ON TOSI TÖRKEETÄ!
Kirjotan tän kaikkien raasujen puolesta ketkä on kokeneet vastaavaa, ja ystäväpiiristäni monilla on aikalailla sama kohtalo ollut au pairina. Tuntuuko tutulta?? Tapasin myös perheeni ennen kun lähdin au pairiksi, ja tehtiin selvät pelisäännöt tulevasta työstä, ja palkkauksesta.. perhe vaikutti todella ihanalta ja täydelliseltä ja odotuksissa oli täydellinen au pair vuosi, kuin myös parilla ystävällänikin.. Minulla sentään oli vielä työlistakin mitä minäkin päivänä pitää tehdä ja hakea, siivouksesta päätettiin että siivotaan kerran viikossa vessat ja yleiset tilat ja huoneet( keittiö). Ekoina viikkoina alkoi jo ongelmat, siivosin kuulemma P*skasti, äiti sanoi ihan suoraan..ja todettiin että ensiviikolla sitten paremmin. (en tiennyt sen enempää siivouksesta tai tyylistä, omasta mielestäni talo oli täysin siisti mutta kuulemma oli p*skasta kaikkialla ja sain anteeksi ekan siivouksen, pyysin anteeksi jos en pystynyt täyttämään äidin siivousvaatimuksia. Tietysti muuhun työhöni kuului lapsen vienti tarhaan ja haku. ja talon siistiminen sillä välillä,joka kävi minulle.välillä myös ruokaa joudun tekemään iltasin. Olen joustanut myös monissa,työmäärääni viikossa kuuluu noin .30tuntia(keskimääräinen viikkotuntimäärä) ja palkka kerran kuukaudessa.
Nyt olen ollut noin 4kk perheessä ja huomannut että työmäärä on noussut todella paljon, olen iltaisin ylitöissä ja saanut huutoja mistä ja milloin.. esimerkiksi siitä että nukun päiväunet? äitiä se selvästi ärsyttää niin paljon,kun on päivät töissä ja minulla on hommat tehtynä, ja haluan nukkua univelat pois ennenkuin haen lapsen päiväkodista. Tuntuu että hän haluisi että kuuraan ja imuroin koko talon sillävälin kun lapsi on tarhassa..ja laiskuus mitä perheen parissa on tullut.. nyt parin kuukauden jälkeen jo huomasin että aupairin tehtäviin kuuluu perheen jäsenien takkien ja tavaroiden laitto vaatekaappiin(kun tulevat ovesta sisään, jättävät kaikki lattialle ja kengät hujan hajan) sain siitäkin kerran valituksia, kun host-äidillä oli taas kerran pahapäivä ja kaikki oli per*eestä ja sain taas kaiken niskaan että vaan makoilen päivät,lisäksi perheeni aikoo muuttaa isompaan asuntoon ensi syksynä ja silloin tällöin olen joutunut siivota moneenkin kertaan asunnon läpikotaisin(muun arkipäiväisen siivouksen lisäksi)kiitosta on turha äidiltä odottaa. olisi joskus ihana kuulla pieni sana "Kiitos, on todella siistiä" tai "kiitos tosi paljon hyvästä päivästä". Aina kaikki mistä huomautellaan on jos olen tehnyt jonkun väärin tai olen ymmärtänyt väärin jotain.. pienistä virheistä otetaan kaikki vanhatkin väärinymmärrykset esille ja uhkaillaan "että meillä ei ole tarvetta au-pairille jos..." ei kauhean kivaa kuultavaa kyllä ja kun ei takaisin pysty edes mitään sanomaan ku ei uskalla.. on niin riittämätön olo..ja tunnen monta keillä on samanlainen evoluutio perheessä tapahtunu, alussa sovitaan työstä, mutta kun perhe niin sanotusti tottuu "kun on joku meillä nyt, niin se hoitakoon kaiken". Ensinnäkin au pair on lastenhoitaja, ei mikään Sol siivouspalvelun koulutettu siivooja.. eikä moni perhe tajua sitäkään että au pair tulee myös kokemaan ja näkemään maailmaa ulkomaille, ei vain SIIVOAMAAN ja olemaan työvalmiudessa 24/7 kotosalla.. vaan työaika päivässä on se 6tuntia, vaikka välillä voi joustaa, mutta perheen pitää myös kunnioittaa au pairia! Sisäkkö on eri-asia kuin au pair. Lisäksi perheen tulisi enemmänkin miettiä mitä suustaan päästelee, vaikka au pair asuukin heidän talossaan. on eri asia jos au pair on jättänyt heitteille lapset tai jättänyt tekemättä sovittuja juttuja, mutta esim minä, ja ystäväni olemme tehneet aina kaiken mitä on sovittu, mielestäni ei ole asiallista että jompikumpi perheen pää päästelee suustaan mitä sattuu.. Voisivat joskus miettiä meitäkin millaista on olla ulkomailla,vieraassa kaupungissa,puhua vierasta kieltä.. ei ole mitään turvaa kenen luo mennä (paitsi kavereille) Siitä tulee tosi P*ska olo ku joutuu olla toisten pas*aämpärinä vuorokauden ympäri ja muutenkin kun joutuu olla varpaillaan toisten nurkissa ja mielistellä muita..
Työnmäärät on sitäpaitsi myös sovittu,ja vaikka perheessä asuisikin au pair, perhe ei saa työntää kaikkea työtä au pairille,mitä ei juuri sillä hetkellä tee mieli tehdä.. Itsekin sitä joutuu siivota vaikka au pair on! ei ihmekkää että au pairit voivat pahoin perheissä(moni ystävänikin)
avoimuus on tärkeää, mutta kiltistikki voi sanoa asiat, ja sanoa vaikka loppuun "ei siis mitenkään pahalla, mut et jatkossa tulee oikein sit"
MIETTIKÄÄ PERHEET, JOS OTATTE AU PAIRIN!!
Kirjotan tän kaikkien raasujen puolesta ketkä on kokeneet vastaavaa, ja ystäväpiiristäni monilla on aikalailla sama kohtalo ollut au pairina. Tuntuuko tutulta?? Tapasin myös perheeni ennen kun lähdin au pairiksi, ja tehtiin selvät pelisäännöt tulevasta työstä, ja palkkauksesta.. perhe vaikutti todella ihanalta ja täydelliseltä ja odotuksissa oli täydellinen au pair vuosi, kuin myös parilla ystävällänikin.. Minulla sentään oli vielä työlistakin mitä minäkin päivänä pitää tehdä ja hakea, siivouksesta päätettiin että siivotaan kerran viikossa vessat ja yleiset tilat ja huoneet( keittiö). Ekoina viikkoina alkoi jo ongelmat, siivosin kuulemma P*skasti, äiti sanoi ihan suoraan..ja todettiin että ensiviikolla sitten paremmin. (en tiennyt sen enempää siivouksesta tai tyylistä, omasta mielestäni talo oli täysin siisti mutta kuulemma oli p*skasta kaikkialla ja sain anteeksi ekan siivouksen, pyysin anteeksi jos en pystynyt täyttämään äidin siivousvaatimuksia. Tietysti muuhun työhöni kuului lapsen vienti tarhaan ja haku. ja talon siistiminen sillä välillä,joka kävi minulle.välillä myös ruokaa joudun tekemään iltasin. Olen joustanut myös monissa,työmäärääni viikossa kuuluu noin .30tuntia(keskimääräinen viikkotuntimäärä) ja palkka kerran kuukaudessa.
Nyt olen ollut noin 4kk perheessä ja huomannut että työmäärä on noussut todella paljon, olen iltaisin ylitöissä ja saanut huutoja mistä ja milloin.. esimerkiksi siitä että nukun päiväunet? äitiä se selvästi ärsyttää niin paljon,kun on päivät töissä ja minulla on hommat tehtynä, ja haluan nukkua univelat pois ennenkuin haen lapsen päiväkodista. Tuntuu että hän haluisi että kuuraan ja imuroin koko talon sillävälin kun lapsi on tarhassa..ja laiskuus mitä perheen parissa on tullut.. nyt parin kuukauden jälkeen jo huomasin että aupairin tehtäviin kuuluu perheen jäsenien takkien ja tavaroiden laitto vaatekaappiin(kun tulevat ovesta sisään, jättävät kaikki lattialle ja kengät hujan hajan) sain siitäkin kerran valituksia, kun host-äidillä oli taas kerran pahapäivä ja kaikki oli per*eestä ja sain taas kaiken niskaan että vaan makoilen päivät,lisäksi perheeni aikoo muuttaa isompaan asuntoon ensi syksynä ja silloin tällöin olen joutunut siivota moneenkin kertaan asunnon läpikotaisin(muun arkipäiväisen siivouksen lisäksi)kiitosta on turha äidiltä odottaa. olisi joskus ihana kuulla pieni sana "Kiitos, on todella siistiä" tai "kiitos tosi paljon hyvästä päivästä". Aina kaikki mistä huomautellaan on jos olen tehnyt jonkun väärin tai olen ymmärtänyt väärin jotain.. pienistä virheistä otetaan kaikki vanhatkin väärinymmärrykset esille ja uhkaillaan "että meillä ei ole tarvetta au-pairille jos..." ei kauhean kivaa kuultavaa kyllä ja kun ei takaisin pysty edes mitään sanomaan ku ei uskalla.. on niin riittämätön olo..ja tunnen monta keillä on samanlainen evoluutio perheessä tapahtunu, alussa sovitaan työstä, mutta kun perhe niin sanotusti tottuu "kun on joku meillä nyt, niin se hoitakoon kaiken". Ensinnäkin au pair on lastenhoitaja, ei mikään Sol siivouspalvelun koulutettu siivooja.. eikä moni perhe tajua sitäkään että au pair tulee myös kokemaan ja näkemään maailmaa ulkomaille, ei vain SIIVOAMAAN ja olemaan työvalmiudessa 24/7 kotosalla.. vaan työaika päivässä on se 6tuntia, vaikka välillä voi joustaa, mutta perheen pitää myös kunnioittaa au pairia! Sisäkkö on eri-asia kuin au pair. Lisäksi perheen tulisi enemmänkin miettiä mitä suustaan päästelee, vaikka au pair asuukin heidän talossaan. on eri asia jos au pair on jättänyt heitteille lapset tai jättänyt tekemättä sovittuja juttuja, mutta esim minä, ja ystäväni olemme tehneet aina kaiken mitä on sovittu, mielestäni ei ole asiallista että jompikumpi perheen pää päästelee suustaan mitä sattuu.. Voisivat joskus miettiä meitäkin millaista on olla ulkomailla,vieraassa kaupungissa,puhua vierasta kieltä.. ei ole mitään turvaa kenen luo mennä (paitsi kavereille) Siitä tulee tosi P*ska olo ku joutuu olla toisten pas*aämpärinä vuorokauden ympäri ja muutenkin kun joutuu olla varpaillaan toisten nurkissa ja mielistellä muita..
Työnmäärät on sitäpaitsi myös sovittu,ja vaikka perheessä asuisikin au pair, perhe ei saa työntää kaikkea työtä au pairille,mitä ei juuri sillä hetkellä tee mieli tehdä.. Itsekin sitä joutuu siivota vaikka au pair on! ei ihmekkää että au pairit voivat pahoin perheissä(moni ystävänikin)
avoimuus on tärkeää, mutta kiltistikki voi sanoa asiat, ja sanoa vaikka loppuun "ei siis mitenkään pahalla, mut et jatkossa tulee oikein sit"
MIETTIKÄÄ PERHEET, JOS OTATTE AU PAIRIN!!
Vastaukset 111
Vanhimmat
lisäys vielä... Tuloksena on se vielä,että välttelen suurimmalta osalta kotiinmenoa.. yritän olla ystävilläni kylässä niin pitkään kuin mahdollista, ja kun vanhemmat tulevat kotiin, yritän pysyä pois jaloista ja olla ulkona muualla.. ettei tarvitse nähdä ja jutella. TUnne on kuin ei olisi kotia.
Hahah tää kuulostaa niin tutulta!
Itselläni oli lähes samanlaista jossei jopa täsmälleenki mutta sitten - vaihdoin perhettä. Nyt oon huomaamattani ollu tääl jo pari kuukautta ja tosi hyvin menee. Täällä en oo pelkästään kotiorjana tai piikana, vaan musta todella tuntuu että oon osana perhettä. Edellisessä perheessä itkin joka ilta pahaa oloa ja pelkäsin mennä 'kotiin.' Täällä olen mielelläni vapaa-ajatkin noitten seurassa, mutta toki nää ymmärtää senkin että jos tahdon olla rauhassa.. kuitenkin noi vanhemmat kohtelee mua kun itsenäistä aikuista.
Ja oi että se KIITOS, se on niin tärkeetä !! Tänäänki ku siinä ohessa päätin sit tehdä vähän ylimäärästä siivousta niin kun vanhemmat tuli kotiin niin olivat oikein iloisia et olin siivonnu kunnolla ja kaikki oli ihan tiptop. Ja lisäks kehuvat vielä ruokiakin.
Alussa pelkäsin kokoajan sitä, että millaiset huudot saan kun vanhemmat tulee kotiin.. sitten tietenkin pari kertaa mokasinkin että olin tehnyt jotain väärin ja itku tuli jo silmiin ku odotin huutoa mut sit tää perheen äiti vaan silitteli mua ja sanoi 'ei se mitään, ens kerralla sit tiedät.'
Ja tosiaan oon kuullu kyllä samaa muiltakin auppareilta, jotkut perheet vaan olettaa et sillä rahalla mitä ne antaa pitäis saada täydellinen kotipiika, mitä ennenaikaan oli.. Joko sitä yrittää purra hammasta ja sietää sitä tai sit keksiä jonkun muun ratkaisun. Itelleni ainakin oli jackpot vaihtaa perhettä mutta toiset jäävät ja ajattelevat jos se ajan kanssa..
Siis ei sulla siellä kotia ole:
Mieti, niin ehkä muistat, missä sun koti on.
Ulkomaille lähdetään useimmiten siitä syystä että haluaa kodista pois.....
Totttakai kutsun aupair asuinpaikkaani kodiksi? miksikä muuksikaan? asunhan siellä? asia taas muuttuu kuun muutan takaisin suomen-kotiin,sen jälkeen nykyistä kotiani ei enään ole.
lähdin suomesta au pairiksi enkä tosiaan kutsu suomea ja vanhempieni asuntoa enään kodiksi.
Mä oon lähdössä au pairiksi nyt 4.11 pariisiin ja mä en oo lähdössä sinne sen takia että haluaisin kotiani pois... Mä rakastan mun kotia!
Mä ainaki lähden sinne siksi, että haluan kokea jotain uutta ja jännittävää ennenku perustan perheen yms... Sitte ei paljo lähdetä enää au pairiksi...
Ja niin kauan ku asun pariisissa mun koti on pariisissa, mutta on mulla koti suomessaki... Ihmisellä voi olla ihan niin monta kotia ku itte päättää :)
Au-pairin ammatti tarkoittaa töitä.
Kysymys ei ole "täydellisestä vuodesta" (tosi idioottisanonta)..
Vuodesta saa hyvän mutta ainoastaan vaivalla ja duunilla.
Sinun olisi pitänyt etukäteen ajatella millaista on olla ulkomailla,vieraassa kaupungissa jne.Te tytsyt kun luulette,että vieraassa maassa ollaan kuin kotikylässä (kaikki kurikan edut) mutta paljon "jännenpää".
Jännityksen pitäisi mielestänne olla vain positiivistä: paljon bailausta ja erivärisiä poikaytäviä.
Lapsenvahtihommia jotka pystyy yhdellä kädellä tekemään,niinkö?
Sivumennen; osaatko siivota edes välttävästi??
Perheen äiti oli ehkä aivan oikeassa arvostelussaan.
MIETTIKÄÄ AUPAIRIT ENNENKUIN JÄTÄTTE KOTIKYLÄN.
Joo, kuulostaa tutulta, mutta sieltä toisesta päästä - sitä luullaan että lähdetään vuodeksi bailaamaan ja hengaamaan ilmaiseen kämppään. Ei se lapsoset ihan niinkään ole. Teistä syntyy kuluja perheelle, ja teidän VELVOLLISUUS on tehdä ne työt mitä on määritelty, ja kunnolla! Tuntuu että nämä nykypäivän hemmotellut ja täysin avuttomat neitokaiset eivät osaa yhtään mitään, ikinä ennen nähneet pölyrättiä saati vessaharjaa, keittiö on jääkaapin sisällön tiirailemisen lisäksi täysin outo ympäristö jne. Uusavuttomuus kyllä kukkii! Opetelkaa kodin- ja lastenhoidon perusasiat ensin kunnolla kotona - ainakin MLL järjestää joitain kursseja - ja lähtekää vasta sitten, kun jo osaatte perusteet - pelkällä kielitaidolla ei vielä siivota ja kokata. Eipä tarvi sitten itkeä perästä päin, kun joutuu TEKEMÄÄN TÖITÄ - siksi sinne maailmalle lähdetään. Jos osuu kiva perhe, niin voi opiskella päivällä, kun lapset koulussa - näin meillä oli, ja toimi. Suomalaisia nirppiksiä en ottaisi enää - virolaiset on ahkeria ja "kilttejä" - enkä edes yrittänyt teettää mitään extraa, ettei siitä kyse. Kirjallinen sopimus, jossa kaikki selvästi sovittu, ja sen mukaan eletään - oma ongelma, jos ei ymmärrä mitä on sopinut.
Suomalaistyttöjä joutui joskus illalla hakemaan bailaamsta (!!!) kun ei muistettu koska viimeinen bussi tulee kotia päin - ja sitten tippa linssissä soiteltiin. Virolaiset selvisivät omin avuin kotiin, ja ajoissa - jos edes kävivät bailaamassa, yleensä opiskelivat ahkerasti vapaailtoinaan.
Olisipa kiva tietää mitä näiden virolaispolojen työsopparissa on sitten lukenut. Uh, olet ilmeisesti juuri samanlainen ulkomailla asuva suomalainen äiti, kuin jonka palveluksessa itse olin pian kaksikymmentä vuotta sitten.
Hänellä ja miehellään oli vasta 7 kk ikäinen vauva kun astuin palvelukseen. Mitään kirjallisia sopimuksia ei tietysti tehty: oli sovittu, että lapsen hoito oli tärkein tehtävä ja sen lisäksi siivousta, pyykin pesua, silittämistä, kaupassa käyntiä ja ruoanlaitossa avustamista. Työaika sovittiin arkisin n. klo 8-17, lauantait eri sopimuksesta. Kolme kertaa viikossa (iltaisin klo 19 jälkeen) kävisin (perheen suosittelemilla ja itse maksamillani) kielitunneilla.
Tutustuin perheeseen jo Suomessa ja kuulin, että perheen äiti oli ollut myös itse au pairina.
Alku meni melko hyvin. Vastuu noin pienestä lapsesta oli (näin jälkikäteen ajateltunakin) suuri. Siivosin tai silitin kun lapsi nukkui ja väliin lapsen valvoessakin. Myöhemmin vein häntä kerhoon, jona aikana yritin ehtiä takaisin kotiin, silittää ja siivota ja rientää kiireellä hakemaan häntä takaisin kotiin. Ja sitä silitettiinkin sitten lähes kaikki... kauluspaitojen silittäminen oli kauhistus, kun ei saanut jäädä rypyn ryppyä vaikka ne oli viikattava kaappiin sen sijaan että ne olisi ripustettu hengareille. Noh.
Äidin päivät alkoivat hyvin pian venyä. Hän oli saanut uuden työpaikan, jossa piti tietenkin näyttää kykynsä, johon kuului työpäivän keskeyttävät päiväjumpat ja -saunat. Päiväni venähtivät yhä useammin yli 19.00, joten jouduin jättämään kieliopinnot harmittavan usein väliin. Isääkään ei ilmeisesti kiinnostanut tulla lapsensa luokse lainkaan aikaisemmin kuin rouvaansa..? Au pairiko perheenjäsen? Hyväksikäytettävä hölmö pikemmin.
Olin lapsen kanssa siis lähes jatkuvasti. Ja kuinka ollakaan, aloin olla lapselle läheisempi ja turvallisempi kuin äiti itse .. tiedättehän mitä siitä seuraa? Haukkumisia alkoi tulla, kun hän huomasi, että lapsi itkee perääni lähtiessäni ja aamuisen tuloni jälkeen äiti onkin lapselle täyttä ilmaa...
Kun sitten viiden kuukauden jälkeen erehdyin puolustamaan oikeuttani osallistua kielikurssille (josta olin siis maksanut), sain kaikki haukut ja uhkaukset kerralla. Mitään en ollut osannut tehdä. Olin tehnyt kaikki väärin ja huolimattomasti ym. Olin muistaakseni ihmisenäkin täysi paska. (Vaikka olin varmasti yhtä kiltti ja kunnollinen kuin arvostamasi virolaiset tytöt). Asuin sitä paitsi omassa kopperossani kerrostalon ullakolla, joten viikonlopun vietosta heille ei koitunut mitään häiriötä.
Lähtöpassit tuli nopeasti. Terveisinä perään tuli vielä, että turha hakea uutta perhettäkään, koska en osaa kunnolla maan kieltä. Käskivät ulos ja pyysivät palauttamaan avaimen mahdollisimman pian postiluukusta.
Yliopistolla oli kuitenkin ystävällinen ja välittävä opettaja. Kun ilmestyin viimeisen kerran tunneille, kerroin tilanteen ja ilmoitin lähteväni takaisin Suomeen, hän otti asian hoitaakseen. Löysi pian minulle perheen, jossa kävin tutustumassakin: siellä minulle olisi maksettu jopa paikallinen "seutulippu" matkojani varten, sekä seuraava lukukausi yliopistolla.
Ystävien kannustuksesta huolimatta ja epäkiitollisuutta opettajalleni osoittaen päädyin palaamaan maitojunalla Suomeen. En ollut lähtenyt aivan vaaleanpunaiset lasit silmillä, mutten ollut arvannut suomalaisen naisen olevan toiselle suomalaiselle naiselle (tytölle) tuollainen peto. Olin aivan pökerryksissä kuulemistani loukkauksista.
Joten, myöhemmin kun olen kuullut jonkun nuoren naisen suunnittelevan lähtöä edes puoliksi suomalaiseen perheeseen au pairiksi, olen pyytänyt miettimään vielä toisen kerran...
Itse en koskaan, ikinä voisi käyttäytyä EDES omalle maanaiselleni kuin hän. Joten olisiko sinunkin aika katsahtaa hieman peiliin? Mitä VELVOLLISUUKSIA sinulla oli/on au pairia kohtaan?
en haluisi olla sinun au pairinasi. Kuulostat juuri tyypilliseltä natsi-host-äidiltä.Monta tyttöä vaihtanut perhettä luotasi.olisiko aika katsoa peiliin. ressukka virolaiset jotka asuvat luonasi,eivät uskalla avata suutaan.
yx ex-auppari äipälle:
Olet oikeassa mutta huomaa että,uusiavuttomuus ei ole lainkaan niin uutta kuin luulet: jo 25-30 vuotta sitten (ja varmaan aikojen alusta) moni likka lähti matkaan vuoden bailaus mielessä ja sitten kirottiin koko maailmanosa
AU PAIRIN HOMMA KUULOSTAA ORJAN HOMMALLE. ISÄNTÄPERHEEN PASKOJEN SIIVOUSTA MINIMIPALKALLA. EI KIITOS.
Pientä yleistystä ilmassa. Harmi, jos teillä on ollut suomalainen aupairi, johon ette ole olleet tyytyväisiä.Kuitenkin on inhottavaa, että sen pohjalta tehdään kaikista suomalaisista nuorista samanlaisia hemmoteltuja-avuttomia-neitokaisia.. On myös suomalaisia nuoria, jotka käyvät bailaamassa harvoin, pitävät töiden teosta, harrastavat jotain urheilua tai muuta. Tuntuu, että tämä on pieni osa nuorista, jotka ovat sinun mukaan niitä "nirppiksiä". Teillä on käynyt huono tuuria aupairvalinnan kanssa. Olisi kannattanut valita sellainen, jolla on jo koulutusta töistä (lastenhoito, siivous ym), kuten itse mainitsit MLL-kursseista. Tehän sen valinnan teette, millaisen ihmisen ja miten hyvin koulutetun otatte aupairiksi. Sekin on kyllä harmi, kun aletaan nuoria järjestämään koulutuksen perusteella lasten- ja kodinhoidontaidoissa. Läheskään kaikkien ei tarvitse käydä erillisiä koulutuksia osaakseen hoitaa lapsia tai siivotakseen taloja. Ne on perusrutiineja, mitä omassa kodissa tulisi tehdä.
Samaa mieltä olen siitä, että kirjallinen soppari tulee tehdä! Kun on mustaa valkoisella, ei kumpikaan osapuoli pysty siitä luistamaan, ei myöskään host-perhe voi vaatia enempää tekemään kuin mitä on sovittu. Eikä aupair tule tekemään pelkkää työtä. Ei host vanhemmatkaan tee 24/7 töitä, miksi aupairin pitäisi sitten tehdä? Aupair tulee viettämään vuotta erilaisessa ympäristössä, saamaan uusia ystäviä, tutustumaan uuteen kulttuuriin, saaden vaihtelua elämään sekä tekemään töitä. Kuitenkin täytyy muistaa, että aupairi on "uusi perheenjäsen" , ei orja.
Kylla pystryy luistamaan vaikka olis kiveen kirjoitettu. Ei kirjalliset ole pitavia, eika kukaan rupea lakitupaan naista meneen. Sopimukset on hyva olla kirjoitettuna toki mutta ei ne oikeasti ketaan sido.
aikamoista yleistystä...
että aivottomat pennut hakee aupaireiksi.
Onko työaikasi todella noussut yli kaksinkertaiseksi? (Ilmeisesti, koska olet univelkoja hankkinut)
En kyllä viitsisi jotain lintsaavaa hemmoteltua lazylilya katsella minäkään: keskellä päivää kuorsaamassa kuin eläkeläinen.
Miksi et sillon mene kokemaan "maailmaa"???
Yksi neuvo vielä: lopeta mielistely
Jos olette tehneet kirjallisen sopimuksen työtehtävistä ja ajoista, ja perhe ei enää noudata sopimusta, niin näytä se host perheellesi ja muistuta siitä, mitä olette allekirjoittaneet! Sinun ei tarvitse tehdä mitään, mitä et ole luvannut.
Oletko luvannut sopimuksessa siivota? Jos olet, niin oletko tarkoin määritellyt siivoamisen? Sillä au pairin tarkoitus on siivota vain lapsien jälkiä, heidät huoneet, lelut pois yms. Tarkoitus ei todellakaan ole siivota vanhempien jälkiä! Esimerkiksi muiden vessoja au pair ei sääntöjen mukaan saa edes pestä. Oletko sopimuksessasi suostunut tähän? Jos olet, niin et voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi.
Tälläisia perheitä varmasti löytyy PALJON maailmalta. On jokaisen au pairin oma päätös, mihin perheeseen lähtee. Tietenkin kaikki antaa itsestään aluksi hyvän kuvan, ja käytös voi muuttua paljonkin vuoden aikana, mutta mitä enemmän asioista sovitaan TARKASTI, sitä vähemmän väärinkäsityksiä tulee. Jos suostut "siivoamaan tarvittaessa", niin ole valmis siihen, että siivoaminen voi tarkoittaa IHAN mitä tahansa, IHAN milloin tahansa. Eri kulttuureissa käsitykset voivat olla todella erilaisia. Jos sovit että teet ruokaa kahdesti viikossa, peset pyykkiä kerran viikossa ja imuroit kerran viikossa niin tulkinnanvaraa on vähemmän.
Suomalaisia perheitäkin.Kovin tutun oloista kertomasi on.Lähdin ihan yksityisellä sopimuksella,kaikenlisäksi suullisella.Kevyttä siivousta,sovittiin,kun lapset ovat koulussa.Lopputulos:Talossa 12 huonetta,keittiö,3 kylppäriä,4 wc tä,saunaosasto.Siivouksen piti olla kunnollista,lattiat joissa ei kokolattiamattoja,pestiin.Kaiken päälle päätteeksi minun piti silittää isännän valkoiset paidat tärkin kanssa,täysin virheettömästi. Palasin kuukauden kuluttua kotiin,kun emme päässeet yhteisymmärykseen.
Totisesti kovat oli opit,ei koskaan ilman kirjallista sopimusta joka pitää sisällään mahdollisimman monipuolisen erittelyn tehtävien hoidosta.
Olin nuoruudessani au pairina ja jäi todella hyvät muistot. Töitä tein paljon, mutta olin kuin perheenjäsen ja vieläkin 25 vuoden jälkeen yhteyksissä silloiseen perheeseni. Siksi suosittelin lämpimästi omalle tyttärelleni aupair-vuotta ja kuinkas kävikään: tyttäreni sai painaa töitä aamusta iltaan ja mikään ei riittänyt. Aivan uskomatonta orjan hommaa! Lähde Katariina ihmeessä pois siitä perheestä. Jollet löydä uutta perhettä tai sellaista halua (minkä ymmärrän) niin takaisin Suomeen. Ei au pairia oteta kotiin siivoamaan ja luuttuamaan vaan perheenjäseneksi. Jos haluaa työvoimaa, niin palkatkoon silloin sisäkön tai kotiapulaisen. perheet vaan säästävät päivähoito- ja siivojakustannukset palkaamalla nuoren tytön au pair -nimikkeellä! Tosiasiassa nämä uusavuttomat perheet tarvitsisivat lastenhoitajan ja kodinhoitajan, jotta voisivat viettää ihanaa elämäänsä ilman velvotteita, mutta kun ei haluta maksaa kunnon palkaa saatika sitten sosiaalikuluja!
olen aloittanut myös kovan perheen etsimisenkin tässä. Itsekin olen kuullut ihanista aupair vuosista ja perhe vaikutti niin sydämelliseltä ja ystävälliseltä aluksi kun tapasin heidät.. Sain jo aluksi sellaisen kuvan että au pair on perheen jäsen, mutta kuukausian saatossa alko tilanne vähän muuttumaan, ja nykyään tunnen olevani "se ketä tekee sen mitä muut ei jaksa".vanhemmat eivät tee mitään viikolla.pesen kaikki päivät lapsen viemisen jälkee kl10-14 tiskikoneella tiskejä ja keittiötä ja eteistä.(viikkosiivouksen lisäksi)(eniten ärsyttää kun vanhemmat jättävät edellisillan astiat kaikki pöydälle ja ruokakattiloita ja uunipeltejä,joihin ruoka kovettuu eikä saa hinkattua melkein millään) edellinenkin au-pair lähti noin parin kuukauden jälkeen täältä kun ei jaksanut, itse olen ollut noin.4kk. työtä muuten teen kun ei parempaakaan tekemistä kotosalla päivisin,mutta kun kuitenkin naama vääränä tullaan kotiin, eikä kiitetä. ja jos jotain pieniä mokia käy niin sitten juuri haukutaan täys-paskaksi ja oon ollu kuulemma täys paska ja siivottu huonosti. En sitten tiedä.
Tietysti kyllä täällä viikonloppusin juhlitaan( onhan meillä vapaata silloin) enkä ole todellakaa tänne tullut pelkästää paiskimaan töitä, iha turha sanoa että joku lähtisi aupairiksi vaan "TÖITÄ PAISKIMAAT kuten lazylizzy kirjotti"itse olen tullut hakemaan kokemuksia,tekemään töitä,tutustumaan uusiin ihmisiin, näkemään millaista on asua ulkomailla ja oppimaan kieltä. tietysti me teemme parhaamme työssämme ja itse olen ainakin tehnyt hyvää työtä mielestäni, että voin hyvällä omallatunnolla illalla nähdä kavereita ja istua kahviloissa, tai viikonloppuisin bilettää. tietysti yritän parhaani siivouksen suhteen,ja miten olen tottunut siivoamaan, mutta ammatti-tasoista ammattisiivoajaa minusta ei saa. Ja olen tullut lastenhoitajaksi, lupauduin siivoamaan kun perhe kysyi jos suostuisin kerran viikossa tekemään viikkosiivouksen, arkipäivän siivouksessa puhuttiin myös kevyestä keittiön siivouksesta,mutta keittiö on illan illallisen jäljiltä ja aamiaisen jäljilta kuin ********
Asun kuitenkin itse omassa asunnossa suomessa, joten siivous on tuttua puuhaa. Asenne ongelma perheessäni on,eivätkä osaa arvostaa mitään kun laiskoja ovat. Heillä on ennen au-paireja ollut vain siivooja, että sen verran laiskaa porukkaa. Että ei ihme että vaativatkin. Äitin on helppo kitistä vieressä kun ei itse siivoa. Olen kysynyt monta kertaa myös että kelpaako tällä kertaa, vai vedänkö uudestaa niin ollaan vaan todettu "jooo on iha riittävästi". siinä sitten peset kaiken mäntysuovalla. puhdasta tulee
Taas likka joka ei tiedä elämästä mitään:
"illan illallisen jäljiltä ja aamiaisen jäljilta " keittiön siivous on vielä HYVIN KEVYTTÄ.
Raskaasta voidaan puhua vasta silloin kun moneen vuoteen ei ole rätiä näytetty
jokapäiväisestä jutusta. Miten hommiin voisi joka päivä kuulua monta vuotta siivoamatta olleen keittiön putsaus? Olet ilmeisesti joku älyllisesti haasteellinen. Johonkin oli pakko päästä pätemään. Säälittävää...
kyllä missä tahansa perheessä kuuluu jokaisen perheen jäsenen ITSE korjata aamiais- ja muutkin astiat käytön jälkeen. Lapsille kannattaa kyllä opettaa omien jälkien siivous heti pienestä pitäen ja jokaisen aikuisen nyt kuuluu ilman muuta korjata jälkensä! Nämä vanhemmat tekevät vain itselleen vahinkoa, jos odottavat aupairin korjaavan jälkensä! Mitäs sitten kun ei ole orjaa ja lapset isoja? Kuka korjaa heidän jälkensä? Voi voi sanon minä. Käyttäkää nyt hyvät ihmiset järkeänne kun palkkaatte aupairin. Perheen sisäiset säännöt pitävät vielä aupairin tulonkin jälkeen. Jokainen siivoaa huoneensa ja petaa petinsä. Aupair voi olla mukana ja auttaa perheen pienempiä lelujen korjaamisessa, mutta minusta aupair on kuin apu-äiti eli häntä kohdellaan samoin kun äitiä ja totellaan myös samoin!
Olen samaa mieltä kanssasi!
Mielestäni au-pairille ei kyllä tarvitse sysätä kaikkea työtä, vaikka au-pair on kotonani,se ei minulle tarkoita sitä että nyt voi antaa kaikki työt hänelle. Meillä au pairin tehtäviin kuuluu herättää ja huolehtia lapsien aamutoimet ja kouluun vienti, sekä haku.(aamiaisen jäljiltä astiat pesukoneeseen). Lasten koulusta hakeminen ja ruuan laitto.Minä tai mieheni pyrimme tulemaan töistä noin kuuden aikaan kotiin. Lisäksi viikkosiivous kerran viikossa torstaina tai perjantaina. Mielestäni on ollut aina siistiä, vaikka tietysti siivoojan jälki on aina parempi, mutta muistan aina että au pair on meillä auttamassa, emmekä pärjäisi ilman häntä. Päivisin hänellä on muuten aikaa olla kotona klo.8.30-15.30 jolloin hän yleensä lepäilee ja laittaa tiskit tiskikoneeseen ja siistii tiskipöydät.
Palkka hänellä on noin.350e kuukaudessa ja mielestäni kaikki au pairini on ansainnut sen. Ja jos 19-24 vuotiaan nuoren ottaa kotiinsa asumaan, niin on tottakai itsestään selvää että he viikonloppusin juhlivat, mitä me itsekin teimme tuon ikäisenä?? Siellä ulkona sen kielen oppii, jos ei meidän perheessä.
Itse olen ollut tyytyväinen kaikkiin au paireihini,ja moni on viihtynyt meillä 1,5 vuotttakin töissä. Perheiden tulee vain mielestäni kunnioittaa ja muistaa pitää rutiineista ja sovituista työtunneista kiinni mahdollisimman hyvin,meilläkin on ravintolailtoja työmme puolesta usein niin au pair on iltoja lastemme kanssa, ja hyvin sujuu. Viikonloput annamme kuitenkin täysin vapaaksi ja hän saa mennä ja tulla oman tahtonsa mukaan.
Jos au pairin haluaa, muistakaa millaista oli ennen au pairia.
Itse olin nuorena au pairina ruotsissa, ja tuli todettua juuri tämä sama suomalaisen Lidingö-rouvan kosto. Suomalainen maalaistyttö päässy rikkaisiin naimisiin ja päässyt asumaan paremmalle alueelle,ja katsottiin mitä kaikkea au pairille voidaan sysätä 2500kruunulla kuukaudessa.
"perheet vaan säästävät päivähoito- ja siivojakustannukset palkaamalla nuoren tytön au pair -nimikkeellä!"
Child minder ja siivooja tulevat yhteensa halvemmaksi kuin au pair.
"Tosiasiassa nämä uusavuttomat perheet tarvitsisivat lastenhoitajan ja kodinhoitajan, jotta voisivat viettää ihanaa elämäänsä ilman velvotteita, mutta kun ei haluta maksaa kunnon palkaa saatika sitten sosiaalikuluja!"
Sosialistimaissa maksetaan sosiaalikuluja. Suomalaiset tytot menevat yleensa au pairiksi ulkomaille.
Makea elama ilman velvoitteita - perheet hankkivat au pairin sen takia etta tyopaiva matkoineen kestaa usein 12 tuntia.
Jos nuori ja terve au pair makaa tyoaikana suu alaspain sangyssa ja mesettaa lopun aikaa entisille kavereillee Huttulankorvessa, kukas se uusavuton onkaan?
johon kalikka kilahtaa....
Näin se on !
sitten seuraavan kerran "childminder ja siivooja"
jos asia on näin niin miksi joku pöljä ottaisi aupairin kotiinsa?
Kai huomaat siis itsekin omasta kirjoituksestasi triine, etta on siis hyvia ja huonoja au pair perheita.
On myos sopivia ja sopimattomia au pair tyttoja.
Ei kannattaisi leimata kaikkia perheita tai kaikkia au pairejakaan vain sen huonon esimerkin perusteella.
Sinun ei kannattaisi myoskaan leimata perheita "uusavuttomiksi", koska se todellakin ei voisi olla enaa kauempana totuudesta useimman kohdalla. Useimmiten kuitenkin nama perheet ovat kovasti tyota tekevia ihmisia, jotka yrittavat parhaansa mukaan rakentaa hyvaa elamaa itselleen ja parasta mahdollista tulevaisuutta lapsilleen.
Tallaiset perheet tarvitsevat au pairia, yleensa kohtelevat heita hyvin tuloksena tyytyvainen perhe ja tyytyvainen au pair.
Jos taas au pair on sopimaton tai perheen motiivi on kyseenalainen, niin tuleehan siita huono yhtalo.
Ei kuitenkaan kannata vetaa lokaan kaikkia perheita - meita ihan mukavia perheitakin on olemassa, samoin kuin mahtavia au paireja, jollainen meilla nyt on.(Paivastoin kuin ainoastaan yksi edellinen, jonka kodinhoito kyvyissaan jopa oma kahdeksan vuotiaani voitti).
Olet aivan oikeassa. Ei saa yleistää. Ilman muuta löytyy paljon hyviä perheitä ja jos luit kommenttini niin huomasit, että minulla itselläni on ainoastaan hyvää kokemusta aupairin
työstä. Tyttärellä kävi huonommin, mutta hänkin sai lopulta hyvän perheen!
HAHAHHAHAHAH!! Jos saat siivoojan ja nannyn 80 punnalla viikossa niin kerro ihmeessä miten! me kaikki halutaan tietää. Vaikka vanhempien työpäivät olisivatkin 12 tuntisia, au pairin työpäivä saa olla tuosta korkeintaan puolet.
Usein perheet ottavat au pairin vaikka toinen vanhemmista olisi kotona. Ja oma au pair äitini oli se joka mesetti tai kirjoitteli tällaisille foorumeille päivät pitkät kun minä paiskin niitä 12 tunnin työpäiviä.
Okei, eli 80 puntaa viikossa on kokonaiskulu au pairista?
Selva, emme siis maksa ruokia, vuokraa, lentoja, kannykkaa, netin kayttoa jne.. Sehan kay hyvin, silloin au pair on tosiaan halvempi
Todelliset kulut au pairista ovat lahempana 180 puntaa viikolla jolla saakin palkattua jo ammattilaisen.
"Esimerkiksi muiden vessoja au pair ei sääntöjen mukaan saa edes pestä"
Olisko mitään todistetta tuosta, en ole muuten nähnyt missään.
Tiesitkä että säännösten mukaan au pairilla on vain yksi vapaa-päivä? lauantain on siis normaali työpäivä. Ja et taatusti ole noudattanut sopimusta!
Niin missäspäin olitkaan Aupairina? Itse olen lähdössä ja todella toivon etten joudu tuollaiseen perheeseen!
Eiko au paireista ja hostperheista olekkin jossain joku mustalista? Tietaako joku linkkia sinne? Sielta kannattaa myos tsekata...
itse en ole koskaan kuullu kyseisestä mustasta listasta mutta au-pairien välityksellä ainakin tieto kantautuu. Au pairina on vaikea saada paikallisia ystäviä maista, joten ensimäitse ystävät uudessa maassa on kaikki au paireja eri maista ( saksa,suomi,englanti,viro yms) johin on hyvät facebook,messenger,puhelin-yhteydet ... kokemuksia vaihdetaan ja kauheista perheistä tieto pelaa.
Jotkut meidan au paireista ovat olleet aivan taysin onnettomia, laiskoja mesettajia joille hauskanpito on ollut tarkeampaa kuin itse tyo.
Meilla on myos ollut aivan mahtavia ja omatoimisia aikuisia nuoria joille mikaan ei ole ongelma, lapsetkin ovat tyytyvaisia ja onnellisia.
Meilla kaikkia au paireja on kohdeltu samoin ja jotkut heista ovat yhteysssa vielakin ja tulevat lomillaan kylaan. Ovat olleet ja ovat vielakin kuin perheen jasenia.
Jos oma lapseni olisi laiska, vastahakoinen ja asennevammainen nirppanorkka olisin hyvin pettynyt ja sanoisin siita, rakentavasti ja kauniisti kyllakin.
Se on ihan totta, etta jos esittaa asiansa ikavasti siita muodostuu isoja ongelmia.
Sekin on ihan totta, etta on huonoja perheita ja kamalia host vanhempia, mutta niin on myos hyvin onnettomia ja lapsellisia au paireja joille hauskanpito on tarkeampaa, kuin itse tyo ja sitten odotetaan ilmaiseksi asuntoa, ruokaa ja palkkaa.
Ikava kylla maailmassa tyon teko harvoilla on aina hauskaa ja ihanaa - ei meilla aikuisillakaan se aina niin ole.
Itse olin pari vuotta sitten aupparina aivan ihanassa perheessä. Töitä oli välillä paljon, mutta joustavuus toimi molemmin puolin, jos tein paljon ylitöitä sain sitten vastapalvelukseksi esimerkiksi kyydin kaupunkiin tai mitä satuin tarvitsemaan. Tiedän kuitenkin, että kyseisessä perheessä on ollut monta au pairia, jotka ovat joutuneet lähtemään kesken pois kun ei ole tullut toimeen perheen kanssa tai muusta syystä. Itse koin kuitenkin olevani aivan kuin perheen jäsen. Vietinkin paljon vapaa-aikaanikin lasten kanssa, että perheen äiti sai levätä raskaan työpäivän jälkeen. Koin olevani isosisko perheessä, mikä sopi minulle oikein hyvin.
Siinä olen samaa mieltä monen aiemmin kirjottaneen kanssa, että ei kannata lähteä jos ei tiedä mihin on menossa. Kannattaa ottaa kunnolla selville mitä kaikkea hommaan kuuluu ja yrittää tutustua perheeseen jo ennen kuin lähtee. Vaikka perheestä olisi jollain aikaisemmin todella hyvä tai aivan p*ska kokemus kannattaa tutustua asiaan paremmin ennen kuin muodostaa oman mielipiteensä.
Nyt olen kesällä menossa tapaamaan perhettä lomamatkallani, enkä jaksaisi odottaa että näen heidät uudestaan! Jos itse olisin uskonut edellisen aupparin huonoa kokemusta olisi yksi elämäni tärkeimmistä kokemuksista jäänyt kokematta!
Miten aivottomat käyttää aivoja?
Onpa mielenkiintoinen keskustelu! Itsekin kahden aupairin verran kokemusta omaavana otan siihen osaa. Minua kiinnostaisi tietää, mitä te tytöt tarkoitatte kun aina viittaatte siihen, että aupparin pitäisi olla perheen jäsen? Minusta se on omituinen termi ihmisestä joka kuitenkin asuu luonanne vain vuoden. Itse olen ainakin ollut omien aupairieni kanssa enemmänkin ystävällisissä väleissä kuin vanhempi. Minusta olisi suoraan sanottuna kauheata jos minun pitäisi huolehtia tytöistä kuin omasta lapsesta, valvoa odottamassa yökerhoista tms. Ja lisäksi mua suuresti ärsyttää toi ajatus siitä, että aupparin pitäisi automaattisesti olla tervetullut joka paikkaan ja tilanteeseen mukaan perheen kanssa. Ei kai nyt sentään? Jos aupparilla on oikeus yksityisyyteen niin miksi ihmeessä sitten perheellä ei ole? Onko tosiaan kohtuullista, että yhtä ylimääräistä on rahdattava mukana joka kyläreissulle tai elokuvakäynnille? Ei voi haluta vain mansikoita kakusta, ei voi vaatia osallistumista kaikkeen kivaan jos ei halua kuitenkaan osallistua silloin kun esim. haravoidaan pihaa.
Minunkin mielestä tosi mielenkiintoisia nämä jutut täällä! Mielelläni lukisin mielipiteen myös tuohon kysymykseen perheenjäsenyydestä, jos joku vaan ehtii vastata.
Nyt siis 8 au pairin jälkeen kokemuksen syvällä rintaäänellä haluaisin todeta, että tutustumisvaiheessa on yritettävä nuuskia se toinen osapuoli mahdollisimman tarkkaan. Vain silloin voi huomata jos kemia ei toimi teidän välillä.
Harrastukset kertoo paljon.Ja se jos niitä ei ole.Meillä yksi ainoa näistä kahdeksasta oli todella vikavalinta.Hän lähti kolmen kuukauden jälkeen koska mikään ei toiminut. Hän sai minut aina huonolle tuulelle, teki hän melkein mitä tahansa.Yleensa hän ei nimittäin ilman lupaa tehnyt yhtään mitään,vaan kaikki tuli sanoa erikseen. Juuri se epäitsenäisyys,avuttomuus ja "sokeus" aiheutti kränää.
Kaikki muut seitsemän au pairia ovat viihtyneet ja olleet tosi hyviä apulaisia.Sanoisin että kemia välillämme on toiminut.
Perheiden työmäärissä on tosiaan eroja. Mitä kevyemmät päivät, sitä vähemmän stressiä molemmin puolin.Kannattaa siis tarkkailla sitä miten paljon lapset jo käyvät tarhaa/koulua, sillä se vähentää au pairin työmäärää.
Onnea kivan perheen löytämiseen! Niitä kyllä on.
Ei tietenkään takoiteta kirjaimellisesti perheenjäsentä. Sanalla vain on ainakin omasta mielestäni helppo kuvata sitä, että viihtyy jossain ja että on luonnollista olla siellä. Kohtelu on tasa-arvoista ja oikeudenmukaista. Itse koin ainakin olevani lapsille isosisko, ja lapset itse sanoivat samoin monta kertaa. En kuitenkaan kokenut olevani perheen vanhempien lapsi, vaan ystävystyin äidin kanssa, vaikken sitä lähtenytkään varsinaisesti hakemaan. Meillä ainakin perheenjäsenenä oleminen oli alunperinkin selvää, sillä äiti toivoi minun niin kokevan. Hänen kannaltaanhan se tarkoitti tietenkin sitä, että vaikka minulla olisikin vapaata, voisin tarvittaessa auttaa kodin pikku hommissa, aivan kuin olisin kotonani, enkä rajaisi auttamista vain työaikaan. Kaikki tällainen auttaminen oli tietenkin täysin vapaaehtoista ja toimi myös toisin päin. Meillä tämä toimi hyvin, tosin seuraavien aupairien kohdalla äidin oli vedettävä tarkemmat rajat, sillä kaikki ei lähtenyt toimimaan yhtä hyvin kuin meillä. Olemme edelleen paljon yhteyksissä perheen kanssa ja olen kesällä menossa heitä taas tapaamaankin. Siitähän se on lähinnä kiinni mikä järjestely sopii kenellekin!
Kuka tietää mistä nimi au pair on tullut? Kun olette sen saaneet selville niin miettikää.
Taitaa olla tuo merkitys muuttunut vuosikymmenien saatossa.
Minulle perheenjäsenyys tarkoittaa pääasiassa sitä, että aupair ei ole se jonka harteille kaikki heitetään. Olin joskus perheessä, jossa perhe riemuiten ilmoitti jo ekana päivänä, että nyt saadaankin varasto ja autotalli käyttöön, kun on aupair joka ne voi siivota... Ja kun mitä tahansa siivottavaa, asioiden hoitoa tuli eteen, niin todettiin vain "kyllä aupair hoitaa", eniten juuri ärsytti tuo illallisjälkien siivoaminen! Perhe nousi pöydästä, ja lähti porukalla katsomaan suosittua tv-ohjelmaa, kun minun oletettiin pistävän kaikki kuntoon, myös ne aikuisten lautaset sinne koneeseen...
Ehkä kyse perheenjäsenyydessä on arvostamisesta ja välittämisestä. Juuri se, että perhe ei kumoa kaikkea aupairille, ja että perhe välittäisi siitä kuinka voin... Minulle nuo taitaa olla kaikki. Mielelläni vietän vapaa-aikani kavereiden kanssa, enkä perheen kanssa.
Itse olin au pairina 3vuotta sitten ja minulle oli sovittu 30tuntia viikossa työtunteja ja tarkat lukujärjestykset sovitusta työstä! Tein kaiken tunnollisesti ja mielestäni hyvin, kuitenkin kitistiin, ja oli outo stressia perheen sisällä koko ajan. Sen jälkeen sain tehdä noin 8-9tuntia ylitöitä jokaviikko, sekä tein pieniä kotitöitä perheeni vuoksi, että heillä olisi helpompaa(pyykkien kuivumaan pistäminen, sänkyjen petaaminen,ja lisäsiivouksia sekä vaatteiden silitystä) tämän jälkeen minulle ollaan oltu ystävällisiä.Nykyään en uskalla olla tekemättä niitä, koska riidat ja huomautukset ovat loppuneet kokonaan nyt. Sanottiin että "pitää olla oma-aloitteisempi" ja nyt olen tajunnut mitä se tarkoittaa. - ole valmis tekemään lisätöitä "oma-aloitteisesti". (ilman lisäkorvauksia)
olen sentään iloinen että perheen kanssa meni hyvin loppuvaiheessa mutta ärsytti vaan suunnattomasti kun ei sovituista säännöistä pidetä kiinni, enkä valittaa uskaltanut.
Itse olin au pairina 3vuotta sitten ja minulle oli sovittu 30tuntia viikossa työtunteja ja tarkat lukujärjestykset sovitusta työstä! Tein kaiken tunnollisesti ja mielestäni hyvin, kuitenkin kitistiin, ja oli outo stressia perheen sisällä koko ajan. Sen jälkeen sain tehdä noin 8-9tuntia ylitöitä jokaviikko, sekä tein pieniä kotitöitä perheeni vuoksi, että heillä olisi helpompaa(pyykkien kuivumaan pistäminen, sänkyjen petaaminen,ja lisäsiivouksia sekä vaatteiden silitystä) tämän jälkeen minulle ollaan oltu ystävällisiä.Sen jälkeen en uskaltanut olla tekemättä niitä, koska riidat ja huomautukset olivat loppuneet kokonaan. Sanottiin että "pitää olla oma-aloitteisempi" ja nyt olen tajunnut mitä se tarkoittaa. - ole valmis tekemään lisätöitä "oma-aloitteisesti". (ilman lisäkorvauksia)
olen sentään iloinen että perheen kanssa meni hyvin loppuvaiheessa mutta ärsytti vaan suunnattomasti kun ei sovituista säännöistä pidetä kiinni, enkä valittaa uskaltanut.
No katsos, sina olet perheenjasen. Jos keskella lattiaa on maitotolkki koko paivan sen voi pistaa jaakaappiin vaikka ei lue lukujarjestyksessa.
Samoin voi laittaa avoinna olevan ulko-oven kiinni vaikka siita ei ole mainintaa lukujarjestyksessa.
Aikuisuus on rankkaa.
en kyllä nyt tiedä..
joku taas halunnu päästä pätemään??
vertaat töihin jotka ovat itsestään selvyyksiä, mutta nyt kyse onkin omasta vapaa-ajastani ja töistä, jotka eivät kuulu minulle, vaan perheelle itselleen
Au pair sana tulee ranskasta ja tarkoittaa yhdenvertaista.
Ja kun mietin sanaa yhdenvertainen niin mulle tulee mieleen se, että au pairin kuuluisi olla osa perhettä.
Sekä perheet, että au pairit voisivat mun mielestä miettiä sitä, että on turha odottaa kunnioitusta jos ei itse osoita sitä toiselle millään tasolla.
Lisäksi suurin osa ongelmista olisi ratkottavissa jos ihmiset puhuisivat toisilleen. Rakentavaa kritiikkiä voi, ja kuuluukin, antaa molempiin suuntiin. Henkilökohtaisesti teen enemmän työtä, kuin mitä mun työsopimuksen mukaan kuuluisi. Yleisen perhesovun takia mä sen teen, enkä kitise, koska se on minun henkilökohtainen valintani tehdä niin.
Perheenjäsenenä oleminen on kaksipuolinen asia. Itse olen ollut kuuden vuoden aikana samassa perheessä neljä kertaa (kolmessa eri maassa) ja palaan tulevaisuudessa ehkä vielä viidennen kerran jos opinnot sallii. Ja heidän luona olen tosiaan ollut kuin perheenjäsen! He kutsuivat mut mukaan lähes kaikille perheen yhteisille retkille, annoivat mulle mun "päiviä" jolloin sain päättää mihin mentäis ja mitä tehtäis, käytiin äidin kanssa yhdessä ostoksilla ja kokattiin yhdessä (en tykkää kokata joten sanoin että voin auttaa esim leikkaamalla kaikki tarvittavat vihannet jne) ja siivottiin yhdessä (tehtiin viikkosiivous yhdessä ja jos äiti vietti 2h tuntia keittiössä kokaten jolloin sain omaa aikaa niin sanoin että mä mielelläni siivoan keittiön ruuan jälkeen jolloin äiti taas hoiti lasten iltatoimet), iltaisiin juteltiin ja katsottiin hullunhauskoja tv ohjelmia, naurettiin hulluna iltapäiväteen aikana, he tukivat ja neuvoivat mua mun tulevaisuuden suunnitelmien kanssa ja perheenäiti vietti paljon aikaa kirjoettaen mulle täydellistä reference kirjettä yliopistoa varten. Mutta samalla myös minä joustin, olin usein ainakin yhden viikonlopun yksin lasten kanssa kun vanhemmat lähti kahdestaan matkalle ja tänä keväänä he lähtivat parin viikon unelmareissulle jolloin olin yksin vastuussa lapsista ja talosta. Joustin silloin kun vanhemmat tappelivat ja äiti uhkasi lähteä kokonaan, joskus he pitivät puoli viikkoa mykkäkoulua ja mä olin siinä välissä sitten, jolle oltiin ystävällisiä mutta koko ilmapiiri oli talossa raskas kuin lyijy. Siinä oli itselläkin tosi vaikeata.
Perheenjäseneä ollaan niin hyvässä kuin pahassa ja siinä pitää oppia tuntemaan muut perheenjäsenet silleen että tietää milloin tekee hyvää tehdä jotain yhdessä,lähteä mukaan kun he pyytävät ja milloin antaa heidän olla keskenään ja samalla saada hetki itselleen. Välillä jouduin tekemään ylipitkiä päiviä kun perheenäiti oli kipeä tai kun perheenisä oli taas lähdössä työmatkalle ja kaikki pyöri hänen ympärillään. Mutta samalla oltiin reiluja ja jos esim perheenäiti järjesti päivälliskutsut jossa en ollut osallisena niin en myöskään osallistunut kokkaamiseen tai jälkien siivoamiseen.
En missään vaiheessa ollut siellä perheessä "tyttärenä" eivätkä he yrittäneet olla vanhempiani. Perheenäiti oli enemmän kuin isosiskoni (vaikka meillä oli 20v ikäeroa) ja esim kun lähdin matkustamaan niin oli ihan luonnollista, että lähetin heille joka ilta viestin että kaikki hyvin :) Ulos lähtiessäni sanoin kenen kanssa lähden ja minne ja he käskivät vaan pitää hauskaa.Toisaalta en koskaan tullut ryömien kotiin ja kävin ulkona ehkä kerran kuukaudessa. Ja vietin paljon aikaa yksin ympäri kaupunkia kävellen eli en todellakaan tarvinnut perhettä pitämään mua kädestä tai viihdyttämään mua jatkuvasti.
Mutta ihmiset on erilaisia ja jotkut ehkä haluavat pitää enemmän etäisyyttä, mulle sopi kuitenkin tämä perheenjäsenenä oleminen :)
Harmillista että niin harvoin täydellinen aupair ja täydellinen perhe kohtaavat. Näin host-äidin näkökulmasta meillä sitten varmaan oli se hävytön aupair, koska en ole eläissäni tavannut niin laiskaa, vetelää, saamatonta ja hidasta ihmistä kuin tämä viimeisin aupair oli. Ja kaikista meillä olleista aupaireista hänellä oli vähiten työtä ja suurin taskuraha - itse asiassa työmäärä vielä elävässä elämässä väheni siitä mitä oltiin aiemmin sovittu, mutta sitä vähääkään hän ei saanut tehtyä. Hommiin siis kuului vain lasten haku koulusta, imurointi kerran viikossa ja keittiön siistinä pitäminen. Liikaa oli näköjään tuossakin..
Meidan aupairin viimeisen kuukauden puhelinlasku oli 680 eur, joka selvisi kun vasta han oli lahtenyt.
Puhelinlaskun perusteella tyotunteja oli 1.5 paivassa eli huimat 7.5 tuntia viikossa.
Harkitsemme tosiaan vakavasti palkkaammeko aupairia enaan.
Kuulostaapa kamalalta tuo puhelinlasku juttu. On se kyllä ihan ihmeellistä, että ihmiset ei tajua, että vaikka olisi taloudellisia resursseja enemmän kuin talouksissa yleensä (joissa 700 euron lisälasku olisi katastrofi) ei niitä kuitenkaan haluta käyttää jonkun toisen puhelinlaskun maksamiseen. Otan kovasti osaa.
Meillä ei ole ollut aupairien kanssa vastaavia ongelmia, pikemminkin molempien kanssa on mennyt tosi kivasti mutta siitä huolimatta olemme ensi vuodeksi palkanneet osa-aikaisen lapsenvahdin täältä kotikaupungistamme Keski-Euroopassa koska jatkossa hoidon tarve lapsilla vähenee huomattavasti. Vaikka täällä lapsenvahdille maksetaan 8 euroa tunnissa tuntipalkkaa saan kuitenkin tarvitsemani hoitotunnit pelkästään aupparin taskurahan hinnalla eikä sitten tarvitse asua yhdessä tai kustantaa lentolippuja, kielikurssia tai ylläpitoa. Ainakin täällä osa-aikaisen lapsenvahdin löytäminen oli helppoa, hakijoita oli runsaasti yliopisto-opiskelijoiden joukossa ja jos homma ei jostain syystä puolin tai toisin toimi niin sopimus on helppo purkaa. Olisikohan tämä ratkaisu myös teille?
Apua, jarkyttavaa! Oliko han suomalainen? Mita tuollaisissa tapauksissa voi edes tehda?
Lahettaa laskua peraan?
No kun kyseessa on taysikainen luulen etta vanhemmat saattaisi suhtautua hiukan nuivasti.
Laita lasku perään sekä tytölle että vanhemmille, mitä hävittävää sinulla on? Jos et saa rahoja takaisin niin toivottavasti siellä kotona kuitenkin hieman keskustellaan tyttären puheluista...
...niin ette voi lähettää mitään laskua hänen vanhemmilleen.
Etteköte ihmiset ymmärrä että kun ihminen täyttää 18, hänen asians aeivät kuulu _kenellekkään_, paitsi hänelle itselleen, ja hän on itse vastuussa itsestään. Vaikka kuinnka kakara olisikin. Tuossa iässä ei enään mitään vanhempien puhutteluja järjestetä. Lähetä tytölle itselleen lasku, vaikka tuskin saat rahoja takaisin..
Olen suunnitellut lähteväni au pairiksi noin vuoden päästä kun saan lukioni loppuun. Mutta nyt olen ruvennut vakavasti harkitsemaan. Täällä ainakin tuntuu, että hostit ei halua au paireja ja au pairit
ei halua hosteja...? Ja, että tämä koko systeemi ei toimi?? Onko se yrityksen arvoista?
itse suosittelelen au pairiksi lähtöä mutta se on kyllä niin tuurista kiinni. 3ystävälläni on ollu todella hyvä tuuri perheidensä kanssa, itse olen vaihtanu 3kertaa perhettä, kolmas on tuntunut parhaimmalta ja ihanimmalta. Suosittelen kuitenkin ETTÄ ei kannata lähteä suomalaisen naisen au pairiksi.2 ensimmäistä perhettäni olivat puoli-suomalaisia ( naiset suomalaisia, miehet ulkomaalaisia).Mielestäni suomalaiset host-äidit osaavat olla niin ilkeitä ja törkeitä ( eivät tietysti kaikki todellakaan..itselläni vain jäänyt todella paha maku suuhun) Työtä on tullut tehtyä,joustettua, ja mielisteltyä vaikka väärin on kohdeltu ja ollu välillä niin per*eestä, ja tullut itkukin. Au pairina olo on kyllä rankkaa, työtä se vaatii, mutta on se palkitsevaaki.olen oppinut kieltä,saanut työkokemusta,kasvanut ihmisenä ja rakastunukkin.. saattaa olla että jään tänne... Nykyään olen aupairina ei-suomalaisessa perheessä ja olen viihtynyt todella hyvin,au pair vuoteni parhaat 4kk on ollut.. Eli jos lähdet katso perhe tarkkaan, Parhainta on jos saisit ottaa yhteyttä aikaisemmin olleisiin au paireihi ja kysellä heiltä että miten he viihtyivät perheessä, kysellä neuvoja, vaatimustasoja ja etc etc..
silmäni osui tohon "mesetykseen" aikaisemmissa jutuissa... Mielestäni se on OK jos mesettää niin paljo ku sielu sitää jos hommat on tehnyt. Aikaisemmassa perheessäni perheen äitiä suoraan sanottuna v*tutti ku istun tietokoneen ääressä huoneessani omalla kannettavallani ja mesettelen kavereiden kanssa usein iltaisin ( tein kyllä muutakin, katsoin tv;tä, mielestäni saan kyllä tehdä mitä vaan omalla vapaa-ajallani jos työt on tehtynä. Messenger on au pairin ainut yhteys kavereihin suomessa kuin ulkomailla.Ulkomailla kun ystäviä ei oo koskaa liikaa ( ainakin alussa ) itse ainakin tarvitsen ystävien iloisia tervehdyksiä ja kuulumisten vaihdoksia. tietää ettei ystävät ole unohtanut vaikka ulkomailla asustaakin
Perheita on monenlaisia, samoin au paireja. Meidan neljasta au pairista yhden olen joutunut lahettamaan kotiin. Hanen mielestaan vapaa-aikaa ei ollut tarpeeksi vaikkakin tunnit olimme sopineet etukateen ja viikonloput olivat vapaita. Lapsiakaan ei tehnyt mieli hanen kanssaan jattaa. Joten kaikki au pairiksi lahtevat, miettikaa mita olette lahdossa tekemaan. Yhdelle au paireista jouduin huomattamaan mesetyksesta ja auringonotosta tyoaikana mutta sen jalkeen kaikki sujui hyvin. Tottakai tiivis yhdessaolo voi valilla arsyttaa molemminpuolin.. Perheista saat usein tietoa edelliselta au pairilta mutta mista perhe saa tietoa au pairista??? Kylla mua on joka kerta mietityttanyt millainen tytto sielta tulee ja miten tulemme toimeen..
Toivottavasti samanhenkiset au pairit ja perheet kohtaavat!
"Messenger on au pairin ainut yhteys kavereihin suomessa kuin ulkomailla.Ulkomailla kun ystäviä ei oo koskaa liikaa ( ainakin alussa ) itse ainakin tarvitsen ystävien iloisia tervehdyksiä ja kuulumisten vaihdoksia. tietää ettei ystävät ole unohtanut vaikka ulkomailla asustaakin"
..ja lipsahtaa Facebookin ohella kokopaivatoimeksi jolloin jaa lapset hoitamatta. Meilla oli yksi paha tapaus au pairina joka ei kolmen kuukauden aikana paassyt edes ulkona kaymaan kun piti olla mesessa koko ajan. Ja jatkuva valitus siita etta ei voi olla SUOMALAISTEN kavereiden kanssa kaljalla.
Mä hoidin kyllä omat puhelinlaskut ihan itse eli prepaid liittymä ja sillä selvä. Perheeni maksoi mulle kyllä ihan tarpeeksi kaikista kokemusista yms eli en kyllä odottanut että he maksaisivat puhelinlaskujani. Kotiin olin yhteydessä skypen avulla eli ei tullut kalliiksi :)
Nyt ihan kaikille täällä, jotka valittaa oloista host-perheessä.. Ootteko menny jonkun järjestön kautta vai ihan "yksityisesti"? Jokainenhan toki kirjoittaa itselleen edullisesti, mutta silti kuulostaa kyllä käsittämättömältä toiminnalta, siis hostien osalta..
Totta kai minäkin ymmärrän, että au pairin kuuluu tehdä töitä, mutta ei auppari sentään mikään yksityinen kotiorja ole. Kyllä työn ohessa pitää olla mahdollisuus myös vapaa-aikaan niin kuin missä tahansa muussakin työssä.
olin itse eli nyt pitää ihan laskea... 23 vuotta sitten siis... ja kokemus/ongelmat kuullostavat varsin tutuilta... Kun ollaaan päästy alkuvaiheen yli ja tultu tutuiksi, alkavat monet asiat puolin ja toisin ärsyttää. Perheet useimmiten tuntuvat ajattevan, että ollaan saatu halpa sisäkkö-siivooja-lastenhoitaja ja pelisäännöt unohtuvat. Minun aikanani ei ollut edes mitään palkkaa, vaan ylläpito eli oma huone, ateriat ja taskuraha. Omaa rahaa meni paljon. Perhe nuukaili ruuassa ja kävin usein ulkona syömässä...
Sellaista se on. Olisi kiva kuulla myös hyvistä kokemuksista!
Hyvin moni ulkomaille naimisiin päässyt rupsahtanut suomalaismamma (Katkera-Kaarina) potee mustasukkaisuutta nuoria tyttöjä kohtaan. Se ilmenee nälvimisenä, mustasukkaisuutena ja yrittämisellä orjuuttaa pakkotyöhön.
Katkera-Kaarinan vihaa lisää myös, jos ukko joskus vahingossa vilkaisee au pair -tyttöä. Mamma yrittää kaikin keinoin pitää au pairin piilossa mieheltään.
Kyllä se vaan on TOTUUS että moni aupairin palkkaava tekee niin ainoastaan siksi kun se on niin halpaa, ja oiva keino vapautua itse omista perheenäidin velvollisuuksistaan. Pääsee sitten itse tienaamaan moninkertaisesti. Itse olin 35/viikko punnan palkalla, siis ilmaiseksi tavallisena siivoojana lastenhoitajana.Toki jonkunlaisen ullakkohuoneen "sain" ilmaisena, jossa olisi muutoin säilytetty rojuja. Ruoka tietysti päälle, joka oli kasvisruokaa, mutta usein söin itse mäkkärissä omalla kustannuksella. Minimipalkka olisi hyvä systeemi , en tiedä onko nykyään sellaista jossain. Tavallinen siivooja voi tienata kuussa aika hyvin. Samoin 10 h lastenhoitaja ottaa paljon. Siihen päälle kokki, hovimestari, ym kalliiksi tulisi.
Olisinkohan paremmille tienesteille päässyt pysymällä työttömyyskorvauksen piirissä?
"Ruoka tietysti päälle, joka oli kasvisruokaa, mutta usein söin itse mäkkärissä omalla kustannuksella"
Kuka sitä nyt jotain kasvisruokaa kun voi oikein mäkkärissä syödä. Tavallinen siivooja maksaa omasta asunnostaan kulut ja verot palkasta. Sitten kun opit laskemaan niin laske mikä kannataa. Muuten on taas mutu-mutua.
"Ruoka tietysti päälle, joka oli kasvisruokaa, mutta usein söin itse mäkkärissä omalla kustannuksella"
Heh, ja varmaan mainosti itseään tyyliin: "Olen iloinen, avoin, luotettava ja osaan laittaa kotiruokaa. Lastenhoitokokemusta on runsaasti blaa blaa.."
Me palkkasimme yhden tällaisen - ei osannut edes käyttää purkinavaajaa eikä tiennyt miten kananmunia keitetään. Mutta näähän on tietysti vaativia erikoisherkkuja :D Kun hän lähti meiltä kolmen kuukaden päästä, sängyn alta löytyi pari isoa muovipussillista karkkipapereita ja vaatekaapista laaitkollinen tyhjiä Vodka Kick-pulloja. Oltiin aika shokissa, kun lisäksi oltiin tajuttu että hän ei omistanut hammasharjaa... Joo, tiedän olemme taas näitä hirveän vaativia au pair perheitä, anteeksi vaan.
Eipä sitä samaa nuudelia viitsinyt joka päivä viikosta toiseen syödä. Ihminen kun tarvitsee lihaa. Kuulostaa siltä että täällä on joitain suomalaisia kotiäitejä, jotka eivät ole IKINÄ asuneet tai työskennelleet ulkomailla, ja eivät voi edes käsittää kaikkia niitä eroja joita on suomalaisen elämän ja jonkun muun maan välillä.
Esim. Britanniassa kaikki palkat ovat suurempia kun suomessa.
Totta puhut! Minä en näitä nykyisiä suomalaisia nirppanokka , avuttomia mesettäjiä ottaisi nurkkiini pyörimään. Jos on harrastuksena biletys ja mesettäminen , niin voisi kait sen toisinkin sanoa: juopottelu ja lorviminen.
Olin itse au pairina n. 10 vuotta sitten. Perhe oli "kamala". Emme tulleet toimeen, lapset olivat kirkuvia, hemmoteltuja esiteineja ja muutenkin tokki koko aika kun olin heilla (10kk). Nyt kun olen itsekin aiti ja kun mietin sita au pair vuottani, huomaan etta olin itse todella lapsellinen ja "laiska" koko ajan, bilettaminen kavi vain mielessa ja poikaystavan (nykyisen mieheni) kanssa olo. Naurattaa kun ajattelee millainen olin 19-vuotiaana! Ja toivon jos perheeseemme tulee joskus au pair, han on paljon aikuismaisempi kun mina ja etta osaan ollan 100% parempi host mom kun omani oli. :-)
minulla on samanlaisia kokemuksia au pair perheessa olosta, jatin perheen kuukauden jalkeen kun en muuta voinut, olisi pitanyt suostua olla perheen orja/palvelija, tehda maarattomasti toita joskus yli kellon ympari 6 paivaa viikossa ja olla valmiudessa suunnilleen 24/7, tehda kaikki hommat ja toimia aitina lapsille vaikka au pairina vain olin ja sain 40 euroa viikossa taskurahaa, ei enempaa. Ja niin ihanalta perhe ensin vaikutti, mutta koskaan ei varmasti tieda... Tsemppia auppareille.
Selva provo. Tama sama henkilo kirjoittaa koko ajan naita negatiivisia viesteja ja taskuraha pienenee viikko viikolta.
Uskokoon ken tahtoo. Sitten kun lehmat lentaa niin naen au pairin joka yrittaa tehda edes pari tuntia putkeen menematta valilla maarattomiksi ajoiksi meseen/facebookiin/twitteriin/ jne. Poikkeuksia toki on mutta ei ole viela tullut kohdalle.
Ma en ainakaan voi menna koneelle ollenkaan koko paivan aikana vaiks haluisinkin,eika muutenkaan ole tarvetta kun kaverit ja muut on paivisin ain koulus nii mita sit tekis ja mun tyoaika on 7.15-17.30 yleensa,ku taal on semmoset kivat turvajarjestelyt etta kun kirjaudun koneelle sisaan,perheen isa voi nahda sen myohemmin omalta koneeltaan joten tyoaikana en voi pahemmin konetta kayttaa :S :P
Mut myonnetaan,ainakin kun lapsi nukkuu (minulla hoidettavana 2vee) olisi kiva jos vois olla sen ajan koneel ja notkua meses ja facebookis mut ku ei voi niii..
...eipä minulle kyllä tullut mieleenkään aupairaikana mennä ns. aktiivisena työaikana tietokoneelle! Poikkeuksena vahdittavien päiväuniaika tai yöhön ulottuvat babysittaukset, jolloin minulla oli lupa tehdä mitä halusin, kunhan olin vahdissa. Itselleni ei kotitöitä kuulunut, joten koin kyllä olevani kaikin puolin velvollinen viihdyttämään ja leikittämään lapsia työaikanani. Mesettäessä sellainen ei olisi luonnollisestikaan onnistunut. Ymmärrän täysin hermojen kiristymisen ja pinnan palamisen näissä asioissa, enpä minäkään töiden lomassa mesettävää au pairia jaksaisi pitkään katsella! Vapaa-aikana tehköön jokainen juuri sitä, minkä parhaaksi kokee :)
"Mut myonnetaan,ainakin kun lapsi nukkuu (minulla hoidettavana 2vee) olisi kiva jos vois olla sen ajan koneel ja notkua meses ja facebookis mut ku ei voi niii.."
Onnea vaan työelämään.... tai niinku jotai sit.
Kuinkas pystyn laittamaan nykyisen au pairimme "maantielle", koska hän ei tee pyytämiäni töitä eikä tunteja kerry päivässä kuin kenties 3 tuntia? Mm. lapsia hän ei aamulla herätä eikä laita aamupalaa, kuten olimme sopineet. Hän kyllä osan töistään tekee hyvin.
Nyt myös olemme kiinnittäneet huomiota rahan katoamiseen sekä hän omii kodin yhteisiä tavaroita. Olen joutunut ostamaan esim. uudet sakset, koska luulin niiden kadonneen.
Hän on sitä tyyppiä, joka jatkuvasti mesessä, facebookissa jne.
Voi noita hävyttömiä au paireja! Meillä on ollut yli 10, puolet tosi hyviä, toinen puoli osa ok, muutama aivan hirveitä. Viimeisin lainasi lasten meikkejä, kynsienhoitovälineitä, hiusten suoristimia, kuivaajaa ym. kysymättä kertaakaan lupaa. Maksoimme bensat mutta kun tuo alkoi käyttää autoa kavereiden kuljetukseen pyysimme maksamaan bensat. Ei maksanut, valehteli ja jäi siitä kiinni. Ja lähtiessään jätti laatikon tavaroitaan meidän postitettavaksi ja kun kehoitimme itse hoitamaan, ilmoitti ettei hänellä ole rahaa. Jos mulla ei ole rahaa mä en sitten tee mitään mihin sitä tarvitaan. Ainakaan aja kavereita ympäriinsä. Tälle sankarille me oltiin pankki mistä sitä rahaa vaan haettiin. Hommia oli kolmisen tuntia päivässä mutta teki parhaansa jättääkseen kaiken muille ja jos keksi pienimmänkin tekosyyn ei niitä tehnyt, jätti meille tehtäväksi. Valehteli kirkkain silmin niin että lapsetkin alkoivat sitä ihmetellä. Ei osoittenut pienintäkään työmoraalia. Kerran oli kavereilla lapsenvahtina ja oli jättänyt lapset keskenään ja mennyt salille useaksi tunniksi. Ja siis nosti palkkaa koko ajalta vaikka oli jättänyt lapset ilman valvontaa keskenään katsomaan telkkaria.
Täällä usein arvostellaan host perheitä siitä että he käyttävät au paireja hyväkseen. Meillä on kyllä käynyt toisin päin. Kaikki on otettu mitä pystytty. Ja kun ilmapiiri on ollut kireä tottakai se on kamalan perheen vika. Sympatiaa riittää, kukaan ei edes tule ajatelleeksi että au pair olisi itse aiheuttanut ongelmansa. Eikä yksikään myönnä olleensa typerä tai lapsellinen. Aika moni sitä on ollut.
Meidän aupparit ovat matkustaneet meidän kanssa ympäri maailmaa ja edut ovat olleet sellaiset että joku laski että pitäisi tienata 3000 €/kk että samaan elintasoon olis varaa. Jotkut vaan on tottuneet siihen että kaikki tulee ilmaiseksi eikä sen eteen tarvi tehdä muuta kuin mesettää ja jos joku puuttuu siihen, valittaa.
Meille ei enää tule ainoatakaan au pairia. Mä jään mielummin kotiin jos lapset sairastaa kun kestän kaiken.
Johan täällä ollaan taas negatiivisina. Outoa ajatella että perheen ja au pairin välinen suhde voi olla noinkin vaikea. Näiden tektsien, vaikka suurin osa varmaan (TOIVOTTAVASTI) on provoja, jälkeen olen entsistä onnelisempi ihanasta perheestä jossa asun. Eikä se paljoa vaadi, au pair tekee mitä on sovittu ja perhe ottaa au pairin tarpeet huomioon. Itse hoidan kolmea alle viisi vuotiasta poikaa ja tähän asti ei ole tullut perheen kanssa mitään ongelmia. Oikeastaan päinvastoin, vapaa-ajalla tulee vietettyä perheen vanhempien kanssa aikaa mm jutellen useita tunteja. Myös lapsien kanssa tulee touhuttua vaikka vanhemmat kuuden aikaan saapuvatkin töistä. En oikeastaan koe edes olevani töissä täällä. Kotitöitä on huomattavasti vähemmän verratuna siihen että yksin asuisi kun nyt niitä on tekemässä minun lisäkseni perheen vanhemmat sekä lapset kykyjensä mukaan. Sääli ettei kaikilla käy yhtä hyvä tuuri perhettä/au pairia valitessa
"Eikä se paljoa vaadi, au pair tekee mitä on sovittu ja perhe ottaa au pairin tarpeet huomioon."
Tuo on ihan totta. Mutta jos au pairilla on tarve mesettaa 12h vuorokaudessa ja han ei tee sovittuja toita niin silloin voisi kuvitella ongelmia tulevan. Meilla ei ole ollut kuin pari sellaista au pairia niista tusinasta jonka olen palkannut, ja silloin homma tosiaan ei toiminut. Kaikkein royhkein halusi kannykkaan puheaikaa 50 euron edesta viikossa - ei tyopuheluihin vaan seksiviestittelyyn paikallisten poikien kanssa. KUn en suostunut, han sanoi "minullakin on elama". Kysyin sitten etta maksoiko edellinen tyonantajasi siita etta lahetat tekstiviesteja tyoajalla; olin kuulemma vain ilkea ja kateellinen.
Parhaita ovat olleet hiukan vanhemmat (30 ) au pairit joilla on jo nakemysta elaman realiteeteista. Nuorempien kanssa au pair aiti on joskus oman biologisen aidin korvike vain siina negatiivisessa mielessa - ei anna rahaa ja vaatii siivoamaan oman huoneensa.
Joskus tuntuu että monet nuorista tulevat sille alkuoletuksella että heitä taatusti käytetään härskisti hyväksi ja perheen pitää ensimmäiseksi todistaa ettei sellainen ole. Se sitten helposti menee tuohon mesettämiseen ja tekstiviesteihin. Ja joskus tuntuu että hyvä perhe tarkoittaa sitä ettei mitään tarvi tehdä. En minä ymmärrä miksi kukaan silloin au pairia ottaa.
Mäkin olen kuukkut noita "mulla on elämä" kommentteja. Yksi au pair oli soitellut työkannykällä suomeen vaikka se oli kielletty kirjallisesti jo aikanaan. Soitti viikossa saman verran kuin edellinen au pair 4 kuukaudessa. On kuulemma niin sosiaalinen ettei voi vaan olla kotona. Siis ei voi tehdä töitään soittelematta samalla. Puhelin oli tarkoitettu työkayttöön, siihen oli mennyt noin 1/100 kuluista, tilasimme erittelyn.
En minä tiennyt että sosiaalinen tarkoittaa sitä että voi päättää omista säännoistään toisen kotona ja maksattaa kulunsa muilla.
On meillä ollut muutama tosi kypsä ja tunnollinen 20-vuotiaskin. Joillain on vielä ollut puberteetti pahasti kesken. Eikä meillä ole ollut ongelmaa siitä että au pairien olisi odotettu raatavan 24/7, joidenkin kanssa se 5 tuntia päivässä ja 25 tuntia viikossa on ollut liikaa.
pönttö jos kuvittelee pääsevänsä "perheenjäseneksi"
Toiset pääsee, toiset ei.
Pöntöt ei ainakaan pääse.
kyllä mun mielestä au pair on sillä tavalla ainakin perheenjäsen, että saa osallistua yhteisiin aterioihin, voisi joskus edes kysyä haluaako mukaan ulos syömään, saisi olla kotona myös vapaa-ajalla (koska kukaan ei jaksa olla aina kaupungilla/ulkona, varsinkaan hieman nuhaisena tai väsyneenä) tms. perusjuttuja.
tokikaan toivottavasti kukaan auppis ei oleta että perhe alkaa aikuiselle ihmiselle tarjoamaan kaikki shampoot, suklaat sun muut. mitä nyt itse kukin käyttää.
jos ei ole valmis sietämään vierasta ihmistä omassa kodissaan, pitäisi palkata joku ulkopuolinen nanny tai muu, tai laittaa lapset päiväkotiin. sillähän siitä pääsee. en siis sano etteikö kessään aupparissa ole vikoja, toki on! mutta monilla perheillä tuntuu olevan se ajatus, että kunhan aupairi hoitaa hommansa, niin saa työpäivän jälkeen painua v#ttuun heidän silmistään. mm. mun ex-perhe oli tällainen, ja vaihdoinkin siksi perhettä, että tunsin koko ajan oloni kurjaksi ja ylimääräiseksi. kaikkea katsottiin sivusilmällä ja murjotettiin jos kävelin yhteisissä tiloissa.
terv. uk aupair
Voi, kumpa oiskin sellanen au pair, joka viettäisi vapaa-aikaansa välillä myös perheen kanssa. Mutta ei, häntä ei kyllä näe ollenkaan viikonloppuisin tai iltaisin. Hän on omassa huoneessaan. Käy ilmeisesti syömässä öisin tai ainakin silloin, kun ketään ei ole tuvalla... Aikaisempi au pair oli meidän kanssa ulkona syömässä, kyläillessämme mukana jne. Aluksi pyysin häntä mukaan tai yritin järjestää ikäistään seuraa, mutta kun ei niin en enää ole sitten kyllä vaivautunut kysymäänkään.
Jos ei shampoot ja suklaat kuulu perheen tarjota, entä miten pitäisi suhtautua siihen, että au pair vie huoneeseensa kodin yhteisiä tavaroita, jotka on siis tarkoitettu koko perheelle? (Joita siis on kodissa vaikka vain yksi kappale) Miten valvon, ettei hän vie myös tavaroitamme ystävilleen tai kotiinsa, kun ei tunnu välittävän tästäkään?
Mietin että lähtisin au pairiksi lukion jälkeen, mutta nyt en kyllä tiedä uskallanko. Itselleni ei olis ongelma 6-8 tunnin työpäivät, mutta vapaa-aikani haluaisin käyttää niin kuin itse haluan. Tietysti host-vanhemmat voi pyytää tekemään jotain askareita, mutta niistä kieltäytyminen olisi sallittua ilman kyräilyä ja haukkumista. En tiiä maalailenko tässä nyt jotain unelmaperhettä jollasta ei oo ees mahollista saada mutta noin sen suunnilleen kuuluis mennä, mitä nyt oon lukenu au pair-hommista.
En tosissaan olis menossa Jenkkeihin au pairiksi vaan bilettämisen merkeissä, mulle tärkeetä ois saada lisää kielitaitoa ja tottakai unelmana hyvä ja lämmin suhde koko host-perheeseen. Ei se biletys tietysti välillä pahaakaan tekis, mutta kohtuu kaikessa! :D
Vielä sen verran että jos uskaltaudun tästä keskustelusta huolimatta au pairiksi, aion vaatia kirjallista sopimusta tehtävistä töistä. Toivon myös että mulla olis rohkeutta vaihtaa perhettä jos oma osottautuis kamalaksi. Saa nähdä miten mä tässä tuun nyt ratkasemaan..
Tätä keskustelua on kyllä ollut mielenkiintoista lukea!!
Olen itse nyt au pairina vieraskielisessä perheessä, mietin kyllä suomalaisperhettäkin vakavasti, mutta oman kielen kehittymisen kannalta paras vaihtoehto oli vieraskielinen perhe. Olen ollut täällä kyllä vasta lyhyemmän ajan, mutta on olen nauttinut tästä 'täysin rinnoin'! Voin kertoa, että päiväni eivät ole aina saman pituiset. Minulla on kyllä viikko-ohjelma, mutta päivä voi venyä ilta seitsemään, vaikka sen olisi pitänyt loppua viideltä. En silti nää valittamisen aihetta, sillä haluan olla lapsille isosisko ja ottaa lapsista vastuun isosiskon tavoin. Enhän minä omia pikkusisaruksiakaan jättäisi yksin, jos äiti ja isä eivät olisi kotona! Lisäksi haluan että vanhemmat näkevät, että voivat luottaa minuun ja antaa minulla vastuuta. Minä saan viikkorahaa, ruoat ja internet yhteyden omaan huoneeseen, mutta kaiken muun maksan itse. (Lennot, kielikoulu, puhelinlaskut). Ja tähän mitä minulla on olen todella tyytyväinen!
Tulemme perheen kanssa hyvin toimeen, ja luulen että he ovat tyytyväisiä minuun. Tietenkin välillä tulee tilanteita joissa kielimuuri tulee eteen, mutta hyvällä asenteella ja hymyllä selviää pitkälle! :) Molemmin puolinen joustaminen, onnistuu tosi hyvin!
Halusin sen vaan ilmaista, että kun luin näitä kommentteja, olin tosi yllättynyt miten paljon te suomalaiset host-vanhemmat tarjoatte au pairille! Itse en ole osannut edes vaatia, että perhe maksaisi kielikoulun, lennot ym. koska olen kuitenki itse halunnut lähteä katsomaan maailmaa! Ja tärkeintä on että opin kieltä ja näkisin millasita on normaali arki muualla kuin Suomessa! Lisäksi ikinä ei ole liikaa ystäviä/kavereita/tuttuja, ja tällä tavoin minun on mahdollista saada uusia ystäviä!
Tietenkään aina ei voi mennä yksiin kun on niin erilaisia ihmisiä, mutta ajattelen itse niin että ystävä ei tarvitse olla, mutta pitää silti yrittää tulla toimeen. Molemmin puolinen hyvä käyttäytyminen toista kohtaan on kaiken A ja O.
Tämä viesti tais mennä vähän aiheen vierestä, mutta menköön tämän kerran :))
"Mykkana sisaan au pairiksi ja mykkana ulos"
Vaikka olis ylioppilastodistuksessa laudatur englannista se ei paljon auta.
koska au pair on perheenjäsen, hänellä oli palkan lisänä kuuluva etuoikeus lainata esim.hiustenkuivaajaa, eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Lasten meikkejä? Ompa pieniä lapsia kun jo meikkaavatkin.
Tästä kirjoituksesta näkee,että molemmat osapuolet tahtovat vain maksimaalista hyötyä toisesta osapuolesta. Edes hiustensuoristajaa/kynnenleikkaajaa ei saisi lainata omassa kotonaan. Ei pidä ottaa au pairia, jos on noin tiukkaa. Sehän on jo selvästi vastoin sopimusta. Kun ulkomailta tullaan, ei matkalaukkuun voi mahtua kaikki tarvikkeet mitä kotona normaalisti käytetään.
"Mietin että lähtisin au pairiksi lukion jälkeen, mutta nyt en kyllä tiedä uskallanko. Itselleni ei olis ongelma 6-8 tunnin työpäivä"
Sorry en usko. En ole vielä eläissäni nähnyt au pairia joka olisi kyennyt yli 4 tunnin työsuorituksiin päivässä, facebook kyllä onnistuu vaikka aamusta iltaan, ennätys on nykyisellä Tuksun-oloisella au pairillamme viime torstailta - klo 10 aamulla Facebookissa, karkit päydällä, ei lounasta lopetus 20.30 illalla. Unohti viedä lapset uimaan, tarjota lounasta, jne. Mutta oli kuulemma hartiat kipeät, ilmeisesti työnteosta jooh.
"koska au pair on perheenjäsen, hänellä oli palkan lisänä kuuluva etuoikeus lainata esim.hiustenkuivaajaa, eihän tuossa ole mitään ihmeellistä"
Lainaaminen tässä yhteydessä tarkoittaa hiustenkuivaajan piilottamista omaan huoneeseen viikoksi.
Toimiiko sama muuten toisinpäin myös, eli jos au pairilla on jotain mitä me haluamme, saamme lainata sitä lupaa kysymättä? kaikkihan olemme yhtä auurta perhettä!! Jee!
Mm. lastenlehtien mukana (6-12v) tulee ulkomailla meikkejä. Sellaista se on, kaikki asiat ei ole niinkuin Suomessa. Ei täällä ole Pirkka-tuotteitakaan.
mutta käytännössähän sellainen ei ole mahdollista. Haluaisit siis lainata ulkomailta tulleen tytön yhdestä matkalaukusta jotain? Koska hiustenkuivaajaa tai kynsisaksia tarvitaan aika usein, olisi aika outoa kysyä joka kerta erikseen. Teidän olisi pitänyt harkita tarkemmin, mitä au pairin tuloon kotiinne sisältyy. Mutta, arvaan että silti päädytte taloudellisista syistä au pairiin kuin nanny siivooja -ratkaisuun, vai?
Oma au pair perheeni halusi itse oma aloitteisesti lainata minulle villapaitoja, yms. hiustenkuivaaja oli itsestäänselvyys.
"Haluaisit siis lainata ulkomailta tulleen tytön yhdestä matkalaukusta jotain?"
Joo. Ja pidan niita itsellani viikon koska en jaksa kysya joka kerta erikseen tai palauttaa sinne laukkuun takaisin. Niinhan ei saa tehda. Mutta ua pair saa piilottaa hiustenkuivaajan huoneeseensa viikoksi?
"Teidän olisi pitänyt harkita tarkemmin, mitä au pairin tuloon kotiinne sisältyy."
Au pairithan aina tietavat tulessaan tasan tarkkaa mita au pairina olo on. Eikos vain?
"Mutta, arvaan että silti päädytte taloudellisista syistä au pairiin kuin nanny siivooja -ratkaisuun, vai? "
Pieleen meni ja kunnolla. Au pair maksaa todella paljon perheelle kun lasket todelliset kustannukset. Meilla syyna au pairin palkkaamiseen oli se etta halusimme yllapitaa lasten suomenkielen taitoa. Suomenkielisia nannyja ei tahdo loytya ulkomailta. Samalla logiikalla - arvaan etta aiot perustaa au pairien vapautusjarjeston?
"Oma au pair perheeni halusi itse oma aloitteisesti lainata minulle villapaitoja, yms. hiustenkuivaaja oli itsestäänselvyys."
En tieda nyt miten sen rautalangasta selvittaisi mutta hiustenkuivaajan ottaminen (ja palauttaminen) hiusten kuivaamista varten on hiukan eri asia kuin kuivaajan piilottaminen omaan huoneeseen viikoksi niin etta kukaan muu PERHEENJASEN ei voi kuivata tukkaansa.Mika ihme tassa on niin vaikeata ymmartaa??
"En tieda nyt miten sen rautalangasta selvittaisi mutta hiustenkuivaajan ottaminen (ja palauttaminen) hiusten kuivaamista varten on hiukan eri asia kuin kuivaajan piilottaminen omaan huoneeseen viikoksi niin etta kukaan muu PERHEENJASEN ei voi kuivata tukkaansa."
Tässä taas huomaa kuinka kommunikointi ei joillain ihmisillä vain pelaa. Mikset yksinkertaisesti kysynyt au pairilta hiustenkuivaajasta kun huomasit sen kadonneen? Ei ole varmaan kovin vaikeaa laskea yksi ynnä yksi kenellä hiustenkuivaaja on, jos se perheellä ei ole? Viikonko sinulla kesti tämä hoksata ja asiasta kysyä?
Itse olen harkinnut au pairiksi lähtöä ensi vuoden alussa. Minulle se tarkoittaa sitä, että minua kohdellaan kuin perheenjäsentä. Vastapalvelukseksi autan perhettä lastenhoidossa ja kodin puhtaanapidossa, aivan kuin jos asuisin vielä kotona ja vanhemmillani olisi pieniä lapsia. Kunnioitan hostperheen vanhempien halua viettää omaa aikaa kuten hekin kunnioittavat minun. Tutustun paikalliseen kulttuuriin ja samalla vien osan omasta kulttuuristani perheelle. Nämä hävyttömät au pairit ja au pair- perheet tuntuvat olevan asennevammaisia kultalusikka suussa syntyneitä kermaperseitä, harmi että sellaisia joidenkin kohdalle osuu. Meitä on moneen junaan ja moni ei asioita valitettavasti osaa ratkaista kuin vaikeimman kautta.
Ap. nimimerkille "ei enaa auppareita" vielä, muita au pairin tekemiä juttuja en puolustele.
"Tässä taas huomaa kuinka kommunikointi ei joillain ihmisillä vain pelaa."
Kiitos henkilokohtaisuuksista. Tassa vaihtoehdot kun kuivaaja katoaa:
1) Menet huoneeseen, pengot joka paikan ja saat kuivaaajan takaisin. Au pairin reaktio: "Ootte penkonu mun tavaroita soitan poliisit"
2) Yritat saada au pairin kiinni illalla ennenkuin haippaa paikalliseen pubiin sekstailemaan paikallisten juoppojen kanssa. Vastauksena "joo, kai se on emma tiia niinku"
Sinulla luonnollisesti on tahan(kin) valmis ratkaisu, kokenut maailmannainen kun olet?
Kannattais vahan harkita ennekuin syyllistat ihmisia. Tyonantajan syyllistaminen johtaa usein siihen etta referensseja ei heru ja istut tyokkarin ilmoituksia lukemassa.
Missä ihmeessä au pair hiustenkuivaajaa oli "piilotellut"? Matkalaukussa? Sängyn alla?
Koko viikon aikanako et saanut au pairista paikallisten juoppojen kanssa sekstailulta muuta irti? Kuulostaa melko uskomattomalta. Mutta jep, älä ota liian henkilökohtaisesti, ei ole tarkoitus syyllistää. Kuten mainitsin, au pairin toiminta oli pääasiassa törkeää.
"Tyonantajan syyllistaminen johtaa usein siihen etta referensseja ei heru ja istut tyokkarin ilmoituksia lukemassa."
Työnantajaa pitää kyseenalaistaa siinä määrin missä työntekijääkin.
"Missä ihmeessä au pair hiustenkuivaajaa oli "piilotellut"? Matkalaukussa? Sängyn alla?"
Jossakin laatikossa huoneessaan ilmeisesti. Mitä luulet että tapahtuu jos menen sinne penkomaan?
"Koko viikon aikanako et saanut au pairista paikallisten juoppojen kanssa sekstailulta muuta irti? Kuulostaa melko uskomattomalta."
Älä muuta sano. Heti kun tulen kotiin, au pair painuu toisesta ovesta ulos. Se on sitä perheenjäsenenä oloa.
"Työnantajaa pitää kyseenalaistaa siinä määrin missä työntekijääkin."
Jos et nosta oikeusjuttua, työnantajan kyseenalaistaminen on yhtä hyödyllistä kuin paavin pallit.
Sen sijaan mikäli työntekijä hakee uutta työpaikkaa, edelliseltä työnantajalta kysytään aina referenssejä.
kyllä toki saa lainata kun kysyy luvan. Meidän au pairit ovat ottaneet oikeuden "olla kuin kotonaan" ja tietysti saavat lainata dvd-elokuvia ja jättää ne kavereilleen. Mitäs sitä ottaa auppareita jos on tuollainen tiukkapipo? Eh?
Siinä sitten koetat samalla opettaa lapsille hyviä käytöstapoja - ettei siskolta saa ottaa luvatta, että meidän tavaroita saa lainata kunhan pyytää luvan, etc. kun joku asuu kuin porsas pellossa ja on sitä mieltä että koska tämä on mun koti niin tottakai kaikki mitä täällä on kuuluu myös minulle. ilman lupaa ja ihan koska vaan itse haluan
Kyseiset lapset ovat 13 ja 11.
"Missä ihmeessä au pair hiustenkuivaajaa oli "piilotellut"? Matkalaukussa? Sängyn alla? "
Me emme mene au pairin huoneeseen luvatta. Aika usein käy niin että kun sitä hiustenkuivaajaa tarvisi, au pair on nukkumassa. Esimerkiksi.
Vaikka tämä olisi kuinka au pairin koti, ei hän mene mun huoneeseen, lue mun päiväkirjoja, ota mun meikkejä / rasvoja ym. Enkä minä hänen. Jos toisen ihmisen rajoista ei ole mitään käsitystä ei au pairiksi pidä mennä. Toisen koti on toisen yksityisyys myös.
Meidän aupairilla oli kyllä ioma hiustensuoristin mukana. Meidän oli parempi joten hän käytti sitä, kysymättä ja palauttamatta.
Mä muuten lähden töihin jo ennen 7ää. Onko ihan ok että menen kuudelta au pairilta kysymään mihin hän on hiustenkuivaajan laittanut kun tarvin sitä silloin?
Olet vain katkera lihava hostmama kun miehesi katselee au pairia kun se on nuori kuvankaunis laiha blondi kuten kaikki suomalaiset au pairit.
Muuta selitystahan ei ole.Jos joku muutaman kymmenen DVDta haviaa niin akkiahan ne ostaa uudestaan. Jos vahan rahaakin haviaa niin so what - isantaperhe tienaa enemman kuin au pair niin niilta voi otta ihan rauhassa kaikkee.
Mietin oletteko aupparin tullessa kotiinne hoitaneet hänen kanssaan viikon tai kaksi lapsia yhdessä. Käyneet siis läpi mitä lapsi tykkää tehdä, kaunka paljon nukkuu päikkäreitä. herääkö kiukkusena kuin ampiainen vai iloisena kuin enkeli yms.
En ole ollut au-pairina, olen harkinnut kyllä lähtemistä. Olen ollut perheissä lastenhoitajana, ja jos suinkin on ollut mahdollista olemme vanhempien kanssa hoitaneet lapsia yhdessä ensimmäiset kaksi päivää ja joskus kokonaisen viikon.
Hu hu, mitä juttuja.
Itselläni on kokemusta kolmesta perheestä, suomalaisesta, kahdesta eri maasta. Ensimmäinen perhe oli vaikea, töitä niin paljon, että väsyin eivätkä lapsetkaan olleet ihanammasta päästä. Pidin silti perheestä. Perheen äiti oli omalla tavallaan reilu ja toinen lapsista ihanan kamala. Minun voimavarani eivät kuitenkaan riittäneet yksinhuoltajaperhene tarpeisiin.
Vaihdoin kesken vuotta perhettä ja sain täydellisne perheen! Työtuntini pienenivät huomattavasti ja taskurahan määrä lisääntyi. Minusta alkoi itse asiassa tuntua vaikealta ottaa "paljon" rahaa niin pienestä tuntimäärästä. Perheen äiti oli kuitenkin erittäin tyytyväinen työhöni ja kehui usein. Ja pahoitteli, jos ei ollut muistanut kiittää vähään aikaan!
Sain olla rauhassa viikonloput ja illat, mutta minua kysyttiin mukaan perheen menoihin.
Kolmas perhe olikin katastrofi. Taas yksinhuoltajaäiti. Perheen oikea au pair (olin sijainen ja auttaja parin kuukauden ajan) oli OIKEASTI töissä 24/7. Perheenäiti kävi lähinnä kääntymässä kotona, eikä silloinkaan ollut lastensa kanssa. Au Pair laittoi lapset nukkumaan, oli äiti kotona tai ei.
Viikonloppuisinkin Au Pair oli mukana äidin ja lasten kanssa, tai oli lasten kanssa äidin ollessa kuntosalilla tai kavereitaan katsomassa. Äiti saattoi olla myös useamman yön viikossa poissa.
Au Pairin lähdettyä lomalle, perheen äiti alkoi heti valittamaan minulle Au Pairista. Minun kanssa äiti ei yleensä puhunutkaan, itse asiassa välttelin häntä parhaani mukaan. Hän ei tuntunut osaavaan tehdä muuta kuin valittaa kaikista. Kaikki muut olivat häntä paljon tyhmempiä ja hän kuvitteli minun olevan kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan.
Molemmissa ei-niin-hyvissä-perheissä, jouduin työskentelemään kipeänä. Ensin jouduin tekemään töitä vaikka kuumeeni huiteli 40 asteessa, toisen kerran sain öisin vaihdella 2vuotiaalle vaippoja yöllä, vaikka olin koko aikaisesta oksentamisesta liian heikko pitämään edes silmiä auki.
Jokaisessa ihmisessä on omat vikansa, niin Au Pairissa kuin perheessäkin. Au Pair näkee asiat toisin kuin perhe. Mutta on niitä perheitä, joiden ei pitäisi todellakaan ottaa Au Pairia, ja tietenkin on niitä joiden ei todellakaan pitäisi lähteä Au Pairiksi.
huhhuh, jopa on paljon huonoja kokemuksia puolin ja toisin ! Kai se on sitten vaan onnenkauppaa, että pääsee perheeseen jossa kemiat mätsää. Tottahan se on, ei au pair lähde ulkomaille lomailemaan ja laiskottelemaan.
Kuinka helppoa se perheen vaihtaminen sitten on? (monet ovat kertoneet että ovat vaihtaneet perhettä tuosta vaan..?)
siis mitä ihmeen pskaa täällä kirjoitetaan ?
Jos hostperheesi on syvältä - vaihda perhettä tai palaa takaisin suomeen. Itse ainakin lähdin sen verran taskurahaa mukanani, että jos perheen kanssa ei tule toimeen tai jotain muuta ikävää tapahtuu, pääsen vaikka samantien lentokoneella takaisin suomeen.
Jos au pairisi tekee työnsä huonosti - lähetä hänet kotiin, älä tule tänne inisemään, että au pairisi on surkea.
Yksinkertaista ?
Minun työaikani on 10 tuntia päivässä. Kyllä, lapsen kanssa 10 tuntia päivässä. Enkä valita. Työni on melko rentoa, ja nautin täällä olostani.
Mitä tulee tietokoneen käyttöön, itse ainakin välillä päivisin saatan käyttää tietokonetta (esimerkiksi nyt), jos lapsi tahtoo vaikka leikkiä yksin. Mutta minä vahdin vieressä. En näe tässä mitään ongelmaa, jos lapsi ei tahdo piirtää/askarella/lukea/leikkiä minun kanssani, vaan tahtoo tuossa nyt vieressä rakennella legoilla yksikseen.
Mutta tietenkään au pairin ei tule istua koko päivää mesettämässä, vaan keksiä lapselle myös aktiviteetteja.
Mitä tulee tuohon "perheenjäsen"-hommaan, tietysti au pair on tavallaan perheenjäsen. Ainakin minä pidän tätä perhettä nyt toisena perheenäni, ja tätä asuntoa toisena kotinani. Ja myös perhe pitää minua eräänlaisena perheenjäsenenä. Ei, en ole lasten isosisko, olen heidän hoitajansa.
Ei tosiaan kannata ottaa sitä au pairia perheeseen, mikäli pidätte tätä vain työntekijänä.
Au pairiksi lähteminen on monelle nuorelle suuri askel, eivät he tule VAIN tekemään tänne töitä, vaan myös tutustumaan uuteen kulttuuriin, oppimaan uutta kieltä ja saamaan uusia ystäviä.
Vapaa-aikana au pairin on saatava tehtävä mitä halutkoon, itse saatan "bilettää" viikonloppuisin, mutta mitä sitten, sillä se on vapaa-aikaani. Ilmoitan aina perheelleni missä menen ja koska tulen, ettei heidän tarvitse olla huolissaan, mutta en ole mikään tilivelvollinen mitä teen vapaa-aikanani, olen kuitenkin aikuinen ihminen.
Ei "normaalissa" työpaikassakaan pomollesi kuulu, mitä vapaa-aikanasi teet.
Välillä myös hengailen perheeni kanssa, ja jos he pyytävät minua kanssaan ulos, miksen menisi ? Mutta en tietenkään aio tunkea joka paikkaan mukaan - kuuluu heillekin tietysti oma yksityisyytensä.
Ja mitä tule tuohon tavaroiden lainaamiseen; mikäli au pair on tosiaan niin lapsi vielä, että käyttää perheen tavaroita ILMAN LUPAA, pidä hänelle puhutteu tai lähetä hänet kotiin. Taas erittäin yksinkertaista.
Itse saan lainata perheen hiustenkuivaajaa/suoristusrautaa mitä ikinä haluankin, mutta kysyn aina luvan, tietenkin.
Tälläisten asioiden pitäisi olla ihan päivänselviä niin hostperheille kuin itse au paireillekin. Jos ei ole, niin lähteminen/erottaminen on siinä tapauksessa varsin hyvä ratkaisu.
No jaa, itse olin myös tämmöisessä perheessä, jossa oli suomalainen äiti.
Tein pitkiä päiviä, siivosin koko talon kerran viikossa, muina päivinä tietysti pientä siivoamista, pesin kaikkien perheenjäsenien pyykit, silitin ne, tein ruokaa, hoidin lapsia, vein kouluun - hain koulusta, vein harrastuksiin joka ilta - toin heidät kotiin sieltä ja samalla hoidin myös heidän kaverinsa kotiin. Kotiin päästyään lapset olivat aivan uuvuksissa ja itkivät miltei joka ilta, sillä eivät saaneet mennä nukkumaan, kun piti harjoitella vielä ties mitä huilunsoittoa. Enkä valittanut mistään koskaan ja tein aivan kaiken mitä pyydettiin ja vähän enemmänkin.
Tuli kuitenkin kaunis päivä, jolloin äiti tuli sanomaan, että en vaan kerta kaikkiaan ole heidän kanssaan tarpeeksi ja voin lähteä kotiin. En ymmärrä missä välissä olisin ollutkaan. Äiti oli osa-aikaisesti töissä. Jos oli kotona niin möllötti hiljaa toisella puolella kämppää, ja jos yritin ottaa kontaktia, murahteli vain jotain "joo" -vastauksia. Lapset taas olivat suurimman osan päivästä aivan muualla kuin kotona. Vapaa-aikani taas halusin olla usein itsekseni tehden nyt mitä ikinä halusin. Tämän takia sitten taas käskettiin lähteä kotiin. Toki se olikin sitten helpotus, koska tunsin itseni tosi ulkopuoliseksi ja jotenkin vihatuksi äidin puolelta. Muut perheenjäsenet olivat aivan ihania. Varsinkin tämän tädin äiti, joka teki kyllä viikosta, jona vieraili, erittäin mielekkään! :)
Sähän olit ihan täydellinen aupairi, taisit sitten olla ensimmäinen siinä perheessä, kun eivät osanneet yhtään arvostaa, tai se julma laiska muriseva suomalainen mamma siis. Kauanko olit ?Teit noin paljon hommia, siivositkin koko talon yksin ja hoidit lapset ihan yksin! Siis olisiko pitänyt vapaa-ajalla jatkaa töitä myös, ihan törkeetä! Ois ehkä kannattanut ilmottaa viranomaisille kun lapsia kidutetaan ja jätetään heitteille, eivätkä saa edes nukkua, ihan kauheeta. Löikö myös sinua?
Siis kantsii niinku menna oikeisii hommii enne ku johonki au pairiks jonku orjaks.
Tass on lisaa vinkkeja, siina kerrotaan nykyisesta tyotilanteesta. Hommia loytyy esim. Lontoosta heti kun vaan menee sinne!
Ja on oma vapaus eika tarvii olla toisten nurkissa!
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011121514955943_ul.shtml
ömmmm... ei tästä asiasta kannata riidellä kaikilla on nyt hyviä pointteja mut vääristelette niitä nyt ihan yli... Au pairit vois miettiä ovatko esim. siivonneet hyvin ja host perheet että miten paljon niitä töitä teetetään ja onko osa sellasta turhaa..
kannattaa mennä tuonne juttelemaan tosta asiasta! :) http://aupparit.keskustelu.info/index.php
Näin aikuisena voisin kuvitella miltä tuntuu kun saa elättäväksi teinin joka (ihan sun sanojen mukaan) ei tiedä mitään siivouksesta tai sellaisesta eli iskä ja äiskä siivosivat rakkaan tyttärensä huonetta ja kantaneet leipää pöytään.
Nuori tulee pitämään hauskaa ja yllättyy kun kyseessä onkin työpaikkaa.
Koska olet niin nuori, kuvittelet, että sinusta on tullut lapsille tärkeämpi kuin äiti koska lapset kaipaavat sua.
Lähdit kotiin aikuistumaan, se oli oikea päätös.
Au pair voi myös olla poika!!!!