en tiedä kuin yleistä on, mutta mitä mieltä ollaan siitä, että omia kokemuksia lapsuudesta siirretään sitten omalle jälkipolvelle.
Jos on saanut lapsena hyväksyntää, nii asia on ok! Mutta jos on tullut aina haukkuja tai syyllistämistä tai muuta, nii mitä sit pitää tehdä. Jos itse ei ymmärrä asiaa, niin sitä sit perustaa perheen ja siirtää sen vihan omiin kakaroihin yms...
Mutta pitääkö sitä alistua niin, että Kun on oikee saanu tutaa ja saanut kuulla, että se vanhempi on saanut tutaa... nii sitten itse jää yksin sen takia.
sen ainakin olen oppinut, että näiden ihmisten jotka tätä hiillostamista on tehny, nii ei tarvi sit olla läsnä jos vielä tapaa ihmisen joka uskaltaa tulla siihen pesään.
Mitä ainainen kakara kohdattu hiillostaminen saa aikaan? Sitä kun on opittu, että olet huono. On opittu, että häiritset. On opittu, ettei kukaan sinusta välitä. On opittu olemaan hiljaa pimeässä. Sitä se dominoiva vanhempi ei usko, että joku on joskus ollut kiinnostunut sinusta sellaisena kuin olet.
Jos kerran olis toisen tuskaisella hetkellä kuullut, että on huono ihminen, niin asian luulis olevan jo huomenna toisin, mutta ei se ole.
Itse miettii, miksi on paha ihminen... mutta vaikka kuin miettii, niin ei tule muuta kuin omien vikojen etsimistä ja sitä, että alkaa itsekkin uskoa kaikkeen mitä on kokenut.
Omassa sisarparvessa on sellaisia ihmisiä joiden perseetkin pitäs pestä... ja kun he tekevät jotain, niin siitä kyllä piisaa puhetta.
tätä vois jatkaa vaikka kuin..... sori. Kiiti vitusti.
Jos on saanut lapsena hyväksyntää, nii asia on ok! Mutta jos on tullut aina haukkuja tai syyllistämistä tai muuta, nii mitä sit pitää tehdä. Jos itse ei ymmärrä asiaa, niin sitä sit perustaa perheen ja siirtää sen vihan omiin kakaroihin yms...
Mutta pitääkö sitä alistua niin, että Kun on oikee saanu tutaa ja saanut kuulla, että se vanhempi on saanut tutaa... nii sitten itse jää yksin sen takia.
sen ainakin olen oppinut, että näiden ihmisten jotka tätä hiillostamista on tehny, nii ei tarvi sit olla läsnä jos vielä tapaa ihmisen joka uskaltaa tulla siihen pesään.
Mitä ainainen kakara kohdattu hiillostaminen saa aikaan? Sitä kun on opittu, että olet huono. On opittu, että häiritset. On opittu, ettei kukaan sinusta välitä. On opittu olemaan hiljaa pimeässä. Sitä se dominoiva vanhempi ei usko, että joku on joskus ollut kiinnostunut sinusta sellaisena kuin olet.
Jos kerran olis toisen tuskaisella hetkellä kuullut, että on huono ihminen, niin asian luulis olevan jo huomenna toisin, mutta ei se ole.
Itse miettii, miksi on paha ihminen... mutta vaikka kuin miettii, niin ei tule muuta kuin omien vikojen etsimistä ja sitä, että alkaa itsekkin uskoa kaikkeen mitä on kokenut.
Omassa sisarparvessa on sellaisia ihmisiä joiden perseetkin pitäs pestä... ja kun he tekevät jotain, niin siitä kyllä piisaa puhetta.
tätä vois jatkaa vaikka kuin..... sori. Kiiti vitusti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin se taitaa valitettavasti olla, että niitä samoja tulee tehtyä omille lapsille, ja luulen että aika yleistä on. Mielestäni kierre on mahdollista katkaista,joskaan ei aina, mutta varmaan sitä voi edes jollain lailla "lieventää".
Tosiasiahan on, että on vaikea antaa muuta kuin mitä itse on saanut, etenkään jos ei muusta ymmärrä. mutta jos ymmärtää, niin eikö paraneminen ole sitten jo alkanut, tai ainakin matka paranemiseen.
Vanhemman jonkinasteisesta henkisestä sairaudestahan tässä on kyse. Ei tuommoinen tervettä ole. lasta voi kasvattaa tukemalla ja rakastamalla terveesti, ei viemällä minuutta ja itsetuntoa, pitämällä "talutushihnassa", sulkemalla suvun ja muun perheen ulkopuolelle jos ei äitiä (minun tapauksessani)miellytä.
Mutta... muista, me olemme ihania, tasa-arvoisia, kauniita, rohkeita, vahvoja ihmisiä, jotka ansaitsevat tasa-arvoisen ja kunnioittavan kohtelun! Samanlaisen kuin kaikki muutkin! (Tai ainakin niin hyvän kohtelun kuin itse annamme muille, emme enempää emmekä vähempää!)
Paitsi tietenkin, jos haluaa olla poljettuna, manipuloituna, jos se on omasta mielestä parempi kuin jäädä kokonaan ilman heidän seuraansa. Silloin täytyy kai oppia suodattamaan...
Mutta joskus täytyy huonoja ihmissuhteita potkia pois, että saa tilaa uusille, terveemmille.
Paraneminen.
Mitä tämä kiva on maksanut? Ikuinen yksinolo... eihän se ole normaalia, jos tälläinen ihmninen omaisi normaalit ihmissuheet.
Ikuinen yksinolo taas on sitä, että loistat poissaolollasi joka paikassa, kun sinua huomautetetaan häiritsemisestä. Siinä taas kun olet pois jokapaikasta, niin tulee se, että saat ulkopuolisten huomautuksia, että miksi niin vähän olet olemassa... Eli siis häiritset kaikkia. olet tai et, niin aina sama fiilis.
Sitten jos kuitenkin tapaa kivan ihmisen, niin intoutuu... ja taas tulee mokatua...
Mutta sitten ihmiset jotka tietää kaiken. Heidän kohdaltaan pysyn kyllä pois kaikesta...
On olemassa unelmia... kokoajan tietenkin mennään elämässä auringonlaskuun.. mutta niin pitkään kun on elämää on ne unelmat. Niihin unelmiin ei kuitenkaan liity enää mikää ihmissuhde... Mutta jos joskus pääsee fyysisesti tästä nykyhetkestä etäälle, niin mikä kieltää ettei sitten voi myös ihmissuhteen aika tulla... mutta kova on sen ihmisen kohtalo, joka haluaa tulla osaksi tätä.
Mutta miten haluan tämä sitten päättyvän. paikkani ei ole missään sukuhaudassa... pilaanhan varmaan pohjavedenkin, jos tätä omaa pahuuttaan voi oikein pitkälle miettiä. Betonipunkkereita ei hautausmaille saa rakentaa....
Kun tulee se hetki, että on aika mennä pois... niin haave on tulla sirotelluksi hautausmaalle, minulle ei tarvi miettiä mitää kiviä, ei nimiä minnekkään. toivon kuitenkin että saan joskus armon ja anteeksi sen mitä olen.