Miten saan itseni taas tasapainoon? Miten voin lopettaa epäilemisen? Miksi ajatukset pyörivät vain sen ympärillä mitä mieheni puuhaa?
Olen ollut yli parikymmentä vuotta yhdessä avomieheni kanssa. Aikaisemmin ei ollut mitään sen kummempia ongelmia eikä mustasukkaisuutta. Molemmat saivat mennä vapaasti eikä kyselty toistemme menojen perään. Luottamus pelasi puolin ja toisin.
Kunnes sain mieheni kiinni pettämisestä. Tämä selvisi kännykän viesteistä. Minulla epäilys oli jo niin vahva, että oli pakko katsoa. Tämän jälkeen kaikki on ollutkin yhtä helvettiä. Ajatukseni pyörivät koko ajan tämän asian ympärillä. Suhde on ilmeisesti jo loppunut, mutta sen lopettaminen oli miehelleni tosi vaikeaa. Viestittely jatkui vaikka suhteen piti loppua ja otin itse yhteyttä tähän "kolmanteen pyörään" jolloin hän lupasi lopettaa yhteydenpidon. Mies on itse tehnyt valinnan jatkaa kanssani. Meillä on pari lasta.
Tämän jälkeen miehelleni tuli kauhea tarve poistaa kaikki tiedot matkapuhelimesta (loki, viestit, puhelut ym.). Tilanne on edelleen sama, vaikka mitään suhdetta ei enää pitäisi olla. Itse hän on näin sanonut, kun asiasta on keskusteltu. Miksi hän edelleen toimii näin? Toinen asia mikä minua ihmetyttää on jatkuva sähköpostin lukeminen (monta kertaa päivässä). Kenen kanssa hän viestittelee? Tällä tavalla ei luottamus kyllä palaudu.
Olen jo niin väsynyt tähän pohdintaan. Miten saisin itseni olemaan välittämättä tästä? Miten pystyn jatkamaan hänen kanssaan ja olemaan taas oma itseni? Kertokaa ne joilla on vastaavanlaisia kokemuksia miten pääsitte eteenpäin suhteessanne ja väistitte tulevat karikot.
Olen ollut yli parikymmentä vuotta yhdessä avomieheni kanssa. Aikaisemmin ei ollut mitään sen kummempia ongelmia eikä mustasukkaisuutta. Molemmat saivat mennä vapaasti eikä kyselty toistemme menojen perään. Luottamus pelasi puolin ja toisin.
Kunnes sain mieheni kiinni pettämisestä. Tämä selvisi kännykän viesteistä. Minulla epäilys oli jo niin vahva, että oli pakko katsoa. Tämän jälkeen kaikki on ollutkin yhtä helvettiä. Ajatukseni pyörivät koko ajan tämän asian ympärillä. Suhde on ilmeisesti jo loppunut, mutta sen lopettaminen oli miehelleni tosi vaikeaa. Viestittely jatkui vaikka suhteen piti loppua ja otin itse yhteyttä tähän "kolmanteen pyörään" jolloin hän lupasi lopettaa yhteydenpidon. Mies on itse tehnyt valinnan jatkaa kanssani. Meillä on pari lasta.
Tämän jälkeen miehelleni tuli kauhea tarve poistaa kaikki tiedot matkapuhelimesta (loki, viestit, puhelut ym.). Tilanne on edelleen sama, vaikka mitään suhdetta ei enää pitäisi olla. Itse hän on näin sanonut, kun asiasta on keskusteltu. Miksi hän edelleen toimii näin? Toinen asia mikä minua ihmetyttää on jatkuva sähköpostin lukeminen (monta kertaa päivässä). Kenen kanssa hän viestittelee? Tällä tavalla ei luottamus kyllä palaudu.
Olen jo niin väsynyt tähän pohdintaan. Miten saisin itseni olemaan välittämättä tästä? Miten pystyn jatkamaan hänen kanssaan ja olemaan taas oma itseni? Kertokaa ne joilla on vastaavanlaisia kokemuksia miten pääsitte eteenpäin suhteessanne ja väistitte tulevat karikot.
Vastaukset 10
Vanhimmat
miehesi pettää varmaan edelleenkin.
ei se auta vaikka kuinka häntä kieltäisit tapaamasta ja viestittelemästä tämän toisen naisen kanssa.
pakkaa kimpsusi ja kampsusi ja lähde lasten kera, jonain päivänä jolloin hän ei ole kotona.jätät jälkeesi vain lapun/viestin.
varmasti tulet olemaan onnellisempi jonkun toisen kanssa.
ei epävarmaa suhdetta kannata väkisin jatkaa, peli on menetetty.älä anna miehen enää huijata itseäsi.
Viimeaikoina on kaveripiirissä ollut tuota pettämistä liikkeelle. Olen tietysti pikkaisen nuorempi ja pettävä osapuoli on ollut nainen. Monesti niiden poikaystävät antaa sen anteeksi ja ne jatkavat suhdetta jonkun aikaa.
Monien suhde kumminkin päättyy parin kuukauden sisällä siihen että mies on liian mustasukkainen.
En sitten tiedä, mikä siinä uskollisena olemisessa on niin kamalan vaikeeta.
Riippuu tietenkin siitä kuinka kauan pettämistä on jatkunut ja kakkosen sinnikkyydestä. Oma mieheni petti yhdeksän kuukautta ennen kuin jäi kiinni. Lopetti suhteen, halusi jatkaa liittoamme. Mutta seuraavan puolen vuoden aikana jäi kiinni ainakin neljä kertaa. Pettäminen jatkui tekstareina, puheluina ja kakkosen selitysten mukaan myös tapaamisina, yhden näistä kerroista olen varmistanut. Kertaakaan mieheni ei kysyessäni kertonut, aina piti olla todisteet. Viimeisen ilmitulon jälkeen mieheni vaan ihmetteli, sanoi olleensa varma etten enää tarkista?
No, meidän liittomme jatkuu, mieheni yrittää paikata, kakkonen ei enää ole viiteen kuukauteen häiriköinyt, ainakaan minua ja käymme säännölisesti terapiassa.
Kyllä voisi helpomminkin elämänsä tehdä!
Oma luottamukseni on niin täysin murskattu, että olen huono kertomaan miten sen saisi takaisin, jos se edes on mahdollista. Aikaa ja näyttöjä se ainakin vaatii.
Olen mies ja seurustelin rouvan kanssa puolitoista vuotta ennenkuin käry kävi.Rouva päätti yrittää liitossa tietyin ehdoin ja osittain kiristyksestä johtuen.Hän lupasi miehelleen lopettaa kaikenlaisen yhteydenpidon minuun ja se toimikin noin 12 tuntia.Aluksi emme tavanneet toisiamme mutta viestimme ahkerasti.Kunnes tuli aika jälleen tavata.Tapaamme nykyisin keskimäärin 2-3 kertaa viikossa.Seksiä emme ole yhteisellä päätöksellä harrastaneet suukotteluja ja halaamisia lukuunottamatta.
Hänellä on kotona vaikeaa ja minä olen henkisenä tukena hänelle.Heidän liittonsa ei nyt ole vankalla pohjalla ja minä vaan odottelen koska se laukeaa mahdottomuuteensa.
Petetty mies on paljon katkerampi kuin petetty nainen ja toipuminen kestää kauan eikä sitä voi unohtaa koskaan.Varsinkin kun mekin rakastuimme tosissaan ja rouva yritti erota kaksikin kertaa,mutta se ei ole ihan helppoa kun vaihtoehtona on itsetuholla uhkailu ja narusta pois auttaminen,sairasta.
Elikkä miehesi ei ole päässyt tai haluakkaan päästä irti salarakkaastaan vaan kenties odottaa sinun päättävän teidän liittonne lopettamisesta eroon.
Täällä oli hyvä kysymys uskottomuuden jälkeisestä elämästä ja psykologin vastaus siihen:
http://www.suhdesoppa.fi/kysymykset/voiko-luottamus-palata-uskottomuuden-jalkeen/
olimme exän kanssa naimissa n. 4 vuotta ja yhdessä yhteensä n. 10 vuotta. alussakin mieheni petti minua. annoin anteeksi ja teimme kaksi lasta. sitten alkoi taas pettämiset ja taas aloitimme "alusta". kunnes kolmannella kerralla se riitti ja otin eron.
nyt elämäni mies kainalossa, johon luotan ja jonka kanssa olemme puhuneet paljon asioista ja peloistani...
Älä hyvä ihminen pilaa eläämääsi epäilemällä toista ja miettimällä pettääkö se vai ei. Itseltäni meni siihen liian monta vuotta elämästä, ihan hukkaan. Uskoin sen kaiken valheiden tulvan mitä toinen lateli kerta toisensa jälkeen. Meidän tapauksessa oli vain se että pettäminen ei loppunut, se oli varmaankin jonkinlainen pakkomielle tai mitä lie kun ei ole ollut minunkaan jälkeen uskollinen yhdellekään naiselle. Minä sain itseni palamaan loppuun kun mietin seitsemän vuotta "mikä minussa on vikana" jne...päässä vain takoi että pakkohan minussa on jokin vika olla. Jälkeenpäin olen tullut tulokseen ettei se vika välttämättä ollut minussa vaan siellä toisen päässä, kotoa kun olisi saanut niin petiseuraksi kelpasi kaiken kokoiset, näköiset ja ikäiset naiset, mutta ei se oma avopuoli, lasten äiti vaan ne kaikki muut. Meni tosi monta vuotta ennen kun sain itseni jaloilleen siitä kaikesta paskasta. Nyt kun on ensimmäistä kertaa kuuden vuoden jälkeen suhde, jossa todella välitän miehestä niin paljon että sanat ei riitä kertomaan, voin taas luottaa ja heittäytyä täysillä mukaan, mutta sen verran olen oppinut että pettää kerran, pettää aina, eli minua ei tarvitse enää pettää kun kerran niin sitä ihmistä ei ole minun elämässä enää. Saattaa kuullostaa julmalta ja kylmältä mutta sen verran on järkeä tullu etten moiseen enää ryhtyisi, siis selittelyjä kuuntelemaan. Voimia sinulle ja yritä selvittää asia, onhan se ihan pirun typerää epäillä ja lukea toisen puhelinta jne...kysyy suoraan tai pyytää näyttämään niitä posteja jos epäilyttää....mutta yksin niitä ei saa jäädä miettii.
Olen aina ollut yhden miehen nainen. Kuin varkain itse sitä tietämättä rakastuin toiseen mieheen. Tunteet ovat voimakkaat ja johtaneet pettämiseen. Pitkään olen miettinyt tunteitani nykyistä kohtaan. Olenko koskaan oikeasti rakastanut miestäni jos kykenen rakastumaan toiseen ja pettämään. Voiko tunteeni palata? Kertokaa kokemuksianne!
Hei!
Tosi kurjaa. Itselle on käynyt samoin. Pakko oli katsoa viestejä...jatkuvaa kirjoittamista puolin ja toisin. Kun kysyin, onko kettään, aina puoliso kielsi. Lopulta alkoi sanoon, ettei kestä tällaista epäilemistä...ei sanonut koskaan soittajan nimeä, mutta minä sanoin sen kerran, kun hän oli humalassa. Emme puhuneet siitä enää. Viestit lopuivat puhelimesta ja mies siirtyi tietokoneelle, aivan kuten teki sinunkin kumppanisi.
Asia oli tosi ahdistava, kun hän kielsi kaiken, mutta olin nähnyt kun soittokaveri oli pyytänyt miestäni soittamaan hänelle esim, silloin, kun olin mennyt yövuoroon töihin?
Olen yrittänyt selvitä tästä muuttamalla omaa itseäni ja hautautumalla vaikka opiskeluun ym, etteivät ajatukset vaivaisi. olen ajatellut, että jos soitot/viestit auttavat häntä hänen ongelmassaan, kestän sitä hetken, jonkin aikaa. Mutta jos yhteydenotot jatkuvat, haluan lopettaa ne tavalla tai toisella. Lopullisesti.
Olen aina ollut sellainen että se on kerrasta poikki jos toinen pettää. Käsittämätöntä että joku yleensäkään voi pettää kumppaniaan! Jos yhdessä elo ei maistu, silloin pitäisi kertoa toiselle että hei, nyt haluaisin kokeilla vähän muutakin elämää, pidetäänkö tauko?