Aluksi mies vaikutti tosi kiinnostuneelta, otti paljon yhteyksiä... Sitten pikkasen passivoitui, nyt lähes kaikki yhteydenotot multa. Vasta kahdet treffit takana. Jos suoraan kysyy, niin sanoo, että on kiinnostusta nähdä. Mutta mitenkään ei itse ehdota treffejä tms.
En oikein tiedä et miten mun pitäisi toimia... Jatkanko aktiivisena, mut en lähde ahdistelulinjalle vai pitäiskö mun kanssa passivoitua ja odottaa miehen yhteydenottoa??
En oikein tiedä et miten mun pitäisi toimia... Jatkanko aktiivisena, mut en lähde ahdistelulinjalle vai pitäiskö mun kanssa passivoitua ja odottaa miehen yhteydenottoa??
Vastaukset 24
Vanhimmat
kunnes sua alkaa vituttaa.
Just. :D Mitäs sitten kun minua alkaa vituttaa? Sit haistatan ja that`s it? :)
Voit alkaa myös epätoivoiseksi peräänruikuttajaksi. Mä suosittelen sellaista itke perään, suutu hänen passiivisuudestaan, ilkeile sille, kadu sanojasi, ano anteeksisaantia ja itke perään, suutu hänen passiivisuudestaan, ilkeile sille, kadu sanojasi, ano anteeksisaantia ja itke perään, suutu hänen passiivisuudestaan, ilkeile sille, kadu sanojasi, ano anteeksisaantia ja itke perään... juu know.
Uskalla olla ihminen *usuttaa* :)
vituttaa, ratkaisu pälkähtää päähän kuin itsestään. Ei sitä tarvitse etukäteen arvailla. En tietenkään toivo, että päädyt(te) siihen pisteeseen, ehkäpä se mieskin tajuaa jossakin vaiheessa laittaa tikkua ristiin.
ironisesti kirjoitettu kommentti.
Olemalla tuollainen ihminen nainen karkoittaa ainakin tämän miehen tuossa ensimmäisessä "ilkeile sille" -kohdassa.
Ugh, jos ei tällä reseptillä draamaa synny niin ei sitten millään.
/Nev
Ironiaa... tai itseasiassa ihmisten yllättävän usein käyttämä toimintamalli. Voiko realismi olla ironiaa?
Itseasiassa. Nyt kun ajattelen. Jos itse joutuisin tollaisen kohteeksi niin laskisin sen kyllä ihastuksesta/välittämisestä/halusta johtuvaksi. Epätoivossa on jotain sympaattista.... :)
sinun realismi on, mutta mulle tuo oli ironiaa. Tämä mies ei tuollaista pelleilyä ja pelaamista jää kattomaan, ennemmin ollaan vaikka ilman.
No tossa vaiheessa mies on jo mennyt menojaan jo kauan sitten. Eihän tuota litaniaa nyt hullukaan ala latelemaan paikalla olevalle ja edes semi-kiinnostuneelle ukkelille. Kyllä tuollainen hoidetaan yleensä puhelimessa jokseenkin tuohtuneelle - mutta ehkä pohjimmiltaan hiukan inhimillisesti välittävälle - exälle tai exäksi pian muuttuvalle.
en kyllä ihan noin epätoivoisesti ajatellut käyttäytyväni. :D Mietin vain, että kuinka aktiivinen minun "kannattaa" olla vai onko mun aktiivisuudella mitään merkitystä miehen mielenkiintoon mua kohtaan? Meneekö se vaan niin, että mies joko on kiinnostunut tai ei ole, mutta naisen aktiivisuudella ei sinänsä ole niin kovasti merkitystä?
Ajattelin olla myötämielisen rauhallinen, en tyrkky tai ahdisteleva, mutta sopivan aktiivinen ja kiinnostuneen oloinen. Toimiikohan tämä resepti?
Itse muistan, että paras kosketus mitä olen saanut mieheltä, on ollut omistava, mutta ei takertuva. Jos päästään kosketuksiin asti, niin käytän tuota. :)
Lisää myös kohtuullinen humalatila!
Että lopetat asian miettimisen ja teet niinkuin sinusta oikealta tuntuu. Siis tuntuu. Mulle se olis varmaan asiallinen avautuminen siitä mitä mun päässä liikkuu ja mitä tunnen ja mikä on tilanne ja mihin se voi johtaa ja mitä toivon jne jne jne... Mä uskon että kun ihminen kuvastaa omia ajatuksiaan ja tunteitaan ja tekee jonkun jutun "omana itsenään" pohdiskelematta niin silloin se lopputulos on paras mahdollinen. Siitä se vastapuoli saa ainakin kiinni oikeasta itsestäni ja voi sitten valita haluaako jatkaa tämmösen kanssa vai ei.
Laskeskelun lopettaminen ja omaksi itsekseen alkaminen on se homman juju. Näin minä uskon.
Ajattelinkin, että jos viikonloppuna pääsen treffeille asti, niin kerron vähän fiiliksiäni tarkemmin. Että mitä haluan ja hän voi sitten miettiä että haluaako samaa tai haluaako asioita minun kanssani. Tosin ei vielä kovin pitkälle tarvitse miettiä, kun ei oikein kunnolla tunnetakaan, mutta tavallaan että onko hänellä perimmäiset syyt samat, että miksi tapailla.
Itse en ole enää kiinnostunut mistään hengailusta, vaan olen oikeasti haluakas pitkäaikaiseen (elinikäiseen) suhteeseen ja saamaan lapsia jossain vaiheessa jne.
No. Nää vinkit eivät sitten sisällä takuuta.
Mä muistutan että mies saattaa karata pelkästään sitä että se ei koe vielä rakkautta ja yhteenkuuluvuutta suhun ja sä alat jo periaatteessa kaavailemaan yhteistä tulevaisuutta "jos jatketaan". Se menee tavallaan liian pitkälle. Homman pitäis kuitenkin toisaalta olla tässä hetkessä ja kahden ihmisen välillä.
tavallaan liian malttamaton. Mun pitäisi osata elää kanssa enemmän hetkessä ja olla miettimättä asioita liian pitkälle. Ja juurikin jotta mies pääsisi mukaan minun tahtiini. :D Eli maltti on valttia!
Vai pitäiskö ottaa ja täräyttää ja kosia tänään, onhan karkauspäivä!?! :D:D:D Vitsi...
Jos otat käsittelyyn tämän hetken mutta käsittelet siinä suhteen syventämistä. Sen sijaan että otat sen 20 askelta kohti parisuhdetta ja sitä kaukaista haavemaata ja jätät miehen laahaamaan jälkeen... niin mitä jos otatkin vaan yhden askeleen?
"Tahdon olla kanssasi. Tahdon tuntea sinut paremmin.".
Mä tarkoitan. Eikö ole hyvä ihan itsesikin kannalta katsoa mitä tie tuo tullessaan eikä vaan pitää katsetta siellä horisontissa? Entä jos matkalla onkin jotain vaihtoehtoja jotka voivat olla molemmille mieluisia ja hyviä?
Mä tiedän kaiken malttamattomuudesta suoraansanottuna. Aina ensimmäisenä perillä. Yksin.
Mielettömän hyviä näkökantoja kukkomies tuo esille!
Ja se on totta, että haluan tutustua häneen paremmin! Enkä voi tietää, mitä asioita matkan varrella tulee esille, jos en itse haluakaan sitten enempää hänen kanssaan... Mutta tällä hektellä todella haluan olla hänen kanssaan ja tutustua häneen paremmin. Ja nuo asiat mies ymmärtää ja niihin varmasti ehtii mukaan...
Jep. Ehkä mä itsekin joskus opin sen mitä saarnaan.
Jos te nyt siis päätyisitte oleen vaan hurmiossa toisistanne sylikkäin ja se olis toistaiseksi hyvä niin ja riittää vallan mainiosti siinä hetkessä niin sitten kaikki on just hyvin :)
Ole oma itsesi. Jotenkin tuntuu, ettei sitä kannata olla epätoivoinen vaan onnellinen tilanteesta, että on mahdollisuus ja kohde johonkin. Johtaako se mihinkään, sen aika sitten kertoo. Jos ei kunnolla tunne, voi ihan rauhassa tutustua ennen seurustelun aloittamista. Tapaillahan voi muutoinkin. Jos ajatukset sitten täsmäävät ja molemmat haluavat samaa, sittenhän voi katsoa seurustelun aloittamista ihan vakavasti. Tietenkin on hyvä pohtia pääpiirteisesti toisen ajatuksia elämänarvoista, sillä niistähän löytyy sitten helposti pohja tai sitten ei.
Älä ole ainakaan epätoivoinen vaan onnellinen mahdollisuudesta, että tässä voi olla oikea. Varmahan ei ole, mutta se selviää.
aina muita neuvoa, mutta sitten kun itse pitäisi toimia, niin toimii yleensä päinvastoin kuin muita neuvoo. :S
Mut toivon, että saan tämän miehen ihastumaan itseeni niin paljon, että hän ei muuta pystykään miettimään kuin minua. ;D Ja mitenkö tuon teen? Olen kaunis, sydämellinen oma itseni, olen saatavilla ja sopivan aktiivinen ja kiinnostunut, mutta en takertuva tai ahdistele. :)
Minun ja mieheni suhde lähti käyntiin niin, että minä otin suurimmaksiosaksi yhteyttä ja sovin tapaamisista. Miksi naiset aina säikähtävät passiivista miestä?
Minua ei haittaa yhtään, jos mies ei ole kokoajan soittelemassa ja ehdottelemassa tapaamisia. Olen aina ollut vaikeampien tapauksien perään. Minä naisena haluan olla se, joka metsästää ja voin sitten käpertyä ansaittuun kainalopaikkaan nauttimaan saaliista. :D
Ota vain rohkeasti yhteyttä mieheen. Kyllä hän sitten sanoo, jos seura ei miellytä.
Me vain kyllästytään passiivisiin miehiin. Kukin tyylillään nääs. Sun kaltaisille naisille passiiviset miehet on tarkoitettukin.
miettiä, että haluakko sä ittelles perässävedettävän äijän?
Muiden puolesta en voi sanoo mitään, mutta jos ite olen jostakusta kiinnostunut, niin mähän pyrin kaikin keinoin sen läheisyyteen.
mutta olihan mies alussa todella aktiivinen. Nyt moni ehkä miettii, että okei, jos oli alussa aktiivinen ja nyt passiivisempi niin ehkä mielenkiinto vaan loppunut?! Voipi olla noinkin, mutta kuitenkin sanoo haluavansa tavata minua.
Katsellaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään... :)