kuinka yrittää paikata avioliittoa jos vain toinen puolisoista tahtoo asialle tehdä jotain. Toinen puoliso tietää ja tuntee ettei asiat ole kovin hyvin heidän välillään, mutta on liian avuton keksimään mitään ratkaisua suhteen korjaamiseen. Toinen puoliso tietää ja tuntee ettei asiat ole kovin hyvin, yrittää nostaa kissan pöydälle, mutta ongelma myönnetään ja sen jälkeen unohdetaan, nyt tarvitaankin jo hyviä neuvoja mikä avuksi ettei tarvitse erota?
Asioiden selvitys
vain toinen
81073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä se "avuton" osapuoli ei keksi miten loukkaamatta ilmaisisi ettei halua jatkaa avioliittoa.
Tää on ihan totta.
samassa tilanteessa ollaan.
Olen sitä mieltä että suhdetta ei voi yksipuolisesti pitää pystyssä. Mikäli molemmat ei sitä oikeesti halua ja tee kaikkea suhteen eteen, tilanne ei jatkossakaan muutu muuksi.
Niin paljon tuskaa ja ahdistusta joutuu kokemaan, tiedän että itse ainakaan en halua tätä koskaan enään kokea.
Siksi..., mikäli ihan oikeata sitoutumista ja halua suhteen parantamiseen ei löydy, mieti kannattaako jatkaa enää.
Mitä nämä mieltäsi painavat asiat ovat? Voisiko niitä tosiaan vain unohtaa, sillä toisen muuttaminen on vaikeaa?
Ei kannata jääräpäisesti hautoa sellaista, mitä ei pysty muuttamaan. Se pitäisi hyväksyä toisen ominaisuudeksi, sillä kukaan ei ole täydellinen.
Toisen mielestä ei ilmeisesti ole kysymys kovin isosta asiasta jos hän ei välitä sille mitään tehdä.
Jos kuitenkin on kysymys asiasta jota ei voi kertakaikkiaan sietää, täytyy se sanoa tyyliin "Jompi kumpi loppuu nyt, liitto tai tämä!"
voinko intohimoksi muuttua? voinko saada puolison kiinnostumaan myös hieman kodin askareista? voinko olla muutakin kuin äiti joka tekee kaiken? voinko saada hänen edes hieman panostavan ulkonäköön/hygeniaan? voinko saada terveellisemmät elämäntavat, kun toistasataa kohta puntarissa? voinko sitten saada halut takaisin? voinko saada hellyyttä ja läheisyyttä? voinko saada läsnäoloa? asioita niin paljon, kuin peräkammarin lasta hoivaisi joskus.
"Toisen mielestä ei ilmeisesti ole kysymys kovin isosta asiasta jos hän ei välitä sille mitään tehdä."
Eiiiiiiiihhhhh.
Tässä on kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen pahin karikko. MOLEMPIEN pitäisi ottaa toisen toiveet huomioon ja edes pyrkiä toteuttamaan suurempia niistä.
on kahden kauppa. Molempien täytyy ottaa toinen huomioon ja siihen tarvitaan vuorovaikutusta. Vuorovaikutusta voi oppia, jos haluaa. Liittoa ei kannata jatkaa, jos vain toinen haluaa. Tai pikemminkin, halu ei riitä. Tarvitaan niitä kuuluisia tekoja - jotain konkreettista epäkohtien korjaamiseksi, jotta molemmilla olisi parempi mieli, suhteessa hyvä olla.
molemmat tiesivät, että tilanteelle tarvitsee tehdä jotain, mutta vain toinen teki. Monta vuotta... tein hyviä ja huonoja asioita saadakseni mieheni mielenkiinnon perheeseen ja meihin, mutta turhatoivo. Työ vei voiton. Kun kumartaa toiselle, niin valitettavasti jatkuvasti toisessa suunnassa näkyy vain takapuoli. Ja mikä vittumaisinta, kukaan ei tajua tässä kohdassa kotona olevan huolta ja murhetta (mitä vikaa nyt siinä on, että mies tienaa?) Itse en ole koskaan ollut rahan perässä juoksija, mutta olen kaivannut kavereita, älyllisiä suorituksia, työyhteisöä, jotain muuta kuin pelkkää kotona oloa...
Mies kaipasin tätä työyhteisöä ja olemistaan työssä niin paljon, että kotona kävi vain nukkumassa ja vakuuttelemassa kuinka tärkeitä me olemme (ajan kanssa yhä epävakuuttavammin...)
Nyt olemme eronneet 10 vuoden jälkeen ja mies ei edelleenkään näe tarvetta muistaa rakkaitten lastensa syntymäpäiviä ym. Ottaa lapset kun voi joka toinen viikonloppu, mutta kasvaminen todelliseen isyyteen ei todellakaan ole tapahtunut. Voi pyhä sylvi sanon vaan..
Joku tässä voitti kuitenkin! Hänen sukulaisfirmansa, jossa ajaa rekkaa ja tuuraa omistajaa hänen etelänmatkoillaan. Nythän meidän isi voi olla siellä vaikka 24 tuntia vuorokaudessa hoitamassa hommia. Onnea vaan teille!