7 kk erosta. Elin elämäni onnellisimmat kuusi vuotta hänen kanssaan. Molemmille oli koko ajan selvää, että menisimme naimisiin, perustaisimme perheen, ostaisimme talon. Kun kaikki nämä alkoivat toteutua, mieheni löysi baarista uuden naisen. Hakeutui tietoisesti suhteeseen tämän kanssa. Minulle sanoi syyksi, että olin niin ennalta arvattava, elämämme oli tylsää ja hän halusi jännitystä. Hän tiesi, miten tärkeä kotimme oli minulle, mutta toi silti tämän toisen naisen sänkyymme. Erohan siitä tuli, hänen tahdostaan! Valitsi tämän toisen. Minä tyhjensin vein tavarani pois. Hänelle jäi patja lattialle.
Puoli vuotta meni sokissa ja tunteiden vuoristoradassa. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset tunteet: surun, vihan, pettymyksen, säälin exääni ja hänen "ystäväänsä" kohtaan. Nyt olen turta kaikkia tunteita kohtaan. Sydän on kuin jäässä. Miten kauan kestää, ennen kuin se taas sulaa? Voiko sulamista nopeuttaa mitenkään?
Puoli vuotta meni sokissa ja tunteiden vuoristoradassa. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset tunteet: surun, vihan, pettymyksen, säälin exääni ja hänen "ystäväänsä" kohtaan. Nyt olen turta kaikkia tunteita kohtaan. Sydän on kuin jäässä. Miten kauan kestää, ennen kuin se taas sulaa? Voiko sulamista nopeuttaa mitenkään?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet elänyt tosi vaikeita aikoja, osanottoni. Tuskallisinta lienee ajatella niitä tulevaisuudensuunnitelmia jotka ei ikinä tule toteutumaan tämän ihmisen kanssa. Mutta ehkäpä jonkun toisen kanssa kun aikaa on kulunut.
Vaikket usko niin kyllä vielä jonain päivänä pystyt olemaan onnellinen. Älä jää liikaa kelailemaan asiaa, muuten katkeroidut etkä ikinä luota keneenkään. Tsemppiä!
Minulla suunnilleen sama aika erosta. Mieheltä paljastui vuosien sivusuhde. Syyksi lopulta sanoi oman kriisinsä ja että hänellä lähti mopo keulimaan, kun sai elämässä paljon ja nopeasti - ei tajunnut asioiden tärkeyttä. Oltiin eron jälkeen paljon yhteydessä - hän katui ja ikävöi. Nyt yhteydenpito on loppunut. Niin paljon meni niitä unelmia romuksi - unelmia, jotka hän väitti jakavansa kanssani. Pahin on se, että minulle vuosia valehdeltiin niin taitavasti kaikesta (siis ei se varsinainen fyysinen pettäminen kirpaise niin paljon) - aivan kuin en tuntisi koko ihmistä. Meillä vielä muutaman vuoden pitempi avoliitto kuin teillä.
Huomasin tässä pari päivää sitten, että olen ollut muutaman päivän iloinen ja täynnä taas unelmia. Toivon, että tämä olotila ei nyt ihan heti mene ohi:) Varmaan tulee takapakkia, mutta nyt tiedän, että kyllä tämä ohi menee. Minua on auttanut perinteiset keinot: paljon liikuntaa ja läheisten tukea. Olen hemmotellut itseäni. Lisäksi olen kirjoittanut tunteeni paperille - pois sisältä kaivamasta. Ja olen tietoisesti päättänyt antaa anteeksi sekä itselleni (sen etten tajunnut pettämistä ajoissa, etten ollut täydellinen kumppani jne.) että exälleni. En ole vastuussa toisen teoista - hän valitsi tiensä elää ja kohdella muita. Ja kliseisesti se on kai aika joka lopulta auttaa. Tunteet on hyvä käydä läpi, mutta sitten kannattaa hyväksyä tapahtunut ja jättää se taakse. Miettiä vain omaa elämää. Itse olen nauttinut yksin olosta ja pysynyt tietoisesti erossa miehistä. Nyt tuntuu, että voisin vilkuilla jo ympärilleni:) Vaikka nykyään tuntuu, että sitä rehellistä, avointa ja luottamuksen arvoista suhdetta on vaikea löytää. Itselle tuo rehellisyys ja uskollisuus ei koskaan ole ollut vaikeaa - kaipa niitä on muutama muukin, jotka pystyy siihen. Voimia - ehkä se kevätaurinko sulattaa sydämemme!:)
Auttaa, kun tietää, että on muitakin... Tiedän, että pärjään ja aika parantaa. Toisaalta tuntuu hyvältä olla yksin, toisaalta haluaisin toteuttaa unelmani jonkun muun kanssa. Uutta alkua nopeuttaakseni tekisi mieleni karata maailmalle, muihin maisemiin, mutta olisiko se pakenemista? Ihmisen sanotaan hakeutuvan kokemuksiin, joita tarvitsee kasvaakseen. Tuntuu vain turhalta, että muut joutuvat siitä kasvusta kärsimään.
Mielestäni exäni käytös on lapsellista, mutta ehkä hän pelkäsi sitoutumista. Kyllä hänkin vielä oppii, mikä on maailmassa tärkeää. Viimeksi, kun tapasimme, hän kertoi, että haluaisi lapsen (olisi nyt valmis siihen?). En tiedä oliko tarkoituksena vain kääntää veistä haavassani? Hän tietää minun halunneen lasta jo vuosia ja tietää rikkoneensa luottamukseni miehiin pitkäksi aikaa. Kiitos siitä!
Minulla on myös vähän vastaava tilanne ja taidan olla juuttunut viha vaiheeseen, miten joku voikin tehdä noin ilkeästi toiselle ja mennä porskuttaa sen jälkeen ilman häpeää.
...minullakin on tullut noita karkaamisfiiliksiä:) Ja totta, että kokemukset kasvattavat. Ihmisille tulee kriisejä, mutta olen samaa mieltä siitä, että ei saisi tehdä kasvutyötä toisen luottamuksen kustannuksella. Niinhän tuo minunkin exäni teki, kun valehteli vuosia ja nyt sitten sanoo tämän meidän eron olleen niin kova paikka, että on tajunnut ja kasvanut... Exäni sanoi myös, ettei halua lapsia. No, eron jälkeen tuli viesti, että hänestä olisi tullut hyvä isä meidän lapselle!!! Teki mieli sanoa, että haista v-ttu...(sivusuhde oli muuten kahden pienen lapsen äitiin). Totta on, että luottamus on mennyt ja uskallus luottaa ei ole helppoa. Mutta kyllä tästä noustaan ja toteutetaan ne unelmatkin!:)
Sori,satuin lukemaan sun viestis uuden rakkaani koneelta ja haluan auttaa, jos jotain vaikeeta sulla! Mulla on kokemusta elämäni ajalta jos jonkinmoisista miehistä... Tahtoisin keskustella sun kanssas ihan privaatisti. Mun sähköposti osote on jumaliste ät netti.fi. Kirjota mulle kultsu osottees...niin siis mä olen nyt mun kultani koneella...
tuo samaista kuin minulla. mulla meni vaan 10 vuotta kun tajusin.