Mua ärsyttää kontrolloiva tyttöystäväni, joka yrittää syyllistää mua ihan kaikesta. Suhde on kestänyt kuusi kuukautta ja tänä aikana tyttökaverini on tehnyt selväksi, että on jotenkin mua paljon parempi ja että oon ihan täysi luuseri, joka ei pärjää ilman häntä. Välillä hän selittää mulle kuin jollekin lapselle "elämän tosiasioita" ja mulle tulee sellainen olo kuin olisin joku idiootti.
Sitten hän itkee kun oon niin paha mies ja samanlainen kuin kaikki muutkin, että kuiteskin petän häntä jossain vaiheessa, vaikka ikinä en oo ketään pettänyt. Tiedän, että en tässä suhteessa enää jaksa yhtään ja haluan lopettaa, mutta jotenkin tää nainen on saanut mut niin lannistettua, että ajattelen koko ajan että jospa oonkin jotenkin paha. En tätä naista rakasta, enemmän kai olen vain niin alistunut hänen kohteluunsa, etten osaa lähteä.
Sitten hän itkee kun oon niin paha mies ja samanlainen kuin kaikki muutkin, että kuiteskin petän häntä jossain vaiheessa, vaikka ikinä en oo ketään pettänyt. Tiedän, että en tässä suhteessa enää jaksa yhtään ja haluan lopettaa, mutta jotenkin tää nainen on saanut mut niin lannistettua, että ajattelen koko ajan että jospa oonkin jotenkin paha. En tätä naista rakasta, enemmän kai olen vain niin alistunut hänen kohteluunsa, etten osaa lähteä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tälle palstalle tulee tasaisin väliajoin samanlaisia viestejä kuin kirjoitit. Mutta kirjoittajana on nainen joka kertoo miehestään. Eli näköjään välillä näinkin päin.
Mutta vastaus on toki sama kuin mitä heille vastaisin. Eli jos et kerta häntä rakasta (niinkuin sanot) ja tilanne on tuo kuin on niin tuskin tulet koskaan rakastamaan. Eli lähde. Helppoa sanoa toki näin ulkopuolisena, mutta näin se vain on. Luuletko jonkun asian paranevan jos jäät? Luuletko alkavasi häntä rakastamaan jos jäät? Miettiipä asiaa mistä näkökulmasta tahansa niin jos vastaus on noihin kysymyksiin ei, niin onko sinulla jotain muita järkeviä vaihtoehtoja jäljellä?
Eli toki voisit yrittää parantaa itsetuntoasi (ja arvostustasi naisen silmissä) mutta missä järki jos et kerran suhteessa tahdo olla? Eli ero ja sitten alat oikeasti miettimään miten kasvattaa itsetuntoa ja itseluottamusta, jota selvästi tunnut tarvitsevan.
luulen että siinä tapahtuu psykologisesti juuri se mitä naisesi pelkääkin. jos hän menisi hoitoon tai tajuaisi omat ongelmansa, suhteeseenne voisi syntyä tervettä rakkautta. muuten ei mitenkään.
lähde jos hän ei tajua omia ongelmiaan, sillä sinä et niitä luonut, etkä sinä niistä ole vastuussa. joku muu teki sen ehkä lapsuudessa tai aikeisemmissa suhteissa.
teet karhunpalveluksen alistumalla. näytä hänelle että hän ei käyttäydy eikä tunne terveesti. lähde suhteesta jos hän ei tajua mitä tekee. näin autat häntä ja itseäsi. mutta tee se rakastavasti. älä petä. älä leimaa hulluksi, älä syytä. sano, että hänen pelkonsa eivät ole sinun aiheuttamia. sano että et näe tässä muuta ulospääsyä kuin hänen oma vastuu omista asioista tai ero.
ihan jonkin verran kokeneena äitinä ja eronneena, etteä jos ei toista rakasta, niin on vain yksi vaihtoehto ja sen varmasti tiedätkin itsekkin.
ajattele itseäsi, etkä nyt tässä tilanteessa van sitä toista. elät vain ja ainoastaan omaa elämääsi ja tulet elämään sitä lopun ikääsi..
kivireen veto. Tyttösi on taitava manipuloija ja varsin itsekeskeinen. Jos haluat perhehelvetin, jatka. Muuten poistu ajoissa. Vaihda numerosi ja jos tarpeen, lukot. Tai sarjoitus lukkoon. Jos et pysty suoraan sanomaan, laita kirje tms. tai tekstari. Oudon otteen hän on sinuun saanutkin. Parempaa toivotellen; vanha nainen..