Mistähän aloittaisi. Olimme suht onnellisessa suhteessa vajaat 8 vuotta ja kuukausi ennen 4,5-vuotishääpäivää mies ilmoitti haluavansa eron ja löytäneen uuden. Yksinhuoltaja-äidin joka itsekin oli vasta eronnut. Mikäs siinä, kotona oli ihan kaikkea tarjolla mitä mies tarvitsee mutta se ei riittänyt. Mies oli ja on aina ollut tyypillinen mies joka ei puhu. Tietty meillä oli ongelmia, kaikillahan on mutta suurin oli se ettei hän puhunut omista asioistaan minulle. Tämä uusi sitten vain kuulema kolahti ja sille hän pystyi puhumaan valitettavasti ja rakkaus roihahti. Ehkä enemmän tämän naisen puolelta mutta kuitenkin. Muutin omilleni melko pian..en kuitenkaan pysty päästämään miehestäni irti ja viikko sitten hän pudotti pommin. On miettinyt yhteenpaluuta! Herranen aika, juuri kun olin jo pääsemässä jaloilleni petettynä ihmisenä niin johan sitten meni ajatukset taas sekaisin. Mielessä on käyny jo oman elämän päättäminenkin...:( Vaikka mies puhuu yhteenpaluusta, se ei olisi viisasta missään tapauksessa. Hän nimittäin edelleen on suhteessa toisen kanssa ja leikkii isää näille lapsille. Omia lapsia hän ei vielä halunnut. Miten saan ajatukset muualle? Vieläkin keksin tekosyitä että voin soittaa hänelle jotta kuulen äänen..olen säälittävä, tiedän, mutta miten saan itse otettua eron? Niin miehestä kuin tästä tilanteesta niin että jaksan huomiseen ja ylihuomiseen ja eteenpäin...Voihan se olla ettei mieskään tiedä haluaako palta entiseen vai pitää uuden mutta pelkää jäävänsä tyhjän päälle jos käy niin ettei uuden kanssa arki olekaan riemua lasten kanssa mutta minäkään en halua häntä takaisin. Hän kun pisti kerralla elämänsä uusiksi, vaihtoi työpaikkaa samana päivänä kun ilmoitti minulle haluavansa erota. Minä kaipaan nyt neuvoja...ja hyviä sellaisia...
Ero vireillä,tunteet vahvoja
Vaimo-03
223127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Anna miehellesi aikaa,pysy hänestä vähän aikaa irti.Opettele uutta elämääsi rauhassa.Älä anna sun miehen pompotella itseäsi,sä siitä vaan kärsit.
Miehesi ei itsekään nyt tiedä mitä halua.Pitää sua ikään kuin varalla siinä.Sinun asiasi,suostutko siihen.Mieti tarkkaan,uskallatko enää luottaa mieheesi.Voihan se olla,että voi pian tulla taas uusi ihanampi nainen vastaan,jolle pystyy "puhumaan" avoimemmin.Oletko valmis uuteen pettymykeen?
Oikea rakkaus ei satuta toista ihmistä noin,kuten sun miehes on tehnyt.Voimia sulle!
juuri tuossa lopetettiin pitkä puhelu miehen kanssa, hän soitti. Sanoin suoraan sen että hän ei uskalla päästää irti uudesta eikä ole varma haluaako palata entiseen johon hän sanoi ettei halua loukata ketään. Sanoin että loukkaat minua sillä, että sanot miettiväsi yhteenpaluuta ja suhteen uudelleen lämmittämistä mutta silti olet suhteessa toisen kanssa. Kovasti hän oli pahoillaan tapahtuneesta ja odottaa että saa anteeksi! Kysyinkin että miten vilpitön anteeksipyyntö voi olla kun edelleen on suhteessa tähän yh-äitiin ja mitä hän saa siitä että antaisin anteeksi. Kuulema itselleen helpomman olon. Niimpä niin...Kunpa ajatukset voisi laittaa hetkeksi telakalle...:(
Olen todella pahoillani sun takia.Itsekin rukoilin ex:ää takaisin,hän halusi jatkaa uuden naisen kanssa.Se satutti niin pljon!Sellaista tuskaa en varmasti enää tule koskaan kokemaan,kukaan ei pysty mua enää niin satuttamaan kuin hän teki.
Voimia sinulle,pysy lujana.Ymmärrän,että sulla kovasti tunteita ex:ää kohtaan,mutta oletko valmis uuteen pettymykseen?Toisaalta,jos menette yhteen eikä se onnistukaan,oletpa ainakin antanut mahdollisuuden.Mutta uusi ero on raskas kestää.Toisaalta,voihan se uusi yritys onnistuakin,joskus niinkin onnellisesti käy.
Koeta jaksaa.Hae keskusteluapua itsellesi,että saat asiat jonkinlaiseeen järjestykseen etkä jää yksin miettimään asioita.Sinun on nyt oltava lasten takia vahva!
Huomasinkin töpänneeni,huonosti luettu ap juttu.Sinun onnesi on ettei teillä ole yhteisiä lapsia.Et siis ole mitenkään sidoksissa ex:ään.Onnea,asiat on oikeasti paljon helpompaa niin.Sun pitää nyt pysyä erossa ex.stä jonkin aikaa,huomaat pian,ettei hän merkitsekään niin paljoa.Löydät aikanasi ihmisen,joka kohtelee sua paremmin.Hyvää kevään jatkoa,kyllä se aurinko siellä joosain pilkottaa sinullekin:)
Tämä on käytösmalli. Aina ongelmissa tulee todenäköisesti toimimaan samalla lailla, eli ongelmat maton alle ja ratkaisu on uusi suhde, uusi elämä.
Jatka sinä vain oman elämäsi rakentamista, toisen varaan älä laske.
Hänellä oltava toinen tilanne palataksene yhteen. Yksinoloa, terapiaa yhdessä. Ei suhteesta toiseen, ei.
Älä tee itsellesi karhunpalvelusta. Rakkaus ei saa olla sokea!
todellakin miehellä on...Kuulin tässä eilen että hän on tehnyt näin aiemminkin. Silloin 8 vuotta sitten kun aloimme seurustella, tiesin että miehellä on entinen tyttöystävä, mutta sitä en tienny että he olivatki yhdessä! Eli tulee siis tekemään yh:lle saman, tietoisesti tai tiedostamattaan. Tätä miestä ei kukaan ole koskaan jättänyt, joten ei ole joutunut kokemaan sitä tunnetta ikinä. Ja tulee tekemään jatkossakin samaa, ei osaa muuttaa tapojaan. Tekisipä mieleni ottaa yhteyttä siihen exään että mitä kaikkea se mies kusetti...vai rikonko itseäni lisää...eiköhän tuon tiedon saamisessa ollut jo riittävästi..minua on siis petetty koko suhteen ajan, mies on patologinen valehtelija.
Siis äijä ei ole vielä kypsä isäksi ja hankkii tyttöystäväkseen yh:n? Voi muna. Tuuollahan on hyvä ennuste. No onneksi ei ole sinun ongelma.
Tiedät kyllä, mitä pitää tehdä, mutta vaikealta tuntuu. Pyydä nyt vaikka alkuun tukihenkilöksi joku kaverisi, joka saa luvan sanoa sinulle EI aina kun haluttaisi jutskata ex-miehen kanssa. Monella toipuvalla alkoholistilla tuo toimii.
piru vie siihen että toiselle soittaa asiasta kuin asiasta...teen kolmivuorotyötä joten sitä vapaa-aikaa on toiselle soittaa. Nyt on taas se hetki mielessä etten taho kuulla ukosta yhtään mitään mutta ku seuraava aamu tulee nii johan on puhelin kourassa. En halua kavereita rassata tällä...itteänikö sitte kiusaan vai mitä mut en taho toisia "häiritä". onhan tässä jo 3 kuukautta rassattu...Sitä minäkin olen ihmetellyt että keneen oikein rakastuin 8 vuotta sitten ku miehestä löyty ihan älyttömästi uusia "puolia"! Tai sitten hän vain käy läpi niin isoa kasvukriisiä ettei tiedä itsekään mitä tekee...
...mutta se ei ole sinun kasvukriisisi.
Jos äijä jörnii siellä toista naista kaikkiin ruumiinonkaloihin ja samalla pitää yhteyttä sinuun, niin tiedät ettei se ole kasvanut henkisesti milliäkään.
Hyväksy faktat. Sinä rakastuit urpoon. Oman virhevalinnan myöntäminen voi tuntua pahalta nyt mutta parempi näin kuin sählätä sen kanssa tulevaisuuttaan.
Kuulostipa tutulta! Omasta mielestäni ex-mieheni on mennyt sekaisin ja elää jotain uutta nuoruutta, vaikka on vasta kolmenkymmenen kieppeillä. Hänen omatkin kaverit ovat sitä mieltä, että sekaisin se on mennyt, ja kuka siitä joutuu kärsimään... MINÄ! Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa, kun hänen uuteen suhteeseensa astuu arki ja uusi tyttökaveri onkin monessa suhteessa ärsyttävämpi ja komentelevampi kuin minä, niin miten sitten käy? Siinä käy niin, että joka kerta mies valitsee uudelleen mielessään minut, eli ex-vaimonsa.. aina uudelleen ja uudelleen. Siinä vaiheessa kun se tulee vonkumaan takaisin, niin olen onnellinen että voin näyttää ovea ja sanoa EI KIITOS! Minussa on ehdottomasti vikoja, mutta mielestäni olen parisuhteessa hyvin periksiantava ja ymmärtäväinen.. ei tainnut mies edes tajuta mitä oikeasti menetti :) Mutta kyllä se vielä joskus hänelle valkenee, kun saa maistaa sitä kuuluisaa vapautta ja törmätä muutamaan hulluun naiseen :)
että suurimmalla osalla tähän ketjuun vastaajista on sama tilanne, ettei kyseessä piru vie ole sama mies *hekottaa* Tämän aamun olen nyt taistellut itseni kanssa etten tartu puhelimeen ja taas soita hänelle. Ihan niinkuin lopettais tupakanpolttoa, vieroitusoireita! Mutta olen pysynyt kovana, käynyt vain enemmän tupakilla :D
Ilmeisesti se arki on ollut vähän rankempaa siellä, mies tekee fyysisesti raskasta työtä ja sairastaa nivelreumaa jonka vuoksi työpäivän jälkeinen lepo tulee tarpeeseen. Minun kanssani hän pystyi ottamaan esim.tirsat työpäivän päätteeksi mutta tämä uusi on tunkemassa itseään ja kahta pientä poikaansa koko ajan mieheni luo. Ja kaikki arkiaskareet,viikonloput ym on järjestettävä lasten ehdoilla,vieraiden lasten ehdoilla.
Tälle naiselle mieheni on ensimmäinen suhde oman eronsa jälkeen, hänet lasten isä jätti ja katkaisi kaikki suhteensa lapsiin. Hänkin siis on omassa kasvukriisissään ja kas kun on kaksi elämässä kaltoinkohdeltua,mieheni ja hän,löytäneet toisensa niin mikäs siinä on ollessa...Ja kaiken kukkuraksi minusta on tehty se syyllinen, luin mieheni viestit ja selvitin asioita joista selvisi pettäminen! Niinhän se aina on, uhrista tehdään syyllinen :(
En tiedä minkä takia mieheni edelleen venyttää esim.minulle velan maksua, tavaroidensa poishakua luotani. Pitääkö tekosyynä että pidettäisiin edelleen yhteyttä vai liekkö sitten omaa viitsimättömyyttään tekee tuota...päästäppä sen pään sisälle :(
Näin ne miehet on samankaltaisia :)Minun täytyi tehdä omaan exääni ihan totaalinen pesäero ja suuttua. Poistin kaikki hänen yhteystiedot, mitkä olisivat liian helposti saatavilla ja sen jälkeen en ole ollut missään tekemisissä hänen kanssaan (tiedot on kyllä ylhäällä, muttei helposti saatavilla). Jonkun aikaa jaksoin roikkua kiinni ja säälitellä sitä ja tätä ja jopa huolehtia, että pärjäähän exäni ja sitten tulin siihen tulokseen, että MIKSI teen näin?
Niinhän se monesti on, että oikeasti eroon syyllinen ihminen parantaa omaa oloaan ja hakee oikeutusta tekemälleen tempulle, kääntämällä asian ihan päälaelleen.
Vielä tuosta kahden kaltoinkohdellun kohtaamisesta, niin siitä tuskin hyvää seuraa.. itse olen päättänyt, että alan vakavan suhteesen vasta sitten, kun osaan kantaa vastuun omista teoistani ja voin rehellisesti sanoa, etten kanna vanhoja kaunoja uuteen suhteeseen. Monet nimittäin kostavat uudelle puoliskolleen menneet kaunat ja sehän johtaa taas uusiin eroihin ja suruihin ja vaikutus on vielä murskaavampi.
Kyllä se on niin, että myös sen jätetyn on jossain vaiheessa otettava ero exästään, koska muuten sitä roikkuu kiinni loppuelämänsä. Täälläkin välillä lukee ihmisistä, jotka ovat eronneet pitkänaikaa sitten ja yhä edelleen elävät siinä katkeruudessa, surussa, yms.
Niin samanlaista tarinaa... itsellä mies lähti n 2,5 vuotta sitten työkaverin matkaan. Oli niin ihana nainen kuulema jne....Ei kuitenkaan halua erota nyt, vaan sanonut etsivänsä oman asunnon, kun ei kehtaa "naapureiden" ym. takia tulla yhteiseen kotiimme. On halunnut jo vuosia kuulema pois, arki oli tylsää ym.... Ei vaan koskaan sanonut että haluaisi muuttaa muualle. Nyt kuitenkin edelleen asuu ko naisen kanssa. Yrittää kuulema "henkisellä" tasolla päästä naisesta irti, väittää rakastavansa minua ja lapsia. En usko enää nimeksikään tarinoita, koska mitään ei ole tapahtunut mahd. paluuta ajatellen. Siitä huolimatta rakastan miestä, odotan soittoa ja toisena pvänä kiroan alimpaan helvettiin. Näin sitä itseäni kidutan, mutta silti en vaan osaa ja pysty luovuttamaan. Järki sanoo muuta ja sydän muuta. Meillä takana yli 25 v.Olemme edelleen naimisissa ja "uudellekkin" sanonut ettei aio minusta erota.Tässä olis psykologille työmaata, että tutkis ukon pään ja selventäs MITÄ HELV. miehet noilla jutuillaan tarkottaa.Itsellä pää aina vaan sekasin, vaikka miten päin veivais. Jaksamista sinulle.
Voi, että tämä kuulostaa niin tutulta. Oma mieheni lähti uuden perään 3 kk sitten ja nyt vatkaa mitä tekisi. Olen yrittänyt olla "vahva" ja aikuinen enkä ole anellut takaisin. Sen sijaan olen yhteyttä pitänyt ja ollut "ystävä". No, hän alkoi sitten purkamaan minulle uuden suhteen ongelmia ja niitä sitten jo kuuntelin. Sitten jo oltiin jättämässä tämä uusi ja vihjattiin halusta tulla takaisin. En kuitenkaan usko, että suoraan olisi mitään mahdollisuutta jatkaa. Niinpä en ollut ymmärtävinäni signaaleja vaan ajattelin, että päättäköön itse mitä haluaa. En näyttänyt vihreää valoa. Nyt sitten vissiin on taas palannut tähän uuteen suhteeseen ja minultakin loppui ymmärrys. Kuten täällä muutkin kommentoivat, ei paluuta entiseen ole ennen kuin mies on yksin ja KASVAA. Ei suhteesta toiseen voi vain hyppiä oman mielen mukaan. Jotenkin tuntuu, että miehellä kadonnut täysin empatiakyky ja taju nähdä miltä minusta tämä vatkaaminen tuntuu. Hän pyörii vain omien ongelmiensa ja navan ympärillä.
Vaan on se helvetin vaikeaa olla ottamatta takaisin kun rakkautta vielä olisi molemmin puolin. ...
mitä meillä on! uuden suhteen ongelmista ei kylläkään puhuta mutta silloin kun mies ei ole uuden luona hän vastaa viesteihin. Sepä se onkin suurin ongelma että ne omat tunteet on vielä pinnassa ja se pirullinen rakkaus...Huoh...lueskelin tässä muita keskusteluja ja en onneksi ole yksin, melko monta kohtalotoveria on. Onko minulla "äidinvaisto" että haluan huolehtia vielä exästä vai miksen osaa päästää irti ja jatkaa elämääni yksin...:(
Kiinnitti huomiota tuo käyttämäsi ilmaus äidinvaistosta. Olen miettinyt ihan samaa, että mikä helvetti siinä on että tuntee vielä vastuuta miehestä joka on itse suhteesta lähtenyt.
Hän saa edelleen minut tuntemaan syyllisyyttä siitä, että "joutui" lähtemään. Etten ollut ymmärtänyt riittävästi (olisi meediona pitänyt ymmärtää sanattomat viestit), kun hän ei minulle avautunut. Uudelle oli kuulemma sitten helppo puhua. Minulle ei kuulemma voinut.
Nytkin tiedän, että siellä se ex-mieheni istuu tietokoneella ja näyttää olevan chat-yhteys auki ja odottanee että kirjaudun sisään (ollut tosi vilkasta ajatusten vaihtoa viime päivät). Mutta en aio sitä kirjautua - ainakaan tänään. Toivottavasti en huomennakaan. :) Yritetään olla vahvoina!!!!
Sitä vain hulluna toivoo, että kun jokin yhteys säilyy niin kyllä se mies ymmärtää tulla takaisin. Mutta eihän se kai niin mene. Kun siihen väliin tarvittaisiin kuitenkin se yksinolo ja kasvaminen ihmisenä.
Olen nyt päätymässä siihen ratkaisuun, että jätän yhteyden pitämisen. Parasta itselle on varmaan yrittää vaan irtautua ja jatkaa eteenpäin.
tilanteestani! Tänään mies tuumasi että tämä olisi tapahtunut jokatapauksessa. Siis ero, ei pettäminen..minä olin se joka yritin selvittää asioita, se joka puhui ja pyysin monta kertaa häntä puhumaan mutta ei. Sille toiselle oli hemmetin paljon helpompi kuulemma avautua! Tottakai kun sillä oli tunteita miestäni kohtaan niin tottakai sitä ollaan niin ymmärtävää yms! Voisin kuvitella tekeväni itse samaa.
Tähän tekstiisi yhdyn kyllä 100%:
Sitä vain hulluna toivoo, että kun jokin yhteys säilyy niin kyllä se mies ymmärtää tulla takaisin. Mutta eihän se kai niin mene. Kun siihen väliin tarvittaisiin kuitenkin se yksinolo ja kasvaminen ihmisenä.
Meidän itse se ero pitää kait tehdä, siis ihan oma ero...mutta onko siihen voimia? Tai edes halua vielä...minäkin päätin etten enää tänään viesti tai soita enkä huomennakaan...aamu sitten näyttää mitä tuleman pitää...
Viestisi perusteella tuntuisi siltä että miehesi on herännyt siihen ettei naapurin puolella ruoho olekaan niin vihreää...
Olisikohan kyse siitä että herra on katumapäällä koska huomasi hypänneensä suhteeseen joka ei sittenkään toimi ja kaipaa entisen luo?? Ei vaan riitä rohkeutta irroittautua tuosta toisesta (varsinkin jos lapset tykkää..).
Minä tekisin näin (vaikka mies olenkin):
Mieti ensin useaan kertaan voitko ajatella paluuta yhteen vai ei. Sinun on oltava ehdottoman varma omista tuntestasi. Minä itse en välttämättä luottaisi puheisiin jos aiemmin on pettänyt. Pitää olla näyttöjä!
Jos katsot että voisi vielä yrittää, niin tee tosiasiat selväksi: hänen on tehtävä selvä pesäero ja osoitettva katuvansa tekojaan. Muista että uudessa tilateessa sinullakin on sananvaltaa!
Jos "myönteinen" päätös syntyy, voisit myös olla yhteydessä tuohon toiseen ja selvittää tilanne. Voi olla vaikeaa.
Voisin myös kuvitella laittavani asiat symboolisesti paperille ikäänkuin "sopimuksena" jolla ei sinänsä ol juriidista painoa. Mutta osapuolet kuitenkin sitoutuvat pikkasen enemmän kuin suullisesti.
Ja ehdoksi asetat että rupeatte lapsentekoon. Niillä kun on kumma taipumus hitsata vanhempia yhteen. Tosin tuollaiset haavat eivät koskaan kokonaan parane kokonaan.
Toisaalta mahdollinen yksinhuoltajuus tulevaisuudessa olisi tosi kurja tilanne.
Vaadi siksi heti alkuun avioehto joka on riittävän oikeudenmukainen (huomioiden mahdollisia tulevia lapsia).
Mutta jos koet että tuo mies on mennyttä, niin siitä vaan. "Paiski ovi naamaan" - sen tuo on ansainnut!
nimessä ota sitä takaisin,se on pettänyt sut,se ei arvosta,kunnioita ja tuskin rakastaakaan sua,nyt suret surut, sitte kokoot itses ja olet entistä vahvempi ja itsetuntos paranee ja varmaan löydät sua rakastavan miehen.Tuskin se miehes suhde kestää,elättää ny toisen lapsia ja joutuu oleen isä toisen lapsille,arki on kovaa tuollaisessa suhteessa.Se suhde on tuhoon tuomittu.
Tänään tuli ensimmäinen erävoitto! Olin koko päivän laittamatta mitään viestiä tai soittamatta hänelle! Kun tuli mieleen että laitan viestin sille niin laitoinki kaverille :D Oli ihan vierotusoireita :) Mut onneks kaveri sit laitto kivaa takas niin selvisin tästä päivästä. Sehän tässä on ku tunteet sanoo toista ja järki toista...Onneksi ja isoksi onneksi järki on nyt voitolla vaikka tunteet tappeleeki vastaan.
Todellakin toivon että heidän suhteensa kariutuu jo senkin takia että mies joutuu edes joskus olemaan yksin!! Ja sehän heille on helppoa kun miehellä on oma asunto mihin paeta sitä kaksivuotiaiden poikien arkea ja uuden hellyydenkaipuuta :D Siinäpä sitä pyörittävät, ihan sama mulle. Mut mies nyt tietää etten itse ole haluamassa paluuta, tai ainakin sen olen hänelle sanonut...ajatuksethan on eriä. Voihan myös olla että hän halusi kokeilla ottaisinko takaisin jos sattuu ettei uuden kanssa sujuisikaan. Ettei VAAN jää tyhjän päälle...
Tuo viestin loppuosa vähän arvelutti: lapset suhteen sidontaan, jos ei muutoin ole mitään? Kyllä vanhempien suhde on oltava kuitenkin pohjaltaan sitoutunutta.
Paperille sopiminen? Puhuttaisiinko luottamuksesta. Luottamus on tai ei. Sitä voi saada lisää elämänkokemusten myötä kriiseistä rehellisellä selviämisellä ja avoimuudella.
Yksipuolisilla tunteilla ja sitoumuksilla ei suhde toimi. Molempien on luotettava toisiinsa ja sitouduttava siihen. Myös miehen tunteet ja tahto on oltava 100%:sti siinä suhteessa mukana, jossa on.
Miehellä on hapuilua, ei oikein osaa valita. Siis ei ole kait sitoutunut nykyiseenkään tai jotain sinnepäin. Olisi miehen kypsymisen kannalta ihan hyvä, että olisi jonkin aikaa ihan rauhassa yksin ja miettisi, mitä elämältä haluaa. Sen jälkeen katsoisi, onko kykyä toimia sen mukaan.
Mies ikäänkuin varmistaa taustojansa, että hänellä on jompikumpi nainen. Mutta jos mies on selkeästi sanonut, että olisi eronnut joka tapauksessa, on kait se tällä hetkellä hänelle niin.
Toivottavasti jaksat kuitenkin luottaa elämässä ja mennä eteenpäin. Ei ole sinun syysi miehen toiminta. Mies kantaa itse vastuunsa ennemmin tai myöhemmin. Jossitteluun ei kannata ryhtyä. Mielestäni kaikki tai ei mitään.
Tuskinpa tästä miehestä on koskaan vastuunkantajaksi. Aina se on ollu jonku "hoidossa" ja niitä tässä maassa riittää. Nyt alkaa jo hieman elämä helpottaa, kunnes sit taas romahtaa. Mut sitä romahdusta en enää jaksa pelätä, tulee kun ja jos on tullakseen. Ikävä on raastava, niin raastava ettei uni tuu ilman lääkettä mut jospa se pian tulis ilmanki. Ja tämä loputon rakkaus...vai onko se vain kaipuuta...suurta sellaista?