miehelläni on viimeisen neljän kuukauden aikana ollut joka kuu yksi 4-5 päivän ryyppyputki, ja sitten hän on ottanut melkein joka viikonloppu kaksi päivää...muutama viikonloppu ilman... ymmärrän jotenkin marras -tammi putket,kun meillä oli vaikeaa ja tapeltiin aika paljo ongelmistamme: hänen juopottelu,minun nalkutus, ollako-vai eikö olla jutut...hän koki ahdistusta tilanteesta.
saimme sovittua asiat ja teimme sopimuksen että viikossa saa juopotella " vain" kaksi päivää" ja että olemme avoimia ja rehellisiä toisillemmme asioista...noh, hän oli viisi viikon loppua kunnolla,sopimuksemme mukaan.kaksi niistä vain kolmella sauna kaljalla... emme ole riidelleet ollenkaan, olemme viettäneet laatu aikaa yhdessä ja nauttineet toistemme seurasta. olemme yhdessä todenneet että nyt on hyvä olla kun pelisäännötkin on selvät..mutta...meillä oli mukava työ ja koulu viikko takana ja hän lähti perjantaina kavereittensa kanssa iltaa istumaan ja jatkoi vielä launtaina..ei siinä mitään mutta sunnuntai aamuna soitti ja sanoi että otan vielä tänään kun tekee mieli..minä purskahdin itkuun kun pelkään niin kovasti että kaikki palaa entiseen..hän tietää miten paljon muhun koskee kun hän juo enemmän kun on sovittu. nyt on maanantai yö enkä ole kuullut hänestä mitään eilis alku illan jälkeen...sanoi eilen ettei juo enää tänään,mutta en oikein jaksa uskoa, kuukausi sitten oli sama että en juo huomenna ,mutta joi, ja sama lupaus seuraavana päivä...
minkä takia aina kun näyttää että kaikki kulkee paremmin, tulee joku taka isku? kun meilläkään ei ole enää mitään muita ongelmia kun toi juominen joka saattaa repsahtaa hänen kohdallaan...aivan kun hän pitäisi sitä oikeutettuna sen jälkeen kun on ollut ensin pari viikkoa kunnolla...?? rakastan häntä paljon ja hän rakastaa mua, mutta miksi alkoholi on niin voimakas vietti,johon ei edes rakkaus toista kohtaan tepsi?? pitääkö mun vaan hyväksyä nää joskus tapahtuvat viiden päivän putket ja nauttia muuten niin ihanasta yhdessä olosta? en suostu enää olemaan vihainen koska en jaksa. hän tietää että olen kovin pettynyt..voiko aika kasvattaa mieheni ulos tuollaisesta?? hän on 28. selvin päin mitä ihanin rakastavin, hellin...ei mitään pahaa sanottavaa..ollaan oltu jo melkein neljä vuotta yksissä. vinkkejä?
saimme sovittua asiat ja teimme sopimuksen että viikossa saa juopotella " vain" kaksi päivää" ja että olemme avoimia ja rehellisiä toisillemmme asioista...noh, hän oli viisi viikon loppua kunnolla,sopimuksemme mukaan.kaksi niistä vain kolmella sauna kaljalla... emme ole riidelleet ollenkaan, olemme viettäneet laatu aikaa yhdessä ja nauttineet toistemme seurasta. olemme yhdessä todenneet että nyt on hyvä olla kun pelisäännötkin on selvät..mutta...meillä oli mukava työ ja koulu viikko takana ja hän lähti perjantaina kavereittensa kanssa iltaa istumaan ja jatkoi vielä launtaina..ei siinä mitään mutta sunnuntai aamuna soitti ja sanoi että otan vielä tänään kun tekee mieli..minä purskahdin itkuun kun pelkään niin kovasti että kaikki palaa entiseen..hän tietää miten paljon muhun koskee kun hän juo enemmän kun on sovittu. nyt on maanantai yö enkä ole kuullut hänestä mitään eilis alku illan jälkeen...sanoi eilen ettei juo enää tänään,mutta en oikein jaksa uskoa, kuukausi sitten oli sama että en juo huomenna ,mutta joi, ja sama lupaus seuraavana päivä...
minkä takia aina kun näyttää että kaikki kulkee paremmin, tulee joku taka isku? kun meilläkään ei ole enää mitään muita ongelmia kun toi juominen joka saattaa repsahtaa hänen kohdallaan...aivan kun hän pitäisi sitä oikeutettuna sen jälkeen kun on ollut ensin pari viikkoa kunnolla...?? rakastan häntä paljon ja hän rakastaa mua, mutta miksi alkoholi on niin voimakas vietti,johon ei edes rakkaus toista kohtaan tepsi?? pitääkö mun vaan hyväksyä nää joskus tapahtuvat viiden päivän putket ja nauttia muuten niin ihanasta yhdessä olosta? en suostu enää olemaan vihainen koska en jaksa. hän tietää että olen kovin pettynyt..voiko aika kasvattaa mieheni ulos tuollaisesta?? hän on 28. selvin päin mitä ihanin rakastavin, hellin...ei mitään pahaa sanottavaa..ollaan oltu jo melkein neljä vuotta yksissä. vinkkejä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokohan tuota voisi kutsua alkoholismin aluksi. On se aika paljon, jos 2 päivää viikosta ja joka kuukausi vielä 4-5 päivän putki.
Kyllä voimia sinun osasi vaatii. Toivottavasti miehesi tajuaa oikeasti tarvitsevan apua, kun alkoholi pääsee viemään häntä.
"rakastan häntä paljon ja hän rakastaa mua, mutta miksi alkoholi on niin voimakas vietti,johon ei edes rakkaus toista kohtaan tepsi??"
Ikävää todeta, mutta rakkaus ei paranna alkoholismista. Halu tulla raittiiksi on käyttäjän itse tajuttava ja tehtävä töitä sen eteen. Ei siinä auta sun itkut, pyynnöt eikä kiukutkaan. Eikä se rakkauskaan. Alkoholisti löytää aina syyn ottaa vaikka vaan se muutama olut. Mun ex lämmitti saunaa lähes joka ilta ja otti saunaolutta. Koska enempi ja koska vähempi ja viikonloppuisin olut vaihtui väkeviin. Välillä koitin olla välittämättä, mutta kun sitä vuodesta toiseen katselee, niin inho juomista kohtaan vaan kasvoi. Yritin kaikella tapaa puhua ja saada hänet näkemään tilanteensa. Lopulta myönsi ongelman, mutta ei vaan siltikään ollut valmis tekemään sen eteen mitään. Omasta mielestään hoiti hommansa aina juomisesta huolimatta kunnolla. Päivisin keikkui kravatti kaulassa kasvot pöhöttyneinä aiakkaiden edessä ja ihmettelenkin, että kumma juttu jos muut eivät sitä huomanneet. Puhumaan oli kyllä mestari, mutta omista ongelmistaan vaikeni kuin muuri. No, tuo on nyt historiaa ja minulla elämä mallillaan. Enää en samaa halua kokea!
Voimia sulle.
Mulla pari vuotta suhdetta takana,ja mies vieläpä muutaman vuoden nuorempi,kuin sun..Ja kovin,kovin tuttua toi viinan kans lotraus.Hän myöntää itse olevansa alkoholisti,oli tiennyt sen jo ennen minua.
Edes väkevä rakkaus ei valitettavasti ole niin vahva,että se voittaisi alkoholistin ensimmäisen - rakkauden juomiseen.Suosittelen,että perehdyt aiheeseen,lue alkoholismista,lue,lue,lue,ja vaihda mielipiteitä,kuuntele niitä,jotka tietävät aiheesta enemmän.
Alkoholistille alkoholi on kuin huume,menee kaiken muun edelle,vaikka ei itse haluaisikaan.
Voimia sulle.Itse taidan jo antaa periksi,ja alkaa irrottautumaan,haluan takaisin elämäni oikeille raiteille,oikeille arvoille.Niin kauan,kun alkoholisti on juova alkoholisti,ei ainakaan mun elämänarvoni ja suunnitelmani toteudu hänen kanssaan.Ja aika on liian kallisarvoista..Surullista,mutta totta.Toivotaan,että sinun alkoholistillasi riittää voimaa ja halua päästä irti.