Olen 26 vuotias kahden lapsen äiti. meillä on ns. unelmaliitto..seurusteltiin, naimisiin ja sen jälkeen kaksi lasta ( 4v. ja 9 kk) ja nyt rakennetaan unelmakotia. eikö kuulosta ihanalta!valitettavasti se on aivan jotain muuta. Olen kypsynyt tähän touhuun koska mieheni pitää minua äitinä eikä vaimona. en saa arvostusta enkä kunnioitusta. meillä on joskus hyvät hetkemme ja silloin elämä kukoistaa. valitettavasti hoidan yksin lapsemme sekä kotimme. mieheni elämä pyörii vain ja ainoastaan yrityksensä pyörittäminen. Olen yrittänyt slvittää miltä minusta tuntuu mutta se ei johda mihinkään. Ero on käynyt mielessä mutta lpaset vielä pitävät minut tässä. Tämä on kamalaa. Niin onnellinen mutta niin surullinen! mieheni mielestä kaikki on täydellistä niin kauan kun ruoka ja vaatehuolto pelaa..olenkohan ainut
naimisissa yksinhuoltajana
entinen ilopilleri
151506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinuna ehdottaisin nyt ihan tosissani miehelle joku ilta parisuhdeterapiaa. Miehet on usein vähän pihalla eikä ota naistensa juttuja vakavasti. Sanot vaan kylmän rauhallisesti, että nyt on tultava muutos tai sä lähdet ja että terapia olisi nyt teidän ja perheen kannalta paras vaihtoehto. Kun kerta olet yrittäny puhua ja tuloksetta, tarvitsette jonkun kolmannen. Siinä vaiheessa kun tollasia lähtee ehdotteleen ja vakavissaan, mies alkaa pikku hiljaa heräilemään ja tajuamaan missä mennään. Pelkästään jo se voi saada teidät puhumaan ja toivottavasti saatte kahdestaan asiaat selvitettyä.
Mitä helvettiä sinä kitiset?
Asiat on hyvin. Koetapa tajuta, että sen yrityksen pyörittäminen on aika tärkeätä, että on vara hankkia rouvalle unelmakoti.
Äläkä yksinhuoltajuutta sekoita tähän. Se on ihan eri asia.
Teillä on hyvät hetkenne ja niitä tulee lisää, kunhan lapset kasvavat ja ymmärrät sinäkin nyt ottaa vastuun siitä osa-alueesta, joka sulla hoituu eli lapset ja koti.
Olet melkoinen tyhjän valittaja. Pitäiskö elämän roiskaista sulle oikein kunnolla rapaa niskaan, että tajuaisit olla kiitollinen siitä, mitä sulla nyt on?
Muistathan sitten ettet ala miestäsi syyttämään, kun perheen tulotaso laskee ja jää kenties ostamatta jotain mistä olit unelmoinut.
En tiedä teidän tilannettanne tietenkään, mutta harmittavan usein kuulee niistä tapauksista kun pariskunta rupeaa rakentamaan unelmakotia ja isompaa kämppää halutessaan valkkaavat suuren omantyön osuuden... sitten kun töitä pitäisi tehdä niin naista ei juuri rakennuksella näy ja sitten pian otetaankin jo eroa kun miehellä ei ole aikaa naiselle ja talo pistetään myyntiin; sitä kutsutaan suomalaisen miehen jutuksi.
parisuhdeterapiassa. Voithan sä käydä yksin terapiassa, jos sua noin ahdistaa, vaikka asiat vaikuttaa kuitenkin olevan ihan hyvin. Vai oletko vaan niitä naisia, joille ei mikään riitä?
Mielestäni neuvo: "kasva aikuiseksi", on sulle ihan sopiva.
Onko sulla tekemisen puute?
Tuo sun juttus tosiaan suorastaan loukkaa yksinhuoltajaa. Eihän sulla taida olla mitään käsitystä siitä, mitä yksinhuoltajuus on.
mutta ...muut kirjoittajat ovat kyllä oikeassa. Sulla on asiat hyvin .Kuullostaa siis siltä .
Minulla on ollut sama tilanne ja samat ajatukset .
Noin se menee useassa perheessä vaikkei mies olisi edes yrittäjä .
Minulla mies yrittäjä myös ja illat & viikonloput useimmiten töissä .Edelleenkin vaikka onkin enemmän kotona .
Kunhan lapset kasvavat saat omaakin aikaa ja helpommin voi jättää lapset hoitoon ja lähteä miehen kanssa tuulettumaan .
Ajattele niin että nyt on tällaista mutta vuoden päästä jo helpompaa ,eikä edes muista tämän päivän murheita :)
Voi tsiisus. Vaihtakaa osia: sinä teet pitkää päivää yrittäjänä ja heilut lopun aikaa rakennuksella. Miehesi painaa pari kertaa pyykkikoneen käynnistysnappulaa ja kitisee kun sinä et tee puolia kotitöistä.
Mitä sinä tee sen unelmatalon rahoittamiseksi?
Asiahan onkin varmasti näin, mutta ehkä olette tuominneet hieman liian aikaisin asian..rahaa ei mieheltä tule maksuihin vaikka töissä käy..minä elätän perheen..ja takaisin äitiyslomalata töihin joudun palaamaan mahdollisimman pian. Sen verran myös voin kertoa että elämme miehen unelmia..minä arvostan enemmän perhettä kuin rahaa tai hienoa autoa, ja rahaa meillä ei ole. mies tienaisi enemmän ns. normaalissa työssä normaalilla tuntimäärällä, mutta hänen unelmansa on yritys ja siihen satsataankin sitten oikein urakalla. Noh, yksinhuoltajat näyttävät viihtyvän erittäin hyvin, niin rahallisesti kuin muutenkin eli ei muuta kuin kateeksi käy:)
Ketjun aloittaja on ehkä turhan valittaja, eikö ole tiedossasi että riittävänhyvä liitto on käsite, jossa ei eletä unelmaa (tv-sarjoista) vaan reaalielämää... Tätä ei ex:avovaimoni tahtonut käsittää, vaan alkoi 2v sitten narista että elää yh-elämää ja toisten kuullen eka purkaus...Aloin tekemään 30-50% kotitöistäkin, ei auttanut...Vaihdellen meni perhe-elämä joululle asti, ex ei lähtenyt terapiaan jne aiheesta kuin aiheesta keskustelut loppu lyhyeeseen/alkoi mekkala "taas sä jätit tekemättä, mäkäti mäkäti"...Ei sitä ukot kuuntele kauaa. Ja jalat pani ristiin, makkarissa kamat lenteli, sexi ei lentänyt...
Mutta 2008 loppui Yh-äippä marttyyrileikki, sitten alkoi Yh-elämä oikeasti, nääs ex jäi YH-äipäksi. Narina alkoi heti kuka huoltaa auton, kuka maksaa vakuutukset, laskut, kuka ostaa mulle uudet kodinkoneet, voi jumanketa...
Yhtää ei älli pelannut 2v sitten että YH-elämä alkaa olla rahallisesti tiukkaa (vrt parisuhde) ellei tee jotain sossu-ohareita jne...
Mun taloudellinen tuki-ajattelu loppui siihen kun ex-akka kävi kimppuun fyysisesti, elatusmaksut hoidan ja tietenkin lasten tapaamiset, muutoin mitään tulevaisuudessa ostamiani kamoja ei tule saamaan omaksi/käyttämään.
Täyden palvelun miehentyöt loppui siihen.
Onnea ja menestystä jos oikeasti lähdet YH-linjalle, mieti kerran pari jos aiot tehdä ton liikkeen mutta mene parisuhdeterapiaan vaikka yksin jos ei muu auta...Ilman apuja homma pissii...
t:Onnellinen poikamies
Nyt sinä siis elätät perheen ja mies vain näpertelee yrityksessään?
Sun uskottavuus meni jo.
meillä suhteellisen sama tilanne. Mies yrittäjä ja aina töissä 7 pv vko (ajaa omaa rekkaa), lapset 3 v ja 5 kk, vasta rakennettu talo ym... Mutta....
avaappa silmiäsi hiukan. Eipä sen miehenkään olo niin herkkua ole olla poissa kotoa niin paljon. Itse olen kyllä kitisemättä hoitanut niin lapset , ruoan, pyykit, huushollin siivouksen, pihan, auton viennit huoltoon yms.
Järjestelyjä se vaatii mutta onpahan asiat kunnossa ja sitten niinä harvoina vapaa päivinä voidaan nauttia yhdessä olosta koko perheen voimalla. Siivoamisen ja pyykkäämisen hoidan myöhään illalla kunhan saan lapset nukkumaan tai aikaisin aamulla. Ruoankin teen pitkälle valmiiksi jo edellisenä iltana.
itselläni tämä on ollut kyllä suhteellisen helppoa kunhan jätän tv:n katselun ja turhan lorvimisen pois.
Järjestä päivärytmisi ja lopeta marttyyrina oleminen koska se ei pitkälle johda !!
Firma, rakentaminen, yöunet, sopeutuminen lapsiin, ja vaimo siinä lisänä. Kyllä on miehellä ajateltavaa.
Sinulla koti ja koti ja koti ja lapset.... Kenties molemmilla vielä stressiä ja masennustakin.
Eli normaali elämäntilanne teillä.
Pienet lapset, arki, päivässä vain 24 tuntia ja viikossakin vain 7 päivää.
Voimia ja valoisaa elämänasennetta. Ottakaa viikonloppuloma ja huomatkaa että toimiihan se parisuhde, se kärsi vain ajan puutteesta!!
Meillä kohta neljä lasta ja parisuhde voi taas paremmin. Piti vain käydä ulkopuolisella juttelemassa, että mies muisti, että vaimo on oikeesti olemassa.
ei tartte minun käydä missään juttlemassa, että akka pysyis mielessä.
on niin alottajan tyyppinen marttyrinatisija, että ei saa mielestä pois, vaikka haluais.
Hei mitä jos menisitkin jo töihin? Tekisit vaikka puolikasta työaikaa. Saisit mielekästä tekemistä. Itsellä se on toiminut. Olen ollut samanlaisissa tunnelmissa kuin sinäkin. Jaksaa paremmin niitä puuduttavia kotihommiakin kun tekee jotain "järkevääkin" välillä.
meillä myös uusi omakotitalo, löytyy tv:t autot ym. ja velkaa on niin perkeleesti!
itse jouduin lähtemään töihin kun tyttäreni oli 6kk:n, koska vaikka miehellä hyvä palkka, ei se piisannut. töiden lisäksi hoidan lapsen, koiran, kodin, autot huollan yhdessäni isäni kanssa, samoin talomme loppuun, vaikka mieheni on remonttimies! ja kaiken huippu, mieheni ei edes välitä käydä siellä töissä, vaan tekee max. puolta päivää, pyörii loppuajan jossain hevon ***** kuusessa. paneskelee muita akkoja ja viettää aikaa ystävänsä rakennuksella.
tyttäreni alkoi yhdessä välissä jopa vierastaa isäänsä, jota ei koskaan nähnyt. mies ei vapaa-aikoinakaan kotona, vaan liehuu jossain.
rahaa hänellä ei ole tarpeeksi, joten hän tilailee näitä "pikavippejä" jatkuvasti ja törsää ne turhuuteen. itse aloitin työelämän vasta puolivuotta sitten, silti tienaan paremmin kuin mieheni, jonka tuntupalkka on 15e. (minun 8,5) joten minä myös maksan talouden ylläpidon.
mieheni palkasta kas ei saa maksaa laskuja, vaan hänen pitää ne saada käyttää omiin menoihinsa.
ja muuten, seksi? mitä se on??? :D
aloittaja on arkielämäänsä kyllästynyt marttyyri,
mene töihin tai hanki harrastuksia äläkä marise turhasta!
huh, tulipahan purettua tämän päivän stressi pois :D hyvät päivän jatkot!!
sen miehen kanssa? Mä en ymmärrä.