Ajattelin kertoa oman treffi kokemukseni tänne. :) tapasin kivan miehen jolla hyvät periaatteet ja paljon semmosia piirteitä jotka itseäni miellyttää,(ystävällinen, luotettava,kiltti, hyvä työ) ja oli myös helppo olla tämän ihmisen seurassa ja tultiin hyvin juttuun..Arvostan todella paljon hyvää luonnetta mutta jotenkin mietityttää vaan se että hän ei ole ulkoisesti niin kiinnostava ja suoraan sanottuna on jotenkin laimea. Hyvin yksilökohtaisia asioitahan nämä on mutta tuli vaan mieleen että onko jollain samantyyppisiä kokemuksia esim. tuliko ihastuminen myöhemmässä vaiheessa vai pitääkö sitä tietynlaista vetovoimaa olla jo ekoilla treffeillä? ja eikös sitä niin sanota että jos ihana luonne niin ulkonäkökin alkaa näyttää paremmalta..:)
luonne ja ulkonäkö..
mietiskelijä24
153531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
muuta kuin testata, miten sänkyhommat pelaa. Voi olla ihan ok tuollainen rauhallisempikin mies, kun pääsee vauhtiin ;)
kestävät suhteet on rakennettu luonteen, ei ulkonäön pohjalle. Ja jos toisen seurassa oikeasti viihtyy niin kyllä ulkonäöstäkin alkaa miellyttäviä piirteitä löytymään :)
onhan se niin, että pelkkä ulkonäöllinen vetovoima ei riitä ikuisesti. Olettekos tapailleet jo useasti ja rauhallisessa ympäristössä..? nimittäin siinä vaiheessa kun rohkenette oikeasti luottaa toisiinne ja istutte hiljaa vierekkäin niin käsityksesi miehen ulkonäöstä voi muuttua. Minusta kuulostaa ihan siltä, että nyt sinun pitäisi antaa itsellesi lupa ihastua! Ja kyllä, sitä miestäkin mietityttää monet asiat ja hän kaipaa välillä pieniä rohkaisuja sinulta. Muista että nyt olette yhteisellä asialla, kaipaatta molemmat toistenne tukea :)
ollaan tavattu vasta kerran, muutaman tunnin ajan rauhallisessa ympäristössä.Mutta sitä ennen tutustuttu ja kirjoiteltu melko pitkään netissä. Toiset treffit on kuitenkin tulossa tässä lähiaikoina. :) tällä henkilöllä ei ole takana yhtään kunnollista seurustelusuhdetta, aktiivinen on ollut mutta naiset eivät vaan ole kiinnostuneet.Sekin toisaalta hieman ihmetyttää, tuijottaako ihmiset todella niin paljo ulkonäköä vaan eikö sopivaa ihmistä vaan ole tullut kohdalle..en kuitenkaan halua olla kenenkään "tumpelon" kanssa joka ei tiedä yhtään miten naista käsitellään :D
Niin, kyllä kai yllättävän monet katsoo turhan paljon sen pelkän ulkonäön perään, mutta eihän sinun toki tarvitse olla samanlainen. Itse etsin ja löysinkin rinnalleni aidon kumppanin enkä näyttelyesinettä, eikä kaduta yhtään :) Jos miehellä on pettymyksiä aiemmista naissuhteista, on hänen varmaan aluksi hankala pistää itsensä likoon edessäsi jos hän ei tiedä mitä sinä asiasta ajattelet. Sinun pitää osata itsekin näyttää että olet vakavissasi mukana. Rohkaise siis häntä tällaisissa tilanteissa, kyllä miehiä saa ja pitääkin välillä ohjailla :D Eikä yksikään mies ole oikeasti niin ujo että säikähtäisi naisen tekemää aloitetta, otat vaikka häntä kädestä kiinni ja kerrot hänelle jotakin rohkaisevaa, niin saatat yllättyä kuinka asiat lähtevätkin sujumaan.
Mutta onnea vaan sinne toisille treffeillenne :)
että hänen pitää tietää miten naista käsitellään. Mikset opeta sitä hänelle, jos se on niin selvää itsellesi. Vai haluatko sellaisen, joka on opetellut sitä "käsittelyä" vaikka kuinka monen kanssa ennen sinua? Eikö toisen hyvä luonne ja ihastuttavuus riitä siihen, että molemmat haluaisivat oppia rakastamaan ja huomioimaan toisen tarpeet, jos joku suhde yleensä edes syntyy?
...eli jaksaisitko kovinkaan pitkään superhyvännäköistä miestä, jos ajatusmaailmanne olisivat täysin erilaiset eikä yhteistä säveltä löytyisi? Enpä oikein usko...
Eli loppujen lopuksi vain sillä on merkitystä, mitä ihmisen sisällä on. Kauneus on katoavaista. Jos teillä oikeasti synkkaa ja fiilis on molemminpuolinen, niin anna palaa vaan. Väkisin tuota kipinää ei kuitenkaan löydy, joten mieti ennenkuin annat lupauksia joita et voi pitää.
Senhän takia treffeillä käydään, että opittaisiin tuntemaan se toinen!
No minullakin ekoilla treffeillä heräsi pieni kiinnostus, samat kaikki samat hyvät puolet, kuin sinunkin kumppanillasi. Kuitenkin ajattelin, että, kun vähän paremmin tutustutaan, mennään kyllä yhdessä vaatekauppaan. Tokilla treffeillä ajattelin, että olenkohan sittenkään tarpeeksi ihastunut, mitä pitäisi tehdä. Mies on kanssa vähän hiljaisempi, erosta tosi kauan.
Nyt neljän tapaamisen ja viestittelyjen jälkeen olen suoraan sanottuna hulluna mieheen. Koko ajan on mielessä.Pelkään, että hermostuu, kun jokapäivä viestittelen.
Meikäkäläinen on nyt menossa toisille treffeille kivan mimmin kanssa, itseasiassa nainen kysyi koska tavattaa, tarkoittaa ilmeisesti jonkinlaista kiinnostusta?! Katotaan miten menee toivottavasti nähdään kolmannekin kerran:)
onnea vaan kaikille muillekin treffeille menijöille! :) ja kyllähän se niin on että hyvällä ulkonäöllä ei pötkitä pitkälle jos ikävä luonne. Ja mitään kiilltokuvapoikaa en edes haluaisi. Saattaa kuulostaa pinnalliselta mutta olen aina tykännyt että miehellä on leveät hartiat, tämä oli melko kapea, mutta kai siihenkin tottuu :)
Hei!
Iselläni on aivan samanlainen ongelma! Erona vain se, että vastasin hänen kysymäänsä seurustelusuhteen aloittamiseen liittyvään kysymykseen myönteisesti...
Ongelma on juuri samanlainen. Hän ihana, kiltti, hellä, ystävällinen, ymmärtäväinen yms... Mutta ulkonäöllisesti ei vastaa ihannekumppaniani. Olen miettinyt, että olenko oikeasti näin pinnallinen? =/
Hän on hieman pyöreä, ja jotenkin... kun kosken häneen, en ainakaan vielä ole syttynyt. Olo on jopa hieman vaivautunut...
Itsekin mietin, meneekö tämä pian ohi ja se palava tunne tulee? Vai eikö sitä tuu ollenkaan...
Itsekin kuulisin mielläni kommentteja ja kertomuksia asian suhteen... :)
Kohtaa jos on kohdatakseen tai sitten ei. Se on se kuuluisa jokin, jota ei voi sanoin kuvata... Sitten taas on paljon ihan vain mukavia tyypejä..mutta
Kai Täytyy ajatella niin että mielummin tinkii siitä ulkonäöstä kuin luonteesta, fiksuja ja hyvänluonteisia miehiä ei kävele joka päivä vastaan. Ei se milelestäni ole pinnallisuutta, aika erikoista jos ei mitään huomiota kiinnittäisi ulkonäköön ja toiset vaan miellyttää vähempi silmää kuin toiset, mutta uskon tuohon että siitä ulkonäöstä alkaa löytyä hyviä piirteitä kun ihmisestä muuten tykkää. Ja voihan niitä joitakin ulkonäköjuttuja muuttaa, vie vaatekauppaan tai innostaa aloittamaan liikuntaharrastuksen niin alkaa ne kilotkin siitä karista :D
joskus sellaista ns. unelmamiestä, pitkää, komeaa jne...Mutta kun elämääni sattumalta tupsahti mies, joka ei todellakaan ole komea, mutta meillä synkkaa todella hyvin, mä heitin haaveeni siitä unelmamiehestä romukoppaan. Tää mies, joka on hiljattain elämääni astunut, on erittäin paljon samanlainen ajatusmaailmaltaan kuin mä, me nauretaan paljon, puhutaan paljon, siis vasta tutustutaan toisiimme, mutta mä koen, että hän on minulle varmasti se oikea.
On ihan turha pitää mielessään vuosia ajatusta siitä millainen miehen pitää olla, kenet elämäänsä hyväksyy. Voi jäädä ilman miestä ja yksin. Itse olen erittäin onnellinen tällä hetkellä eikä miehen ulkonäkö edes vaivaa minua, koska hänen sydän on puhdasta kultaa ja mä pidän hänestä ihan hirvittävästi ja mikä parasta, myös hän pitää minusta :))
Onpas tuttua luettavaa. Juuri nyt itselläni samantapainen tutustumisvaihe meneillään, ekat treffit takana. Mies on kropaltaan juuri sellainen, jollaisesta en ole "haaveillut" - erittäin hoikka, paljon minua kevyempi ja kapeaharteinen. Kasvoissa ei pahaa "vikaa". Mutta se kroppa. Mietin, millaista on rakastella hyvin hoikan miehen kanssa...
Usein ensi tapaamisella mietin siinä jutellessa, että ensinnäkin haluaisinko suudella miestä. Eli suu on tärkeä juttu, jos se on jotenkin yliruma, niin...
Pari kokemusta on takanani, että VÄKISIN yritin ihastua "rumaan" mieheen. Mutta EI! Hetken päästä oli luovutettava, koska rakastellessa kyllä tarvitaan sitä intohimoa tai edes sitä, että toinen on jotenkin miellyttävä myös ulkoisesti.
Totta on se, että luonnehan se tärkein on. Mutta itseään on turha huijata, jos edelleen useiden treffien jälkeenkään itse ei syty toisen fyysisestä puolesta/ulkonäöstä. Niin se vain on.
Toivon, että sytyt hänelle! Omalla kohdallani toivon aivan samaa. Ekoilla treffeillä kyllä oli "jotakin" kipinää. Toivon, että seuraavilla vielä selvemmin kipinöisi :)!