Tervehdys, olen luonteeltani aika rationaalinen ihminen ja vaikka olenkin hyvin tunteva tiedostan aika pitkälti miksi tunnen esim. jotain ihmistä kohtaan vetoa tai pidän hänestä, osaan luotella joitain ominaisuuksia, luonteenpiirteitä, ilmeitä, ulkoisia ominaisuuksia jne...
Tein aikoinani virheen erään tytön(20v)kanssa ja olin hyvin orastavan suhteen alussa, mutta ilmeisesti sain hänet jonkinlaiseen lukkoon koska olin ehkä turhan innokas, halusin osoittaa hänelle että pidän hänestä jne, suudeltiinkin yms.. pari vikkoa kaikki vaikutti ihan hyvältä, olin tiedostanut jo tuolloin mielestäni, että hiljaa hyvää tulee mutta kuitenkin tyttö alkoi ottamaan etäisyyttää.. "koska tuntuus siltä", vielä hetken aikaan sitten hänestä oli mukava halata ja suudella, näin hän sanoi...
Muutaman aiemman kokemuksen pohjaltakin naiset vetoavat tunteisiinsa aika usein, tuntuvat olevan tunteidensa vankeja, vaikka mies olisikin ihan mukava, kohtelias ok näköinen samoja harrastuksia jne, niin jos vain ei tunnu "joltain" niin ei reagoida mieheen juuri mitenkään, eikö _järki_ herää missään välissä? Että tuollaisesta miehestähän minä olen aina unelmoinut? Sitten kun se kulmien renttu sattuu pyytämään mukaansa niin mennään...
Tästä tytöstä vielä, juteltiin myöhemmin ja sovittiin että aloitellaan vielä alusta, mutta en ole oikein uskaltanut ottaa tyttöön mitään läheisempää kontaktia, halata tms. vaikka meillä muuten tuntuukin olevan mukavaa... kerran mainitsin sitten, että minulla on häntä ikävä....
Hän vastasi sitten mailitse että hänellä ei ole erityisesti ikävä ja siksi ei oikein tiedä haluuako tavata... Tuntuu jotenkin siltä, että hän olettaa että jos minä tunnen jotain häntä kohtaan niin hänen pitäisi tuntea automaattisesti jotain minua kohtaan.. ainakaan minusta asia ei ole näin yksioikoinen?
Pidän oikeasti tästä tytöstä todella paljon, voisiko olla että koska hän ei ole kovin kokenut hän ei vain tajua sitä, monessa muussa tapauksessa olisin jo luovuttanut, mutta tässä on todellakin jotain erikoista ja haluaisin tehdä töitä asian eteen.. Voisiko olla että tyttö pelkää omia tunteitaan, tai sitten häntä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta.. Hän pahoitteli hieman sitä että on "tälläinen", mutta ei sille mitään voi.. ja viihjasi että mahdoinko aavistella tätä? Hän puhui hieman tunteistaan, se on aika harvinaista.
Osaisiko kukaan selittää yhtään mitään, kun en tajua mistään mitään?
Tein aikoinani virheen erään tytön(20v)kanssa ja olin hyvin orastavan suhteen alussa, mutta ilmeisesti sain hänet jonkinlaiseen lukkoon koska olin ehkä turhan innokas, halusin osoittaa hänelle että pidän hänestä jne, suudeltiinkin yms.. pari vikkoa kaikki vaikutti ihan hyvältä, olin tiedostanut jo tuolloin mielestäni, että hiljaa hyvää tulee mutta kuitenkin tyttö alkoi ottamaan etäisyyttää.. "koska tuntuus siltä", vielä hetken aikaan sitten hänestä oli mukava halata ja suudella, näin hän sanoi...
Muutaman aiemman kokemuksen pohjaltakin naiset vetoavat tunteisiinsa aika usein, tuntuvat olevan tunteidensa vankeja, vaikka mies olisikin ihan mukava, kohtelias ok näköinen samoja harrastuksia jne, niin jos vain ei tunnu "joltain" niin ei reagoida mieheen juuri mitenkään, eikö _järki_ herää missään välissä? Että tuollaisesta miehestähän minä olen aina unelmoinut? Sitten kun se kulmien renttu sattuu pyytämään mukaansa niin mennään...
Tästä tytöstä vielä, juteltiin myöhemmin ja sovittiin että aloitellaan vielä alusta, mutta en ole oikein uskaltanut ottaa tyttöön mitään läheisempää kontaktia, halata tms. vaikka meillä muuten tuntuukin olevan mukavaa... kerran mainitsin sitten, että minulla on häntä ikävä....
Hän vastasi sitten mailitse että hänellä ei ole erityisesti ikävä ja siksi ei oikein tiedä haluuako tavata... Tuntuu jotenkin siltä, että hän olettaa että jos minä tunnen jotain häntä kohtaan niin hänen pitäisi tuntea automaattisesti jotain minua kohtaan.. ainakaan minusta asia ei ole näin yksioikoinen?
Pidän oikeasti tästä tytöstä todella paljon, voisiko olla että koska hän ei ole kovin kokenut hän ei vain tajua sitä, monessa muussa tapauksessa olisin jo luovuttanut, mutta tässä on todellakin jotain erikoista ja haluaisin tehdä töitä asian eteen.. Voisiko olla että tyttö pelkää omia tunteitaan, tai sitten häntä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta.. Hän pahoitteli hieman sitä että on "tälläinen", mutta ei sille mitään voi.. ja viihjasi että mahdoinko aavistella tätä? Hän puhui hieman tunteistaan, se on aika harvinaista.
Osaisiko kukaan selittää yhtään mitään, kun en tajua mistään mitään?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen itsekin melko hyvä ihmistuntija ja osaan eritellä tunteeni ja tiedän miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn. Silti eräs luonteeni huono puoli on ehkäpä juuri sama kuin entisellä tyttöystävälläsi. En luota muihin ihmisiin kovin helposti, enkä puhu tunteistani, joten he olettavat minun olevan kylmä ja piittaamaton. Ja kun siihen lisätään vielä vapauden ja itsenäisyyden haluni, voidaan käytökseni ymmärtää hyvinkin väärin.
Haluan ottaa hieman etäisyyttä ja tietää ensin että mies ei lähde, jolloin voin luottaa ja silloin ehkä kertoa että hän on tärkeä. Haluan että suhteessä on myös se pieni kipinä, ei pelkkä ulkoiset syyt, mukava luonne sekä samat harrastukset riitä.
On olemassa paljon suhteita jotka ovat "ok", mutta molemmat pysyvät yhdessä vain, koska eivät halua olla yksin ja etsiä parempaa. Joissain suhteissa taas toinen on rakastuneempi, joka saattaa ahdistaa toista, varsinkin nuorena.
Yleensä silloin rentuista kiinnostutaan, jonka jälkeen huomataan että epäluotettavat alkoholistit eivät loppujen lopuksi ole sitä mitä halutaan.
Kannattaa nyt ainakin pysyä ystävinä ja katsoa miten tilanne kehittyy. Ehkä nainen osaa taas arvostaa sinua huonomman suhteen jälkeen. Anna hänelle tilaa, mutta pidä huoli silloin tällöin, että hän tietää sinun vielä välittävän.
Silloin kun ihminen on nuori,se tekee yllättävän paljon virheitä ja virhearvioita.Itse menin avioon 19-vuotiaana ja se oli tosiaankin virhe.Kun näin jälkeen päin ajattelee niin tuo avioon meno tapahtui sen kummemmin ajattelematta ja vain siinä alkuhuumassa(ero tuli n.6vuoden kuluttua).Sen verran opin,että seuraavassa suhteessa "katselin" miestäni ensin kaveruus mielessä puolisen vuotta ennen kuin mitään muuta tapahtui.Kihloihin mentiin vuosi seurustelumme jälkeen ja avioon sitä seuraavana vuonna (n.vuoden kuluttua).Nyt kun tapaamisestamme on kuusi vuotta,ei tule mieleenkään,josko "ruoho aidan toisella puolella olisi vihreämpää".
Kaikilla on siis erilaiset arvot ihmis-suhteissa-toiset haluaa jotain pysyvämpää-ja näin ollen katsovat ennen kuin katuvat-ja toisille on yksi hailea,kunhan vaan pääsevät jonkun kainaloon kiehnäämään.Ehkäpä teillä on näin tai sitten vaan ihan yksinkertaisesti tytöllä on joku toinen kaveri kiikarissa eikä halua sanoa suoraan ja loukata sinua,vaikka silloinhan hän juuri eniten sinua loukkaakin jos jättää kertomatta.Mikset kysy suoraan?
harvempi naisista kovin paljoa sitä järkeään käyttää, on niillä se mutta silti
- nainen uskoo ihan mitä vain, vaikka ennustajaa tai ketä vain, vaikka pahinta vihamiestäsi
- nainen "Sitten kun se kulmien renttu sattuu pyytämään mukaansa niin mennään..." kuten totesitkin ja..
Voisiko olla että tyttö pelkää omia tunteitaan, tai sitten häntä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta..
- Ei niistä koskaan tiedä. Itse en viitsi edes yrittää kun ei niistä ota selvää, koskaan eivät puhu suoraan kumminkaan.
Hän vastasi sitten mailitse että hänellä ei ole erityisesti ikävä ja siksi ei oikein tiedä haluuako tavata...
- Ehkä tietämättäsi loukkasit jotenkin ? (eli toisinsanottuna nainen käsitti väärin naismaiseen tapaan jotain loukkaukseksi)
mutta jollei tiedä, tuskin haluaa tavata.
Osaisiko kukaan selittää yhtään mitään, kun en tajua mistään mitään?
- tuskinpa.
Katkeroituminen ja naisten järjen mollaaminen tuskin auttaakaan ketään. Näitä vaikeasti käsitettäviä tapauksia on kumminkin molemmissa sukupuolissa ihan yhtä paljon, ja syitä niiden käsittämättömyyteen voi ulkopuolinen vain veikkailla. Se, onko järjellä mitään tekemistä asian kanssa on jokaisen järkeilijän oma mielipide.
Kyseinen neiti josta tämä ketju lähti liikenteeseen, saattaa hyvinkin pitää kyseisestä pojasta, eikä tahdo häntä satuttaa tylyillä vastauksilla, eikä minusta hänen viesteissään edes ole mitään epäselvää. Jos hän sanoo, ettei ole ikävöinyt, hän tarkoittanee, ettei välitä pojasta kuten tämä hänestä, muttei tahdo pahoittaa toisen mieltä rumilla sanoilla. Suosittelisin tervettä välimatkaa, ystävyyden ylläpitoa iloisilla tervehdyksillä tavatessa, ja odotusta tyttösen mahdollisesta yhteydenotosta. Häntä saattaa ehkä ahdistaa pojan tunteet ja siksi "pakenee", eikä silloin ainakaan painostaminen, kyseleminen ja alituinen yhteydenpito ainakaan paranna asiaa.
Malttia vaan poitsut, ei mikään niin yksinkertaista ole että tyhmyydellä vois kaiken kuitata.
Olen ollut pariinkin otteeseen. Ja täytyy myöntää että noi jutut on todella kuluttavia henkisesti kun ei oikein voi tehdä asialle yhtään mitään. Itselleni kävi joku aika sitten samalla tavalla, oikeastaan voisi olla mun kertomaa tekstiä ihan muutama poikkeusta lukuunottamatta. Minä olen myös tälläinen tunteellinen, mutta silti rationaalinen ja tulee mentyä sanomisissaan joskus liian pitkälle liian aikaisin.
Näistä oppineena olen kuitenkin löytänyt sellaisen kultaisen keskitien etten ole liian paljastava liian aikaisin.
Olet siis tehnyt sen virheen että olet tunteitasi paljastamalla pelästyttänyt sen naisen. Tähän voisin neuvoa sen verran että kannattaa ottaa etäisyyttä ja olla ottamatta itse mitään yhteyksiä. Sillä tavalla saat ainakin selville että mahtaako sitä kiinnostaa olla ylipäätään sinun kanssasi juurikaan tekimisissä. Jos sitä kiinnostaa niin eiköhän se ota yhteyttä. Yhteydenpidosta/tapaamisista sen verran että kannattaa olla varovainen. Et varmaan halua enää enempää laittaa häntä selkä seinää vasten, ellet sitten halua suoraa vastausta siihen onko teillä mitään tulevaisuutta.
Omasta viimeisimmästä kokemuksesta vielä... Mulle kävi ainakin niin että ollaan vielä kavereita. Ei ole helppoa nähdä häntä ja aina kun näen, sen kyllä huomaa ettei kaikki ole kunnossa. Tekee kipeää ajatella mille hänestä tuntuu, varsinkin kun ajattelee tilannetta jossa ei itse tunne jotain naista kohtaan muuta kuin kaveruutta... Meidän kaverisuhde on siis enää pelkkä varjo siitä mitä se oli parhaimmillaan ennen kuin kerroin mitään.
Sen verran on vituttanut etten juuri viitsi pitää enää yhteyksiäkään. Mitäpä se hyödyttää, vaikka kuinka yrittää olla kaveri, niin takoo päätään seinään. Ei kai tässä auta muu kuin odotella että asia on molemmin puolin unohdettu, mutta siihenhän menee aikaa. Siis pois silmistä pois ajatuksista toimii, niinkuin aina.
Voit siis varautua henkisesti hankalaan tilanteeseen mikäli lähdet (joudut) kaverilinlinjoille. Itse oon päättänyt että jos vielä joudun vastaavaan tilanteeseen niin pyrin unohtamaan saman tien..
Noh, tässäpä siis mun neuvot. Toivottavasti oli jotain apua.
Kerroitko naiselle että välität hänestä ja se pelästytti hänet pois/otti etäisyyttä?? vähä sama
tilanne mulla.Vai onko teillä tunteet toisinpäin,
hän välittää ja sinä et.Mulla "on" nainen jonka todella haluan enkä missään nimessä halua munata
tätä.Sisällä hehkuu kun näen hänet..Tummat silmät
tummat hiukset,hyvä kroppa,todella mukava tyyppi
kaikin puolin ja hänen silmänssä on pilkettä.Hän on niin luonnollinen oma persoonansa.Mutta jos otan puheeksi jotain syvällistä niin hän ottaa heti takapakkia..en tiedä mikä häntä pelottaa..
Vai onko niin että on hyvä oppia tuntemaan toinen hiukan paremmin että tietää taustoja toisesta ja vasta sitten pikkuhiljaa jutalla syvällisiä juttuja??esm kuinka paljon hän minulle merkitsee.
Ajattelen vain häntä...ja tummia silmiä..tiedä että hänellä on ottajia paljon.mutta haluan hänet.
Pelkään että jossen ota yhteyytä niin hän luulee etten välitä ja "porskuttelee eteenpäin "niikuin hän ilmaisee elävänsä porskutellen.temperamenttinen hän on ja oikukas.mutta haluan kesyttää hänet omakseni
Teidän ominaistuoksunne ovat liian samanlaiset. Naisilla on parempi hajuaisti kuin miehillä ja erilaiset tuoksut vaikuttavat uskomattoman paljon valintoihin elämässä.