imiset eroavat ja oikeus eroon kuuluukin olla. En ole kuitenkaan itse välttynyt ajattelemasta, että ollaanko nykyisin heittämässä pyyhettä kehään hyvin helposti. Unohdetaan kaikki se hyvä mitä suhteessa on ollut, eikä USKALLETA aloittaa rakentamaan tuota hyvää uudelleen - uudelta pohjalta. Siinä kun joutuu laittamaan itsensä tosissaan likoon. Eroajatuksen alkuhässäkässä ei kannata tehdä ratkaisuja vaan käyttää ratkaisujen tekoon aikaa.
Elämässä on erilaisia aikoja ja elämän kriiseissä, myös parisuhdekriiseissä, voi kasvaa ja niistä voi selvitä yhdessä, entistä vahvempina ja taatusti viisaampina jo tehtyjä virheitä välttäen.
Elämässä on erilaisia aikoja ja elämän kriiseissä, myös parisuhdekriiseissä, voi kasvaa ja niistä voi selvitä yhdessä, entistä vahvempina ja taatusti viisaampina jo tehtyjä virheitä välttäen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se onnistuu, jos kumpikin haluaa tehdä työtä parisuhteen eteen. Mutta yleensä vain toinen haluaa ja toiselle sopii, että asiat jäisivät sellaisina kuin ennen.
No mutta jos vaimo rupee lähentelemään jo vaihdevuosia eikä seksuaalisesti enää inspiroi miestä, joka on muutaman vuoden naista nuorempi ja paljon nuorekkaampi ja elävämpi? Voiko vaimolle sanoa suoraan että alappa meikkaamaan ja osta vaatteita ja laihduta!!? Vai pitäisikö arvostaa tuota mummelia äitinä niin paljon ja antaa vaan olla ja käydä vieraissa?? Vai miehenkö vika se on ettei mennyt aikoinaan naimisiin nuoremman kanssa... Itse päätin etten ala pitämään kakkosnaista ja valehtelemaan vaimolleni vaan erosin ja elän nyt elämäni onnellisinta aikaa nuoremman naisen kanssa. Kaksi vuotta eron jälkeen näin ex-vaimoni, joka on jo 45 vuotias nyt. Hiukan jopa järkytyin siitä kuinka vanhalta tämä näytti. Tyyli sama harmaa kuin ennenkin. Olisin varmasti masentunut hänen kanssaan. Nyt olen elossa!!
ja että lähentelee vaihdevuosia- olipa tosiaan pulmat. Taidat siis itse olla vajaat 20v vai?
En tiedä eksäsi tyyliä, mutta itse täytän kohta 50v eikä minulla ainakaan ole kuvaamiasi pulmia mielestäni. Sitäpä sopii katsoa myös itseään kokovartalopeilistä ja kurkata jopa sieluunsa, että missä kuosissa on. Sinäkään kun et nuorene kuitenkaan! Jos arvostaa kissankultaa niin ehkä tosiaan on parempi, että lähtee!
Heh,heh!Ja itse olet varmasti omasta mielestäsi mahtava adonis:)Katsopa vain ettei uusi nainen pian karkaa sun luota,kun elintoimintosi pikkuhiljaa hiipuvat;)Säälittävää,että ajattelet exvaimostasi noin pinnallisesti.Ulkokuoren kanssako naimisiin menitkin?Ei ihme,että eroja on nykyään paljon,jos vain ulkoiset avut merkkaavat.Huh,huh!
Jos ajatuksesi ovat vain alapäässä ja ulkonäössä, oletpa todellakin säälittävä olento mieheksi.Ilmeisesti muutaman vuoden päästä taas hingut vieläkin nuorempaa vaimoa viereesi, Katsahda nyt kuitenkin välillä sielusikin peiliin, että huomaat missä mennään !!!
vaikea on mennä sanomaan miten helposti kukin heittelee sitä pyyhettä kehään. Itselläni on lähinnä sellaisia kokemuksia, että pyyhe lentää vasta liiankin myöhäisessä vaiheessa.
24 vuotta naimissa ja silleen, sitten mies ilmoittaa että haluaa EHKÄ erota sillä hänellä on tylsää. Nuorimmainen lapsistamme on edelleen kotosalla, vielä ala-asteikäinen.
Ehkä liittomme on ajautunut samoihin rutiineihin ja muutos olisi paikallaan. Mielestäni se ei ole kuitenkaan ero, sillä mitään kolmansia osapuolia tässä ei tietääkseni ole.
Harkinta-ajalla ollaan, mutta en pysty käsittämään miksi tähän tilanteeseen on tultu.
Emme ole allekirjoittaneet mitään avioeropapereita vielä, mutta ihan oman itseni kannalta oli selvempi, että tuo EHKÄ ei roiku ilmassa vaan tilanteeseen pitää saada jonkunlainen ratkaisu. Jotta en elättelisi turhaa toivoa, päätimme siis että erotaan sitten. En pystynyt vain odottamaan tuomiotani tässä asiassa, vaan haluan myös itse vaikuttaa siihen mihin suuntaan elämäni kulkee.
Haluaisin antaa mahdollisuuden suhteellemme,ja yrittää oikeasti, tavallaan tutustua toisiinsa uudelleen. Ja jos siitä ei senkään jälkeen tule mitään, onpahan ainakin oikeasti yritetty. En haluaisi luovuttaa.
Nyt eletään päivästä toiseen sillä mielellä, että tyhjennetään asuntoa (asuttu noin 17 vuotta omakotitalossa, ja tavaraa on aivan älyttömästi, suurin osa aivan turhaa) vähän kerrallaan ja viimeistään syksyllä jos saisi myyntiin ja voisi muuttaa erilleen.
Haluaisin vain olla onnellinen, mutta se taitaa olla liikaa vaadittu.
Olan samaa mieltä kanssasi että ei suin päin erota vaan yritetään pitää liitto kasassa.Minäkin yritin..Mutta ne syyt kun voivat olla eilaisia ja yleisin varmaan on kuitenkin uskottomuus.Miten sen voisi unohtaa koskaan, että toinen salaa avioliiton aikana aloitti uuden suhteen.Tilanteessa kävi vielä niin että hän ei suostunut edes keskustelemaan kiinni jäätyään muusta kuin uudesta ihanasta suhteestaan. Miten siihen kukaan voi jäädä odottelemaan että mitenkähän tässä käy.Kyllä se on sellainen tälli suoran sieluun saakka, ettei voi muuta kuin lähteä itse nostelemaan. Pirullisinta tilanteessa on että kaiki muistot ja yhteiselo seuraa mukana tahdoitpa tai et.Kaikista vaikeinta on oppia elämään niin, ettei joka päivä tule jotakin mieleen, vaikka kuinka yrittäisi ajatella muuuta,Itseäsi ja ajatuksiasi kun et pääse pakoon.Jokainen joka on kokenut eron hirveyden pettetyksi tulemisen kautta tietää, miten vaikeaa se on käsitellä. Mistä saa pohjaa uudelleen uskaltamiseen ja miten sen menetetyn luottamuksen ihmiseen saa muka takaisin??Tällaisessa tapauksessa se on hepommin sanottu kuin tehty. Pettäjä haluaisi palata takisin;ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidän tuolla puolen! Kertokaa hyvät ihmiset, oletteko voineet aloittaa tällaisen tilanteen koettuanne uudestaan ja onnistuneet ? Exänkanssa en uskoisi onnistuvan,oli niin rankka kokemus, etten tiedä selviänkö siitä koskaan..