http://msn.careerbuilder.com/custom/msn/careeradvice/viewarticle.aspx?articleid=1290&SiteId=cbmsnhp41290&sc_extcmp=JS_1290_home1>1=10884&cbRecursionCnt=1&cbsid=5e424a8fbadd4af2bb91554d71284d8a-257484879-J8-5
Oheinen artikkeli kertoo, että vaikka introverttejä on populaatiosta vain 25%, suurin osa lahjakkaista ihmisistä kuuluvat tuohon ryhmään. Se ei ole toisaalta ihme. Ekstroverteillä kun tuo ajattelukin taitaa jäädä usein vähemmälle, sosiaalisen seurustelun ja pälättämisen alle, kuten myös rakentava hiljaisuus ja mietiskely, koska sellainen on usein ekstrovertille myrkkyä.
Suomalaisia moititaan usein siitä, että olemme jäyhiä, emme hallitse tai välitä "small talkista".
Siinä, missä Etelä-Eurooppalainen puhuu puhumisen vuoksi, vuodattaa tunteensa ja sisäisen maailmansa puolituntemattomienkin kuultavaksi, perussuomalainen on useimmin varautuneempi ja puhuu asioistaan vain luotettavien tuttujen kanssa, monesti käsittelee vaikeitakin asioita jopa yksin, sisäisessä maailmassaan.
Mikä on sitten parempi, se että puhuu toisten kanssa kohteliaisuudesta vai silloin kun on asiaa ja tarve puhua, teeskentelemättä ja sanojaan tarkoittaen. Ei välttämättä kumpikaan. Kukin toimikoon luonteensa mukaisesti. Itse arvostan aitoutta eniten.
Tänä päivänä ylikorostetaan kuitenkin sosiaalisia taitoja, ulospäin suuntautuneisuutta. Ikään kuin monia asioita ei voisi hoitaa ilman jatkuvaa leukanivelten heiluttelua tavan vuoksi. Pohjanmaalainen, jäyhä huonekalukauppias voi hoitaa hommansa paljon paremmin, kertoen rehellisesti ja turhia selittelemättä tuotteestaan kuin lipevä pälättäjä, jonka turha selittäminen ja "seurustelu" tuntemattoman kanssa peittää alleen itse tuotteen ja siihen liittyvät tiedot.
Veikkaisin, että suomalaisista vieläkin suurempi osa on introverttejä kuin tuo artikkelissa mainittu 25% populaatiosta. Osa introverteistä varmaankin yrittää peittää tätä luonteenpiirrettään nykymaailmassa, jossa korostetaan ja arvostetaan aivan turhaan ulospäin suuntautuneisuutta ja tuomitaan suorastaan epäterveelliseksi jäyhyys ja sisäänpäin kääntyneisyys. Nyt ei pidä sekoittaa sitä, että sisäänpäin kääntyneisyys onkin vahingollista ihmiselle, joka oikeastaan haluaisi olla sosiaalisempi kuin on, mutta esim. ujous tai huono itsetunto rajoittaa kontaktin ottamista muihin ihmisiin. Oikeasti introvertti ihminen ei kärsi tästä jalosta luonteenpiirteestään, vaan nimenomaan tarvitsee runsaasti omaa aikaa ja yksinäisyyttä, on seurassakin usein melko hiljainen, vaikka kokeekin yhdessä olon tunnetta myös hiljaisuudessa. Introvertti prosessoi myös negatiivisia tapahtumia usein mieluummin itsekseen, omissa ajatuksissaan, kuin purkautumalla ja avautumalla toisen kanssa. Lopputulos on silti sama, asiat ja tunteet tulevat käsitellyksi. Jostain syystä vain ekstrovertit eivät usein ymmärrä introverttiä ja tämän käytöstä, vaan tuputtavat omaa käyttäytymismalliaan introvertille ihmiselle, mutta introvertit yleensä ymmärtävät hyvin ekstroverttiä, eivätkä yritä tarjota omaa käyttäytymismalliaan heille. Sitä minäkään en tarkoita otsikollani "Jäyhyys kunniaan", tarjoan sitä vain niille, joille se on ominaista ja haluan puolustaa heidän luonnettaan tasavertaisena muiden joukossa, nykyisen väheksytyn aseman sijasta.
Oheinen artikkeli kertoo, että vaikka introverttejä on populaatiosta vain 25%, suurin osa lahjakkaista ihmisistä kuuluvat tuohon ryhmään. Se ei ole toisaalta ihme. Ekstroverteillä kun tuo ajattelukin taitaa jäädä usein vähemmälle, sosiaalisen seurustelun ja pälättämisen alle, kuten myös rakentava hiljaisuus ja mietiskely, koska sellainen on usein ekstrovertille myrkkyä.
Suomalaisia moititaan usein siitä, että olemme jäyhiä, emme hallitse tai välitä "small talkista".
Siinä, missä Etelä-Eurooppalainen puhuu puhumisen vuoksi, vuodattaa tunteensa ja sisäisen maailmansa puolituntemattomienkin kuultavaksi, perussuomalainen on useimmin varautuneempi ja puhuu asioistaan vain luotettavien tuttujen kanssa, monesti käsittelee vaikeitakin asioita jopa yksin, sisäisessä maailmassaan.
Mikä on sitten parempi, se että puhuu toisten kanssa kohteliaisuudesta vai silloin kun on asiaa ja tarve puhua, teeskentelemättä ja sanojaan tarkoittaen. Ei välttämättä kumpikaan. Kukin toimikoon luonteensa mukaisesti. Itse arvostan aitoutta eniten.
Tänä päivänä ylikorostetaan kuitenkin sosiaalisia taitoja, ulospäin suuntautuneisuutta. Ikään kuin monia asioita ei voisi hoitaa ilman jatkuvaa leukanivelten heiluttelua tavan vuoksi. Pohjanmaalainen, jäyhä huonekalukauppias voi hoitaa hommansa paljon paremmin, kertoen rehellisesti ja turhia selittelemättä tuotteestaan kuin lipevä pälättäjä, jonka turha selittäminen ja "seurustelu" tuntemattoman kanssa peittää alleen itse tuotteen ja siihen liittyvät tiedot.
Veikkaisin, että suomalaisista vieläkin suurempi osa on introverttejä kuin tuo artikkelissa mainittu 25% populaatiosta. Osa introverteistä varmaankin yrittää peittää tätä luonteenpiirrettään nykymaailmassa, jossa korostetaan ja arvostetaan aivan turhaan ulospäin suuntautuneisuutta ja tuomitaan suorastaan epäterveelliseksi jäyhyys ja sisäänpäin kääntyneisyys. Nyt ei pidä sekoittaa sitä, että sisäänpäin kääntyneisyys onkin vahingollista ihmiselle, joka oikeastaan haluaisi olla sosiaalisempi kuin on, mutta esim. ujous tai huono itsetunto rajoittaa kontaktin ottamista muihin ihmisiin. Oikeasti introvertti ihminen ei kärsi tästä jalosta luonteenpiirteestään, vaan nimenomaan tarvitsee runsaasti omaa aikaa ja yksinäisyyttä, on seurassakin usein melko hiljainen, vaikka kokeekin yhdessä olon tunnetta myös hiljaisuudessa. Introvertti prosessoi myös negatiivisia tapahtumia usein mieluummin itsekseen, omissa ajatuksissaan, kuin purkautumalla ja avautumalla toisen kanssa. Lopputulos on silti sama, asiat ja tunteet tulevat käsitellyksi. Jostain syystä vain ekstrovertit eivät usein ymmärrä introverttiä ja tämän käytöstä, vaan tuputtavat omaa käyttäytymismalliaan introvertille ihmiselle, mutta introvertit yleensä ymmärtävät hyvin ekstroverttiä, eivätkä yritä tarjota omaa käyttäytymismalliaan heille. Sitä minäkään en tarkoita otsikollani "Jäyhyys kunniaan", tarjoan sitä vain niille, joille se on ominaista ja haluan puolustaa heidän luonnettaan tasavertaisena muiden joukossa, nykyisen väheksytyn aseman sijasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se kapeakatseisuus on aiheessa ollut näkyvissä, kun mainostetaan tuota läpättämisen taitoa vuodesta toiseen. Ihminen voi olla onnellinen rauhallisemmassakin ilmapiirissä.
Kaikki eivät halua kuluttaa aikaansa samoihin tyhjänpäiväisyysaiheisiin, vaan tekevät jotain mielekästä mieluummin. Suomalaisia on moitittu liikaakin ja tuossa on yksi seikka. Emme ole niin kovia teekentelijöitä ja aitoutta arvostaa moni. Kaikki varmasti teitävät, että nämä etelänpoijaat osaavat teeskennellä jo hymyllään.
Naulan kantaan. Minusta tuntuu, että paljon mainostettu tiimityö ja vaaditut tiimityötaidot ovat usein olemassa firmoissa vain extroverttien seurustelun tarvetta varten. Jokainen palaveri- ja kokousrumbassa olluthan tietää, että suurin osa niissä käytettävästä ajasta kuluu paskan puhumiseen tai ihan tarpeettoman pitkiksi venytettyjen asialistojen läpi käymiseen, useimmat palaverit hoituisivat ilman kokoustamista lähettämällä olennaiset tiedot toinen toisilleen vaikka sähköpostin välityksellä.
Ekstroverttien pitää vain saada pitää palavereita palaverien vuoksi, kun eivät kykene työskentelemään omissa oloissaan. Kyse onkin siis suurelta osin seurustelusta työaikana.
toitotetaan, että pitää olla yltiösosiaalinen läpättäjä Amerikan malliin.
Hiljaista, omissa oloissaan viihtyvää ihmistä, joka ei esimerkiksi koko privaattielämäänsä halua työpaikalla levitellä, pidetään täysin outona ilmestyksenä ja niin ollen myös työyhteisöön sopimattomana.
Olenpa kuullut, että Amerikoissa lapsista jo päiväkodista lähtien koulutetaan "ulospäinsuuntautuvia" ja jos joku ujompi poikkeaa kaavasta, niin jopa aletaan melkein lääkitystä moiselle "vammaiselle" tuupata!
..varten. Niinpä. Suurin osa palavereista ja kokouksista palvelevat vain ekstroverttien seurustelun tarvetta. Kokouksien ja palaverien ajasta valtaosa menee turhaan seurusteluun.
Koska introvertit ovat pääosin luovaa ja lahjakasta sakkia, kuten avauksessa käy ilmi, tämä luonnonvara pitäisi laittaa erityiseen suojeluun. Nyt moni introvertti tulee yhteiskunnalle taakaksi, kun heitä pakotetaan sosiaalisuuden muottiin ja saattaa vaika psyyke mennä sen vuoksi, sen sijaan että tuettaisiin heidän lahjakkuuttaan antamalla heidän luonteelleen soveltuvia työympäristöjä, joissa nämä lahjakkuudet tulisivat yhteiskunnan hyödyksi taiteen, tieteen ja tekniikan alalla, joiden kehittämiseen heillä olisi paljon annettavaa.