Mun mielestä petetyn kannattaa ottaa yhteyttä puolison salarakkaasen varsinkin jos suhde on ollut pitkä.
Kun pettäjä anoo anteeksiantoa niin olis edes hyvä tietää mitä kaikkea ovat suunnitelleet ja tehneet.
Anteeksiantaja on anojan armoilla.Ei hän todellisuudessa tiedä mitä tulee antaneeksi anteeksi,hän tietää vain pettäjän kertomuksen joka on taatusti siloteltu.
Kun pettäjä anoo anteeksiantoa niin olis edes hyvä tietää mitä kaikkea ovat suunnitelleet ja tehneet.
Anteeksiantaja on anojan armoilla.Ei hän todellisuudessa tiedä mitä tulee antaneeksi anteeksi,hän tietää vain pettäjän kertomuksen joka on taatusti siloteltu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää."
En olisi sittenkään halunnut tietää mitään.
Suotta otin selvää.
ja otin selvää ja halusin tietää totuuden. Pääsin pettäjästä siten. Mikään ei ole niin raskasta kuin tietää toisen pettävän, mutta tämä ei tunnusta millään ja valehtelee mennen tullen
raukka luuseri, joka ns. "pakoilee", ja jolla ei ole kanttia kertoa yhtään mitään...mistään varsinkaan silmästä silmään.
Kakkoset on ihan samanlaisia selkäänpuukottajia kuin pettäjätkin. Sen takiahan ne toisensa löytääkin. Kyllä koira koiran tuntee..viimeistään takapuolta haistamalla.
Kakkonen on yleensä vastuutaan pakoileva paskiainen, joka ei suostu keskustelemaan mistään, vaikka oman nokkansa on vapaaehtoisesti toisten parisuhteeseen työntänyt.
Oksettaa tuollaiset eukot!
saada tietää?
Oikeasti ihmiset eivät saa tietää mitään - mistään asiasta, ellei sitä joku ihan vapaaehtoisesti kerro. Pakottaa ei voi. Osapuolet puhuvat aina omasta näkökulmastaan, oman kokemuksen mukaan. Kumpikaan ei ole välttämättä väärä.
Jos mieheni joskus jää kiinni pettämisestä on hän päätöksensä meidän suhteemme kanssa tehnyt. Ainut mitä haluan toiselta osapuolelta kuulla on nimi ja osoite......... Ja sen jälkeen siellä räjähtäisi.
Miten saatatte antaa anteeksi pettäjälle? Ja saada luottamuksen takaisin? Se on niin halveksittava teko, josta näkee ettei mies arvosta pätkääkään!!
Te löydätte paremman ja teidän arvoisenne!
Kannattaisi hieman edes yrittää käyttää järkeä näissä asioissa. Vai että oikein pommi pitäisi räjäyttää? Mielestäni se jos mikä on todella halveksittava teko. Et arvosta itseäsi etkä muita pätkääkään!
Olisiko lasten hyvinvointi riittävä syy antaa anteeksi? Jos muuten hyvä puoliso (mies tai nainen) pettää, niin miksi lasten pitäisi kärsiä aikuisten teoista. Tähän on tietysti helppo sanoa, että olisi pettäjä miettinyt sitä ennen tekoaan. Oikeassa maailmassa asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Syytä on usein vähän molemmissa eikä asiat välttämättä eroamalla parane.
Itse en ole pettänyt. Elänpähän vain minun kannalta huonosti toimivassa suhteessa, koska katson sen olevan lasten kannalta parempi kuin ero. Pettämisenkin voisin antaa anteeksi juuri lasten takia. Niin paljon muuta on kuitenkin kokonaisuudessa mukana.
Samalla ajatusmaailmalla mennään.. Lapset aina ensin ja niiden takia sitten kestetään tiettyyn ikään asti..
samaa mieltä olen. Lasten takia kannattaa yrittää kaikkensa, oli sitten anteeksi antaja tai anoja.
Ja ne vuodet jotka viettää paskassa suhteessa vois viettää niin, et yrittäis saada sen suhteen vielä toimimaan, niinkuin silloin joskus aiemmin.
niin usein kotona huono ilmapiiri, kun toisen pettämisen tiedetään. Mikäli näin ei ole, niin puolisot eivät välitä ja heillä ei enää tunteita toisia kohtaan.
Kummassakaan tapauksessa malli lapsille ja ilmapiiri tosi huono. Jatkakaa vain, mutta muistakaa, että lapset olisivat onnellisia, jos pääsisivät tuollaisesta ympäristöstä. Teette siis hallaa lapsillenne, eivät he ole onnellisia. Uskokaa, että nämä tietävät missä mennään, eivät he ole tyhmiä!!!
Lapset on fiksuja kun mitkä. Kyllä he tajuavat missä mennään. Parempi tasapainoisesti jomman kumman luona kuin seurata vanhempien epätervettä suhdetta ja saada väärä kuva parisuhteesta. Sitä ei voi piilottaa, ettei asiat ole hyvin, ei lapsilta todellakaan!!!
Se (lapset) onkin vahva motiivi laittaa suhdetta kuntoon, vaikkei korjausedellytykset häävit olisikaan.
Korjataanhan joskus talojakin, vaikka halvempaa olisi ajaa rötiskö sileäksi ja hommata tilalle kokonaan uusi.
Paljon työtä vaatii, luopumaan paljosta itse ja myös omasta ylpeydestä tinkimään. Mutta uskon, että jos rempan saa tehtyä edes joten kuten toimivaksi taloksi, niin on parempi vaihtoehto kuin laittaa lapset reppuelämään, eli uusperhekuvioihin. Rankkaa sekin on. Kun kuitenkin molemmat vanhemmat ovat ihan kunnollisia tavallisia ihmisiä eikä mitään renttuja. Mitä nyt ihmissuhteissaan sekoilleet.
pahinta onkin, että yksi tai molemmat vanhemmat joutuvat luopumaan lähes kokonaan itsestään ja ylpeydestään. Nehän ovat ainoita asioista, joita ihmisellä on.
Ja silloin kun molemmat alkavat luopua itsestään eli mieltymyksistään, tavoistaan, tottumuksistaan, harrastuksistaan, jopa ystävistään, sukulaisistaan jne. niin miten voi edes kuvitella saavansa suhteen kuntoon? Pian huomaa, että näyttelee huonoa sivuroolia omassa elämässään. Vastanäyttelijä (puoliso, isä) on myös kehno. Osaa vuorosanansa kuten ne pitää lausua (ehkä toisinaan vähän hakusessa), mutta usein ulkopuolinenkin huomaa, ettei sanoilla ole mitään merkitystä. Eli aito vuorovaikutus puuttuu. Lapset huomaavat sen heti - heitä ei voi huijata.
Tuossa kammottavassa reppuelämässä on se etu, että molemmat vanhemmat saavat olla aitoja, sellaisia kuin he oikeasti ovat. Lapsen vuorovaikutustaidot menevät päin prinkkalaa, jos heille esitetään yhtä ja oikeasti ollaan toista (mutta mitä?). Eli lapset kärsivät siitä eniten, jos muka on "pakko yrittää lasten takia". Hassua?
Itse heräsin muutama vuosi sitten, kun lapseni kysyi "miksi olet aina niin vihainen". Olin ihan äimänkäkenä; minäkö muka aina vihainen???!! No. Eihän siinä auttanut muuta kuin myöntää ja selitellä mistä se johtui. Siihen lisäsin sitten perään, että oikeasti olen mukava, minun kanssa on helppo tulla juttuun. Huumorintajuinenkin olen. Mutta vain silloin, kun en ole kotona tai olen kotona pelkästään lasten kanssa!!!! Minusta tuli tosi äreä, kun mieheni änkesi vasten tahtoani kotiimme toimistonsa.
tapella, riidellä tai olla muutenkaan tukkanuottasilla. Voisin väittää, että suhde on kutakuinkin samanlainen, kun ns hyvin menevässä malliperheessä. Ei ne lapset näe, pöllyääkö lakanat öisin. Varmaan kohta joku sanoo, että puuttuu ns hellimiset, halimiset yms sellaiset normaalin perheen huomion osoitukset ja siitä lapsi vaistoaa kaiken olevan pielessä. Itseasiassa ei kyllä puutu, se on aika simppeliä vetää raja seksiin, ei se sen kummallisempaa ole, asioista voidaan aina neuvotella. Tietenkin jos on räjähdysherkkä pari, niin voi olla aika vaikeeta esittää kulissia ja neuvotella yhtään mistään.
Eli kyllä mä väitän kaiken olevan mahdollista, jos vaan molemmilla on haluja esittää ja olla yhdessä lastensa takia, jos vaihtoehtona toisen pitää luopua lapsista ja vääristetään lasten kuva perhemallista. Lasten ajatuksiin perhemallista kuitenkin kuuluu äiti ja isä, ei pieni lapsi tajua eroista ja syistä vielä tuon taivaallista..
kuvittelimme ettei lapsemme tienneet mitään parisuhteemme ongelmista, jotka salasimme heiltä. Olimme päättäneet kasvattaa lapset yhdessä siihen asti kun pahnanpohjimmainenkin lähtee opiskelemaan.
Erosimme 5 vuotta sitten lastemme lähdettyä maailmalle. Pari vuotta eromme jälkeen molemmilla meillä oli jo uudet kumppanit. Kaikki lapsemme exäni uuden vaimonsa kanssa olivat 50-vuotispäivilläni viime jouluna. Yllätykseksemme alkoivat lapset puhumaan kuinka ihanaa heistä on vihdoinkin nähdä meidät molemmat onnellisina !!! Kuopuksemme sanoi, ettei muista meidän koskaan katsoneen ja kosketelleen toisiamme, niin kuin nyt teemme puolisoidemme kanssa. Ei se näyttelijäsuoritus aina onnistu, vaikka itse luuleekin niin.
Tajuan kyllä, että elämäänsä ei voi teeskennellä ja että lapsilta ei vanhempien huonot välit pysy piilossa.
Tarkoitin, että lapset on motiivi nähdä pirusti vaivaa suhteen eteen. Jaksaa ottaa kontaktia toiseen yhä uudestaan. Jaksaa sovitella asioita, olla ajautumatta jyrkkenevään mäkeen kohti eroa. Juuri siksi, ettei tulisi antaneeksi huonon suhteen mallia lapsilleen. Tehdä enemmän kuin mitä tulisi tehtyä, jos kyse olisi vain kahden aikuisen ihmisen suhteesta. Eli lasten takia jaksan nähdä vaivaa pysyä väleissä, pitää suhdetta yllä.
yritä jatkaa ja selvittää ajatuksiani