Asun opiskelupaikkakunnallani ja olen nyt puolisen vuotta seurustellut miehen kanssa, josta pidän hyvin paljon. Olemme täysin erilaisia ihmisiä, mutta pidän hänestä silti. Tänä aamuna kävimme keskustelun, jossa kysyin häneltä tulevaisuudensuunnitelmia. Aijon nimittäin hakea syksyllä uuteen kouluun ja mietin haenko koulupaikkaa täältä vai jostain muualta. Mies vastasi, ettei hän usko, että meistä koskaan tulee oikeaa paria. Hän totesi, että minun pitää tehdä siten, kun minusta tuntuu.
Kuten sanoin, olemme hyvin erilaisia ihmisiä ja täytyy tunnustaa, etten minäkään aina usko meidän yhteiseen tulevaisuuteen. Valmistumisen jälkeen en haluaisi jäädä tänne asumaan ja hän ei aijo muuttaa pois. Mietin pitäsiko meidän erota nyt, kun hän on sanonut ääneen, ettei usko tulevaisuuteemme? Minä kuitenkin jollain tasolla vielä elättelen toiveita siitä, että olisimme yhdessä aina. Taidan olla nimittäin rakastunut häneen ja pelkään, ettei hän tunne yhtä vahvasti. Olen todella hämmentynyt. Ajatus erosta tuntuu kestämättömältä, mutta eipä tässä taida muukaan auttaa. Mies sanoi, ettei haluaisi erota. Hän sanoi vain olevansa sekaisin omista tunteistaan. Mitä tässä pitäisi tehdä? Pelkään, että jos suhde jatkuu, eroaminen muuttuu kokoajan vaikemmaksi. Pelkään myös, että jämähdämme molemmat tähän suhteeseen ja menetämme muita mahdollisuuksia elämässä.
Kuten sanoin, olemme hyvin erilaisia ihmisiä ja täytyy tunnustaa, etten minäkään aina usko meidän yhteiseen tulevaisuuteen. Valmistumisen jälkeen en haluaisi jäädä tänne asumaan ja hän ei aijo muuttaa pois. Mietin pitäsiko meidän erota nyt, kun hän on sanonut ääneen, ettei usko tulevaisuuteemme? Minä kuitenkin jollain tasolla vielä elättelen toiveita siitä, että olisimme yhdessä aina. Taidan olla nimittäin rakastunut häneen ja pelkään, ettei hän tunne yhtä vahvasti. Olen todella hämmentynyt. Ajatus erosta tuntuu kestämättömältä, mutta eipä tässä taida muukaan auttaa. Mies sanoi, ettei haluaisi erota. Hän sanoi vain olevansa sekaisin omista tunteistaan. Mitä tässä pitäisi tehdä? Pelkään, että jos suhde jatkuu, eroaminen muuttuu kokoajan vaikemmaksi. Pelkään myös, että jämähdämme molemmat tähän suhteeseen ja menetämme muita mahdollisuuksia elämässä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kerran mies on sinulle suoraan sanonut, ettei halua olla enää kanssasi? Voiko tuota suorempaa enää ilmaista, kuin sanomalla, että vaihda paikkakuntaa, jos siltä tuntuu. Älä hyvä nainen jää roikkumaan suhteeseen, jota ei ole olemassa. Kadut varmasti, jos jäät.
Mä sanon aina kaikille, että elämä on valintoja ja ne pitää itse tehdä ja päättää. Neuvoja voi pyytää, mutta itse joudut lopullisen ratkaisun tekemään ja seisomaan sen takana. Voimia valinnan tielle :o)
"Mietin pitäsiko meidän erota nyt, kun hän on sanonut ääneen, ettei usko tulevaisuuteemme? "
No, tota, mitäs luulet?
Olen itse aika samanlaisessa tilanteessa myös nyt. Tuntuu, että olen löytänyt ihanan miehen, mutta olemme kovin erilaisia. En tiedä, pitäisikö vaan luovuttaa ja käyttää järkeä sydämen sijaan. Toisaalta mies sanoo, että olen rakas hänelle ja minun seurassani on aina hyvä olla ja toisaalta hän sanoo, ettei usko suhteen onnistumiseen...
Että toivottavasti löydät jonkun ratkaisun, et ole ainakaan yksin ongelmas kanssa:)
Voi hyvä ihminen, lähde elämään elämääsi. Älä jää ihmttelemään ja odottamaan. Tein sen virheen.Ja mitähän mahdoin menenttää... Tosin olimme jo naimisissa ja odotin lastamme, kun selvisi että hänelle siis miehelle avioliitto ei tarkoittanutkaan yhteen naiseen sitoutumista ja samaan suuntaan katsomista.Odotin ihmettä, TURHAAN. Lopulta hain eron. Ja nyt vasta vuosia eron jälkeen uskallan ja ylipäätään haluan ajatellakaan uutta suhdetta. Ja voin sanoa että kyllä on vaikeaa ajatella että voisi yhteenkään mieheen luottaa. Naimisiin en halua, mutta silti minun mielestäni toimiva, rehellinen ja uskollinen suhde voisi olla sittenkin mahdollista.Joten "etteenpäin" sanoi mummo hangessa :)