Olen herännyt ajattelemaan että mikä minua vaivaa, kun lueskelee palstoilla muiden rakkauksista, tai halusta rakastaa ja tulla rakastetuksi. Itse en käytännössä tunne mitään halua tulla riippuvaiseksi toisesta ihmisestä, eli mitä te kutsutte rakkaukdeksi, eikä yksikään nainen ole koskettanut elämäni aikani sisintäni päivää pidempään, poislukien nuoruusaika jolloin kai vielä hakee omaa itseään.
Nyt se oikein sitten kolahti että miksi helvetissä ei voi tuntea sisällään käytännössä mitään. Ei minulta kuitenkaan empatia täysin puutu, sillä välitän todella perheestäni, ja kummilapseni ovat minulle äärettömän tärkeitä. Kuitenkaan en voi kuvitellakkaan että joskus minulla olisi oma perhe, vaikka monilla ikäisilläni ystävillä alkaa olemaan halua pesänrakennukseen, olen 25-vuotta.
Seksuaalisesti olen kuitenkin täysin normaali, eli täydet halut on minullakin, mutta naiset ovat aina olleet minulle vain tekemisen kohteita. Ja myönnettäköön että olen muutamaa naista loukannut todella verisesti, ainakin heidän mielestään, itsenhän en tiedä miltä se tuntuu koska en ole koskaan tuntenut niin vahvasti.
Ei tässä nyt muuhun lopputuloksen voi tulla kuin että minun täytyy olla tunnepuolelta sairas. Löytyykö täältä muita jotka ovat kykenemättömiä tuntemaan? Ja voiko tämmöinen ihminen ikinä saavuttaa tasapainoista ihmissuhdetta? Vaikka toisaalta eihän sillä minulle mitään väliä ole, mutta pariutuminen on vaan ympäristön mielestä yksi elämän suurimmista tavoitteista.
Nyt se oikein sitten kolahti että miksi helvetissä ei voi tuntea sisällään käytännössä mitään. Ei minulta kuitenkaan empatia täysin puutu, sillä välitän todella perheestäni, ja kummilapseni ovat minulle äärettömän tärkeitä. Kuitenkaan en voi kuvitellakkaan että joskus minulla olisi oma perhe, vaikka monilla ikäisilläni ystävillä alkaa olemaan halua pesänrakennukseen, olen 25-vuotta.
Seksuaalisesti olen kuitenkin täysin normaali, eli täydet halut on minullakin, mutta naiset ovat aina olleet minulle vain tekemisen kohteita. Ja myönnettäköön että olen muutamaa naista loukannut todella verisesti, ainakin heidän mielestään, itsenhän en tiedä miltä se tuntuu koska en ole koskaan tuntenut niin vahvasti.
Ei tässä nyt muuhun lopputuloksen voi tulla kuin että minun täytyy olla tunnepuolelta sairas. Löytyykö täältä muita jotka ovat kykenemättömiä tuntemaan? Ja voiko tämmöinen ihminen ikinä saavuttaa tasapainoista ihmissuhdetta? Vaikka toisaalta eihän sillä minulle mitään väliä ole, mutta pariutuminen on vaan ympäristön mielestä yksi elämän suurimmista tavoitteista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tutulta. Itse olen aikoja päiviä sitten lakannu haaveilemasta mistään parisuhteesta. Enkä myöskään järkeile, että onko kyseessä tunnevamma vai ei, se on mulle 1 hailee. Toiset on vaan luotu elämään yksin ja sillä siisti. Yksin elämisessä ei muuten ole mitään väärää eikä rikollista.
Älä turhaan stressaa. Sinä olet vain ihan tyypillinen nykyajan tuote. Jotain yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta samanlaisia ne on toisetkin. Kai sen olet jo lukenut sata ja yksi kertaa näiltäkin palstoilta?
Unohda tunteet ja hanki rahaa ja mukavuuksia elämääsi. Niillä saat kaltaisiasi tunteettomia naisia (joita riittää) tyydyttämään seksintarpeesi ja kaikilla menee hyvin.
Älä hanki lapsia äläkä edes yritä perustaa perhettä. Tämä maa on jo tarpeeksi täynnä hajonneita perheitä ja tuuliajolle jääneitä lapsia ja nuoria.
Sori, jos vaikuttaa tylyltä, mutta elämä ja ihmiset ovat tylyjä.
Eihän toi nyt niin tylyä ollut. Ehkä vähän vaan kärjistetysti kirjoitettu.
Aika hauskaa että sinun mielestä minun täytyisi unohtaa tunteet, kun taas itse en ole niitä vielä edes paljoa löytänyt. Mutta nuo lähestymiserot asioihin tietysti vaan kertovat että olemme erilaisia ihmisiä.
Ja totta on myöskin se että kun kerran olen ainoa ihminen joka todella rakastaa minua, niin tarkoitus on kyllä elää mukavasti tämä elämä, ja hankkia sitä rahaa mukavuuksia. Kyllähän muutkin haluavat rakkaitaan hellitellä. Ehkä tuokin kuulosti tylyltä, mutta kuten sanoit: ihmiset ovat tylyjä.
Taustansa jokaisella. Petetty ja nöyryytetty näkee sen näin päin: unohda tunteet ja tee elämästäsi hyvä, sillä muilla ihmisillä on tarjottavana vain tylyyttä ja kylmyyttä.
"Nähdäksesi avaa silmäsi,
katso: sokeuden verhon alla,
kuolevaisen ruumiin peitossa
olet sinä, ihminen, jumalallinen!"
(Selva Raja Yesudian)
Mitä sitä turhaan ja tietoisesti hankkimaan omaan elämäänsä rajotteita ja ongelmia. Tää sujuu hienosti näinkin.
Ihminen on laumaeläin ja luotu olemaan muiden kanssa. Uskon, ettei kukaan koko elämäänsä elä tuntematta mitään muita kohtaan. Yleensä tunteita kyllä löytyy, kun elämässä tapahtuu jotain tosi kauheaa.
...sukua. Muinaiset sotilaat eivät voineet eivätkä halunneet perustaa perhettä. Olet jonkinmoinen jäänne menneiltä ajoilta.
..ole....
ALkuperäiselle => Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Se, että on kykenemätön tuntemaan vahvasti, eikä ole esim. koskaan loukkaantunut suhteiden valtameressä, on jo merkki tunteiden häiriöstä.
Ehkä sitoutumisen tarpeesi tulee joskus myöhemmin, onhan sinulla vielä aikaa...Mutta tuo tunnepuolen kylmyytesi huolestuttaa...
On tietty ihmisryhmä, joille naiset ovat vain tekemisen kohteita....