olleensa/olevansa huonossa parisuhteessa vain yksinäisyyden pelosta ja huonosta itsetunnosta johtuen?
Itse myönnän tämän. Olen kolmekymppinen mies, joka ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen haluttua tavaraa naisten taholta. Naisia on ollut, mutta kaikki käyttäneet aika tavalla hyväkseen. Olen aina haaveillut lapsista ja perheestä. Tällä hetkellä olen huonossa suhteessa, josta mietin ulospääsyä. Nainen pomottelee, haastaa riitaa kaikesta, haukkuu ja solvaa. Kuitenkin mietin, että pitäisikö jäädä suhteeseen, että saisin sen perheen?
Tiedän, että kaikki ajattelevat, että älä nyt hullu-mies jää. Mutta kiinnostaisi vain tietää, onko kukaan muu jäänyt suhteeseen, koska olettaa ettei parempaakaan saa koskaan?
Itse myönnän tämän. Olen kolmekymppinen mies, joka ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen haluttua tavaraa naisten taholta. Naisia on ollut, mutta kaikki käyttäneet aika tavalla hyväkseen. Olen aina haaveillut lapsista ja perheestä. Tällä hetkellä olen huonossa suhteessa, josta mietin ulospääsyä. Nainen pomottelee, haastaa riitaa kaikesta, haukkuu ja solvaa. Kuitenkin mietin, että pitäisikö jäädä suhteeseen, että saisin sen perheen?
Tiedän, että kaikki ajattelevat, että älä nyt hullu-mies jää. Mutta kiinnostaisi vain tietää, onko kukaan muu jäänyt suhteeseen, koska olettaa ettei parempaakaan saa koskaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
aikasi varmaan sinäkin pyörittelet noita kysymyksiä, mutta kasvat kyllä ylitse. Älä kärsi tuollaisessa suhteessa. Monen haaveena on se perheen perustaminen ja jos sinullakin on niitä naisia ollut, kyllä saat viellä sellaisenkin, kuka kohtelee sinua kunjoittavasti.Jaksa vain odottaa ja kohtaa taas yksinäisyys.Olet taas vahvempi.Huonossa suhteessa sydämesi on kuitenkin vankilassa.
Itse olin muutamia vuosia "huonossa" parisuhteessa ja homma ei toiminut. Syynä tähän oli veljeni kuolema ja olin tästä johtuen masentunut ja ahdistunut eikä mikään huvittanut, ei edes irrottautua huonosta suhteesta.
Päätin sitten lopulta ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäydyin, lähdin rauhanturvaajaksi ja sain siellä reissulla myös hoidettua omat asiani kuntoon ja nyt taas elämä maistuu ja motivaatiota löytyy ja uusi mukava ja kaunis nainenkin löysi tiensä kainalooni :)
Myönnän! Luepa viestini yllä nimimerkillä "Parisuhteessa,mut yksin".
Minä vaan kysyn, että mikä se saa ihmisen pysymään suhteessa, joka polkee omaa minuutta ja identiteettiä suohon? Kai siitä jotakin aina saa...
Kokemuksistani johtuen voisin kuvitella, että jos naisesi "pomottelee, haastaa riitaa kaikesta, haukkuu ja solvaa" useammin kuin kerran kuussa, on mahdollista, ettei hänkään halua olla siinä suhteessa. Ehkä hänen motiiveinaan roikkua epämiellyttävässä elämäntilanteessa on juuri nuo yksinäisyydenpelko ja huono itsetunto: ajatus siitä, ettei usko parempaa olevan luvassa.
Onneksi ulospääsyyn ei tarvita kuin rahtunen selkärankaa sanoa se ääneen.
Huono suhde vain pahentaa jo ennestäänkin huonoa itsetuntoa.
Aina olen roikkunut miehissä kuin ötökkä siivistään kärpäspaperissa, vaikken ole heitä oikeasti rakastanutkaan. Nyt on onneksi sattunut kohdalle hyvä mies, mutta silti mietin joskus huonoina yksinäisinä hetkinä että olenko hänen kanssaan vain siksi, että hän on minulle kiltti. Mutta ei se niin ole, minun on hänen kanssaan tosi hyvä olla. Jotenkin vaan odotan koko ajan että jotain pahaa sattuu, ja minusta tuntuu että jotenkin alitajuisesti vihaan miehiä. Isäni on ollut oikea tyranni ja sen vaikutuksia tässä varmaan elellään.. en voi koskaan tuntea olevani täysin onnellinen.
En ole koskaan jättänyt ketään, vaan minut on aina petetty ja dumpattu. Ja oudointa tässä on se että olen mielestäni fiksu nuori nainen ja aina jakelemassa parisuhdeneuvoja niitä kyseleville, ja puhun aina naisten oikeuksien puolesta jne...ja sitten olen tällainen looseri.