elämä on julmaa. ei riitä, että ihastukseni kohde on vihainen (en kyllä tiedä miksi, ehkä joku on keksinyt minusta hyviä juttuja), vaan koko työpaikka syrjii minua. eikä mitään edes tapahtunut! ilmeisesti suurin osa ihmisistä luulee, että meillä oli oikea suhde, vaikka mä olen naimisissa (enkä tietääkseni ole salannut sitä keneltäkään). niin vain tapahtui, että ihastuin, ja sen sitten huomasi muutama muukin, kohteen lisäksi, valitettavasti, mikään hyvä näyttelijä kun en ole. mutta missään vaiheessa ei ollut tarkoitus viedä asiaa eteenpäin, enkä tietääkseni antanut ymmärtääkään niin? supatusta kuulee joka päivä. pahinta on, etten ole vielä ollut töissä montakaan kuukautta, ja nyt jo pitäisi vaihtaa maisemaa, vaikka muuten pidän työstäni. mikä meitä naisia oikein vaivaa?
ei naurata enää
siipi maassa
51060
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samassa tilanteessa olleena voin sanoa, että kyllä ne pian keksii jonkun uuden ja muhkeamman juorun ja sinun "juttusi" unohtuu. Olet vain oma itsesi välittämättä muista, kerran et ole tehnyt mitään väärää!
Samassa tilanteessa on joka työpaikalla ihmisiä. Joidenkin elämä on niin yksitoikkoista, että tarvii toisten ihmissuhteita pohdiskella ja juoruta ilkeämielisesti. Olen itsekin samassa tilanteessa ja tiedän miten pahalta noi jutut tuntuu. Ajattelen itsekin, että parempi olis iskeä hanskat tiskiin ja sanoa *hejdo*.
kerran muutenkin juoruaa, niin voisikin pistää tuulemaan, vai mitä:)
mutta taitaa olla jo vähän kylmät tuulet meillä. en tiedä miten kävisi jos baarissa törmättäisiin, ehkä voitaisiin jutella tää sotku selväksi tai sotkummaksi, miten vaan. elämä voi tietysti tuoda mitä vaan, toivossa on hyvä elää ettei tekis hallaa itselleen eikä toisille...
Saman olen kokenut. Tosin en ole itse naimisissa tai edes varattu. Mutta se tuntu niin pahalta, kun luuli, että toisella oli tunteita, ja yhtäkkiä hän ei ollut enää huomaavinaankaan. Ei siinä, jos joku toinen luuli tai keksi minusta jotain, mutta se sattui, että se ihastus ei antanut armoa. Jotain tapahtui, enkä edes itse tiennyt mitä.