Olen 20-vuotias nuorimies etelä-suomessa.
Minulla on ulkopuolisesti kaikki hyvin,ei ole rahahuolia eikä muutakaan materiaalista pulaa.
Tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Nyt olen huomannut itsessäni syrjätymisen oireita.
Olin koko ala-asteen koulukiusattu jota jatkui 7.luokalle asti.Minulla on ollut sama kaveri piiri koko ikäni,mutta nyt olen huomannut etten taida kuulua siihen sakkiin.Osa syynä on huono itsetunto joka on seurannut minua ala-asteelta asti,johon on syynä koulukiusaus.
Tässä kaveripiirissä on nykyään entisiä kiusaajiani.Nykyään lähden kavereiden mukaan kaupungille,mutta yleensä olen siellä yksin.
Huonon itsetunnon takia en seurustele,koska en kehtaa lähteä "iskemään" ketään koska pelkään joutuvani naurunalaiseksi.
Nykyään kun kaverit muistelee ala-astetta niin minulle tulee pahaolo siitä koska minulle ei jäänyt yhtään hyvää muistoa siitä ajasta.
Joskus olen miettinyt että muisteltaisko minua hyvällä vai pahalla jos minä kuolisin nyt.
Olen myös ajatellut että kukaan ei kaipaa minua jos päästäisin henken itsetäni.
No kohta alkaa uusi koulu ja sen mukana toivottasti tulisi uuden "ystävät",jos vaikka tämä olo tästä helpoituisi.
Terveisin AL83
Minulla on ulkopuolisesti kaikki hyvin,ei ole rahahuolia eikä muutakaan materiaalista pulaa.
Tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Nyt olen huomannut itsessäni syrjätymisen oireita.
Olin koko ala-asteen koulukiusattu jota jatkui 7.luokalle asti.Minulla on ollut sama kaveri piiri koko ikäni,mutta nyt olen huomannut etten taida kuulua siihen sakkiin.Osa syynä on huono itsetunto joka on seurannut minua ala-asteelta asti,johon on syynä koulukiusaus.
Tässä kaveripiirissä on nykyään entisiä kiusaajiani.Nykyään lähden kavereiden mukaan kaupungille,mutta yleensä olen siellä yksin.
Huonon itsetunnon takia en seurustele,koska en kehtaa lähteä "iskemään" ketään koska pelkään joutuvani naurunalaiseksi.
Nykyään kun kaverit muistelee ala-astetta niin minulle tulee pahaolo siitä koska minulle ei jäänyt yhtään hyvää muistoa siitä ajasta.
Joskus olen miettinyt että muisteltaisko minua hyvällä vai pahalla jos minä kuolisin nyt.
Olen myös ajatellut että kukaan ei kaipaa minua jos päästäisin henken itsetäni.
No kohta alkaa uusi koulu ja sen mukana toivottasti tulisi uuden "ystävät",jos vaikka tämä olo tästä helpoituisi.
Terveisin AL83
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hommaa ihmeessä uudesta koulusta pari uutta ystävää! Ja menneissä ei kannata ruveta rypemään: niinkuin sanoit, siitä tulee vain paha mieli ja masennus.
Ja kuule, sinua odottaa ihmeellinen elämä - kannattaa kokeilla. :-)
Kuulepas, tiedän oikein hyvin mitä on olla koulukiusattu. Harvoin kiusaaminen uhrista johtuu. Kyllä niillä kiusaajilla se ongelma on. Kiusaaminen on joidenkin yksilöiden tapa selviytyä olemisestaan. Se on vain tapa peitellä jotain mitä ei halua itsestään paljastuvan. Mitkähän tuntosarvet niillä kiusaajilla on että tietävät valita uhrikseen ne joita valitsevat. Vaikea kysymys.
Minua kiusattiin aikoinaan murrosikään asti. Kun sitten vähän yli kakskymppisenä tapasin erään ala-asteaikaisen koulukaverin, niin tämä poika käyttäytyi kuin olisimme olleet hyvätkin ystävät. Kun otin puheeksi vanhat kiusaamiset niin tämä poika hämmästyi ihan aidosti puheitani. Hän ei muistanut kiusaamisesta mitään. Ja hän oli sentään yksi pahimmista. Ei ne sinunkaan kiusaajat varmaan pahemmin muistele menneitä. Yritä totutella ajatukseen, ettei sinussa ole mitään, minkä vuoksi sinua pitäisi kiusata. Jos sulla on mielessä semmoista niin sen kyllä huomaa joku raukkaparka joka tuntee itsensä vahvemmaksi mollaamalla sinua! Pää pystyyn ja "jokainen ihminen on laulun arvoinen"-asenteella uuteen kouluun!
Näinhän se on,ja kun jää kiusauksen keskelle yksin siellä todella on yksin.
On siellä joukossa myös niitä jotka kiusasivat ja nyt vanhempana ja viisaampana ovat pyytäneet anteeksi kiusaamista.
Mutta kyllä vuoden sisällä pitää vaihtaa kaveripiiriä ainakin 80% jos vaikka elämä alkais siitä hymyillä. AL83