Onko kenellekkään käynyt niin, että on lempannut jonkun "pihalle" ja sitten vähän ajan päästä huomannut, että kiinnostus kuitenkin jäi. Yrität jotenkin ottaa yhteyttä, mutta huomaat tilaisuutesi jo kadonneen, tai sitten toinen ajattelee, että nytkö sitten kelpaa. Harmittaa.
vanha suola
janottaa
81117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
käynyt sillain että jälkeenpäin olis harmittanu.Jokainen nainen on saanu mennä minne huvittaa,enkä ole ajatustakaan sille enää uhrannu.
ymmärtää koko kysymystä.
kyllä ihan samoin kuin tuo edellinenkin kysymyksen eli onko harmittanut jälestäpäin, että on lempannut jonkun ja sitten kun huomannut tehneensä virheen niin on harmittanut. Eli minullekkaan ei ole käynyt niin. Se jonka kanssa on lopettanut ja jonka olen lempannut, on saanut mennä minne halunnut, ei ole enää jälestä harmittanut.
voi ihmistä laittaa "hyllylle" ja sitten jälleen ottaa käyttöön, jos siltä tuntuu. Oletettavasti tuo toinen ajattelee juuri kuvailemallasi tavalla.
Ratkaisevaa varmaan on, kuinka tyylikkäästi/tyylittömästi lemput annoit. Normaalit ihmiset kyllä ymmärtävät selityksiä, mutta jos vain katkaisit yhteydenpiton sen kummemmin syytä kertomatta tai syynä oli joku toinen, niin mitä muuta voit edes odottaa.
mutta yhden tyypin kyllä toivoisin vielä ottavan yhteyttä. Etenkin kun kiinnostusta ja yhteistä tuntui oleva. Joskus ei vain ajoitus toimi ja kyllä aikuinen ihmisen sellaisen ymmärtää. Mutta mä haenkin vain yhtä itselleni sopivaa miestä, en monia.
alkuperäinen kirjoittaja, niin kyllä logiikka ontuu. Sinä siis annoit lemput ja odotat, että mies ottaisi yhteyttä???
Ja mies jota ajattelen ei antanut varsinaisesti lemppuja, kunhan häipyi kuvioista.
Kävipä tässä taannoin niin, että juttelin netissä tyypin kanssa, joka oli tosi mukava ja meillä synkkas hyvin. Ajateltiin monista asioista samalla tavalla ja mä olisin halunnu tavata ihan oikeestikin. Tyyppi vaan vetkutteli tapaamista.
Tapasin sitten ihan tuolla ulkomaailmassa toisen tyypin, johon ihastuin päätäpahkaa. Tuttavuus jäi vähän epämääräseen vaiheeseen, mutta en saanu miestä mielestäni. Kerroin sitten rehellisyyden nimissä tälle nettityypille, että olin tavannu toisen ja kappas, se halus heti tavata.
Tavattiin ja oli ihan kivaa, mutta ei tuntunu oikeen miltään. Tiesin jo siinä vaiheessa melko varmaks, etten sitä "toista" enää näkis, mutta olin silti niin sen ihastuksen lumoissa, etten osannu enää sen netissä tapaamani tyypin kanssa edetä mitenkään.
Nyt huomaan tämän tästä pohtivani, mitä sille ihmiselle kuuluu. Tekis mieli mailata ja kysyä, mutta jotenkin se tuntuu niin tökeröltä. En mä halua vaikuttaa siltä, että tulin katumapäälle ja kerjään uutta tilaisuutta, vaikka toisaalta se ei varmaan olis jääny kummittelemaan, jos sen toisen kanssa olis syntyny joku juttu.
En tiiä.