En tiedä, onko tämä oikea palsta, mutta kaipaan apua.
Poikaystäväni ja minä olemme 18-vuotiaita. Hänellä on ollut aiemmin kaksi yhden yön juttua ja yksi vakituinen seurustelukumppani - hän vei minun neitsyyteni. Olemme seurustelleet kolme kuukautta ja välitän hänestä, mutta hänen menneisyytensä haittaa minua: mietin, mitä hän on tehnyt muiden naisten kanssa ja millaisia he ovat. Jo tämä saa minut voimaan huonosti ja poikaystäväni tuntumaan maailman iljettävimmiltä olennolta.
Miten pääsen eroon tästä tunteesta? Olen jutellut poikaystäväni kanssa ja hän sanoo, ettei minun tulisi murehtia moisia. Kuitenkaan en voi noin vain unohtaa. Mitä minun pitäisi tehdä?
Poikaystäväni ja minä olemme 18-vuotiaita. Hänellä on ollut aiemmin kaksi yhden yön juttua ja yksi vakituinen seurustelukumppani - hän vei minun neitsyyteni. Olemme seurustelleet kolme kuukautta ja välitän hänestä, mutta hänen menneisyytensä haittaa minua: mietin, mitä hän on tehnyt muiden naisten kanssa ja millaisia he ovat. Jo tämä saa minut voimaan huonosti ja poikaystäväni tuntumaan maailman iljettävimmiltä olennolta.
Miten pääsen eroon tästä tunteesta? Olen jutellut poikaystäväni kanssa ja hän sanoo, ettei minun tulisi murehtia moisia. Kuitenkaan en voi noin vain unohtaa. Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
mutta keskity nyt vaan siihen että SINÄ olet nyt poikaystäväsi ainoa. Ei poikaystäväsi voinut sinua odottaa, mistä hän olisi voinut tietää että saa juuri sinut tyttöystäväksesi.
Hän on ollut sinulle sitä paitsi rehellinen kun on kertonut sinulle kyseistä asiasta. Nauttikaa nyt toisistanne, en usko että hän haikailee jonkun yhden yön panon perään yhtään. Ja poikki mennyt vakituinen suhde on menneisyyttä.
Usko nyt vähän vanhempaa: mustasukkaisuus syö suhdetta erittäin paljon ja siihen menee turhaa aikaa kun voisi senkin ajan nauttia siitä mitä on.
Olen ensimmäisen viestin alkuperäinen kirjoittaja ja tahtoisin kysyä vielä lisäneuvoja. Olemme edelleen yhdessä poikaystäväni kanssa ja rakastan häntä aivan valtavasti. En silti ole edelleenkään päässyt yli tunteistani.
Välistä minun on parempi olla mutta välistä vihaan itseäni ja poikaystävääni niin paljon, että itken häneltä salaa öisin sekä päivin. Hän ei tiedä, että olen vieläkin onneton - tahdon, että hän voisi olla onnellinen. Poikaystäväni sanoo, että hän tahtoo vain olla kanssani ja miten hän rakastaa minua kaikista eniten. Hän osoittaa sen myös teoin: on hellä, ystävällinen ja yksinkertaisesti tekee kaikkensa, että olisin onnellinen.
Mitä voin tehdä? En tahtoisi erota mutta olen välistä henkisesti täysin hajalla - lähes aina seksin aikana ajattelen, miten hän on ollut samalla tavalla muiden kanssa. Suunnittelemme jo yhteistä tulevaisuutta, miten muuttaisimme yhteen puolen vuoden tai vuoden sisällä. Meillä on samanlaiset huumorintajut ja tulemme täydellisesti toimeen keskenämme. Jos paha oloni ei ole lähtenyt pois yli puolentoista vuoden jälkeen, lähteekö se koskaan? Kiitos, jos joku vaivautui lukemaan ja neuvomaan.
mies ajattelee sinusta samalla lailla kuin sinä nyt. Luultavasti pahemmin. Nykyinen mies, kuten useimmat, kunnioittaa, että olet ollut vain hänen kanssaan.
Oletko ihan tosissasi? Ajattelevatko muka miehet samalla tavalla?
minäkin tunnen samoin kuin sinä.. olen 25 ja mieheni minua 5 vuotta vanhempi. olen hyvin mustasukkaista sorttia ja mietin myös joskus että miten mieheni on samat jutut ja sanat sanonut exälleen. kuinka rakastaa heitä ja he ovat elämänsä tärkeimmät ihmiset. joskus myös menetin uneni sekä tunsin tuskaa ja sellaista äklöä oloa rinnassani. olen yrittänyt todistaa itselleni että jokaisella ihmisellä on menneisyytensä. myös itselläni on ollut muita suhteita ja tiedän että mieheni ei myöskään pidä menneisyyden tonkimisesta / muistelemisesta. MUISTA: sinä olet nyt se ykkönen! hän rakastaa sinua! jos asia olisi toisin hän tuskin kanssasi viettäisi aikaa tai turhaan kertoisi tunteitaan sinulle. vain sinä voit muuttaa tulevaisuutta hänen kanssaan. jos pelaat peliäsi hyvin suhde toimii, jos muistelet menneitä se vie venettänne vain kauemmas rannasta.
minä autan jos jokin viellä askarryttaa..
-Q-
Puolitoista vuotta tarkoittaa hänen olevan tosissaan, joten et ole ainakaan hänen silmissä yhdenyön-juttuihin verrattavissa oleva. Siitä kai sinulla ei ole epävarmuutta?
Ei kait tuossa muuta voi kuin keskustella poikaystäväsi kanssa. Kerro hänelle kaikki mitä tunnet.
"lähes aina seksin aikana ajattelen, miten hän on ollut samalla tavalla muiden kanssa."
Jos olisin tuo poikaystäväsi ja tykkäisin sinusta todella, niin sinun kanssasi oleminen sängyssä olisi aivan eri juttu kuin joku haparoiva yksittäinen nuoruuden seksikokemus. Niitä usein harrastetaan vain siksi, että oletetaan että niin pitää siinä vaiheessa elämää tehdä, hankitaan joskus kantapään kauttakin elämänkokemusta. Seksin laatu harvoin päätä huipaa, se on vielä räpellystä eikä aitoja tunteita mukana. Ei siis ollenkaan sama asia kuin olla sinun, todellisen rakastettunsa kanssa. Unohda siis turhat huolesi. t. Mies, joka aloitti kokeilunsa vielä pari vuotta myöhemmin.
Nyt vain pidät tiukan puhuttelun itsellesi, ja päätät, että et anna moisen häiritä sinua.
Tuota kutsutaan myös mustasukkaisuudeksi ja/tai epävarmuudeksi itsestä (huono itsetunto).
Juttele poikakaverisi kanssa.
Muista myös, että ... jos teille tulee ero (olette vasta 18 v) niin seuraavalle SINÄKIN olet sellainen, että olet tehnyt vaikka mitä jonkun kanssa!
Tässä iässä (olen 40) ... ei välitä enää tullaisista. Siis kukaanhan (suht koht normaali) ei ole neitsyt nelikymppisenä. Suurimalla osalla on lapsiakin. Aika monella hoidettu sukupuolitauti ollut - sitä toivoo enää, että saa sellaisen kumppanin, jolla ei ole hoitamaton sukupuolitauti (ja osaa muuten käyttää kondomiakin jo, ettei itse saa sitä tautia.... toista kertaa.... ja sain parisuhteesta!). Ja on tiukka sen suhteen, että toinen ei ole raiskannut, harrastantu pedofiliaa tai eläinseksiä, ei ole esiintynyt nettipornossa.
Eli sitä oppii suhteuttamaan. Pakostakin. Se on sitä elämää.
Mä kärsin tuosta sun taudistasi pahasti myös parikymppisenä, mutta pääsin siitä yli. Onneksi. Päättämällä, että en anna poikakaverin entisten vaikuttaa muhun.
Unohtui: toi on siis normaalia nuoren ihmisen olotilaa, kun on epävarma vähän kaikesta. Siitä pääsee pois - siitä voi muuttua pois.
Jos se jää päälle, sitä aletaan kutsua sairaalloiseksi mustasukkaisuudeksi, ja se EI ole enää normaalia.
älä vaan jää miettimään jotain poikaystäväsi entisiä YHDEN yön juttuja. ne ei oo oikeesti mitään ihmeellistä. yleensä toisen nimeä ei edes muisteta tms. ei niissä oo tunteet mukana.
teillä on nyt jotain aitoa, älä pilaa sitä tollasten takia.
itseä sattuis ainaki tosi paljo, jos oma tuleva poikaystäväni ois mustasukkanen/vihainen tms. omista yhden yön jutuistani. niille ei voi enää yhtään mitään, ne on menneisyyttä.
Kyllä ne yhden jututkin on oppirahoja varten. Kyllä sitä nuoruudessa tulee tehtyä kaikenlaisia kokeiluja. Harvapa on ollut ilman yhden yön juttuja.
Minä läpikäyn samaa kuin sinä. Vuosi seurustelua takana, minä lähentelen täysi-ikää ja poikaystävä on hieman vanhempi. Mun eka seurustelukumppani, ja ensisuudelmaa lukuunottamatta kaikki koettu tämän kanssa. Pojalla sen sijaan ollut jo monta vuotta sitten eka vakava seurustelusuhde, yhden yön kumppaneita jne.
Oon niin hirveän kauan pohtinut tätä ja nimenomaan yksinäisinä öinä ajatukset siirtyy väkisinkin tähän ja tuun niin masentuneeksi ja itkuisesti.
Mietin jopa, et pitäiskö mun mennä itse panemaan jotain muuta että olisimme tasoissa ja en enää tuntis pahaa oloa. Oikeasti musta ei olis tämmöseen tietystikkään.
Eniten satuttaa että poikaystäväni on vieläkin näiden panojensa kanssa väleissä ja puhuu vanhoista jutuistansa.
Ja korostan, suhteet ei mua haittaa vaan yhden yön panot. Oon oppinut tunteen mun kullan niin erilaisena ihmisenä, ku niitä barbeja pökkivänä tyyppinä :(
Itse kärsin samasta asiasta. Kerran menin vahingossa kysymään joistain menneistä ja tyttöni vakuutti ensin minut täysin, mutta jotenkin keskustelu jatkui ja riitaantui ja lopulta eksyin syvemmälle aiheeseen enkä tiennyt mitä ajatella. Suututettuani tyttöni hän lateli kaikki vanhat jutut eteeni. Kaduttaa enemmän kuin mikään, että menin sohaisemaan asiaa. Olisi pitänyt antaa olla.
Kerran kun olin ahdistunut, otin asian uudestaan puheeksi ja kerroin ahdistuksestani. Hän ei halunnut keskustella vakavasti aiheesta, vaan riita oli taas valmis ja suuttuessamme olimme yhä syvemmällä aiheessa.
Kun olen hänen kanssaan, tiedän millainen hän on. Samanlainen kuin minäkin. Mutta kun nuo entiset jutut tulevat väkisin mieleeni ja ajattelen mitä kaikkea ne ovat voineet olla, vaikkeivät välttämättä ole olleet, alkaa hän vaikuttaa aivan joltain muulta kuin oikeasti on.
Lohduttaa kuitenkin, kun tunnen hänet ja tiedän millainen hän oikeasti on. Pitäisi pitää järki mukana ajatuksissa mutta joskus epätoivo ja alakulo vie voiton
Täällä yksi tyttönen, joka on käynyt läpi samanlaisia tuntemuksia.
Meillä seurustelua takana kaksi vuotta, ja varsinkin ensimmäisen vuoden aikana kamppailin täysin samanlaisten ajatusten kanssa. Itselleni poikaystävä oli ensimmäinen, mutta hänellä oli takanaan yksi seurustelusuhde ja joitakin yhden illan juttuja.
surettaa-nimimerkin kanssa olen samanlainen siinä, että suhteissa harrastettu seksi ei minua häiritse millään lailla. Sitä vastoin yhden illan jutut tuntuvat pahalta - on vaikea uskoa omasta pojasta, että miten on voinut "alentua" sellaiseen.
Aloittajalle ja muille, jotka kamppailevat samojen juttujen kanssa, voisin sanoa että kyllä ne ongelmat ja pahat ajatukset helpottuvat ajan kanssa. Omalla kohdallani ahdistus (siis minä oikeasti itkin öisin tätä asiaa kuten te) johtui osittain epävarmuudesta suhteessa.
Muistakaa, että kaikki ihmiset tekevät virheitä tai asioita, joita voivat katuakkin. Seurustelukumppaninne tuskin ovat erityisen ylpeitä yhden illan jutuistaan.
Muistakaa, että te ootte vieny voiton ihan 6-0 niistä muista suhteista. Seurustelukumppaninne on valinnut teidät, ei niitä muita. Muistakaa myös, että ihmiset muuttuu: muutamia yhdenillanjuttuja harrastanut ei välttämättä halua enää ikinä niitä harrastaa. Pettämistä ei tarvitse pelätä.
Ajatelkaa asiaa myös siltä kantilta, että joskus eroatte. Ja löydätte uuden ihanan kumppanin, joka on vaikka aivan täysin kokematon seksiin liittyvissä asioissa. Hän kokee pahaa mieltä siitä, että teillä on kokemusta asiasta ja on mustasukkainen. Kuinka silloin toimisitte?
Kaikki tekee elämässään virheitä.
Jos olisin tiennyt aijemmin, että tapaan nykyisen tyttöystäväni, niin en olisi muihin sekaantunutkaan. Olisi minulla ollut aikaa odottaa.
Toisaalta taas, jos en olisi muita tapaillut, niin olisinko koskaan törmännyt häneen? Osaisinko arvostaa häntä niin kuin arvostan nyt?
Elämä on omituinen polku, jonka jokainen risteys saattaa viedä täysin eri suuntaan.
Henkilökohtaisesti ainakaan en ajattele entisiä suhteitani, kun rakastelen tyttöystäväni kanssa. En tee mitään vertailua. Keskityn sillä hetkellä meidän väliseen hauskanpitoon ja siihen, että hän nauttisi. Se on meidän välinen ainutkertainen kokemus. Ei entiset tuntuneet samalta, kuin mille nykyinen. Ei entisillä ole enää tässä vaiheessa minulle mitään merkitystä. Niihin ei voi enää turvata, eikä niistä saa mitään lohtua. Nyt se on sama tapahtuiko niitä entisiä vaiko ei, nykyinen on tässä ja nyt.
Ikuinen dilemma. Itse ratkaisin sen niin että sain näiden sukupuoliasioiden moninaisiin aspekteihin jonkinlaisen suhteellisuudentajun vasta muutamien YÖ-juttujen ja suhteen jälkeen. Enää ei haittaa vaikka toinen olisi vähän kokeneempikin(elämässä kuluneempi hyvällä tavalla), kuten olen itsekin.
Mutta toisaalta, huomattavasti paljon kokeneempi häiritsisi vieläkin pitkässä suhteessa.
Kaipa sitten ajattelen, että toimivin ratkaisu, jos asia oikein kiusaa, olisi löytää sellainen kumppani joka on suht. koht. yhtä kokenut kuin itsekin. Tai sitten sellainen jota ei mitenkään häiritse se että olet itse kokeneempi. (Monille miehille kokeneisuus on muuten usein jostain syystä naisten puolelta palkittu ominaisuus)
Itse olen sitä tyyppiä, jota jos jokin kiusaa, niin se ei pähkäilemällä tai piilottelemalla parane. Tai sanotaan suoraan, itseään huijaamalla.
No joo itselläni on ollut vain seurustelusuhteita 6 ja yksi yhden illan juttu. Tapasin ihanimman naisen ikinä noin kaksi vuotta sitten hän oli neljä vuotta minua nuorempi. Hänellä oli ollut noin 70 miestä ennen minua! Vakuutti rakkauttaan ja en ikinä epäillyt uskottomuuta! Asia vaivasi aivan mielettömästi ja tappeluja siitä asiasta lukemattomia kertoja! Lopulta tein ratkaisun ja jätin hänet. Vaikka syy on lapsellinen niin silti asia joka vituttaa koko ajan nii ei pystyny olemaan. Ehkä oikea ratkaisu, ehkä ei. Mutta takasin en enää mene ei oo järkeä kun asia tulee mieleen koko ajan ehkä tästäkin oppii jotai seuraavaan kertaan!!
Kyllä se siitä kun tulee elämänkokemusta. Elämä tahtoo monesti kuljettaa omia teitään ihmeellisillä tavoilla.
Itse koen että tottakai jokaisella on ollut elämä ennenkin. Miksei voi suoda sitä että toisella olisi ollut elämänilon hetkiä aiemmin? Oli sitten mies tai nainen. Itse asiassa on mielestäni hyväksi että molemmat ovat ehtineet peuhata tarpeeksi tahoillaan ennen kuin aletaan esimerkiksi perhettä perustamaan. Ei tarkoita kymmeniä tai satoja seikkailuja vaan normaalia nuoren ihmisen elämää. Ilman omaa vapaan rakkauden nuoruuden aikaa asia saattaa alkaa ahdistaa myöhemmin ja johtaa uskottomuuteen kokeilun kaipuussa. Jos se tapahtuu kun ollaan oltu aviossa 10v niin siitä on leikki kaukana.
Sen verran voi ehkä lisätä että yhdessä viestissä mies oli naisen nr 71. Kyllä siinä täytyy ottaa huomioon että todenäköisesti kohta joku toinen mies on nr 72. Kun on noinkin antelias nainen kyseessä ;) Että siinä on selkeästi tajuttava millaisesta suhteesta todennäköisesti on kyse. Kannattaa vain varautua sen mukaan.
Tässä kaikille murehtijoille hyvä ajatus:
On parempi, että kumppaninne on elänyt ennen teitä. Varsinkin miehille tulee jossain elämänvaiheessa varmasti ajatus, että miten erilaista seksi saattaisi olla jonkun toisen kanssa.
Nämä jotka ovat toistensa ensimmäisiä seurustelukumppaneita, eivät ehkä tiedä/osaa arvostaa toimivaa suhdetta tarpeeksi ja toinen alkaa kaivata sinkkuilua!
Ei sun poikaystävän sanat koskaan tule vahvistamaan sun heikkoa itsetuntoa, vaan enemmän kaikki, mitä hän sulle selittää, kääntyy sun mielessä siihen tilaan, että hänellä on salattavaa ja ne toiset naiset ovat olleet sua paljon parempia. Ainahan sä voit kokeilla, että kestääkö sun jo nyt heikko itsetunto sitä, että sun poikaystävä kertoo sulle, että millaista seksi oli hänellä ja niillä muilla naisilla. Saatpa taas lisää aihetta valittaa poikaystävällesi siitä, että hän on sua seksuaalisesti kokeneempi.
Tai sitten sä voit erota ja etsiä itsellesi poikaystävä, jolla on yhtä vähän seksuaalista kokemusta ja jonka itsetunto on yhtä heikko kuin sulla. Pääset sinäkin silloin hänen kanssaan etsimään teistä kahdesta vikoja, ettei toinen voisi vain olla missään toista parempi. Mutta älä erehdy ottaa täysin kokematonta poikaystävää, koska hän voi ajatella samoin kuin sä nyt, että oletpa sä "likainen" ja mitä kaikkea sä oletkaan tehnyt sun poikaystäväsi kanssa.
Niin, et sä siitä tunteesta pääse eroon vaikka sä kierisit siinä kuinka. Mutta poikaystäväsi ei jaksa sitä ikuisuutta, sillä hän kaipaa myös rakkautta ja luottamusta, ei ainaista valitusta ja vertailua. Ja eroaa sinusta itse.