Hävettääkö ketään muuta, millainen anoppi äitinne on puolisollenne?
Hävettääkö?
Mua ainakin.
364831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
omasta puolestaan.
Kyllä hävettää. Äiti kohtelee miestäni yleensä kuin ilmaa ja jos huomioi, niin passuuttaa. Hävettää ja olen pahoittanut mieleni useasti mieheni puolesta.
kauhistuttaa millainen vaimo miniäni on miehelleen. Aivan uskomaton tyranni ja niin moninaamainen, että kukaan ei saa selvää mikä hän oikein on.
Minua hävettää miniä. Hän haukkuu puolisoaan jokaiselle mennen tullen.
Viimeksi mentiin samassa linja-autossa kaupunkiin. Pelästyín kun huomasin, että kappas tullaan samaan autoon.
Ja tulihan se sieltä. Kovaääninen kälätys minulle, millainen puoliso hänellä on. Tuo puoliso on poikani.
Kyllä siinä korviaan höristelivät naapuritkin. Olin posket punaisina, ja nyökyttelin vaan päätäni.
Nykyisin pakenen aina, kun huomaan miniän lähestyvän. Välttelen häntä, mutta aina ei voi vältellä.
Suurin surminkaan en ehdoin tahdoin mene kyläilemään, muuta kuin kutsuttaessa silloin kun he tarvitsevat lapsenpiikaa.
Sen jälkeen minulla menee pari päivää, että saan itseni takaisin tasapainoon.
En jaksaisi millään kuunnella sitä valitusta.
Minua hävettää, kun miniäni ei näe elämässään mitään hyvää. Ei sitten mitään.
miniä ei edes huomaa miten hän säättä miniän elämää.
Puhelut 1-4 kertaa päivässä ja mielipide jokaiseen asiaan.
Miniä ei osaa pitää "puoliaan" äitinsä urkii ja onkii kaikki jopa parisuhde asiat niihinkin on mielipide.
Poikani mielestä miniä on vain liian kiltti.
Sanot pojallesi että naisesi haukkuu hänta kaikkien kuullen niin jos pojassasi on kunnon äijämeininkiä niin se pistää naisensa kuriin tai vaihtaa muijaa. Miniälläsi ei ole kaikki hyvin tai sitten on tullut katumapäälle tai elämä ei olekaan niin kivaa miehensä kanssa tai miniäsi äiti on samanlainen valittaja. Malli on opittu kotona se on kasvatuksen tulos. Sanot pojallesi kun miniä on kuulemassa ettei tuollainen puolison haukkuminen ole mistää kotoisin. Äänitä joskus miniän sanomiset vaikka kännykälläsi ja annat poikasi kuunnella niin kyllä se poikasi jotain saa aikaiseksi tai sano miniällesi suoraan ettet halua kuunnell nedatiivisiä asioita pojastasi. Jossain vaiheessa poikasi mitta tulee täyteen ja hän vaihtaa muijaa.
Ei se muija vaihtamalla parane
Mutta anoppi voi parantua ja muija ei hauku puolisoaan.
Kiitos hyvästä vinkistä!
Aion äänittää haukkumisen. Ihme ettei ole tullut mieleeni aikaisemmin...
Tosin poikani kyllä tietää, että vaimo on jatkuva vali-valittaja.
Jaa, ovatko kaikki naiset aivan samanlaisia.
Siis meitä on yli kaksi miljoonaa Lenitaa?
Olen tähän asti pitänyt naisia yksilöinä. Mutta olemmekin klooneja.
Kun tänne osasit kirjoittaa osaat varmaan puhuakin, eli sano just sama miniällekin mitä kirjoitit.
Kunnolla ja asiasta , ja myös et puhuu pojastasi, et ne asiat ovat heidän perhepiirin
asioita, ei enää sinun kattilakuntaasi.
Olen aikaisemmin sanonut miniälle, että en halua sotkeentua heidän aikuisten asioihin.
Miniän mielestä minun pitäisi, pitäisi panna poikani "kuriin".
Vaan mennä nyt sormi pystyssä saarnaamaan aikuiselle miehelle. Mikä minä olen sanomaan? Ne korjattavat kurinpidolliset jutut ovat lähinnä makuasioita. Ja niistä nyt ruveta kiistelemään.
Jos miniälläsi ei ole ketään muuta kelle puhua, jos hän hakee tukea sinulta, hänen käytös voi olla hätähuuto.
Miniä kyllä rollaa ympäriinsä kahdelle ystävättärelleen, sisarelleen ja tottakai äidilleen.
Sitä en pidäkään pahana, ihmisen on purettava tunteensa.
Mutta miksi minulle, vaatimalla, painostamalla? Välttelen häntä nykyään, koska en voi poikani ja miniäni avio-ongelmille mitään.
Minä olen jäävi tukemaan, olen kehoittanut ottamaan yhteyttä perheneuvolaan, menemään parisuhdekurssille jne.
Yleensä miniä valitsee tilanteet, joissa on muita ihmisiä kuulolla. Tunnen silloin itsenin häväistyksi, nolatuksi.
Yleensä miniä valitsee tilanteet, joissa on muita ihmisiä kuulolla. Tunnen silloin itsenin häväistyksi, nolatuksi.
Näillä ihmisillä joiden edessä tunnet itsesi häväistyksi on myös murheita,ongelmia ja luurankoja kaapissa. Ja miniäsi ei ainkaan tekopyhästi pidä kulisseja pystyssä ja tuskin ihmisiä loppupeleissä kiinnostaa poikasi ja miniäsi asiat, tietysti miniäsi voisi vaikka ajatella että jos on yli 5 ihmistä bussissa niin silloin on hiljaa jos alle niin silloin antaa mennä
Minäkin inhoan tekopyhiä paskoja jotka pitää kulisseja pystyssä. Tuo rajaushomma voisi olla hyvä idea siis tuo viiden suhde yli ja alle.
Miniässä itsessään ei mitään virhettä, ei koskaan.Hän on täydellinen. Eikö se ole tekopyhyyttä?
Ei miniä omia luurankojaan tuo kaapista ulos. Miehensä luurangot hän tuulettaa ja siinä samalla minun.
Olen kasvattanut miniän näkemyksen mukaan paskan narsistin ja psykopaatin luuserin.
Minun kulissini on kaadettu ajat sitten ja yleensä silloin kun yli 5 ihmistä todistamassa.
Tiedän miltä tuntuu, kun haluaisi että maa nielaisisi näkymättömiin. Sitä ikäänkuin sisäisesti kyyristyy ja haluaa vain pois tilanteesta.
Minua hävettää aivan suunnattomasti veljeni ja hänen vaimonsa.Vaimolla on jo heidän avioliittonsa aikana ollut kaksi "uutta miestä" jotka ovat käyneet vonkaamassa ja joille luultavasti antanut. Kun isoäitini kuolemasta oli kulunut viikko hän rupesi soittelemaan ja mankumaan jotain 30000 € lainatakausta jotta voisi muuttaa toiselle puolelle Suomea ja perustaa yrityksen, josta tietää, ettei se voi toimia (oli se liikeideana niin utopistinen). Kun ei takausta saanut niin pisti välit poikki äitiini (eli anoppiinsa), selitti 9 vuotiaalle pojalleen että he olisivat muuten rikkaita mutta mummi oli varastanut heidän kaikki rahansa. Veljeni on alkoholisti ja luottotietonsa jo ajat sitten menettänyt ja pyörittää mitä kummallisempia yrityksiä ja on tällä hetkellä syytteessä petoksesta. Linnatuomio uhkaa.Muijansa on sekaantunut samaan juttuun.
Äitini ei saa enää tavata heidän lapsiaan koska ei menny takaajaksi veljeni muijan lainaan.
Veljeni vaan ryyppää ja leikkii isoa herraa. Muija huutaa tauotta lapsilleen ja hakee sosiaalihuollosta minkä irti saa. Töissä hän ei ole käynyt yli kymmeneen vuoteen mutta silti on omakotitalot ja firmat saatava. He ovat syyllistyneet mm eläinsuojelurikokseen jättämällä koiransa metsään.
He ovat jo toista kertaa naimisissa koska rouva jätti avioeropaperit hetken mielijohteesta. Heidän lapsensa kärsivät suunnattomasti epävakaasta perhetilanteesta jota sosiaalihuollon kautta tuetaan. Muija on jo kerran ollut hoitojaksolla hullulassa. Saa nähdä miten kauan kestää, että heiltä lapset huostaanotetaan. Kunta tukee kotihoitoa, koska se on halvempaa kuin huostaanotto.
Vaimolla on jo heidän avioliittonsa aikana ollut kaksi "uutta miestä" jotka ovat käyneet vonkaamassa ja joille luultavasti antanut.
Tuota et voi tietää etkä voi väittää tuollaista jos ei ole todisteita. Muuten he kuulostavat hirveiltä ja tilanne kaaottiselta mutta tämä jäi vaivaamaan
jos mies on rikollinen alkoholisti niin ei sille kannata olla uskollinen.
Yksi alkoholisti sekoittaa monien läheistensä elämän.
Veljeni vaimo suuteli toista miestä juuri kun he olivat menneet kihloihin. Tätä olin itse todistamassa. Hän on itse kertonut olevansa ihastunut kaksi kertaa heidän avioliittonsa aikana toisiin miehiin ja siksi spekuloin, että ainakin suudeltu on vaikka mitään intiimimpää en ole todistanut (onneksi). En kuitenkaan usko myöskään veljeni olevan puhdas pulmunen. Hän on alkoholisti joka ajattelee aina ensisijaisesti omaa/ juoppojen kavereidensa parasta.
Vaimo on yhtä syyllinen ja käyttänyt rikoksella ansaittuja rahoja matkusteluun ja kaiken laiseen roinaan. yös hänellä petosoikeudenkäynti edessä. Hän on aina jättämässä veljeäni silloin kun tämä yrittää pysyä kaidalla polulla. Silloin kun raha virtaa on tyytyväinen. Olen kyllästynyt heidän touhuihinsa ja säälin heidän lapsiaan jotka oirehtivat sosiaalisissa suhteissaan ja koulunkäynnissään vanhempiensa touhujen takia. Heitä on yritetty auttaa mutta nyt katkaisivat välit koska siis rouvan lainaa ei lähdetty takaamaan. Rakas isoäitini kuoli kuukausi takaperin ja heti oltiin takausta kärkkymässä...
Suruaikaa ei annettu eikä huomioitu että olin mummia saattamassa loppuun asti ja pidin häntä kädestä kun hän kuoli ja pyyhin hänen suustaa valunutta verta.
Ehkä onkin parempi jättää mokoma porukka oman onnensa nojaan. Kuitenkin ikävöin heidän lapsiaan, jotka ovat minulle rakkaita. Muuten olisin jo ajat sitten itse katkaissut heihin välit.
Minua hävettää ja vtuttaa ihan suunnattomasti millaiset appivanhemmat puolisollani on. Itse en halua olla omien vanhempieni kanssaan missään tekemisissä, sitä kautta myös puolisoni on appivanhempiensa kanssa vähän tekemisissä.
sitten on tehnyt?
ei sinunkaan kielenkäyttösi kovin hääppöstä ole kun niin v....ttaa.
olisi.Jos häpeää jonkun toisen puolesta niin sitten on omassa päässä vikaa.
Myötätunto om mielen järkkymistä, niinkö?
siis myötätunto ja häpeä ovat tarkoittaneet samaa??
Tunnen suurta myötätuntoa äitiäni kohtaan koska hän on masentunut, mutta en häpeä koska hän haukkuu miestäni.Miksi häpeäisin?Eikös se ole äitini tehtävä?Hävetä käytöstään siis?Kyllä huomautan jos näin tekee, mutta se mitä häpeä on, ei kuulu minulle.Koska en ole vastuussa äitini tekemisistä.Ymmärrättekö?Ihminen häpeää silloin kun hän asettaa itsensä muiden yläpuolelle kuvittelemalla että on vastuussa näitten tekemisistä.Olen myötätuntoinen esim. anoppiani kohtaan kun hän tulee kylään ja arvostelee toisia,Hän on yksinäinen, mutta en häpeä.Silloin kuvittelisin olevani parempi.
Menimme mieheni tädin hautajaisiin ja poikani lähti pyytämättä mukaan vaimonsa kanssa.
Sovimme ajan, koska olisi lähtö, koska hautajaisiin oli melkoinen matka ja poika sekä miniä halusivat tulla samalla kyydissä.
Niinhän siinä kävi, että saimme odottaa miniää, jonka aamu oli alkanut hitaasti. Nuori rouva lotisi suihkussa vielä, kun istuimme kukkavihkoinemme autossa pihalla odotellen.
Noh, pienellä kasvojen punoituksella ja verenpaineen nousulla päästiin lähtemään, joskin mieheni sai ajaa tuhatta ja sataa. Silti myöhästyimme siunaustilaisuudessa, ja saimme ansaittua huomiota kolisteltuamme sisään kappeliin. Se oli häpeä n:o 1.
Häpeä n:o kaksi seurasi pian.
Hautajaistarjoilu pidettiin eräässä kahvila/ravintolassa liiketalossa. Suuret ikkunat olivat kadulle päin.
Vastapäätä kadun toisella puolella miniäni huomasin kivan antiikki/kirppari-kaupan.
Miniä kuiski jotain pojalleni ja huomasi pojan ravistelevan ärtyneen näköisenä päätään.
Pian huomasin häpeäkseni, kuinka miniä kipitti kesken papin puheen ulos kadun ylitse. Aloitimme hartaan virren veisuun samalla kun miniä hyöri nostellen ja katsellen krääsää kirppari kaupassa. Liikkeen ikkunat olivat suuret ja valoisat, että hänen toimiaan pystyi seuraamaan.
Löysihän se miniä-kulta kivaa tavaraa, jota hän esitteli myöhemmin, kun me muut kömmimme tilaisuudesta pois.
Vainajan omaiset sensijaan katsoivat meitä kummeksuen.
Häpeä n:o 3, omaiset pyysivät vielä yksityisempään muisteloon edesmenneen kotiin meitä ja muutamia muita. Istuttiin ja jutusteltiin siellä ja lopuksi omaiset halusivat ottaa kaikista kuvan. Miniä kieltäytyi eikä runsaiden maanittelujen ja houkuttelujen jälkeenkään tahtonut olla kuvassa.
Nolostuin.
Loppumatka sitten istuttiinkin autossa melko vaiti. Mielessäni vannoin, että jos mahdollista, en miniää halua hautajaisiin mukaan, ellei ole välttämätön pakko.
Mainittakoon, että miniä ei ole ihan nuori, vaan 35-vuotias eikä tuolloin heillä ollut lapsia vielä.
edes vanhainkodissa, muttei se paljon lohduta. Itse totesin viime kuussa sukulaisen hautajaisissa, että lapseni (2-13 vuotiaita) käyttäytyivat huomattavasti paremmin (oma kehu haisee, mutta silti), kuin eräät kaski-ikäiset sukulaiset, mukaan lukien oma äitini. Automatkalla kotiin oli erittäin mielenkiintoista selittää lapsille, miksi jotkut aikuiset tekivät mitä tekivät.
myötääpeää...
Eiköhän ne miniän tekemiset oel hänen omiaan ja oletan että jouduit aika paljon kääntämään päätäsi nähdäksesi mitä miniä touhusi kadun toisella puolen.
Ihmeen paljon pidit silmällä mitä hän touhusi vaikka kyse oli surusta, joka on henkilökohtainen ja johon keskitytään silloin kun ollaan muistotilaisuudessa,vai oliko niin että hiukan ulkokultainen olit itsekin.
sanoisin, et ongema on sillä kyttääjällä, ei kytätyllä
Miten joku on kehdannut käyttäytyä noin rumasti ja sopimattomasti ja vielä hautajaisissa ja kyllä sitä katsoo miniäänsä että mikä voi olla niin tärkeää että lähtee kesken muistotilaisuuden konkkaamaan pois. Ehkä miniä ei halunnut kuvaan koska ei pidä ulkonäöstään, voiko olla syynä? Mutta ei sinun kannata hävetä koska mistä sinä olisit voinut tietää miten rouva käyttäytyy hautajaisissa
Jo toki täytyy shoppailuriippuvaisen päästä kesken hautajaisten tyydyttämään tarpeensa.
Kyllä siinä kuule, muutkin kyttäsi, että mihin eräs vierasta hävisi.
Kas, ostoksillehan se paukkasi!
Isot ikkunat oli puolin ja toisin:
"Mä vaivainen oon matomatkamies maan..."
-virsi kun ei niin kiehtova ollut, niin oli se hupaisaa seurata erään matomatkamiehen kirpparitouhua...
Juu, tosiaan olen ulkokultainen, sehän on oikein sopivaa, että kävästään torikassin kanssa kesken hautajaisten kivassa alemyynnissä.
Surevien omaisten kannalta ei ehkä kovin kunnioitettavaa eikä vainajankaan...
mutta mitäs siitä nykyisin... onhan ulkokullattua osoittaa myötäelämistä surevia kohtaan heidän omissa juhlissaan.
Ja saihan miniä masun täyteen hautajaissapuskaa!
Ongelmahan ei loppujen lopuksi ollutkaan minun, vaan omaisten...
miehen tädistä siis kyse, joten en nyt niin surun murtama ollut, etten olisi ympäristöstä mitään tajunnut.
Kyllä vähän ylimeni mielestäni, mut meitä kun on joka lähtöön.
Miniä ei halunnut kuviin TEIDÄN suvun kanssa, josko parempaa haaveilee.
Pitää itseään hienompana ja ajattelee kauemmas.
En sevo tyttäreni avioliittoon pennin vertaa,
ja "joskus" mut en, kokemusta on anopista jolle olin liian siisti, tarkka jne.
Olen sitä edelleen, anoppi on vaihtunut.
Ihan hyvä, ettei mennyt kuvaan. Olisi jäänyt sureville omaisille muistoksi vielä kuvakin tilaisuuden pilaajasta.
Nyt ei tarvitse ainakaan joka kerran muistaa, millainen ihminen tuo sukuun naitu oli ja on.
No, oli se yksi myönteinen seikka koko jutussa. :)
Ei minua hävetä se millainen anoppi äitini on minun puolisolleni. Mutta minun puolisoni onkin äitini vävy. Sen sijaan minua hävettää pohjattomasti se millainen anoppi äitini on veljeni vaimolle eli ainoalle miniälleen, joka on oikein reilu, mukava, joustava nainen, erinomainen äiti ja ilmeisesti hyvä vaimokin.
Seuraan sivusta silmät ymmyrkäisinä, mikä piru äitiäni on purrut... MIKSI hän käyttäytyy ja puhuu niin?