Taas rikki

En oikein osaa lohduttaa, mutta jos puran omaa vitutustani niin ehkä olosi paranee, who knows.

Nuori mies itse ja sinkkuna. Taas.

Se ensimmäinen suhde, kakaroina molemmat, toki täysi-ikäisiä. Suhteen aikana, ja sen loputtuakin, tämä ensimmäinen exä näyttäisi olevan tai ainakin kovasti tuntuisi esittävän, niin kliseistä liukuhihnatelaketjurekkalesboa kuin vain mahdollista. Noo, mikäs siinä, kevensi erotuskaa...kunnes tajusin että alkoi olla kimpassa saman katon alla toisen osapäivähinttarin, siis miespuolisen kanssa. Vitutus huipussaan.

Enter exä nro 2. Kun en saanut vastakaikua eräältä, jolta hain lohdutusta ja tämä tantta vieläpä oli alkanut seurustelemaan jonkun toisen kanssa, niin tuska oli sen verran kova että puolivahingossa iskin erään itseään viiltelevän idiootin. Sain sentään katkaistua henkiset siteet tuohon ja ainoa, jonka minä dumppasin eikä toisinpäin.

Exä nro 3. Vuosia kuluu, kohtaan tulevan kolmannen exän, jonka mielestäni jokin mitä tein oli "niin hemmetin söpöä". Tekee vaikutuksen jos minkä, jos noin sanoo. Loppupeleissä selvisi, ettei ämmä saanut suutaan auki omalle exälleen ja muutenkin nai missä sattui ts. petti. Ilmoitin puhelimitse, numerotiedustelun avustamana, sille jonka kanssa hän nykyisin liikkui ja josta puhui paskaa selän takana, millainen nainen hän on. Exä oli niin järkyttynyt, niin järkyttynyt kun "viattoman siviilin elämän" pilasin. Jälkikäteen ajateltuna se oli exälle aivan oikein. Saa nähdä oppiiko ettei ristiin rastiin nussiminen kannata, ihmiset kun voivat jostain kumman syystä suuttua moisesta.

Ja se exä nro 4. Nosti rimaa älyttömästi, niin ihana nöpönassukka hän oli, eikä pelkästään luonteensa, vaan ulkonäkökin miellytti, harrastuksista puhumattakaan. Vaan juuri kun olin laskenut suojia ettei tyttöni sittenkään sanoisi potentiaalisesti niitä kohtalokkaita sanoja, niin juuri se tapahtuu. "Ei tää meidän juttu toimi". No niin, justiinsa. Ok, oli siinä isona syynä se että opintonsa vievät niin paljon aikaa, mutta ei sitten jaksanut kerran viikossa edes nähdä vaan hus hus pois nopeasti. Rasittavaa on myös, että toisin kuin aiemmista, joista pystyn kaivamaan vaikka mitä negatiivista, tästä neljännestä en hippuakaan.

Eli neljänteni nosti rimaa niin älyttömästi, että kaikki seuraavat, jos niitä edes tulee olemaan, ehdokkaat ovat oletusarvoisesti pelkkiä rupuisia paskoja.

Vaikka olosi olisi kuinka paha, niin älä tee sitä virhettä mitä minä kakkosen kohdalla ja eräs kaverini pitkäkestoisimman suhteensa jälkeen ja kuten pelkään itselleni käyvän ennen pitkää taas uudestaan: älä aloita suhdetta vain suhteen takia. Tämä mainittu kaverini oli täysin hajalla pitkäkestoisimman (useita vuosia siis) suhteensa jälkeen ja puolivahingossa alkoi olla erään tytön kanssa, joka oli hänestä kiinnostunut.

Se tyttö oli niin epäonnistunut olento kuin vain voi olla olematta itseäänsatuttava. Varsin ruma, tylsän, tavallisen, sellainen "suomalaisennäköinen" (pätee toki myös miehiin). Kiinnostunut kaikesta mistä kaverini ei ole kiinnostunut. On tavattoman itsekäs, elää kuin metsäsika, sotkee paikat välittämättä muista, eikä osaa tiskata (oli säälittävän huonosti yrittänyt kun oli saanut asua kaverin luona kaverin ollessa ulkomaanmatkalla). Ja kaikki oli vielä niin "ihanaa", "rakasta", "kaunista" etc. yli-ilmelyyksiä Titanic-faniudesta puhumattakaan.

Toisin sanoen, kyseessä oli tyttö jolla ei ollut positiivisesti itseään kompensoivaa missään muodossa, ei luonteessa, ei ulkonäössä, ei kiinnostuksen kohteissa. Ja lisäksi hänessä oli mielestäni useimmat mahdolliset naisen huonot puolet mitä vain muistan.

Eli mitäköhän tähän nyt sanoisi. Sanotaan että kyllä tuosta vielä piristyt, eikä kannata ajatella siten että olisi pakko seurustella. Kokeile sitä mitä minä äsken eli kirjoita mustaa valkoisella seurusteluistasi, tietenkin siten että "viattomat" eivät kärsisi, niin ehkä se terapiani voisi toimia.

Toivottaen jaksamisia and things of that sort :)

Ehkäpä osaan auttaa, mutta sun on kerrottava enemmän itsestäsi. Millainen sä olet luonteeltasi, ulkonäöltäsi, elämänarvot, oletko takertuva, nalkutatko, riiteletkö? Mistä sä niitä miehiä yleensä löydät ja kun oikein mietit, niin onko niissä kaikissa ollut jotain yhteisiä piirteitä? Eli ihastutko sä aina tietyntyyppisiin miehiin? Onko miehet olleet aina niitä aloitteentekijöitä? Kertoiko tämä uusin mies koskaan, miksi sut jätti?

Olisi mielenkiintoista tietää mitä sinä itse teet. Mun exä oli just sellainen että vaikka hän on erittäin kaunis ja periaatteessa fiksu, häntä on aina jätetty vieläpa pahimmalla tavalla.

Hassu on se, että kun kerran minä ilmestyin, kohtelin häntä oikein annoin sille oikeeta suhdetta, vaikka hän lupasi minulle kaikenlaista ja sai minut luopumaan monista asioista, hän teki kaikensa jota suhdettamme tuhoutuisi. Nöyrytti minut julkisesti flirttailemalla muiden kanssa, piti yhteyttä miehiin jotka soittivat ja laittoivat viestejä ja valehteli jatkuvasti, siinä määrin että minun on mahdotonta tietää pettikö vaiko ei.

Aluksi vihasin hänen entisiä suhteita, rakastajia/panokavereita, mutta sitten aloin yhdistä kertomuksien palaisia ja aloin ymmärtää, että ihan fiksuja nämä kaverit olivat kun suojelivat itsensä ja juoksivat pakoon. Minä en hyljeksinyt häntä ja hän työnsi puukkoa selkääni.

Toivon entiselle miehellesi terveyttä ja että hän osaa etsiä itselleen hyvän naisen.

Minulla on sama juttu. Aina minut jätetään. Viimeisin tapaus kuitenkin satutti kaikista eniten.En elämäni aikana ole itkenyt yhtä paljon kuin olen tämän tapauksen jälkeen itkenyt. En voi miettiä kuin exää 24/7 tuntuu, että hetkeäkään ei voi olla ajattelematta häntä ja erosta on jo kolme kuukautta. Taitaa vaan pahemmaksi tämä suru, ikävä ja pettymys mennä :(

Varsinkin kun tiedän,että exällä on jo toinen eikä se mieti mua saati sure ollenkaan. Kamalaa, että on luottanut johonkin niin paljon ja toiselle en ole merkinnyt loppupelissä yhtään mitään. Kaikki ne kauniit sanat, lupaukset ja teot voi vetää vessan pöntöstä alas :'(

Hei minut on jätetty monen monta kertaa ja olen jo 51 enkä ole luovuttanut jos kaadut seuraava tehtäväsi on nousta yhtä kokemusta rikkaampana ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin jää muistoihin vanhuuden päiviä ajatellen. Entistä enemmän se sisua kasvattaa vaikka nyt tuntuu vaikealle ajattele et se ihminen ei ollut minun arvoinen menköön! Kaikkea hyvää pää pystyyn ja lippu korkealle ystävän neuvo!