Millainen mahtaakaan olla heprean ja kreikan 'jumala-sanojen' (Jahve, ó theos) etymoloia?
Suomessahan "jumala, muinaisintian dyuman, jonka puhuttelumuoto oli dyumas, oli valoisa, kirkas. Se liitettiin taivaan jumalan Indran nimeen. Se oli hänen pysyvä latusanansa, jota käytettiin itse jumalan nimen asemasta. Suomen sanan sukua lienee viron jume, joka tarkoitti valohämyä. Myöhempi merkitys on hahmo ja kasvojen ilme." (Meri, Veijo. Sanojen synty)
"jumala"
"Sanalla on kiistttomia etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. lyydin d'umal, vatjan jumala ja viron jumal. Samaan yhteyteen kuulunevat myös mordvan jon- (sanassa jondoö 'salama' , oik. "jumalan tuli") sekä tseremissin jumo 'taivas, ylijumala'.
Koko sanuetta on arveltu arjalaisperäiseksi lainaksi; vrt. esim. sanskritin dyuman 'valoisa, kirkas', joka esiintyy myös taivaan jumalan Indran attribuutina. Tähän olettamukseen ovat monet kielitieteilijät suhtautuneet epäillen mm. sanojen merkityserojen takia. Ei myöskään ole voitu osoitta, miten ja milloin sana olisi lainautunut suomensukuisiin kieliin." (Nykysuomen sanakirja, osa 6)
Suomessahan "jumala, muinaisintian dyuman, jonka puhuttelumuoto oli dyumas, oli valoisa, kirkas. Se liitettiin taivaan jumalan Indran nimeen. Se oli hänen pysyvä latusanansa, jota käytettiin itse jumalan nimen asemasta. Suomen sanan sukua lienee viron jume, joka tarkoitti valohämyä. Myöhempi merkitys on hahmo ja kasvojen ilme." (Meri, Veijo. Sanojen synty)
"jumala"
"Sanalla on kiistttomia etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esim. lyydin d'umal, vatjan jumala ja viron jumal. Samaan yhteyteen kuulunevat myös mordvan jon- (sanassa jondoö 'salama' , oik. "jumalan tuli") sekä tseremissin jumo 'taivas, ylijumala'.
Koko sanuetta on arveltu arjalaisperäiseksi lainaksi; vrt. esim. sanskritin dyuman 'valoisa, kirkas', joka esiintyy myös taivaan jumalan Indran attribuutina. Tähän olettamukseen ovat monet kielitieteilijät suhtautuneet epäillen mm. sanojen merkityserojen takia. Ei myöskään ole voitu osoitta, miten ja milloin sana olisi lainautunut suomensukuisiin kieliin." (Nykysuomen sanakirja, osa 6)
Vastaukset 2
Vanhimmat
eli vokaalein JaHWeH ei tarkoita "jumala" vaan on erisnimi jonka etymologiaa ei tunneta.Jo VT:ssä on tarvittu selittää nimeä, nimi voikin olla johdettu olla-verbistä tai sitten ei.
Sen sijaan 'el, 'eloha, allah, elohim tulevat yhdestä sanajuuresta, mutta senkin alkuperäinen merkitys on epäselvä.Aiemmin arveltiin että se olisi johtunut vahvaa tarkoittavasta sanasta, mutta se teoria taisi olla ja mennä.
Jumala on Jumala, ja se on hyväksi havaittu. Kun puhutaan Jumalsta, jokainen tietää mistä ja kenestä on kyse, siinä ei vieraskilisiä nimiä kaivata, samoin on nimi Jeesus "ihanin ja rakkain", jokainen uudestisyntynyt uskovainen tietää, että Jeesus nimi on se paras nimi, siinä mitään vieraskilistä nimeä tarvita, koska se ei sano suomalaiselle mitään. Jeesus sensijaan sanoo paljonkin, ja monille vieläkin enemmän!