Olen 21-vuotias, samoin mieheni. Olemme seurustelleet kaksi ja puoli vuotta, kihloissa oltu vuoden verran. Olimme vielä noin 18-vuotiaita kun aloimme seurustelemaan. molemmat tykkäsitvät mennä viikonloppuisin ja juoda. Itsekin join siihen aikaan vuoden verran melkein joka viikonloppu, yleensä perjantaisin. Kumppanini saattoi juoda perjantaina ja lauantaina.
Nyt juominen on vähentynyt... ei tule joka viikonloppu juotua... Toivoin että miehenikin pystyisi siihen... Mutta toisin taitaa käydä, miehelleni kyllä maistuisi olut ja viina joka viikonloppu. Onneks hänen parhaimmat kaverit ovat nyt armeijassa, ja toivottavasti mahdollisimman monta viikonloppua kiinni, pysyy oma miehenikin kotona, juomatta. itse olisin valmis pienentämään alkoholin kulutusta, ei sitä joka viikonloppu tarttisi juoda. Onhan elämässä muutakin, tuntuu vain että mieheni mielestä vain alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen on hauskaa viikonloppuisin. Itsestäni tuntuu ettei minua kohta tarvita hauskan pitoon ollenkaan.
Kun otan asian puheeksi mieheni kanssa hän ei ota puheitani ollenkaan tosissaan. Sanoo vain että älä viitsi!!!
Monesti vielä baarin mentyä kiinni pitää päästä hakemaan jostain lisää viinaa, vaikkei muutenkaan meinaa pystyssä pysyä ja on ihan seis.
Pitääkö vain kestää vai mitä pitäisi tehdä? En tahdo jättää miestäni, rakastan häntä todella paljon!!!
Nyt juominen on vähentynyt... ei tule joka viikonloppu juotua... Toivoin että miehenikin pystyisi siihen... Mutta toisin taitaa käydä, miehelleni kyllä maistuisi olut ja viina joka viikonloppu. Onneks hänen parhaimmat kaverit ovat nyt armeijassa, ja toivottavasti mahdollisimman monta viikonloppua kiinni, pysyy oma miehenikin kotona, juomatta. itse olisin valmis pienentämään alkoholin kulutusta, ei sitä joka viikonloppu tarttisi juoda. Onhan elämässä muutakin, tuntuu vain että mieheni mielestä vain alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen on hauskaa viikonloppuisin. Itsestäni tuntuu ettei minua kohta tarvita hauskan pitoon ollenkaan.
Kun otan asian puheeksi mieheni kanssa hän ei ota puheitani ollenkaan tosissaan. Sanoo vain että älä viitsi!!!
Monesti vielä baarin mentyä kiinni pitää päästä hakemaan jostain lisää viinaa, vaikkei muutenkaan meinaa pystyssä pysyä ja on ihan seis.
Pitääkö vain kestää vai mitä pitäisi tehdä? En tahdo jättää miestäni, rakastan häntä todella paljon!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos mies ei ola pahapäinen eli väkivaltainen juotuaan ja tulee kotiin baarista niin ei kai se niin paha ole. Ajan kanssa tuokin loppuu tai vähenee. Nuoria olette vielä molemmat.
Tuskin vähenee ja tuskin loppuu, pikemminkin päinvastoin. Jotain mättää muutenkin, jos ei selvin päin saa mistään mitään irti eikä rajojansa tajua.
No tuossa iässä ei ole mikään ihme, jos ryypätään joka viikonloppu. Itsekin dokasin tuossa iässä väh. kerran viikossa ja 20-vuotiaana 2 kertaa viikossa. Siitä se alkaa rauhoittua pikkuhiljaa. Nykyään dokaan kerran pari kuussa, jos sitäkään. Joskus tulee juotua baarista palaamisen jälkeen vielä kavereiden kanssa pullo viinaa, jos on meno päällä, mutta erittäin harvoin.
Nuorella iällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Itse en juonut 20vuotiaana kuin puolikkaan oluen kaksi kertaa vuodessa. Siihen nähden juomiseni on moninkertaistunut, vaikka ikäni on vain kaksinkertaistunut... Juon vähintään kaksi lasia viiniä joka viikko :).
Sille on juomisesta tullut vaan huono tapa. Jos se ois kuukauden verran selvimpäin sekin varmaan huomais että elämä on hauskaa myös selvinpäin. Yritä keksii teille jotain semmosta tekemistä viikonlopuksi missä ei tarvita alkoholia..mitä se semmoinen sitten on, ei hajuakaan. Enkä muutenkaan ole paras antamaan neuvoja kun itse vedän pään täyteen kahdesti viikossa
Olen kärsinyt samasta tilanteesta monta vuotta, mutta nyt se on ohi.
Exälleni ainoa oikea tapa viettää viikonloppua oli kännääminen. Harvoin oli selviä viikonloppuja. Itse en niin juomisesta välitä, joten suutuin aina kun hän mainitsi, että olis taas viikonloppu ja pitäis juoda. Hänelle ainoa tapa rentoutua oli siis juominen. Monesti hän sitten lähti yksin kapakkaan, kun oli ensin ottanut pohjia kotona ja tuli sitten yömyöhään kotiin, ja sitten olisi pitänyt selvittää riitoja. Kaiken lisäksi meillä oli yhteinen lapsi, jonka vuoksi minä en olisi voinutkaan juoda joka viikonloppu.
Tässä oli yksi syy eroomme, mies ei halunnut muuttaa elämäntapojaan edes lapsen takia. Nyt hän sitten elää elämättä jäänyttä poikamieselämäänsä yksin ja juominen on senkun lisääntynyt.
Eroomme oli tietysti muitakin syitä, mutta tämä oli pahin niistä, minun kannaltani.
Olemme puhuneet yhteenpalaamisesta, koska tunteemme toisiamme kohtaa ovat edelleen vahvoja, mutta en voi edelleenkään hyväksyä hänen elämäntyyliään. Hän valitsi mieluummin viinan kuin perheensä. Minusta se on kallis hinta, mutta ehkä hän sen joskus ymmärtää - kun on jo liian myöhäistä.
Mun mies on sanonut että jos lapsi tulisi, niin viinan juonti loppuisi vähentyisi, että kyllä kai hän lasta ajattelisi. Tiedän yhden naisen joka seurusteli miehen kanssa, mies joi viikonloppuisin, välillä jopa viikolla... Sitten tämä nainen tuli raskaaksi ja lapsi syntyi. Nainen teki päätöksen ja muutti pois, koska lapsen syntyminen ei vähentänyt miehen alkoholin käyttöä. Mies ei siis ajatellut lasta ollenkaan, eikä pahemmin naistakaan.
Noin kuukausi sitten kuulimme poikaystäväni kanssa, että tämä mies oli kuollut! Viinan juonti kun kasvoi eron jälkeen, mikä naisen kuitenkin oli lapsen takia pakko tehdä, ettei lapsen elämästä tule helvettiä. En tiedä tarkkaa syytä miehen kuolemaa, mutta viinan osuutta asiaan epäillään suuresti.
Kunpa miehet oppisivat ajoissa, ennenkuin menettävät rakkaansa tyhmän viinan takia!!!
Voimia sinulle ja lapsellesi =)
Sun pitää kyllä puuttua hänen juomiseensa ennenkuin on liian myöhäistä, ainakin jos aiot viettää elämäsi hänen kanssaan. Sisarelleni hänen miehensä alkoholin käyttö kävi niin raskaaksi, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero. Se on nimittäin aika ikävää jos siinä vaiheessa kun on jo lapsia mies valitsee viinan mieluummin kuin perheensä. Näin kävi sisarelleni!! Eli neuvoisin sinua puuttumaan siihen viinan käyttöön tarpeeksi ajoissa. Pyydä että hän lopettaa juomisensa ja viettää mieluummin aikansa sinun kanssasi. Kyllä sen ymmärtää että nuoret menevät, mutta siinä vaiheessa kun on elämänkumppani vieressä niin pitäisi juhlinnan jäädä vähemmälle. Minä ainakin olen mieluummin vaimoni kanssa vaikka ihan kotona kuin lähden baariin. Mielestäni sinun miehesi on jonkin tason alkoholisti, joten itsesi takia sinun pitäisi siihen puuttua. Se on todella ikävää jos hän valitsee mieluummin viinan kuin sinut, mutta jos hän niin tekee hän ei ole sinun arvoisesi ja varmasti löydät jonkun joka on. Toivon että olet miehellesi yhtä tärkeä kuin hän sinulle. Kaikkea hyvää!
Sinulla tuntuu olevan järki päässä juomisen suhteen ja harkintakykyä. Olette nuoria ja voin pitkän kokemukseni kautta sanoa (olen nähnyt kuinka läheiseni, jotka alkoivat nuorena käyttää alkoholia ja määrät ja kerrat lisääntyivät, vähitellen joivat itsensä hengiltä tai muutama on joutuntu henkirikoksen uhriksi juomapuuhissaan), että ei sinun kannate pilata omaa elämääsi, jos kärsit kaverisi juomisesta. Se harvoin vähenee itsestään, jos ei asialle tee jotain silloin, kun se on mahdollista vielä. Koukku on jo silloin, kun pitää juoda joka viikonloppu. Jos elämässä ei näe valoa ilman viinaa, jätä se kaveri, vaikka rakastatkin. Jos hän rakastaa sinua, eiköhän muuta elämäntapojaan. Ajattele tässä asiassa kylmästi itseäsi, ja jatkoa tulevalle mahd. perheellekin. Uskoa, toivoa, rakkautta. Voimia, mutta harkitse kuinka paljon venyt.
En tosiaan ymmärrä,että täytyy olla aina perseet olalla,onkohan se jokin miehisyyden mitta,ennemminkin tyhmyyden,omasta mielestään varmaan ego nousee,kun kertoo kaverille,että voi jumalauta mä olin eilen kännis,en muista mittää,ja on mielestään kova jätkä,itse en ole ottanut yli kolmeenkymmeneen vuoteen pisaraakaan,silti olen tullut hyvin toimeen,ja olen helvetin kova jätkä,lapsenikin mielestä.
Jos sillä asiat normaalin kaavan mukaan kulkee niin kyllä se siinä kolmekymppisenä viimeistään alkaa näkyä tuleeko siitä mitään. Sanovat että parisuhteen solmimiseen kyennyt mies joka juo paljon, kykenee vähentämään juontiaan kun taas ns. ikisinkut eivät. Minä käytin alkoholia 20-30 ikävuoden välillä ajoittain runsaastikin, baareissa etsiessäni sitä kumppania. Lopetin sitten molemmat, tuloksettomana ja nyt nelikymppisenä näyttää vahvasti siltä että tein oikeat valinnat.
Jos kaverillesi tosiaan kännääminen on tärkeämpää kuin sinä, sinä saatat pilata loppuelämäsi pitämällä kiinni hänestä. Se ei auta vaikka hän kuinka rakastaisi sinua, jos alkoholismi vie voiton, siitä ei hyvää seuraa parisuhteen kannalta. Tuo on jo aika paha merkki, jos joka viikonloppu pitää ryypätä ja lisää pitää saada vaikka on jo perseet olalla.
Itse melkein tuhosin suhteen juomalla.. joka viikonloppu perseet olalla ja kumppani itse täysin raitis, melkeinpä absolutisti! onneksi tajusin mikä tärkeintä ja nyt asiat toivottavasti luistaa paremmin juomiseni lopettamisen jälkeen! Kiitos rakas kannustuksesta....
Minäkin join ennen ja joimme yhdessä mieheni kanssa. Riitaa tuli usein ihan tyhjänpäiväisistä asioista humalassa, monet sekoilut on tehty ja itse lopulta päätin kerta laakista heittää homman pois. Samoín tupakanpolton. Olen onnellinen siitä, etten ole mistään enää riippuvainen, meinaan näistä keinotekoisista piristeistä. Mutta mies se vaan jatkaa naukkailemistaan joka viikonloppu, parikin kertaa ja välillä viikollakin. Hän kun mielestään ei ole samanlainen alkoholinkäyttäjä kuin muut, joilla on ongelmia. Tähänkään tilanteeseen en ole tyytyväinen, koska alkoholi menee minun ohi. JOs hänen pitää valita tekemistä kanssani tai istumista pullon kanssa, arvaapa kumpi on hauskempaa. Seksihän ei tietysti minua kiinnosta, jos henki haisee viinalta ja lisäksi vanhalle tupakalle. Ja hommat usein jää myös kesken. Että sitten katsotaan huomiseen tai ylihuomiseen tai kun hän haluaa tai minä haluan tai ...Jos hänkin lopettaisi runsaan polttamisen tai edes vähentäisi ja alkoholi olis vain satunnaista käyttöä, mutta hän sanoo ehdottomasta, että juo niin paljon kuin haluaa, ei kuulema kuulu minulle tippaakaan. No, me on oltu yhdessä vasta 30 vuotta ja risat. Toivoa ei ole menetetty. Taistelen ja rukoilen, toivon, että jonain päivänä kointähti loistaa meidänkin ikkunastamme ja viinapullot on viety ALKOON.