit ole minulle otollisia, vaan se minkä minä olen tehnyt, jona minä saatan kaiken lepoon ja panen alulle kahdeksannen päivän, mikä merkitsee toisen maailman alkua. Siitäpä syystä me vietämmekin iloksemme kahdeksatta päivää, jona Jeesuskin nousi kuolleista, ilmestyi ja nousi taivaisiin.” (15:8)

Ignatius Antiokialainen kirjoitti vielä ennen vuotta 110: ”Nämä nyt siis elivät elämänsä vanhan järjestyksen vallitessa, mutta pääsivät siitä huolimatta uuteen toivoon eivätkä viettäneet enää sapattia, vaan elivät Herran päivää noudattaen…” (Kirje magnesialaisille 9:1)

Näiden tekstien valossa ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka adventtikirkko voi 19. opinkohdan selityksessään virallisesti väittää seuraavaa: ”Ei ole olemassa mitään todistetta kristittyjen viikoittaisesta sunnuntainvietosta ennen toista vuosisataa…” Olisi mielenkiintoista nähdä todisteet siitä, että ensimmäisen vuosisadan kristityt viettivät ehtoollista adventistien tavoin lauantaina neljästi vuodessa.

Itsensä@ kirjoitti:

Asettama sapatti. Raamttu ei koskaan mainitse sunnuntaita Taivaan Herran päivänä. Onhan sunnuntai kuulunut kautta aikakausien Lusifer nimisen Herran käyttöön. Tämän päivän alla on Semiramis Ja Isis Kultit, Jos pidät näitä kultteja oikeana Herranasi, niin elä minun puolestani Herrasi ilossa. Olkoon ilosi suuri Herrassasi. Mikä ihme ja kumma, kun Jeesus ja Paavali eivät koskaan liittyneet tähän sinun Herrasi palvelemiseen?

### Ainoa Herran päivä on Jeesuksen Itsensä Asettama sapatti. ###
   
Apt2:20
Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.
Luetko sinä näin, että "..., ennenkuin sapatti tulee, se suuri ja julkinen?

1. Tess.5:2
sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.

Milloin sapatti on tullut kuin varas yöllä?

uskossa voisi olla. kirjoitti:

Apt2:20
Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.
Luetko sinä näin, että "..., ennenkuin sunnuntai tulee, se suuri ja julkinen?

1. Tess.5:2
sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.

Milloin sunnuntai on tullut kuin varas yöllä?

Kun uudessa testamentissa viitataan maailmanhistorian viimeiseen päivään, Jumalan eskatologiseen päivään (yom yahweh), niin silloin käytetään septuagintan käännöstä hemera kuriou, päivänä Herran, aivan niin kuin antamissasi esimerkeissä. Kristittyjen lepopäiväkäytäntö puolestansa perustuu adjektiivimuodolle kuriake hemera, Herran päivä. Tässä muodossa se ilmenee ainoastaan yhden kerran uudessa testamentissa (Ilm1.10). Hyvä kysymys lienee, miksi Ilmestyskirja käyttää eri ilmaisua kuin Luukas, Paavali ja Pietari? Historiallinen tosiasia on se, että nimenomaan tästä ilmaisusta kehittyi alkuseurakunnassa kristillisen lepopäivän nimike. Taaskaan ei kyse ole viikonpäivästä, joskin luonnollisestikin lepopäivä on jonakin viikonpäivänä.

logiikka? kirjoitti:

Ilmestyskirjan suuri taivaallinen jumalanpalvelus, jota maallinen jumalanpalveluksemme heijastaa, ilmoitettiin Johannekselle ”Herran päivänä” (Ilm. 1:10). Adventistit yrittävät selittää tämän merkitsevän sapattia, mutta he eivät pysty esittämään kristilliseltä ajalta peräisin olevia todisteita siitä, että Herran päivä olisi kristillisessä kielenkäytössä koskaan viitannut lauantaihin. Todisteiden valossa ei ole epäilystäkään siitä, että Herran päivä on uudessa liitossa sunnuntai.

Didakhe, joka on mitä todennäköisimmin ensimmäinen Uuden testamentin ulkopuolinen kristillinen dokumentti, kirjoitettiin hyvinkin mahdollisesti jo vuoden 50 tienoilla. Toisaalta jotkut tutkijat sijoittavat dokumentin vuoteen 70, toiset taas vuoden 100 paikkeille. Aivan viimeistään se on kirjoitettu vuoteen 140 mennessä, mutta aiemmat vuosiluvut ovat todennäköisempiä. Barnabaan kirje puolestaan on mahdollisesti peräisin jo 70-luvulta, ja aivan viimeistään se on kirjoitettu 130-luvulla. Lukekaamme näiden kahden muinaisen dokumentin todistus.

Didakhe opettaa: ”Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous sen jälkeen kun olette ensin tunnustaneet syntinne…” (14:1) Barnabaan kirje opettaa: ”Teidän uusikuitanne ja sapattejanne minä en voi sietää. Katsokaa, kuinka hän sanoo: Eivät nämä nykyiset sapatit ole minulle otollisia, vaan se minkä minä olen tehnyt, jona minä saatan kaiken lepoon ja panen alulle kahdeksannen päivän, mikä merkitsee toisen maailman alkua. Siitäpä syystä me vietämmekin iloksemme kahdeksatta päivää, jona Jeesuskin nousi kuolleista, ilmestyi ja nousi taivaisiin.” (15:8)

Ignatius Antiokialainen kirjoitti vielä ennen vuotta 110: ”Nämä nyt siis elivät elämänsä vanhan järjestyksen vallitessa, mutta pääsivät siitä huolimatta uuteen toivoon eivätkä viettäneet enää sapattia, vaan elivät Herran päivää noudattaen…” (Kirje magnesialaisille 9:1)

Näiden tekstien valossa ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka adventtikirkko voi 19. opinkohdan selityksessään virallisesti väittää seuraavaa: ”Ei ole olemassa mitään todistetta kristittyjen viikoittaisesta sunnuntainvietosta ennen toista vuosisataa…” Olisi mielenkiintoista nähdä todisteet siitä, että ensimmäisen vuosisadan kristityt viettivät ehtoollista adventistien tavoin lauantaina neljästi vuodessa.

Ihan kuin J.A. Grannin suusta konsanaan.