Kun mies aloitti reissuhommat, ajattelin että siinähän ne viikot ja välillä viikonloputkin menee yksinkin (tai kaksin poikamme kanssa). Nyt kuitenkin on alkanut tuntua että joku mättää... En edes osaa määritellä mikä... Jotenkin tuntuu etten keksi puhuttavaa ja kun mies on kotona, ärsyynnyn kaikista hänen tekemisistään kun olen tottunut olemaan kaksistaan pojan kanssa kotona ja tekemään asiat omalla tavallani. Jopa jollain tavalla "kammoan" vkl:ja kun hän tulee kotiin, siis ilman mitään järjellistä syytä... Kyllä häntä rakastan yhä, mutta jotain tuntuu kadonneen sen myötä että toista näkee muutamana päivänä kuussa... Pelkään milloin tulee se päivä että olemme kasvaneet täysin erillemme, tai minä olen kasvanut. Mieheni on ihan entisensä ja hän kertoo ikävöivänsä meitä kun on poissa, mutta ei koe reissutyön mitenkään ajavan meitä erillemme. En haluaisi olla se mulkku joka antaa liittomme mennä suoraansanoen vituiksi. Mutta en voi mitään, haaveilen nykyään usein että joskus kohtaisin vielä ehkä sen prinssin... Jos on muita jotka ovat samassa tilanteessa tai muuten vain, kirjoitelkaa yksinäiselle... [email protected]
jotain puuttuu...
"#kala24#"
142066
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eli MUISTA!!! Sinä et ole yksin vastuussa teidän liitosta!!!!!ET; ET ET!!!! TE olette siitä vastuussa YHDESSÄ!!!!! Jos sinusta tuntuu jotenkin oudolta ja tyhjältä, niin se et ole sinä, joka asian korjaa!!!!! Vaan se olette TE, jotka asian korjaa!!!!! Mies on ihan yhtä paljon suhteenne hyvin/huonoin voinnista, kuin sinä!!!!! Jos hänellä asiat on hyvin, niin kiva!!! Mutta hän ei ole yksin yhdessä, vaan yhdessä sinun kanssa!!!!!!!!! Se ei riitä, että katselee omaa tyytyväistä napaansa siinä kotona harvoina yhdessäolon hetkinä!! Hänen pitää katsoa TEIDÄN asioita. ja jos sinulla ei ole tunteita, nii hänen on alettava toimia, jos haluaa pelastaa suhteen!! Jos mitään ei tapahdu sieltä suunnasta, niin se et ole suinkaan sinä se mulkku, joka suhteen lopettaa, vaan TEIDÄN SUHDE KUOLEE HOITAMATTOMUUTEEN!!! Ja vaikka naiset luulee, niin YKSIN suhdetta ei voi pelastaa.. ei siten, että itse muuttuu tai yrittää...ei! Vaan siten, että yhdessä todella tehdään asioiden eteeen kaikkensa!!!! Mies tarpeen vaatiessa jättää keikkatyön ja alkaa ajaa suhdettanne uomiinsa kanssasi!! Se rakkaus voi löytyä, mutta jos venyttätte hommaa, niin se on aika pian kuollut!!!!
Sanoit, että mies on entisensä..häntä ei tunnu vaivaavan...kaikkki suhteet muuttuu kokoajaan..ei voi vaan olla entisensä!!!!! Pitää elää ajassa..hän elää työajassa ja kestää vissiin liikkuvan keikkatyön muutokset...ei voi olla "kuollutta saraketta" elämässä, missä mikään ei muutu...missä voi tehdä ihan mitä vaan(olla poissa keikkahommissa.. tai mitä muuta vaan) ja silti kaikki vaan on ennallaan...hohhoijaa!!!! Mikään ei ole niin varmaa, kuin muutos!!!!!! Joko siinä pysyy mukana tai jättää suhteen hautumaan jonnekin muuttumattomaan tilaan ja on vaan..laiskana pysyttelee vanhassa, kun uuden eteen tehtävä työ pelottaa...kun ei jaksaisi ja kun ihmetyttää, että mitä tästä tulee....miehet on monesti aika lasikoja..niille riittää jotenkin, että on katto ja ruokaa ja se tuttu turvallinen perhe..."äiti" kotona...itse ei siinä miehen tarvitse paljon antaa..sen kun ammentaa vaan voimia sieltä vanhasta tutusta.... ota itseäsi ja miestäsi niskasta ja vaadi työtä suhteenne eteen!!!!!!! kerro, että voit pahoin ja haluat vielä muutosta..jos hän ei ymmärrä eikä kuule, niin kokemuksesta voin sanoa, että suhteenne voi kuivua pianin kokoon..niin kauan kun jaksat valehdella itsellesi se pelittää..mutta sitten lopulta tulee ero ja etsit vielä sen prinssinkin...eipä siinä..mutta ehkä se nykyinen puolisoso kelpaisi prinssiksi, kunhan löydätte keinot!!! Toimintaa!!! Nimim. meillä ei toimittu ja homma kuivui kasaan....hyvä näin..erosta on kohta 5 vuotta ja uusi prinssi on löytynyt...
#kala24# lähde uiskentelemaan uusille vesille ja katso kuka nappaa sinut koukkuunsa.
Olette selvästi kasvaneet erilleen, ja vain pitkität eropäätöstäsi.
Normaalissa parisuhteessa poissaolevaa ikävöidään, jälleennäkeminen on mukavaa ja johtaa yleensä makuuhuoneeseen ja pakollisen seksitauon ottamiseen takaisin. Te olette selvästi jo "kasvaneet erilleen", vaikka miehesi ei sitä vielä huomaakaan. Miehesi on varmaan kotiin päästessään sen verran fiiliksissä, ettei tajua tilannetta. Sääli. Jokainen on liitossaan vastuussa siitä, että pidetään kipinää yllä. Erilleen kasvaminen ei ole mikään kohtalon isku, joka tulee 5-10 vuoden päästä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Te olette antaneet noin käydä ja joudutte nyt päättämään mitä teette. Sinä oletkin sen näköjään jo päättänyt, kun annat itsellesi luvan haaveilla uudesta miehestä... Ehkä on parasta että sinä lähdet sitten oikeasti, etkä ala kehittelemään mitään miehesi selän takana ja rupea käymään vieraissa. Sääli miestäsi, joka ilmeisesti rakastaa sinua, eikä osaa lukea vaaran merkkejä.
rpmanttinen kuva poissaoloista parisuhreessa. Ei meillä ainakaan ole ikinä tuollaista ole ollut. Mies kun tulee reissusta kotiin rapsuttaa koiran ja avaa telkkarin. Minä olen siivonnut kodin ja laittanut hyvää ruokaa.
Ei se mikään kuvitelma ole, noin meilläkin on, kun mies palaa työmatkoilta. Tiedä sitten johtuuko se miehen yliaktiivisesta seksivietistä, eikä niinkään romanttisista tunteista, mutta saadaan siinä kummatkin osamme;)
kärsijä ole lapsi.!!!!!!!!!!!!.kasvaneet eril
leen.voi vittu teitä suomiämmiä,ei voi kuin
ihmetellä,että mitä te haette elämältä.prinssiä
prinssin jälkeen.mikä on se kipinä mistä
puhutte.?rahaa,kukkia,kunnon kyyti sängyssä.
kukaan teistä ei mieti mitä mies kaipaa.?
tulee mieleen englantilainen sarja lunta tupaan.
mies tulee aamulla kotiin huulipunaa kauluksessa
vaimo ryhtyy rähjäämään.ukko heilauttta luuvi
tosta kerran,samantien vaimo juoksee keittiöön
ja ryhtyy tekemään miehelleen aamupalaa.kattilat
kolisevat ja mies hymyilee.naiset tuntuvat kaipaa
van oikea miestä,mutta 70 luvulta lähtien meitä
miehiä on koulutettu nössöiksi.varsinkin kun ny
kyään kaikki on seksuaalista häirintää.naiset
ovat puolialastomia pusero napaan saakka uurret
tu,katsoa ei saa.ketä varten naiset pukeutuvat
puolialastomiksi,tai miksi.? minä olen jo ope
tellut elämään ilman teitä ihania naisia.hississä
katson kattoon, kadulla katselen autoja.no ehkä
salaa selaan elloksen katalogia.?että taas täläinen tarina.
teettää kun ei olla seurauksia otettu huomioon.
voi teitä, miks vain ne harvat osaa?
Älä säti itseäsi jos tuntuu tuolta.
Sinusta tuntuu juurikin tuolta.
Läheisyys syntyy yhdessäolemisesta ei erillään olemisesta.
Nainen on erilainen kuin mies.
Mies menee ja tulee eikä hän silti muka unohda.
(Voi kyllä sählätä reissuillaan)
Nainen odottaa että mies on läsnä ja lähellä ja jos ei ole nainen unohtaa ja alkaa katsella muita jotka ovat lähempänä.
Ikävää mutta tuo sinun juttusi on tuttua vuosien takaa minulle.
Miehestä tuli vieras vaikka kuinka taistelin vastaan päässäni.
Meillä oli lasten kanssa arkisin ihan omat kuviot jotka menivät sekaisin kun mies tuli kotiin.
Erottiin sitten vuosien yrittämisen jälkeen, katkerina ja tuskaisina vihollisina.
Nyt molemmilla on uudet kumppanit ja olemme väleissä. Ei ollut helppoa ei.
Olemme kai nyt onnellisia taas.
Ainakin minä olen miehen kanssa joka on aina(melkein)luonani!
Elimme USA:ssa ja mies keikkatöissä - tosin itse ajoin myös oman työpäiväni päätteeksi...
Kävi kotona noin 2 yötä viikossa ja muulloin mä hoidin arjen , lapset , myös hänen keikkakalenterinsans!
Kun palattiin Suomeen en voinut sietää häntä saman katon alla 24/7....
Erohan siitä tuli .
Ollaan parhaat kaverit ja 4 lapsen vanhemmat - joista 3 jo täysi-ikäisiä ja yksi jo avioitunut.
Uusi kevät koittaa !!!
äkkiä hommata pojallesi parempi isä.pojan tunteet
isäänsä kohtaan eivät tietenkään merkitse mitään.
pääasia,että äiti kokee,tuntee,hakee,saa elämäl
tään kaikkea "ihanaa"tietenkin ilman rasittavaa
aviomiestä ja sitä vahinkoa.tyypillinen nykyajan
ihminen jolla asiat ovat liian hyvin.mies parka?
Vai onko sulla miehenä tästä tilanteesta omaa kokemusta. Oletko ollut se kotimies lasten kanssa, kun vaimosi on ollut viikot reissuhommissa? Jos ei ole, niin kannattaa kuunnella sellaisia, joilla tätä omaa kokemusta tosta perhemallista on.
Mä elin vuosia sellaista elämää. Keskinäinen sopimus oli selvä, vaikka sen raskautta oli vaikea etukäteen ennustaa. Mies teki uraa pääkaupunkiseudulla ja asui siellä viikot. Joskus ulkomaan työmatkat ulottui viikonlopun yli eikä nähty pariin viikkoon. Työtahti oli hänellä kova, niin kuin vaatimus on, jos meinasi pärjätä. Minä taas pidin huushollia pystyssä parinsadan kilometrin päässä miehestä. Kävin tavallisissa päivätöissä, huolehdin koululaisten arjesta, ruuasta, talosta ja mitä siihen pyöritykseen nyt kuuluukaan. No, viikkosiivooja kävi parin viikon välein, kun ei kaikkeen ehtinyt ja jaksanut. Meille tuli lasten kanssa omat rutiinit ja mies oli kotona käydessään vähän kuin kylässä. Ok, no seksi toimi hyvin mutta sellainen vierauden tunne siihen sitten hiipi. En halunnut kaataa ikäviä asioita miehen niskaan niinä lyhyinä aikoina, kun hän siinä oli. Oikeista asioista ei puhuttu, saati riidelty mistään. Kaikki oli koko ajan "ihan hyvin, kaikki ok".
Mies sitten vissiin tuli siihen harhaan, että hän voi sekä pitää perheen että elää poikamiehen elämään. Kukapa sellaista ei haluaisi; irti arjen murheista, mutta silti vakaat perheolot taustalla. Joo, se ehkä sopi miehelle, mutta ei pitkässä juoksussa ollut minulle sitä yhteiselämää, joka vastaisi odotuksiani. Ja: sitten tuli työkuvioista vieraat naiset...
OHHOH. Kovin herkästi ollaa syyttelemässä vaikka sanoin kirjoituksessani etten haluaisi eroa ja rakastan yhä miestäni?? Kaipailin lähinnä kokemuksia ja neuvoja muilta vastaavissa tilanteissa olevilta/olleilta tai muuten fiksuja ajatuksia ja onneksi niitäkin tuli... Mieheni oli kotona vkl:n ja tajusin miksi kammoan niitä vkl:ja etukäteen: sunnuntai-illan lähestyessä minut valtaa totaalisen surkea ja epätoivoinen olo koska mieheni joutuu taas silloin lähtemään... Ikävöin häntä kamalasti. On paljon helpompaa päästää toinen lähtemään jos hakemalla hakee miehestä vikoja ja tolkuttaa itselleen että pärjää paremmin kun hän on poissa. Kun hän on poissa, mietin onko meillä mitään yhteistä, mutta kun hän tulee kotiin, on tilanne taas toinen. Saattaa kuulostaa typerältä, mutta se on totta. Ihmismieli on konstikas...
Totta kai ollaan syyttelemässä, kun kirjoitat näin: "Mutta en voi mitään, haaveilen nykyään usein että joskus kohtaisin vielä ehkä sen prinssin...". Ensin entisen kanssa asiat kuntoon tai sitten ero ja sitten vasta uutta kehiin! Meitäkin ihmisiä on nääs vielä olemassa, jotka eivät hyväksy sitä, että porukoilla on moderniin tapaan uusi hakusessa, vaikka elämä entisenkin kanssa pyörii vielä täyttä päätä.
Hyvä jos keksit jotain uutta näkökulmaa suhteeseenne. Jos vieraantuminen tuntuu jatkuvan, pyydä miestäsi vähentämään tai lopettamaan keikkatyöt, koska kyllä hyvä parisuhde on loppujen kallisarvoisempi asia, kuin se ylimääräinen raha minkä keikkatyöstä saa. Joka tapauksessa pidä miehesi ajan tasalla tilanteesta, koska mikään ei ole niin paskamaista kuin lempata toinen yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta.
Totta kai ollaan syyttelemässä, kun kirjoitat näin: "Mutta en voi mitään, haaveilen nykyään usein että joskus kohtaisin vielä ehkä sen prinssin...". Ensin entisen kanssa asiat kuntoon tai sitten ero ja sitten vasta uutta kehiin! Meitäkin ihmisiä on nääs vielä olemassa, jotka eivät hyväksy sitä, että porukoilla on moderniin tapaan uusi hakusessa, vaikka elämä entisenkin kanssa pyörii vielä täyttä päätä.
Hyvä jos keksit jotain uutta näkökulmaa suhteeseenne. Jos vieraantuminen tuntuu jatkuvan, pyydä miestäsi vähentämään tai lopettamaan keikkatyöt, koska kyllä hyvä parisuhde on loppujen kallisarvoisempi asia, kuin se ylimääräinen raha minkä keikkatyöstä saa. Joka tapauksessa pidä miehesi ajan tasalla tilanteesta, koska mikään ei ole niin paskamaista kuin lempata toinen yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta.