Tarvitsen teidän apuanne, koska oma pääni ei ole vielä kyennyt tuottamaan ratkaisua erääseen ongelmaan, jonka kohtaan viikon kuluttua.
Olemme hakeneet avioeroa vaimoni kanssa hieman vajaa vuosi sitten ja olemme asuneet erillämme vuoden verran. Olemme silti hyvin läheisiä ja meillä on intiimi naisen ja miehen välinen suhde. Emme vain uskalla sitoutua enää saman katon alle.
Vaimoni on alkanut harrastamaan taidetta. Hän on ryhtynyt keräilijäksi ja alkanut käymään taidenäyttelyissä. 12 vuotta sitten seurustelin erään naisen kanssa, joka keräili samanlaista taidetta ja oli aktiivinen näyttelyissä kävijä. Hän on sitä myös edelleen.
Viikon kuluttua vaimoni ja tämä vanha kumppanini vuosien takaa ovat samassa näyttelyssä, eivätkä tunne toisiaan. Näin osallistujien nimet netissä, siksi tiedän, että hänkin on paikan päällä. Minä olen myös siellä ja he molemmat tietenkin tuntevat minut. Ei tässä vielä niin paniikkia ole. Paniikki on peräisin minulla siitä, että eron jälkeen olin yhteydessä tähän menneisyyden kumppaniini ja kerroin hänelle erostani. Suoraan sanoen arvostelin kriittisesti vaimoani hänelle, koska minulla oli niin paha olo. Kerroin hieman ongelmista, joita avioliittomme aikana oli ollut. Olemme pystyneet keskustelemaan asioista järkevästi ja terapeuttisesti menneisyyden kumppanin kanssa. Siksi olin häneen yhteydessä, koska tiesin saavani hänestä loistavan keskustelijan ja hyvän kuuntelijan. Mitään "vanha suola janottaa" -tohua se ei todellakaan ollut, eikä meillä ole tämän menneisyyden naisen kanssa enää kipinöitä toisiamme kohtaan.
Nyt jännitän aivan mielettömästi viikon kuluttua olevaa taidenäyttelyä. Pahin painajainen on se, että vaimoni kohtaa menneisyyteni kumppanin, ja että he alkavat juttelemaan minusta ja suhteestani heihin, koska totta kai olen vaimon läsnä näyttelyn ajan. Se aiheuttaisi konflikteja ja epämukavuutta. Nainen menneisyydestäni ei edes tiedä, että välit vaimoni kanssa ovat lämmenneet uudestaan. Se on hänellekin varmasti outo tunne, koska viimeksi minun kanssa puhuessaan hän oli kuullut minun kritisoivan vaimoani ja sen, että kerroin avioerosta.
Mitä ihmettä teen? Miten selviän tilanteesta? Auttakaa minua arvoisat lukijat tässä epämukavassa asiassa. Minulle on aivan järkyttävää mennä sinne näyteelyyn, nukun öitäni huonosti sen takia. Jos jättäisin menemättä, niin vaimoni ihmettelisi kovasti ja loukkaantuisi minulle. Keräilijät näkevät toistensa sukunimet, joten jos menneisyyden nainen kysyy vaimoltani: oletko sukua sen nimiselle miehelle kuin ****** *******? Ja vaimoni vastaa, että "kyllä, hän on minun mieheni", niin siitä se vasta soppa syntyisikin, vaikka en itse olisikaan paikalla.
Kiitos jo etukäteen konsultaatioistanne :)
Olemme hakeneet avioeroa vaimoni kanssa hieman vajaa vuosi sitten ja olemme asuneet erillämme vuoden verran. Olemme silti hyvin läheisiä ja meillä on intiimi naisen ja miehen välinen suhde. Emme vain uskalla sitoutua enää saman katon alle.
Vaimoni on alkanut harrastamaan taidetta. Hän on ryhtynyt keräilijäksi ja alkanut käymään taidenäyttelyissä. 12 vuotta sitten seurustelin erään naisen kanssa, joka keräili samanlaista taidetta ja oli aktiivinen näyttelyissä kävijä. Hän on sitä myös edelleen.
Viikon kuluttua vaimoni ja tämä vanha kumppanini vuosien takaa ovat samassa näyttelyssä, eivätkä tunne toisiaan. Näin osallistujien nimet netissä, siksi tiedän, että hänkin on paikan päällä. Minä olen myös siellä ja he molemmat tietenkin tuntevat minut. Ei tässä vielä niin paniikkia ole. Paniikki on peräisin minulla siitä, että eron jälkeen olin yhteydessä tähän menneisyyden kumppaniini ja kerroin hänelle erostani. Suoraan sanoen arvostelin kriittisesti vaimoani hänelle, koska minulla oli niin paha olo. Kerroin hieman ongelmista, joita avioliittomme aikana oli ollut. Olemme pystyneet keskustelemaan asioista järkevästi ja terapeuttisesti menneisyyden kumppanin kanssa. Siksi olin häneen yhteydessä, koska tiesin saavani hänestä loistavan keskustelijan ja hyvän kuuntelijan. Mitään "vanha suola janottaa" -tohua se ei todellakaan ollut, eikä meillä ole tämän menneisyyden naisen kanssa enää kipinöitä toisiamme kohtaan.
Nyt jännitän aivan mielettömästi viikon kuluttua olevaa taidenäyttelyä. Pahin painajainen on se, että vaimoni kohtaa menneisyyteni kumppanin, ja että he alkavat juttelemaan minusta ja suhteestani heihin, koska totta kai olen vaimon läsnä näyttelyn ajan. Se aiheuttaisi konflikteja ja epämukavuutta. Nainen menneisyydestäni ei edes tiedä, että välit vaimoni kanssa ovat lämmenneet uudestaan. Se on hänellekin varmasti outo tunne, koska viimeksi minun kanssa puhuessaan hän oli kuullut minun kritisoivan vaimoani ja sen, että kerroin avioerosta.
Mitä ihmettä teen? Miten selviän tilanteesta? Auttakaa minua arvoisat lukijat tässä epämukavassa asiassa. Minulle on aivan järkyttävää mennä sinne näyteelyyn, nukun öitäni huonosti sen takia. Jos jättäisin menemättä, niin vaimoni ihmettelisi kovasti ja loukkaantuisi minulle. Keräilijät näkevät toistensa sukunimet, joten jos menneisyyden nainen kysyy vaimoltani: oletko sukua sen nimiselle miehelle kuin ****** *******? Ja vaimoni vastaa, että "kyllä, hän on minun mieheni", niin siitä se vasta soppa syntyisikin, vaikka en itse olisikaan paikalla.
Kiitos jo etukäteen konsultaatioistanne :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä ystävä,kaikilla meillä on tunteita ja tuntemuksia...Jos kerroit exällesi vaimostasi epämiellyttäviä asioita,ei se mitään!Kaikilla meillä on oikeus tuntea pettymystä,surua,vihaakin myös tietysti!
Sinun sijassa kertoisin ensin vaimollesi ex kumppanistasi ja sen että olet uskoutunut hänelle (kuka voi kaikkea sisällään pitää)...ja puhunut myös pahaa mielipahasi vuoksi.
Luulisin että vaimosi ymmärtää asian,vaikka siitä voi suuttuakkin!
Eikö pääasia ole se että olet kuitenkin loppujenlopuksi valinnut rakkaaksesi vaimosi,etkä exääsi jonka kanssa et ole edes suunnitellut uutta tulevaisuutta!
Siis kerro tarina vaimollesi.Jos mahdollista,kerro myös exällesi että vaimosi tietää sinun puhuneen pahaa hänestä...silloin ehkä konflikteja ei synny lainkaan...
Jos syntyy,anna naisten jutella keskenään...me naiset olemme usein aika anteeksiantavaista laatua pienen torailunkin jälkeen!
Älä pelkää vaan kerro totuus,vaikka se satuttaisikin!TOTUUS AINA ENNEN KAIKKEA MUUTA!
Olen samaa mieltä Tytin kanssa, puhut asioista avoimeseti ja rehellisesti, vähän samaan tapaan kuin tännekin kirjoitit.
Minusta et ole tehnyt mitään kovin tuomittavaa. Täydellistä ihmistähän ei tunnetusti olekaan.
Aika lähelle pääset, jos kerrot rohkeasti mitä olet mennyt juttelemaan. Minusta se vain nostaa pisteitäsi.
Sen jälkeen sinun on hyvin helppo hengittää, eikä paniikista ole enää jälkeäkään.
Puhdas omatunto on paras päänalunen. Uskomatonta kuinka vähän sitä käytetään.
Voithan toki jatkaa salailua ja pelkäämistä, mutta kannattaako elämää pilata mokoman takia?
Jos niin hullusti kuitenkin kävisi, että teille lopulta tulisi ero, niin eikö sekin vapauttaisi peloista ja paniikista?
Seuraavassa suhteessa puhu joka sana totta, vaikka se aluksi on kieltämättä kiusallista, niin lopulta kun siihen tottuu, niin oikein odottaa, että saa keventää sydämensä mitä pikimmin.
Usko tai älä, niin tunnustus palkitaan halauksella, ainakin meillä.
Homma toimii molemmin päin ja olemme olleet hyvin onnellisia jo useita vuosia tässä kummankin uudessa onnessa.
tämä kirjoitus vaimollesi. Siitä selviää erinomaisen hyvin ajatuksesi, eikä niissä ole mitään pahaa.
Sinun tapauksessasi soittaisin tälle aikaisemmalle naiselle, jolle kerroit erostasi. Kertoisit hänelle, että mikä on nykytilanne. Hän tuskin puhuisi vaimollesi mitään teidän menneisyydestä. En kertoisi vaimollesi, sillä usein siinä joutuu selittelemään enemmän kuin on tarpeen ja voi tulla väärin ymmärryksiä. Tämä on vain yhden viiskymppisen naisen mielipide.
Hyviä neuvoja kaikki, kiitos teille! Yritän parhaani, jotta saisin tilanteen haltuun.
Ensinnäkin sukunimienne perään tuijottelijoille voi sanoa suoraan "ei, emme ole verisukulaisia". Ettehän ole. Enempää ei tarvitse vastata.
Olet kääntynyt ex1:n puoleen kuin ystävän? Luotit häneen sillä hetkellä, miksi et luottaisi edelleen?
Se mitä voisit tässä tehdä, on ottaa yhteys ex1:een ja kertoa tulevasta tapahtumasta ja siitä ketä siellä on ja miksi. Pyydät häneltä luottamusta. Sen jälkeen voit vain luottaa.
Toisaalta voisit puhua myös vaimosi kanssa. Kertoa entisestä kumppanistasi ja että hänkin on siellä. Voit kertoa nähneesi netistä. Ole rehellinen. Jos haluat olla Tosi rehellinen, voit kertoa tavanneesi hänet asumuseron aikana jossain, mutta ei tarvitse antaa vaimon ymmärtää teillä olleen suhde. Ihmiset tapailevat ennalta-arvaamattomasti milloin missäkin saati pikkupaikkakunnalla.
Olette hakeneet eroa vajaa vuosi sitten, mutta ette ole eronneet? Oletteko avoimesti puhuneet myös siitä että asumuseron aikana olet ollut tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja vaimosi ymmärtää ettei sinulla ole velvollisuuksia tilittää siitä ajasta hänelle, sen enempää kuin hänellä kertoa tekemisistään ja tapaamisistaan sinulle?
Kaiken avainsanat ovat avoimuus ja luottamus. Jos nämä naiset lähtevät piikittelemään suhteistaan sinuun tai edes vihjailemaan mitään, saati puhuman avoimesti "joo juttelin sen kanssa ja se haukku sut pystyyn", ymmärtänet ettei sillä tavoin käyttäytyvän kanssa tarvitse olla enää missään tekemisisissä.
Jos vaimosi suivaantuu ex1:stä, on hänellä pieni itsetutkiskelun paikka. Hän ei omista sinua. Teillä on menneisyytenne ennen toisianne ja toistenne kanssa, mutta teillä on myös yhteinen aika jolloin olitte hakeutumassa eroon. Jos vaimosi on sitä mieltä että sinun olisi sekin aika viettää yksinäisyydessä, kannattaa miettiä pystytkö jatkamaan avioliittoa sellaisen vaimon kanssa.
Nämä oli vain asioita joita voisi ajatella. Koska en tunne sinua enkä teitä tai tapojanne.
Jos olisin itse samassa tilanteessa kumpana tahansa naisena, olisin hyvin pidättyväinen ja korrekti siinä mitä sinusta puhuisin - jos puhuisin mitään. En kieltäisi tuntemasta sinua hyvin, mutta henkilökohtaisuuksia ei kenelläkään pitäisi olla pokkaa edes kysyä. Jos olisi, vastaisin hyvin diplomaattisesti jotain mistä pitäisi ymmärtää ettei tietoa tipu tai sitä ei ole. Mutta kohteliaasti.
Jos olisin veemäinen ämmä tekisin kyllä kaikkeni aiheuttaakseni katastrofin. Vaan mitä siitä hyötyisin? Menettäisin luottamuksesi.
Mutta muista: et ole vastuussa kuin omista tekemisistäsi. Et siis sen joka käyttäytyy huonosti. Ystävyys ja luottamuksellisten asioiden kertominen (vaimon haukkuminen erotilanteessa) pitäisi ymmärtää. Tuskin vaimosikaan on sinusta kovin juhlallisia tarinoita niihin aikoihin kertonut omille ystävilleen? (Itse en edes halua tietää mitä ex mieheni on minusta puhunut..)
On teidän ihmisoikeutenne puhua luottamuksellisesti ystäville ja päästellä höyryjä. Hyvä jos on ystäviä! Sillä jokainenhan joskus tulee sanoneeksi pahemmin kuin ajattelee katuen myöhemmin sanojaan.
Niin makaa kuin petaa. Suosittelen joka tapauksessa puhumaan kummallekin osapuolelle jotain mitä odotettavissa on ja sen jälkeen voit katsoa mihin suuntaan näyttelystä poistutte.
Jos ne naiset rupee susta juttelemaan, niin tuskin ystäväsi kerotooO Teidän keskustelujanne hänelle.Itse en kertoisi.Jos kertoo, niin ei sekään maata kaada. eihän siinä olut mitään vipinoitä mukana.Eihän teillä vaimonne tarvitse olla mitään salaisuuksia. Rehellisyys maan perii. Tottakai ystäväsi voi sanoa tunevasi sinut, rehellinen saa ja pitää olla. voitte silti loistavasti olla ystäviä kaikki kolme.Olet vain vaikeassa elään tilanteessa purkanut sydäntäsi Mielestäni salailemalla asia pahenee, VAIMOSI IHMETELISI VARMASTI SITÄ, JOS ET TULE SINNE TILAISUUTEEN, tapahtuipa siellä sitten mitä tahansa.Pitäähän teidän luottaa toisiinne !!!!!