Tuskaista on. Avovaimo muuttaa viikon päästä pois. On älyttömän paha olo aika ei kulje ollenkaan, vaikka tekis mitä. En tiedä miten tästä suosta noustaan ylös. Tuntuu aivan mahdottomalta. Positiivisiä asioita ei tule pieneen kallooni vaikka miten yrittää.Auttakaa minut pois tästä suosta. Olen tosi syvällä!
paha olo
eronnut
41052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän tasan mitä käyt läpi juuri nyt. Itse olen täsmälleen samassa tilanteessa, paitsi että mieheni muutti jo pois. Olo on äärettömän tyhjä ja epäuskoinen, samoin tuntuu ettei jaksaisi odottaa ajan kulumista. Jos sinulla on mahdollisuus niin lähde pois siitä asunnosta NYT. Vaikka olo onkin huono niin paremmalta tuntuu olla jossain muualla kuin siellä katsomassa yhteisiä tavaroita ja yhteisiä seiniä. Älä turhaan kiduta itseäsi, vaan lähde sinäkin menemään, anna vaimon pakata rauhassa ja koota omia ajatuksiaan.
Jokainen aamu yksin on taistelu, mutta kanssasi samassa tilanteessa on juuri nytkin moni. Usko pois, jokainen päivä vähentää yhden kyyneleen. Ei aika ehkä koskaan paranna, mutta se helpottaa. Elä juuri nyt minuutti kerrallaan, älä yritäkään keskittyä muuhun kuin juuri siihen mitä nyt teet. Uskalla katsoa ympärillesi, elämä jatkuu kuin ennenkin, ihmiset kaupungin kaduilla, liikenne, kaikki jatkuu. Se tuntuu lohduttomalta, mutta tämä hetki on pahin askel. Uskalla ottaa vastaan myös ne tunteet joita ero sinussa herättää, niistä voi pursuta myös yllättävän paljon energiaa, tahdonvoimaa tyyliin "Perkele minähän pärjään".
Jos tuntuu ettei mikään huvita, ole vain paikallaan. Ajattele. Nyt käyt läpi varmasti todella suuria monikirjavia tunteita, joita tuskin normaalielämässä edes tunnistaisit.
Voimia ja rohkeutta sinulle! Samassa venessä ollaan, toisiamme tukien.
Voi, täälläkin on yksi :( Tosin minä olin se joka lähti kävelemään, koska mies ei saanut sitä aikaiseksi. Hän oli se joka kohteli mua huonosti, ei enää rakastanut, mutta halusi jonkun joka siivoaa ja hoitaa huushollin.
Pakkasin siis lopulta tavarani ja lähdin vaikka kaikesta huolimatta rakastan tätä miestä enemmän kuin mitään muuta. Nyt olen ollut kohta kaksi kuukautta yksin ja hieman on jo helpottanut. Ystäviä minulla ei ole; heidät exä aikoinaan karkoitti pois, ja en osaa ottaa kontaktia toisiin ja ystävystyä. Joten yksinäistä on ja hiljaista.
kaikki käskevät lähtemään ulos ja nauttimaan elämästä, mutta kun pelkään että exä tulee vastaan uusi nainen kainalossa, niin en ole valmis kohtaamaan sitä vielä. Yritän purkaa tuntojani tekemällä koko ajan jotain. Älä vain jää istumaan ja miettimään, vaan lue tai katso hauska elokuva. Itse ajattelen exää vielä jokainen päivä useampaan kertaan. Ainoat hetket kun hän ei ole mielessäni ovat kun olen töissä, luen tai katson telkkua.
Onhan tämä jo helpompaa kuin ensimmäisinä viikkoina. Enää en itke joka toinen minuutti, vaan yritän löytää asioista positiiviset puolet. Olet voittaja kunhan uskot niin itse!!! Tiedän, että on vaikea uskoa siihen, mutta kyllä se varmaan tästä...pitkä ja kivinen tie tosin on vielä edessä...
voimia sinulle!
täällä yksin tuskainen ilmoittautuu.. Tosin minä olen se, joka saa tästä asunnosta lähteä, vaikka entinen poikaystäväni halusi erota. Muutan kokonaan toiseen kaupunkiin ja aloitan kaiken alusta. Olen kuullut niin paljon kamalaa hänen suustaan, ettei meidän yhteenpalaaminen saati ystävyys ole varmaankaan koskaan mahdollista. Seurustelimme kauan ja asuimme vuoden yhdessä, hän jätti minut ihan yllättäen, uskoakseni toisen naisen takia.
Olen maksanut kesältä vuokraa, vaikka olen ollut toisessa maassa töissä ja tämä entinen poikaystäväni on asunut kodissani uuden naisensa kanssa. (luonnollisestikaan en tiennyt tästä kun vasta viimeisenä)
Luottamus sinällään on mennyt, koska hän saattoi niin kylmästi rahastaa minua ja nauttia elostaan uuden tyttöystävänsä kanssa.
Mun pitää vain olla vahva ja jakaa täällä tavarat, sillä hänellä ei ole siihen mitään kiinnostusta, vaan ilmoitti vain kylmästi, että maanantaihin mennessä mun pitää painua helvettiin sen elämästä.
Uusi elämä kuitenkin odottaa meitä..
..neuvo jota itse en ole vielä kyennyt noudattamaan vaikka tiedän että se on paras mahdollinen.
Älä ryhdy on-off -tilaan. Ollaan ja ei olla. Kerrasta poikki ja sitten uusi elämä vaikka sydän revittäisiin irti.
Itse olen elänyt tätä on-off tilaa jo kolme vuotta ja viimeisen, lopullisen ratkaisun tekeminen on vieläkin edessä. Joka kerta kun tavataan erotaan. Tekee hulluksi!
Kyllä minä vielä......