(Laitetaan ny tännekin puolelle tämä viesti).... Raastaa aika pahasti hajalle nää tuntemukset niin aattelin kirjottaa tänne.....
ongelma on lyhykäisyydessään se että ihastun mahdottomiin kohteisiin. ja vähän pidemmästi sitten: Muutama vakava ihastus on ollut, ja jokainen ihastus on vastannu tunteisiini. On kuitenkin mutkia ja koukeroita. Nykyinen ihastukseni esim. on varattu. Ihastuksen tunteet kyllä on molemmin puolisia tän henkilön kanssa, mut selvähän se on että en lähde toisten parisuhteita rikkomaan (enkä kyllä edes saisi rikki, tää nykyinenkin rakastaa parempaa puoliskoaan ihan selkeesti ja ovat onnellisia... ei siis hänkään rikkoisi suhdettaan). Tunnen ihastukseni paremman puoliskonkin ja pidän hänestä joten en siksikään hänen tunteita ikinä loukkaisi yrittämällä mennä heidän väliin. Tämähän on loppujen lopuks aika tavallista kai (ihastusten mahdottomuus siis), mut eipä siinä kaikki.
Nimittäin vaikka tämä nykyinenkin ihastukseni olisi vapaa ja seurusteltaisiin, suhteesta tuskin tulis pitkässä juoksussa mitään. Jostain syystä ihastukseni nimittäin ovat kaikki olleet aivan eri ikä luokkaa kuin itse (n. 20-40 vuotta välissä ollut siis joka kerta).... eikä ole mitään kriisejä lapsuus ajalta tms., näin vain on ollut. Ja jos tästä nykyisestä ihastuksesta edelleen puhutaan, niin eipä ole hänelläkään mistään kriiseilystä kyse, ihan on tasapainoinen ja kaikin puolin hyvä ihminen. Tutustuttiin ja ihastus tuli kehiin hiljalleen kun oppi tuntemaan toisen, ei siis missään nimessä mitään pinnallisia baarissa saalistuksia tms....
tälläisille tapauksillehan aina vinoillaan ja leimataan omituiseksi ja sairaiksi vähintään toinen ellei sitten molemmat osapuolet, niin enpä ole viitsiny asiasta pahemmin huudella.... kärsin vaan hiljaa ja näivetyn sisältä. on tullu jo itellekin se fiilis että tunteeni on jotenkin "vääriä", vaikka voiko väärin edes tuntea? (siis jos nyt jätetään mieleltään sairaat tapaukset kuten pedofiilit tms. pois laskuista)... pitäisi varmastikin miettiä vähemmän sitä mitä muut ajattelee, mutta kuinka sitä voi tunteva ja elävä ihminen tuollaiset puheet sivuuttaakaan.... samalla sen kuitenkin itsekin tietää että harvemmin suuren ikä eron suhteet toimii kun ei välttämättä elämäntilanteet ja suunnitelmat ja ajatusmaailmat ole kovinkaan samat jne.
yhtäkään parisuhdetta en ole kokenut. Ikää on jonkin verran, ei liikaa eikä liian vähänkään. Ystäviä minulla on, kuten myös työ ja harrastuksia mistä kaikista olen kovin kiitollinen. Olen ihan normi tyyppi periaatteessa, ei mitään outouksia tai veemäistä luonnetta. mutta kovastipa vaan pelkään, että olen ikuisesti aivan yksin ilman omaa rakasta ku tunne-elämä on tällasta ihme sekamelskaa.... järjellä tajuan että mahdottomiin ihastuksiin on turha tuhlata aikaansa ja yli pitäisi päästä ja etsiä oikeasti mahdollisia kohteita, mutta kun tunteet ei mene samoja raiteita ku järki....
ongelma on lyhykäisyydessään se että ihastun mahdottomiin kohteisiin. ja vähän pidemmästi sitten: Muutama vakava ihastus on ollut, ja jokainen ihastus on vastannu tunteisiini. On kuitenkin mutkia ja koukeroita. Nykyinen ihastukseni esim. on varattu. Ihastuksen tunteet kyllä on molemmin puolisia tän henkilön kanssa, mut selvähän se on että en lähde toisten parisuhteita rikkomaan (enkä kyllä edes saisi rikki, tää nykyinenkin rakastaa parempaa puoliskoaan ihan selkeesti ja ovat onnellisia... ei siis hänkään rikkoisi suhdettaan). Tunnen ihastukseni paremman puoliskonkin ja pidän hänestä joten en siksikään hänen tunteita ikinä loukkaisi yrittämällä mennä heidän väliin. Tämähän on loppujen lopuks aika tavallista kai (ihastusten mahdottomuus siis), mut eipä siinä kaikki.
Nimittäin vaikka tämä nykyinenkin ihastukseni olisi vapaa ja seurusteltaisiin, suhteesta tuskin tulis pitkässä juoksussa mitään. Jostain syystä ihastukseni nimittäin ovat kaikki olleet aivan eri ikä luokkaa kuin itse (n. 20-40 vuotta välissä ollut siis joka kerta).... eikä ole mitään kriisejä lapsuus ajalta tms., näin vain on ollut. Ja jos tästä nykyisestä ihastuksesta edelleen puhutaan, niin eipä ole hänelläkään mistään kriiseilystä kyse, ihan on tasapainoinen ja kaikin puolin hyvä ihminen. Tutustuttiin ja ihastus tuli kehiin hiljalleen kun oppi tuntemaan toisen, ei siis missään nimessä mitään pinnallisia baarissa saalistuksia tms....
tälläisille tapauksillehan aina vinoillaan ja leimataan omituiseksi ja sairaiksi vähintään toinen ellei sitten molemmat osapuolet, niin enpä ole viitsiny asiasta pahemmin huudella.... kärsin vaan hiljaa ja näivetyn sisältä. on tullu jo itellekin se fiilis että tunteeni on jotenkin "vääriä", vaikka voiko väärin edes tuntea? (siis jos nyt jätetään mieleltään sairaat tapaukset kuten pedofiilit tms. pois laskuista)... pitäisi varmastikin miettiä vähemmän sitä mitä muut ajattelee, mutta kuinka sitä voi tunteva ja elävä ihminen tuollaiset puheet sivuuttaakaan.... samalla sen kuitenkin itsekin tietää että harvemmin suuren ikä eron suhteet toimii kun ei välttämättä elämäntilanteet ja suunnitelmat ja ajatusmaailmat ole kovinkaan samat jne.
yhtäkään parisuhdetta en ole kokenut. Ikää on jonkin verran, ei liikaa eikä liian vähänkään. Ystäviä minulla on, kuten myös työ ja harrastuksia mistä kaikista olen kovin kiitollinen. Olen ihan normi tyyppi periaatteessa, ei mitään outouksia tai veemäistä luonnetta. mutta kovastipa vaan pelkään, että olen ikuisesti aivan yksin ilman omaa rakasta ku tunne-elämä on tällasta ihme sekamelskaa.... järjellä tajuan että mahdottomiin ihastuksiin on turha tuhlata aikaansa ja yli pitäisi päästä ja etsiä oikeasti mahdollisia kohteita, mutta kun tunteet ei mene samoja raiteita ku järki....
Vastaukset 2
Vanhimmat
...että jollakulla olis ollu saman laisia kokemuksia tai sanoa rohkaiseva sana tai jotakin... mutta en kai minä yksin tuntemuksineni ole, eiköhän joku tunne samoin mutta ei vain ole tänne eksynyt tai halunnut kommentoida.... :(
lopeta se pilvilinnoissa leijuminen jo. Aika ottaa järki käteen. Älä välitä mitä toiset ajattelevat, mutta älä sorru rikkomaan toisten liittoja rakkaudentuskissasi. Se missä tutustut on ihan sama, baari on hyvä tutustumispaikka siinä missä liikuntaharrastuskin. Älä kuitenkaan ota ketään/mitään pakkomielteeksi, et sinä aina ole yksin,mutta sinun on ryhdistäydyttävä. voimia.