Luin tuota "mitä mieltä yh-äideistä" keskustelua puoliväliin. Siitä tuli mieleeni keskustelu, jota naisissa on useasti käyty (työpaikalla) - mukana yksinäisiä, eronneita, naimisissaolevia ja iät vaihtelevat 25-50: minkälainen mies on hyvä mies, jonka kanssa kannattaa aloittaa suhde.
- yh:lle usein se on toinen yh, joka ymmärtää, kun on lapsia
- useimmiten kohtuullisen samanikäinen, jolloin ajatusmaailmat kohtaavat helpommin
- nuori mies, jos haluaa vain seksiseuraa
- vanhempi mies, jos haluaa olla pikkutyttö koko ikänsä
Ja ehdottoman huonoja vaihtoehtoja ovat
- miehet, jotka ovat yli 35, mutta eivät ole olleet parisuhteessa tai joilla ei ole lapsia. Ovat suurin osa vain suuria lapsia itse.
- huomattavasti nuorempi mies, koska silloin joutuu "äidiksi"
- huomattavasti vanhempi mies, jos haluaa, että myös itsellä on arvoa
- yh:lle usein se on toinen yh, joka ymmärtää, kun on lapsia
- useimmiten kohtuullisen samanikäinen, jolloin ajatusmaailmat kohtaavat helpommin
- nuori mies, jos haluaa vain seksiseuraa
- vanhempi mies, jos haluaa olla pikkutyttö koko ikänsä
Ja ehdottoman huonoja vaihtoehtoja ovat
- miehet, jotka ovat yli 35, mutta eivät ole olleet parisuhteessa tai joilla ei ole lapsia. Ovat suurin osa vain suuria lapsia itse.
- huomattavasti nuorempi mies, koska silloin joutuu "äidiksi"
- huomattavasti vanhempi mies, jos haluaa, että myös itsellä on arvoa
Vastaukset 3
Vanhimmat
..., kertoisitko hieman tarkemmin mitä arvoisa Raatinne pitää Huonon Vaihtoehdon n:o 1 eli miehen joka on yli 35.v mutta jolla ei ole parisuhdekokemuksia/lapsia, kaikkein huonoimpina piirteinä?
Yleisesti kait vastasin, että noita yli 35-vuotiaita miehiä, joilla ei ole lapsia tai ole ollut pitempää parisuhdetta, pidetään jollakin lailla lapsina. Eli katsotaan, että kun elämä käytännössä on jo puolivälissä ja koskaan ei vielä ole tarvinnut kantaa vastuuta toisesta ihmisestä, ei enää ihan helposti opi.
Tavat ovat pinttyineitä ja usko omien tekojen ja yksin päättämisen oikeutukseen ovat niin suuria, ettei todennäköisesti osaa "parisuhdekompromsseja" tehdä.
Myöskin mammanpoikina näitä ikämiehiä pidetään, riippumatt siitä, asuvatko yksin vai vanhempien luona. Joku sanoi hieman ilkeästi, että jos on noin vanha eikä vielä kellekään kelvannut, niin siinä on jokin tosi iso vika.
Ainakin nämä ovat tulleet esille.
...oikeassa, yleisesti. Varmasti tuntuisi epävarmalta ryhtyä äkillisesti kantamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Mutta hetkinen: eihän sellaista tilannetta käytännössä voi ihan yht'äkkiä tullakaan. Tarkoitan siis (ja oletan että tekin tarkoitatte) lapsen kasvatusta. Eihän toisesta aikuisesta tarvitse kantaa vastuuta, vaan kukin viimekädessä vastaa itsestään. Tavat ovat pinttyneitä :) mutta ei niin etteikö niitäkin voisi muuttaa ja usko omien tekojen ja yksin päättämisen oikeutukseen löytyy kyllä jossakin määrin jokaisen terveellä itsetunnolla varustetun sielunelämästä. Kompromissien teko saattaa olla vaikeampaa pitkässä parisuhteessa olleelle. Mammanpoika-asiaan en oikein osaa sanoa mitään muuta kuin että olen kyllä oman mammani poika, papasta en olekaan enää niin varma. Tuohon viimeiseen sanoisin että se on aivan varmasti totta, jokin vika täytyy olla ja iso. Ei vain ole vieläkään selvinnyt mikä se oikein on.