On niin paljon negatiivissävytteisiä keskusteluja taas käynnissä, että haluaisin kysyä, mitä myönteistä olette oppineet tai omaksuneet puolisoltanne? Minä esimerkiksi juuri eilen totesin, että pystyin lukemaan paikannimet kartalta arabiankielisestä säätiedotuksesta.. =)
Tosiasiassa olen oppinut mieheltä paljon muutakin kuin kirjaimia ja sanoja. Hän on varmaan tehnyt minusta jollain tasolla paremman ihmisen, koska hänen ystävällisyytensä ja jatkuva minun huomioimisensa kannustaa minua toimimaan samoin häntä kohtaan, ja miksei muitakin. Mies ei myöskään pidä juoruamisesta, joten olen luopunut siitäkin vähän. Nyt juuri ei tule mieleen mitään konkreettisia opetuksia, mutta varmasti muistuu mieleen, kun luen jonkun vastauksen.. Kiitos.
Tosiasiassa olen oppinut mieheltä paljon muutakin kuin kirjaimia ja sanoja. Hän on varmaan tehnyt minusta jollain tasolla paremman ihmisen, koska hänen ystävällisyytensä ja jatkuva minun huomioimisensa kannustaa minua toimimaan samoin häntä kohtaan, ja miksei muitakin. Mies ei myöskään pidä juoruamisesta, joten olen luopunut siitäkin vähän. Nyt juuri ei tule mieleen mitään konkreettisia opetuksia, mutta varmasti muistuu mieleen, kun luen jonkun vastauksen.. Kiitos.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meillä on melko tuore suhde ja tuttavuus, mutta siinäkin ajassa olen oppinut jo jonnin verran. Aika vaikea oikeastaan eritellä, mutta koitetaan.
Ehdottomasti tärkeimpänä asiana olen oppinut puhumaan hankalista asioista. Mies on hyvin suorasanainen (joskaan ei koskaan loukkaava) jos jokin asia häntä vaivaa, ja toivoo minulta samaa. Minulle on aina ollut vaikeaa ilmaista ikäviä asioita tai kritiikkiä toiselle, mutta olen huomannut asian todella helpottavaksi, kun ei asioita tarvitse miettiä päänsä sisällä itsekseen. Ja ukko onneksi antaa aikaa. Jos hän huomaa jonkin vaivaavan minua, kyselee pitkin päivää silloin tällöin, kunnes vihdoin uskallan asiasta avautua. Aikaisemmin saatoin marista kavereilleni suhdeasioita kun en kumppanilleni uskaltanut... Huh, tänä päivänä hävettää muistella tuota.
Olen oppinut paljon myös miehen kulttuurista ja heidän näkemyksiään politiikasta ym. Tämä on itselleni hyvin mielenkiintoista, ja kaikki tieto ei olekaan tullut mieheltä itseltään. Hän vain on laukaissut mielenkiinnon, jonka seurauksena olen sitten itse metsästänyt tietoa. Yleissivistyksen kasvattaminen ei ole koskaan huono juttu.
Tietty sitten nämä perinteiset, kieltä on jonkun verran tarttunut matkaan, kokkaamiseen tullut uusia vinkkejä jne. Ja tuo sinun mainitsemasi juoruilun väheneminen on myös tulossa pikkuhiljaa! Muutenkin sitä pitää enemmän mölyjä mahassaan ja koittaa suhtautua ihmisiin positiivisesti vaikka kuinka ottaisi aivoon. Turhaa selän takana parjaamista koitan välttää viimoiseen asti. Ei se nyt aikaisemminkaan ole mikään tapa ollut, mutta joskus tullut tehtyä.
Mutta paljon on myös semmoista, mitä toivoisin edelleen oppivani. Miehellä on mahtava kyky olla aina oma itsensä. Oli seurassa sitten minun isoäitini tai hänen parhaat ystävänsä, niin olemus, käytös ja huumori on hyvin samanlaista. Ja se siis vielä sopii tilanteeseen, mitään kiusallisia tai hölmöjä juttuja ei ole tullut eteen. Itse tuppaan muuttamaan käytöstäni tilanteiden mukaan, kai sitä jotenkin pelkää mitä ihmiset ajattelevat. Minusta olisi kiva oppia olemaan aina täysin ja vain oma itseni, ilman murehtimisia muiden aatoksista.
Ja sitten jos oppisi, ettei miettisi ja pohtisi asioita aina liikaa. Ei ne murehtimalla mihinkään parane. Jos jotain voi tehdä, niin niskasta kiinni ja tekee, eikä jää voivottelemaan. Tästä kun/jos pääsen eroon, niin pidän semmoiset pirskeet että kuuluu naapuripitäjäänkin.
Tuli montakin käytännönasiaa mieleen heti viestin lähetyksen jälkeen... :)
Matikkapää on kehittynyt entisestään kun iltoja on tullut vieteltyä kisailemalla päässälaskuilla. Samoin lapsuudesta jo unohtuneet kitaran alkeet ovat pikkuhiljaa palaamassa kun yhdessä harjoitellaan ja riitasointuja päästellään, sekä biliksestä olen oppinut vaikka mitä uutta!
Miehesi on siis mielistelijä. Miksi tällainen tapa on sinusta niin 'mahtavaa' että haluaisit itsekin oppia saman?
Mistäs sinä nyt niin ymmärsit?
Siitäkö, että yrittää suhtautua ihmisiin positiivisesti eikä jauha sontaa selän takana? Pointti tuossa on, että ei ajattele heti ensimmäisenä negatiivista toisista, vaan yrittää ymmärtää asiat muidenkin kannalta. Ja selän takana jauhaminen on typerää, parempi puhua ihmiselle itselleen jos on jotain hampaan kolossa.
Mielestäni tuo ei ole mielistelyä. Jos se sinusta on, niin omapahan on ongelmasi.
Kirjoittanut: windflow 19.2.2008 klo 12.00
Mielistely on yksi outo tapa myös. Se kun ei meikäläisittäin kauhean hyvää kuvaa ihmisestä anna, jos esim. työasioissa yhteyksissä ollessaan harrastaa suoranaista takaliston nuolentaa.
Kirjoittanut: windflow 26.2.2008 klo 14.25
Mutta paljon on myös semmoista, mitä toivoisin edelleen oppivani. Miehellä on mahtava kyky olla aina oma itsensä. Oli seurassa sitten minun isoäitini tai hänen parhaat ystävänsä, niin olemus, käytös ja huumori on hyvin samanlaista. Ja se siis vielä sopii tilanteeseen, mitään kiusallisia tai hölmöjä juttuja ei ole tullut eteen.
En minä hermostunut. Ihmettelin vain mistä tuon käsityksen sait. Nyt ymmärrän. Puhuin kylläkin näissä kahdessa pätkässä aivan eri asioista.
Miehellä oli (paino sanalla oli) omasta kulttuuristaan tullut tapa, että esim. työmahdollisuuksista kysellessä oli ylitsevuotavaisen kiinnostunut yrityksestä. Esimerkkinä tapa mainita kolmella eri tavalla "kuinka mahtava kokemus olisi tehdä yrityksessänne töitä". Mutta kun kertaalleen hänelle kerroin, että tuollaista käytöstä kutsutaan yleisesti meidän kulttuurissamme "takaliston nuolennaksi", niin käytäntö loppui kuin seinään. Nykyään yhteydenotot yrityksiin asialla kuin asialla ovat muodollisia, kiinnostuneita ja kohteliaita, mutta ilman turhaa mielistelyä.
Normaalissa kanssakäymisessä hänen käytöksessään ei ole mielistelyä tipan tippaa. Hän on toki kohtelias ihmisille, mutta toisinaan saattaa kompastua ja töksäytelläkin. On sen verran suorapuheinen vähänkään tutumpien ihmisten kanssa, eikä pelkää ilmaista omaa poikkeavaa mielipidettään.
Ehkä tämä selvensi eroa noiden tilanteiden välillä.
Tuo sinun kuumeinen tarpeesi selitellä "miestäsi" ja suhdettasi parhain päin kertoo siitä, että taidat olla vähän sekaisin.
Harmi vaan, että olet valinnut polun josta ei ole paluuta.
Olen oppinut tulemaan toimeen äitini kanssa!
Mieheni on äidin varsinainen lempivävy ja näiden kahden välillä on valtavan lämmin ja hyvä suhde. Mies ylistää äitiäni ja osaa selittää aina parhain päin miksi äitini sanoi niin tai teki näin. Minä olen siten oppinut laittamaan tytär-äiti-suhteen sivummalle ja näkemään äitini enemmän mieheni silmin ihmisenä.
No, nyt ensimmäiseksi mieleeni tulee kieli. Olen sitä aiemmin opiskellut jonkin verran, en kovinkaan paljoa. Nyt kuitenkin jo ihan oikeasti puhun venäjää, ja joka päivä paremmin ja paremmin. On hienoa huomata oma kehityksensä. Ensimmäistä kertaa kun olin mieheni kotikaupungissa perheen luona kylässä, en puhunut miehen vanhempien kanssa juuri yhtään. Nyt jo puhun. Kyllä se kuitenkin on hirvittävän vaikea kieli, ja tulee kestämään kauan, kunnes puhun sitä sujuvasti, kuten esim. englantia tai ruotsia, mutta aikaahan minulla on.
Tietysti on paljon tullut opittua myös puolison kulttuurista, sen hyvistä ja huonoista puolista. Uskon, että olen nykyään suvaitsevaisempi, kuin aiemmin, koska kulttuurien törmäyksiin on joutunut tottumaan.
Ja sellainen täsmällisyys ja tarkkuus on tullut myös opittua mieheltäni. Yleensähän suomalaiset tunnetaan noista hyveistä, mutta itse en kyllä mahtunut tuohon muottiin :-) Nykyään kuitenkin osaan tehdä asiat ajallaan ja tarkasti. Siitä olen miehelleni hyvin kiitollinen.
No hyvä että jotain on opittu, kun suhde sinäänsä ei ole jo muutenkin tarpeeks arvokas. Täyttyyhän löytää joku hyötyy, miksi muuten näkisi vaivan?
että maailmassa on niin paljon opittavaa.
Ensimmäinen ihmetys minulle oli että hän sanoi toivovansa että minä nautin elämästäni ,täällä tuhansien kilometrien päässä. Edelliset mieheni tekivät kaikkensa etten voinut lähteä minnekkään tai sitten tekivätkaikkea ettei muualla ollessa ainakaan voinut nauttia elämästä.
Siis asennoituminen, vau joku ajatelee minun onneani ja hyvää oloani.
Toisena oppina opin että voisin ajatella mitä kaupasta ostan, mihin rahani laitan. Ostanko suklaata vai käytänkö sen rahan johonkin hyödyllisempään.
Siis oli ilo antaa lompakkonsa hänelle vartioitavaksi, harkittavaksi, mitä kannattaa ostaa.
Oppia ikä kaikki
Onhan sitä tullut opittua huomaamattaan sitä sun tätä. Tärkeinpänä varmasti kieli, minkä kanssa on kyllä vielä tekemistä, jos mielii joskus työllistyä kyseisessä maassa. Toisaalta olen oppinut tuntemaan, kuinka kyseinen yhteiskunta toimii (julkinen liikenne, virastot, nuorisotyö, koulutus, terveydenhuolto jne.). Unkarin historia on myös tullut tutuksi. Onhan niitä muitakin asioita, mitä olen oppinut, kuten kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, kuinka hoitaa auringon polttamaa ihoa kermaviilillä (heh ;), perhekeskeisyyttä tai oikeammin sitä, kuinka voi olla läheinen perhe todella voi olla. Tässä mitä nyt ensimmäiseksi tuli mieleen.
Olen oppinut valikoimaan hedelmät ja vihannekset tarkemmin ja ostamaan laadukkaampaa ruokaa. Mies on luomufriikki...
Lisäksi mieheni sai minut innostumaan maastopyöräilystä spinningin sijaan, olenkin oppinut ajamaan maastopyörällä vaikeita vuoristopolkuja taittamatta niskojani. Tätä urheilua olisi Suomessa vaikeampi harjoitella ja mies on tässä lajissa todella taitava.
Olen oppinut huomioimaan "lähimmäiseni" tarkemmin. Mies aina huomaa, jos joltakin tipahtaa kaulahuivi maahan ja kiirehtii nostamaan sen omistajalleen. Nykyään autan mm. nuoria äitejä lastenrattaiden kanssa useammin kun huomasin, että miehenikin tekee aina niin.
Ja onhan niitä monia muitakin pikkuasioita, pariskunta yleensäkin jotenkin hioutuu toistensa kaltaiseksi yhteisten vuosien kuluessa :-)
olet todennäköisesti oppinut lopettamaan nalkuttamisen ja viinan kanssa läträilyn.Luultavasti et niin herkästi vieraisikaan kun muslimeilla on oikea tapa käsitellä pettureita.
Pakko vastata, kun oli näin asiallinen kommentti. Viinan kanssa läträämiseni ei ole muuttunut mihinkään suuntaan koko sinä aikana, kun olen miehen tuntenut, ei myöskään pettämishalukkuus tai pettämisen yleisyys. Mutta ainakin tällä meidän muslimilla tuntuu olevan oikea tapa käsitellä vaimoaan. Ei juuri tarvitse nalkuttaakaan.
Mitähän minäkin paksupäinen oon oppinu... hmm...
Kieltä! Arabiaa sekä ranskaa. Ja Mehdille oon opettanu suomee :D kivan kuulosta juu.
Oon oppinu myös enemmän algerian ja arabikulttuurista ja uskonnosta. Ja yleensä matkailun piikkiin voitais laittaa sekin, että oon tajunnu että tässä maailmassa on muitakin kuin vain mä (olen perheen ainoa lapsi, saanut aina kaiken mitä halusin), ja että munkin toiminta voi vaikuttaa jonkun toisen, kaukana asuvan ihmisen elämään. Joten mä olen lopettanut tupakoinnin, alkanu lajitella jätteitä, ostan luomua :D