En ole ikinä kirjottanut tälle palstalle, lukenut vain - mutta nyt on pakko tehdä pieni kysymys. Kerron ensin itsestäni hieman:
Olen noin parikymppinen miehenalku, seurustellut 4-kertaa muutama "tuttavuus", minua ei ole kertaakaan jätetty. Olen sen ikävän asian aina tehnyt itse, ja mielestäni hyvistä syistä.. Kun alan tapailla jotain naista, jätän baareissa luuhaamiset ja toisten naisten tapaamiset lähes kokonaan pois. Jos joku nätti naikkonen kysäsee kahville, osaan sanoa että tapailen erästä toista. Minusta siinä ei ole mitään noloa.. Jos nainen tähän vastaa, että "Ihan ystävänä mä vaan olisin..", niin juu juu.. Nää tiedetään. Mies ja nainen on luotu yhteen tässä todellisuudessa, sille faktalle ei voi mitään. Jos tapailisin jotain toista naista, niin jommalla kummalla siinä jossain vaiheessa jotain tunteen tynkää loppujen lopuksi rupeaa tulemaan. Enkä tarvitse muita naisia ympärilleni vahvistamaan "itsetuntoani". Moikata ja jutella voin, jos jossain tavataan, mutta erikseen en lähde ketään varta vasten tapaamaan, ellei ole jotain ihan järkevää asiaa. Kuulumisten vaihtaminen ei ole sellasta, ellei jotain ihan lapsuuden ystäviä ole. Myöskään exiäni en käy tapaamassa, koska niiden osalta juttu on ohi ja on aika jatkaa eteenpäin. Voin moikata ja jutella jos jossain törmätään, mutta en todellakaan mene tapaamaan erikseen heitä. Osaan pitää hauskaa ilman alkoholia, ja en suhteen aikana tarvitse sitä "rohkasevaa", koska en ole ketään menossa pyytämään ulos tms. Juominenkin siis lähes nollassa.. Tottakai joskus juhlapyhinä esim. juhannuksena voi vähän ottaa, mutta en näe mitään muuta syytä juomiselle itseni kohdalla. En saa siitä mitään tyydytystä, vaikka se sillä hetkellä ehkä vähän hauskaa onkin. Sen sijaan saan tyydytystä toimivasta ja turvallisesta suhteesta naisen kanssa. Olen näitä pitkälle tulevaisuuteen ajattelevia, joka rupeaa aika ensimetreiltä miettimään toimisiko suhde pidemmän päälle.. En tajua seurustelua, jos tietää että se ei pidemmän päälle toimi kunnolla. Siksi pyrin aina ennen tunteita ajattelemaan järjellä. Nyt olen valitettavasti hieman myöhässä, ja tunteita on jo.. :(
Siksi kysynkin:
Kun te naiset alatte tapailla miestä vakavissanne, niin sammuuko teiltä se ns. miestutka ja halu tutustua uusiin miehiin? Nykyisessä suhteessani näyttäisi, että tämä ei ihan kokonaan ole vielä sammunut.. Käy exiensä kanssa kahvilla, baareissa tutustuu uusiin miehiin, ei varmasti osaisi kieltäytyä kahvikutsusta jos joku häneen ihastunut kysyisi. Varmasti siinä vaiheessa kieltäytyisi, kun mies sanoisi jotain tunteistaan, mutta tähän asti menisi mukana. En tiedä hakeeko hän lisää "itsetuntoa" miehistä, vai meneekö vaan mukaan kun ei osaa kieltäytyä.. Vaikka kaikki onkin täysin "viatonta", eikä ole ainakaan vielä johtanut mihinkään, on tämä todella häiritsevä tekijä, ja tekisinkin lopun sille, mutta prkl. olen päästänyt tän jo niin pitkälle että mulla on ruvennu tulemaan semmosia tunteita, että en voi tehdä ihan mitä tahansa peliliikettä, koska haluan sille toisellekkin parasta ja en halua satuttaa ketään. Tiedän, että satutan vain enemmän, jos päästän tilanteen pidemmälle.. Tässä joka päivä taistelen itseni kanssa ja mietin mitä sitä tekisi, ja pitäisikö katsoa vielä yksi päivä eteenpäin :'( Voi kuulostaa siltä, että olen mustasukkainen.. Myönnetään, olen tietyllä tavalla mustasukkainen, ja se on mielestäni normaalia ja kuuluu suhteeseen jos välittää toisesta. En ole sillätavalla mustasukkanen ja vainoharhanen, että luulen naiseni tekevän jotain toisen miehen kanssa. "Mustasukkaisuus" johtuu siitä, että en ole ikinä ymmärtänyt tommosta toimintaa, enkä tule ikinä ymmärtämäänkään. Tämä on se erilaisuuden kirous, mikä minulla on tätä nyky-yhteiskuntaa ja väestöä kohtaan. Sama tunne tulee, jos naiseni korkkaa keskellä viikkoa pullon ja vetää kännit vaikka kaverinsa kanssa. En ymmärrä, enkä tule ikinä ymmärtämään. Olen koittanut hyväksyä tiettyjä asioita, mutta olen kova kuin timantti, enkä pysty muuttamaan oman itseni perustuksia ja tukipilareita mitkä pitävät minut joka päivä pystyssä jatkamassa huomiseen.
Ihmisiä on monenlaisia, tiedän.. Olen sieltä toisesta ääripäästä, ja naiseni ilmeisesti siitä puolivälistä. Muuttuuko tämä ikinä? En todennäköisesti ikinä tule löytämäänkään sitä täydellistä naista itselleni, mutta jos edes lähelle, niin olen valmis odottamaan vaikka toiset 20-vuotta sitä hetkeä. Ensitöikseni haluaisin katsoa(ja TOIVON!!) josko tästä nykyisestä suhteesta tulisi se viimeinen minulle. Pidän hänestä todella..
Naiset, kommentteja, mielipiteitä! Ja miksei miehetkin.. Tiedän että on paljon niitäkin, jotka pitävät tuota naiseni tekemää asiaa normaalina ja hyväksyttävänä, joten heidänkin näkökulmat myös kiinnostavat! =)
Olen noin parikymppinen miehenalku, seurustellut 4-kertaa muutama "tuttavuus", minua ei ole kertaakaan jätetty. Olen sen ikävän asian aina tehnyt itse, ja mielestäni hyvistä syistä.. Kun alan tapailla jotain naista, jätän baareissa luuhaamiset ja toisten naisten tapaamiset lähes kokonaan pois. Jos joku nätti naikkonen kysäsee kahville, osaan sanoa että tapailen erästä toista. Minusta siinä ei ole mitään noloa.. Jos nainen tähän vastaa, että "Ihan ystävänä mä vaan olisin..", niin juu juu.. Nää tiedetään. Mies ja nainen on luotu yhteen tässä todellisuudessa, sille faktalle ei voi mitään. Jos tapailisin jotain toista naista, niin jommalla kummalla siinä jossain vaiheessa jotain tunteen tynkää loppujen lopuksi rupeaa tulemaan. Enkä tarvitse muita naisia ympärilleni vahvistamaan "itsetuntoani". Moikata ja jutella voin, jos jossain tavataan, mutta erikseen en lähde ketään varta vasten tapaamaan, ellei ole jotain ihan järkevää asiaa. Kuulumisten vaihtaminen ei ole sellasta, ellei jotain ihan lapsuuden ystäviä ole. Myöskään exiäni en käy tapaamassa, koska niiden osalta juttu on ohi ja on aika jatkaa eteenpäin. Voin moikata ja jutella jos jossain törmätään, mutta en todellakaan mene tapaamaan erikseen heitä. Osaan pitää hauskaa ilman alkoholia, ja en suhteen aikana tarvitse sitä "rohkasevaa", koska en ole ketään menossa pyytämään ulos tms. Juominenkin siis lähes nollassa.. Tottakai joskus juhlapyhinä esim. juhannuksena voi vähän ottaa, mutta en näe mitään muuta syytä juomiselle itseni kohdalla. En saa siitä mitään tyydytystä, vaikka se sillä hetkellä ehkä vähän hauskaa onkin. Sen sijaan saan tyydytystä toimivasta ja turvallisesta suhteesta naisen kanssa. Olen näitä pitkälle tulevaisuuteen ajattelevia, joka rupeaa aika ensimetreiltä miettimään toimisiko suhde pidemmän päälle.. En tajua seurustelua, jos tietää että se ei pidemmän päälle toimi kunnolla. Siksi pyrin aina ennen tunteita ajattelemaan järjellä. Nyt olen valitettavasti hieman myöhässä, ja tunteita on jo.. :(
Siksi kysynkin:
Kun te naiset alatte tapailla miestä vakavissanne, niin sammuuko teiltä se ns. miestutka ja halu tutustua uusiin miehiin? Nykyisessä suhteessani näyttäisi, että tämä ei ihan kokonaan ole vielä sammunut.. Käy exiensä kanssa kahvilla, baareissa tutustuu uusiin miehiin, ei varmasti osaisi kieltäytyä kahvikutsusta jos joku häneen ihastunut kysyisi. Varmasti siinä vaiheessa kieltäytyisi, kun mies sanoisi jotain tunteistaan, mutta tähän asti menisi mukana. En tiedä hakeeko hän lisää "itsetuntoa" miehistä, vai meneekö vaan mukaan kun ei osaa kieltäytyä.. Vaikka kaikki onkin täysin "viatonta", eikä ole ainakaan vielä johtanut mihinkään, on tämä todella häiritsevä tekijä, ja tekisinkin lopun sille, mutta prkl. olen päästänyt tän jo niin pitkälle että mulla on ruvennu tulemaan semmosia tunteita, että en voi tehdä ihan mitä tahansa peliliikettä, koska haluan sille toisellekkin parasta ja en halua satuttaa ketään. Tiedän, että satutan vain enemmän, jos päästän tilanteen pidemmälle.. Tässä joka päivä taistelen itseni kanssa ja mietin mitä sitä tekisi, ja pitäisikö katsoa vielä yksi päivä eteenpäin :'( Voi kuulostaa siltä, että olen mustasukkainen.. Myönnetään, olen tietyllä tavalla mustasukkainen, ja se on mielestäni normaalia ja kuuluu suhteeseen jos välittää toisesta. En ole sillätavalla mustasukkanen ja vainoharhanen, että luulen naiseni tekevän jotain toisen miehen kanssa. "Mustasukkaisuus" johtuu siitä, että en ole ikinä ymmärtänyt tommosta toimintaa, enkä tule ikinä ymmärtämäänkään. Tämä on se erilaisuuden kirous, mikä minulla on tätä nyky-yhteiskuntaa ja väestöä kohtaan. Sama tunne tulee, jos naiseni korkkaa keskellä viikkoa pullon ja vetää kännit vaikka kaverinsa kanssa. En ymmärrä, enkä tule ikinä ymmärtämään. Olen koittanut hyväksyä tiettyjä asioita, mutta olen kova kuin timantti, enkä pysty muuttamaan oman itseni perustuksia ja tukipilareita mitkä pitävät minut joka päivä pystyssä jatkamassa huomiseen.
Ihmisiä on monenlaisia, tiedän.. Olen sieltä toisesta ääripäästä, ja naiseni ilmeisesti siitä puolivälistä. Muuttuuko tämä ikinä? En todennäköisesti ikinä tule löytämäänkään sitä täydellistä naista itselleni, mutta jos edes lähelle, niin olen valmis odottamaan vaikka toiset 20-vuotta sitä hetkeä. Ensitöikseni haluaisin katsoa(ja TOIVON!!) josko tästä nykyisestä suhteesta tulisi se viimeinen minulle. Pidän hänestä todella..
Naiset, kommentteja, mielipiteitä! Ja miksei miehetkin.. Tiedän että on paljon niitäkin, jotka pitävät tuota naiseni tekemää asiaa normaalina ja hyväksyttävänä, joten heidänkin näkökulmat myös kiinnostavat! =)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos aiot vakavissasi suhdetta tämän anisen kanssa etkä vain tahdo omistaa häntä, mieti tätä: mies ja nainen ovat ihmisiä, persoonia ja henkilöitä. Seksuaalinen vetovoima ei ole aina ensisijainen ominaisuus kun tutustutaan uusiin ihmisiin.
Jotkut toki ovat vietävissä eivätkä voi olal vastakkaisen sukupuolen läheisyydessäkään hakeutumatta sekauaalissävytteiseen kontaktiin. Harvassa vain ovat, käsittääkseni. Useimmilla meistä on itsehillintää (ja -tuntemusta) sen evrrane ttei jokainen kiinnostava persoona ole vian potentiaalinen pan -jos siis sattuu olemaan mies. Niin miehistä kuin naisistakin löytyy upeita ihmisiä joiden kanssa ajan viettäminen ja kyllä, ystävyys, ovat upeita asioita. Vailla mitään seksuaalista.
jos naisesi on näitä jälkimmäisiä, oelt suhteessanne paljon varmemmilal vesillä kuin jos seurustelisit vietävän tuuliviirin kanssa. Ole onnellinen.
***
Vastaan nyt lähinnä vain tähän yhteen kohtaan, eli ehdottomasti vain se yksi mies kerrallaan. En katselisi edes muita miehiä millään silmällä, ei varmaan alkuaikoina olisi tarvetta ees mennä yksin baariin, tai sellaisiin tilanteisiin, joissa voi ajautua tilanteisiin joissa joutuisi selittelemään jollekin toiselle minusta kiinnostuneelle miehelle tilannettani.
Kyllä mä itse ainakin oisin ihan sen oman miehen lumoissa, jos sekin olisi mun lumoissani, ettei silloin tosiaan olis tarvetta hinkua muiden perään.
jaksanut lukea loppuun, mutta sinusta selvisi yksi asia:
pidät toista sukupuolta vain mahdollisina seksikumppaneina.
Itse en pidä, sillä miehen pitää olla erityinen jotta haluan häntä. Mínulla on miespuolisia ystäviä ja oma mies jota ainoastaan haluan.
Älä oleta että tyttöystäväsi ajattelee kuten sinä, että miesten kanssa pitää vain panna.
Itse olen alle 20v. nainen, seurustellut nyt 1,5v nykyisen kihlattuni kanssa. Tapailen edelleen entisiänikin, mutta se todellakin jää sille kuulumisien vaihdon tasolle. En näe mitään syytä sille, miksi en voisi tavata mukavana pitämääni henkilöä ihan seuran vuoksi vain, vaikka meillä olisikin yhteistä menneisyyttä. Entisistäni tiedän myös sen, että ketään heistä en enää takaisin ottaisi (vaikka olenkin melkein poikkeuksetta ollut se jätetty osapuoli).
Minulla on myös paljon miespuolisia kavereita. Jostain syystä osaan olla rennompi miesten kuin naisten seurassa, juttu siis luistaa paremmin. Tutustun uusiin miehiin mielelläni, aivan kuten uusiin naisiinkin. En kuitenkaan etsi potentiaalista seurustelukumppania, vaan mukavia ihmisiä joiden kanssa voin viettää aikaa ja puhua sekä kevyistä että luottamuksellisista asioista.
Jos mielenkiintoisena ja tutustumisen arvoisena pitämäni ihminen pyytäisi minua tulemaan kanssaan kahville, niin ilman muuta menisin. Tekisin kuitenkin alusta alkean selväksi, että elän vakavassa suhteessa. Mielestäni todellakin on mahdollista olla "vain" kaveri vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Käyn myös ajoittain ulkona ystävieni kanssa, ja saatan juoda siiderin tai kaksi. En kuitenkaan ikinä juo perseitä, en ole ikinä juonut, eikä sitä kokemusta tee mielikään hankkia.. Jos poikaystävälläni on seuraavana aamuna kouluun/töihin meno aikaisin, en vaadi häntä tulemaan mukaani. Toki hän saa tulla jos haluaa, mutta selviän kyllä illasta ilman häntäkin.
Tekstistäni voi ehkä saada kuvan, että liehun päivät pitkät ympäriinsä muiden miesten kanssa omani odottaessa kotona, mutta ei se ihan niinkään mene :) Vietän kyllä paljon aikaa rakkaani kanssa ja niin mielestäni seurustelusuhteessa olevien kuuluukin viettää. Kummankaan ei silti voi olettaa hylkäävän kaikkia muita ihmissuhteitaan toisen vuoksi, on tärkeää, että molemmilla on myös omaa aikaa, jonka saa viettää siinä seurassa kuin parhaaksi katsoo.
Itselläni oli hyvin etäinen isäsuhde, lähes olematon. En oikein oppinut suhtautumaan luontevasti miehiin. Seurustelusuhteissa käyttäydyin juuri sinun toivomallasi tavalla. Valitettavasti en pidä sitä minään ylpeilyn aiheena. Minusta olisi ollut mukavaa osata suhtautua miehiin luontevasti kaveripohjalta.
Tyttärelläni on lämmin ja läheinen isäsuhde. Olen mielissäni hänen kyvystään suhtautua miehiin ensisijaisesti ihmisinä, ja vasta toissijaisesti vastakkaisen sukupuolen edustajina. Hän voi jutella vaivautumatta kenelle tahansa miehelle, vaikka seurusteleekin vakavasti. Hänen poikaystävänsä myös näyttää pitävän asiaa ihan luonnollisena. Tämä vaikuttaa hyvän itsetunnon omaavalta nuorelta mieheltä, jolla on myös kyky suhtautua naisiin luontevasti vain kaveripohjalta. Heitä pitää yhdessä rakkaus, ei omistushalu.
Epäilen, että tyttöystävälläsikin on ollut läheinen isäsuhde. Sen pohjalta hänellä on terve itsetunto, eikä hän ajattele miehiä ensisijaisesti mahdollisina seksikumppaneina. Hän varmaan yllättyisi mustasukkaisuudestasi. Jos olen oikeassa hänen suhteensa, mustasukkaisuuteen ei ole mitään aihetta.
Kommentoin nyt vain paria kohtaa.
1. Mustasukkaisuus ei ole pelkästään sitä että epäilee olemattomia. Kyllä sinä olet ihan oikeasti mustasukkainen ilman lainausmerkkejä.
2. "enkä pysty muuttamaan oman itseni perustuksia ja tukipilareita mitkä pitävät minut joka päivä pystyssä jatkamassa huomiseen"
Kovinpa dramaattisesti puhut. Jos viinipullon juominen keskellä viikkoa tosiaan sotii noin pahasti arvomaailmaasi vastaan niin onhan tuo teidän suhteenne ihan tuhoontuomittu.
Muutenkin luulen etteivät ikäisesi tytöt useimmiten ajattele suhteita niin vakavina kuin sinä.
No ainakin jos koko elämänsä uhraa miehelle, josta ei välttämättä tule mitään, niin kyllä ilman muuta pidän ovet auki kaikille, joskos joku muu sitten oikeasti kolahtaisi. Haluan uskoa tosirakkauteen, mutta jos olisin nainen tilanteessa, jossa mies ei ole selvillä tunteistaan, voi vetäytyä hetkessä ja ei ala näyttämään siltä millään lailla, että tästä voisi jotakin koskaan tulla, niin en sulje ovia muualta. Järkiratkaisu.
Voisin kuvitella tilanteen, jossa unohtaisi kaikki muut ihmiset, eläisi vain ihastustaan varten, pettyisi ja huomaisi, että elämässäni ei ole enää ketään, eikä edes osaisi olla miesten kanssa. Ja paradoksaalisesti juuri silloin kun on eniten ihastunut johonkin mieheen, on kaikista helpoin kaveerata muita miehiä, koska ei edes tule mielen viereenkään mitään tunnepuolen juttuja, voi olla täysin vapaasti oma itsensä ja silloin myös helposti kaveri. Valitettavasti myö miehet kiinnostuu silloin tavallista enemmän.
Näin järjellä ajateltuna.
Tunteella ajateltuna ei siitä avoimesta ovesta niin vain tule kukaan sisään, silloin jos on joku oikea kiinnostus. Ei vaikka olisi miten kaveria tai miehiä ympärillä. Se on mahdotonta. Pikemminkin aina jotenkin vertaa miehiä johonkin yhteen erityiseen, ja tietää, ettei tule mitään, ettei tunteet riitä. Vaikka ei haluaisi, vertaa siltikin.
Toisaalta on helppo tutustua miehiin ihmisinä, ei mahdollisena ihastuksen kohteena.
Parhaat mieskaverit olen saanut vasta kun olen ollut kunnolla rakastunut aivan johonkin muuhun.
Ja kyllä kahville voin mennä ja olen mennytkin, mutta jos on käynyt niin, että mieskaveri alkaa mennä mielestäni liian pitkälle, haluaa sen loppuvan heti. Haluaa pois. Ei minusta se ole sellainen asia, että pitää "osata" kieltäytyä tai edes tarvitsee. Myöskään ei siinä haeta mitään itsetuntoa. Ainakin mua piristää, jos joku on pyytänyt johonkin, oli sit nainen tai mies, ei ole sillä tavalla väliä. Menee jos se tuntuu olevan ok. Jos näyttää ettei ole, lähtee pois. Ainakin mä menen omasta halustani, en itsetunnosta tai siks etten osais sanoa ei, ja kun kerran on mun kavereita, niin miksi en menisi. Ja kyllä tietysti välillä kieltäytyy menemästäkin, kuten naistenkin kanssa. Pari kertaa on joutunut tilanteeseen, jossa mielestään on ollut kaverin kanssa vain, mutta sitten mies on yllättänyt jollain tunteenpurkauksella. Se on kiusalllista ja kyllä siinä jotenkin koittaa olla fiksusti, mutta silti tehdä selväksi, ettei kiinnosta. Vaikka suoraan sanottuna fiilis on ollut välillä vähän pakokauhuinen.
sanotaan näin, että tunteen tasolla se tutka sammuu. Järjen tasolla järkeilee, että näin viisasta olisi kyllä pitää tutkansa päällä ja ovet auki. Tunteet on kyllä saattanut lukita sen oven jo silti kauan sitten.
Jostain syystä suoraselkäisyyden kohtaaminen tässä tylyssä maailmassa liikuttaa. Hyvin sanoi se aikaisemppi vastaaja, että ole onnellinen vaan. Voihan sille naiselle puhua, ehkä ymmärtää ja kasvaessaan tajuaa näkökanta eroja. Mutta sitä minä pidän kummallisena, että ei halua kaikkea mahdollista vapaa aikaa sinun kanssa olla. Sitähän, siis ohjelmatonta aikaa on nykyään niin vähän ihmisillä kuitenkin, niin miksi sen tuhlaisi pääasiallisesti jonkun muun ihmisen kanssa kuin sen tärkeimmän kanssa.
Niin ja sitten se yksi muori mikä väitti että hyvä isä-tytär suhde vaikuttaa, pöh!! Minulla on ollut hyvä suhde isäänikin, mutta silti ymmärrän yksiavioisuuden olevan maailman arvo.
että hyvä isä-tytär-suhde kannustaisi lutkailuun. Mielestäni ei ole moniavioisuutta se, että pystyy suhtautumaan vastakkaiseen sukupuoleen ensisijassa ihmisenä, ja vasta toissijaisesti vastakkaisen sukupuolen edustajana.
Noin se mun mielestä pitää mennäkkin. Mun miestutka ainakin sammuu kun rupean seurustelemaan,ei ole kiinnostusta "treffailla" muita miehiä (vaikka se kuin viatonta olisikin?)