äiti ja lapset

Olen kolmen lapsen äiti, eronnut joitakin vuosia sitten.

Ex-mieheni ja koko hänen sukunsa ovat omineet lapset täysin.
He ovat joka tavalla tehneet minulle selväksi että minä olen täysin tarpeeton ihminen.
Kun lapset ovat isänsä tai isoäitinsä kanssa, minulle aina sanotaan etteivät lapset äitiään kaipaa, eivätkä tarvitse.

Olen aika ymmälläni...Onko äiti oikeastaan mitenkään tarpeellinen lapsille...
Onko koko tämä aidinrakkausmyytti pelkkää puhetta.

Olen mielestäni ollut erittäin hyvä äiti, ja sen ovat sanoneet sekä ex-mies että ex-anoppi vielä silloin kun olimme naimisissa. Mutta erottuamme ääni muuttui kellossa.

En tiedä mitä teksisin? En näe enää mitään syytä siihen että olisin lasteni äiti, jos he eivät minua tarvitse?

Auttakaa, eihän tämä tunne voi olla totta.
Onko se todella yhdentekevää hoidanko tämän tehtäväni vai en?

Olen menettänyt kokonaan syyni elää, en näe enää missään mitään järkeä.
2731
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Olet lapsillesi tärkeä, sanoi muut mitä vaan!
Älä usko tuommoista höpinää.
vaadi lapsiasi takaisin. OLe tiukka ja vietä aikaa lastesi kanssa. sinulla on siihen oikeus, olethan heidän äitinsä.

Äänestä

Eikö ole melko ennakoitavaa, että eron - ja riitaisan eron - sattuessa "vastapuolen" suku ja ystävät kääntyvät "rikoksentekijää" vastaan. Mitä muuta odotit? Jätä vain menneet taaksesi, ja anna heidän vielä kärvistellä menneissä. Se on heidän murheensa.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


??? en tajua??? kirjoitti:

Olen kolmen lapsen äiti, eronnut joitakin vuosia sitten.

Ex-mieheni ja koko hänen sukunsa ovat omineet lapset täysin.
He ovat joka tavalla tehneet minulle selväksi että minä olen täysin tarpeeton ihminen.
Kun lapset ovat isänsä tai isoäitinsä kanssa, minulle aina sanotaan etteivät lapset äitiään kaipaa, eivätkä tarvitse.

Olen aika ymmälläni...Onko äiti oikeastaan mitenkään tarpeellinen lapsille...
Onko koko tämä aidinrakkausmyytti pelkkää puhetta.

Olen mielestäni ollut erittäin hyvä äiti, ja sen ovat sanoneet sekä ex-mies että ex-anoppi vielä silloin kun olimme naimisissa. Mutta erottuamme ääni muuttui kellossa.

En tiedä mitä teksisin? En näe enää mitään syytä siihen että olisin lasteni äiti, jos he eivät minua tarvitse?

Auttakaa, eihän tämä tunne voi olla totta.
Onko se todella yhdentekevää hoidanko tämän tehtäväni vai en?

Olen menettänyt kokonaan syyni elää, en näe enää missään mitään järkeä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu